lauantai 31. heinäkuuta 2010

Antti Nylén - Vihan ja katkeruuden esseet

Hui. Ihan nyt oikeasti, mitä tästä oikein ajattelisi?

Kirjaan on siis koottu esseitä eri aiheista, mm. veganismista, miehuudesta ja dandyismistä. Oli kaikenlaista näkökulmaa ja alkupuhe vaikutti ihan lupaavalta. Mutta mutta. En ihan oikeasti tajunnut oikeastaan yhtään mitään. Onko Nylén lintu vai kala? Luin yhden hänen haastattelunsa ja ymmärsin, että hän pilkkaa esseissään eri asioita ja tahoja. Selvä, kyllähän sitä paljastui sieltä selvästikin, ja välillä tuli oikein hienoja osumia ja oivalluksia. Mutta kun useinkaan ivaa ei erottanut ollenkaan, tai siis minä en erottanut. Yleensä minulla ei ollut hajuakaan, onko kirjoittaja oikeasti tätä mieltä ja onko hän tosissaan. Ärsyttävää.

Dandyismistä kertova essee oli minulle raskasta luettavaa, koska siinä ei minusta ollut mitään järkeä. 'Miehen kritiikki' kuulosti houkuttelevalta ja olinkin jo innoissani, että pääsen lukemaan jonkun - oletettavasti - heteromiehen näkökulmaa, mutta sekin romuttui taideanalysointiin ja vaikka mihin. Ja edelleenkään en pysynyt kärryillä, oliko mies tosissaan vai ei.

Huoh. En ole kohderyhmää, en tykännyt. Enkä suosittele.
 Olen niin väsynyt tähän etten edes laita näytettä. Ja mistä minä sen ottaisin, kun on kysymys esseistä?

Ei kommentteja: