Jeanette Winterson - Uskallus ja intohimo

"Ei se ollut sodassa pahinta että näin tovereideni kuolevan vaan se että näin heidän elävän."

Uskallus ja intohimo on jaettu neljän osaan, joista ensimmäisessä puhuu Henri, Napoleonin läheinen sotamies ja toisessa taas Villanelle, venetsialainen nainen. Kolmannes puhuu taas Henri ja neljäs on jaettu molempien kesken.
  Molemmat ovat biseksuaaleja; Henri on alussa rakastunut Napoleoniin, kunnes hänen intohimonsa muuttuu vihaksi ja inhoksi, ja Villanelle rakastaa varattua varakasta naista. Henri rakastuu myöhemmin myös Villanelleen, muttei saa vastakaikua. Henkilöiden tiet kohtaavat Ranskan sodassa, josta he lähtevät karkumatkalle Venetsiaan Patrick-papin kanssa.

Kirja sattui harmittavasti lukukriisini kohdalle, joten en osaa oikein sanoa oliko se hyvä vai ei. Ei se huonokaan ollut, mutta jotain olisin kaivannut lisää. Yliluonnolliset asiat olivat mielenkiintoinen lisä ja toimivat hyvin. Mieltäni kutkutti kovasti salaperäinen Venetsia, joka muuttui koko ajan eikä koskaan pysynyt samana. Kuitenkin se oli hyvin ahdistava paikka omine lakeineen ja tapoineen.

Eipä tässä muuta tule oikein mieleen. Eli ihan hyvä, mutta olisi voinut olla parempi. Luulen kuitenkin, että luen kirjailijalta lisää. Seksuaalivähemmistöistä kirjoittavia kirjailijoita ei ole tungokseksi asti.

Kirjasta löytyi kyllä hienoja ja osuvia lauseita, joista kovasti pidän. Niitä on helppo ja mukava pistää blogiin näytteiksi.Tässä yksi alun sitaatin lisäksi, joka on pyörinyt mielessä kovasti:
"Jossakin pelon ja sukupuolisuuden välimailla on intohimo."