keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Tarjei Vesaas - Jäälinna

Kiinnostuin tästä kirjasta kovasti Reeta Karoliinan tekemän kirjoituksen perusteella, ja kirjaston pitikin hommata sen vähän kaumpaa, sen verran vanhaa kamaa tämä jo on. Kielessä olikin mukavaa ajanpatinaa.

Tämä on pyörinyt luvun alla pitkään, sillä olen pitänyt sitä koulussa mukani aikomuksenani lukea sitä siellä. No, muutaman kerran luinkin, mutta yleensä aika menee tuttujen kanssa jutteluun. Ja lukukokemus kyllä kärsi pätkittäisestä lukutyylistä ja pitkkähköistä lukuväleistä. En siis osaa oikein sanoa kunnolla, mitä mieltä kirjasta edes olen.
  Reetan kirjoitus avaa asiaa jonkin verran, tosin juonipaljastuksia ei ole pahemmin. Tässä kuitenkin kerrottakoon, että kaksi koulutyttöä tutustuvat eräänä iltana ja seuraavana päivänä toinen heistä katoaa lähdettyään tutkimaan jäälinnaa. Häntä ei löydetä koskaan.
Kirja oli siis hyvin ahdistava. Tyttöjen välinen ystävyys tuntui painostavana läpi kirjan toivon hiipuessa. Kirjassa on jotain omituista, jotain vainoavaa. Kyllä minä siitä pidin, ainakin jonkun verran, mutta siinä on jotain, mitä en ymmärtänyt. En vaikuttunut niin paljon kuin olisin halunnut. Mutta silti olen iloinen, että luin tämän, oli tämä sen verran erikoinen tapaus. Mutta mikä se Unnin kauhea salaisuus oikein oli?

PS: Huomasin juuri, etten löytänyt kirjalle edes sopivaa kategoriaa!

6 kommenttia:

Salla kirjoitti...

Uskomatonta. Tätä kirjaa lukivat "Ruususen" sisarukset siinä Rauha S. Virtasen kirjassa. Tuire nimesi undulaattinsakin Unnin ja Sissin mukaan.

Reeta Karoliina kirjoitti...

Onpa hauskaa, että innostuit lukemaan tämän! Kirja oli kyllä uskomattoman outo ja ainakin itselleni hyvin hyvin voimakas lukukokemus. Pitäisikin varmaan lukea se taas uudelleen, jos ymmärtäisin tällä kertaa vähän enemmän. Mun mielestä tää on hyvä esimerkki siitä, että kirja voi olla hyvä ja kaunis ja tärkeä, vaikkei ihan tajuaisikaan mistä siinä on kysymys.

aikatherine kirjoitti...

luen paljon ja kirjoitankin lähes joka päivä, tänään en ehtinyt ja nyt pitää lukea heikolla näöllä sumukirjaimia etten sanoisi suru kirjaimia. jos sain vähän väriä lisää näkis paremmiin.. pliis..

almafiina kirjoitti...

Salla: Onpa jännä juttu! Itse olen ollut siinä kuvitelmassa, että tämä on ihan tuntematon kirja. :o

Reeta: Totta kyllä mitä sanot. Itse kyllä usein närkästyn ja kyllästyn, jos en ymmärrä. ;P

aikatherine: Mukavaa, että olet löytänyt tänne! Juu, olen huomannut itsekin fontin värin olevan turhan vaalea. Korjataan!

Miranda kirjoitti...

Luin Jäälinnan kauan sitten. Vieläkin muistan sen maagisen tunnelman, jonka kirjan lukeminen aikaan sai. Luin sitten yhden toisenkin Tarjei Vesaasin kirjan. Se ei ollut mielestäni yhtä hyvä, mutta outo sekin oli. Siinä toisessa kirjassa kerrottiin kehitysvammaisen miehen itsemurhasta. Mies souti kauas merelle ja irrotti sitten tapin veneen pohjasta.

almafiina kirjoitti...

Huh, onpas melkoisia tarinoita hänellä! :'D