Anja Kauranen - Sonja O. kävi täällä

"Ensivaikutelmani jälkeen valitsin siis Pirkan.
    Se vaikutti paitsi godardilaisittain kahelilta piironkikirjailijalta myös pingottuneen monogaamiselta. Sen ryhdistä jo näki että se rakasteli liian vähän ja aina samassa asennossa ."

Olen aikonut lukea Sonja O. kävi täällä -kirjan jo pitemmän aikaa ja kerran äiti toi sen kirjastosta. Aloin lukea, mutta alku oli varsin kyllästyttävä. Eilen huomasin, että palautusaikaa ei enää paljon ole ja luin kirjan sitten loppuun. En olisi kyllä vaivautunut, jos tämä ei olisi haasteessani.
  Sonja O. kävi täällä on tarina nuoresta tytöstä, joka elää perhehelvetissä ja alkaa ravata kylillä miehissä. Hänellä on jos jonkinmoista miestä, jotkut pitempään, jotkut lyhyemmän aikaa. Kaiken hän kertoo stadin slangilla käyttäen monipuolisia kuvauksia. Tämä oli jo yksi ongelmakohta. Toisaalta Kaurasen (Snellmannin) kielenkäyttö on riemastuttavan omaperäistä ja mukavaa seurata, toisaalta siinä on kikkailun ja yliyrittämisen makua. Kaikkein olennaisin huono asia oli tietysti se, ettei tarina iskenyt. Tyttö, joka tulee huonoista oloista eikä tiedä mitä tehdä elämällään, onhan näitä kuultu. Ymmärrän tietysti sinänsä feministisen pointin, että haahuilija on tyttö eikä poika, mutta 2000-luvulla se ei enää säväytä. Lisäksi inhoan tuollaisia haahuilijoita, jotka sinkoilevat ensin sinne ja sitten tänne. Myös seksuaalisuutta ja seksiä kuvattiin liiankin mässäillen ja ronskisti. Tuli olo, että vähemmälläkin ymmärtää. Hankaluus lieneekin se, että aika on ajanut tämän ohi enkä ole elänyt siihen aikaan, kun kirja ensi kerran ilmestyi eli 80-luvulla. Minulla on käsitys siitä, että kirja on herättänyt kohua, mutta se ei minun lukukokemustani lämmitä. Sonjan suhde Siskoon oli sikäli piristävä elementti, mutta sekin oli täynnä kliseitä sikamaisiin miehiin pettyneistä naisista, jotka ajautuvat suhteeseen naisen kanssa.
   Eli en erityisemmin pitänyt. Onpahan tämäkin nyt luettu. Jotenkin tuntuu, etteivät Kaurasen/Snellmannin kirjat ole minua varten...

Kommentit

Ei tainnut puhutella sinua, eikä ihme. Perustelit oikein hyvin, miksei! Mutta ei kannata tämän esikoisen takia hylätä Snellmanis kokonaan, sillä tuotannossa on helmiä: Safari Club, Lemmikkikaupan tytöt, Parvekejumalat ainakin kannattaa lukea!
Paula sanoi…
Anja Snellman on lempikirjailijani :-). Ihastuin hänen tyyliinsä Pelon maantiessä, ja sen jälkeen olen lukenut melkein koko tuotannon, uusin on kai vain lukematta. Sonja O. kävi täällä ei kolehtanut minuunkaan, vaikka on siinä tietysti komeat ansionsakin.

Kirsin tavoin suosittelen kokeilemaan jotakin muuta, esimerkikiksi nuo mainitut ovat hyviä. Pelon maantiede saattaisi olla myös sinun kirjasi.
Anki sanoi…
Kiitos kommenteista!
Paula: Pelon maantieteen olen lukenut ja siitä on arviokin täällä. En pitänyt kauheasti kyllä siitäkään, Lemmikkikaupan tytöt jäi kesken... Johtui kyllä pitkälti ahdistavasta aiheesta. Mutta listallani on pari HLBTI-aihetta liippaavaa Snellmannin kirjaa, joten luultavasti luen ne.
Sanna / Luettua sanoi…
Minäkin tykkään yleisesti Snellmannista, esim Lemmikkikaupan tytöistä mutta tämä ei kyllä iskenyt oikein minuunkaan. Meinasin jättää kesken, mutta kahlasin loppuun;)
Reeta Karoliina sanoi…
Minulle kävi Sonja O:n kanssa samoin, vaikka luin sen jo kaukaisella 90-luvulla. Jo silloin tuntui, että tää on nähty ja aika ajanut kirjan ohi.

Suosittelisin kokeilemaan myös Kaurasen kirjaa "Ihon aika". Itse muistan tykänneeni siitä aikoinan (silloin 90-luvulla… ;-)

Mutta toisaalta, jos Kauranen/Snellmann ei vaan sytytä niin ei se mitään. On sitä parempiakin kirjailijoita, onneksi!
Paula sanoi…
Luin postauksesi Pelon maantieteestä ja siihen liittyvät kommentit. Saattaa tosiaan olla, että aika ajelee tiettyjen aiheiden ohitse. Toisekseen kaikista Kirjailijoista ei vain pidä - tai kaikki eivät ainakaan sytytä sieluun roihua.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 18: KOONTI