Runo perjantaille

Sinä palasit aina siihen veneeseen
                 kapean jäven rannalla,
siihen pitkään ja kapeaan,
                 siihen sinä palasit, tuntematon vene,
joku soutanut sen sinne rantaan,
                     kaislojen väliin.
Ja niin kuin uskoit se liittyi minuun, se vene.
Niin kauan minä sitä soudin
siltä rannalta toiselle, ja takaisin.
   - Mirkka Rekola, Puun syleilemällä (1983)

Kommentit

Jenni sanoi…
Kiitos tästä! Ensilukemalta tämä on kaunis ja vaikuttava, mutta luulen, että tästä löytyy vaikka mitä, kun lukee monesti. Minulla on nyt Mirkka Rekolan runokokoelmateos kesken, enkä tunnu etenevän lainkaan, kun laitan joka sivulle post it -lapun: palaa tähän, ja sitten palaan heti. :) Mutta ei kai runoja olekaan tarkoitettu ahmittaviksi, siltä ainakin tuntuu nyt, kun olen lukenut niitä enemmän.

Joka tapauksessa: hienon runon löysit.:) Hyvää viikonloppua!
Anki sanoi…
Kiitoksia kommenteistanne! Tosiaan, runot eivät ole ahmittaviksi. Itsellänikin on Rekolan kokoelma kesken, samoin kuin Niemisenkin. Niistä myöhemmin lisää. :)
soubrette sanoi…
Oi, Mirkka Rekola piristää aina! Kiitokseni!
Anki sanoi…
Rekola tosiaan piristää. :)