Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2012.

Kansankynttiläin kokoontumisajot 2012-2013 -haaste!

Koin vasta nyt herätyksen ja innostuin osallistumaan tähän mainioon Maukan haasteeseen , vaikka minulla on haastelukemista aivan tarpeeksi. Onhan se nyt pakko, kun toivottavasti tulevaisuudessa olen oikeastikin kansankynttilä. ;) Myös tämän vuoden tietokirjainnostuksella lienee osuutta asiaan. Oma haasteensa on sitten bloggaaminen noista luetuista, koska en ole koskaan osannut tehdä bloggausta tietokirjasta (juuri nyt olisi vielä edessä semmoinen...). "Kansankynttiläin kokoontumisajojen säännöt: Lue tietokirjoja eri kategorioista ja kapua siten valaistuksen tasolta toiselle: Sytkäri - 3 kirjaa ja 2 kategoriaa Taskulamppu - 6 kirjaa ja 3 kategoriaa Hehkulamppu - 9 kirjaa ja 4 kategoriaa"   Itse lähden tavoittelemaan taskulamppua, koska sytkäri on liian helppo ja hehkulamppu jo turhan vaikea. Saas nähdä ensi vuonna miten käy, dead line on 30.11.2013 . Ohessa vielä kategoriat:   I) Filosofia II) Psykologia III) Uskonto IV) Yhteiskunta V) Media ja vies

Kuulumisia ja joulutunnelmaa

Kuva
On jo aatonaatto ja joulu on aivan nurkan takana. Joulunodotus on mennyt flunssassa ja jouluvalmisteluissa. Piparit on paistettu, kuusi kannettu sisälle ja aikomukseni olisi tehdä vielä korvapuustejakin joulupäiville!      Täytyypä sanoa, etten muista näin lukuköyhää aikaa olleen milloinkaan! Olen pikkuisen lueskellut sitä sun tätä, mutta aika on mennyt lähinnä koneella dataillessa, koulussa ja muussa sellaisessa. Valvon niin myöhään, etten jaksa enää lukea. Jonkinlainen blokki menossa siis (tai paheneva nettiriippuvuus...).      Päätinkin pistää (huonolaatuisen) kuvan kunnioitusta herättävästä kirjapinostani. Useampi klassikkokirja selittyy päälle painavasta kirjallisuuskurssista, johon pitäisi saada luettua vielä neljä maailmanklassikkoa. Kuulostaa ehkä vähältä, muttei ole sitä minulle. Olen siitä sivistymätön lukija, etten ole erityisen kiinnostunut klassikoista, ainakaan ulkomaisista. On niitä hyviäkin tullut toki luettua, mutta kyllä se kiinnostus (ja mukavuusalue) on uutuuski

Novellia kehiin

Kuva
Ihana Anu haastoi minut tekemään novellihaasteen. Tässä kirjaimellisesti on haastetta: minä en lue novelleja käytännössä koskaan! 1. Luettele ainakin viisi novellia, jotka ovat kolahtaneet tai jääneet muuten mieleen. Kerro miksi, jos mahdollista. 2. Aseta itsellesi vuodeksi novellilukutavoite. 3. Kopioi blogiisi Kide-kuva ja aseta kuvatekstiksi novellien lukutavoitteesi sekä eteneminen esimerkiksi näin: 3/10. (Eli kolme luettu, kymmenen tavoitteena.) 4. Bloggaa lukemistasi novelleista ja kirjoita niistä arvio. Arvio saa olla minkä pituinen tahansa. Kide-kuvaa voi käyttää myös tässä yhteydessä, jos haluaa. 5. Haasta tuttaviasi lukemaan novelleja. Tämä viiden kohdan ohjeistus on neuvoa-antava, ei pakollinen. Käytän novelli-sanaa, mutta joskus kertomuksen ja novellin raja voi olla häilyvä. Minusta mikä tahansa lyhyt teksti käy, mitään novellin kaavaa ei tarvitse alkaa etsiä voidakseen osallistua.   En voi luetella edes viittä minuun kolahtanutta novellia, koska en ede

Kirjat, joita rakastin

Olen ollut jälleen vaitelias blogissani, mutta eipä ole lukeminenkaan edistynyt minkään kirjan kohdalla merkittävästi. Selaillessani Sinisen linnan kirjaston mies / naiskirjailijoiden listoja ajattelin tehdä sellaisen kirjalistan, jossa ovat elämäni kirjaisat kohokohdat . Listalla ovat siis ehdottomat valioyksilöt, joita suosittelen oikein lämpimästi. ;) Kirjat eivät ole parhaimmuus- tai muussakaan järjestyksessä. Todennäköisesti unohdan tästä jotain elämää tärkeämpää, mutta jospa tämä olisi nyt melko kattava. 1. Anu Holopainen - Musta liekki 2. Sean Stewart - Matkijalintu 3. L. M. Montgomery - Sininen linna 4. Heidi Liehu - Luumupuu kukkii, se muistelee sinua 5. Herbjørg Wassmo - Dinan kirja 6. Jenny Kangasvuo - Sudenveri 7. Katja Kaukonen - Odelma 8. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran 9. Virginia Woolf - Mrs. Dalloway 10. Michael Cunningham - Tunnit 11. Michael Cunningham - Illan tullen 12. Peter Høeg - Norsunhoitajien lapset 13. Radclyffe Hall - Yksinäisyyden kaivo

The naked truth eli against photoshopping!

Kuva
Tässä taas päivitys, jolla ei ole mitään tekemistä kirjojen kanssa. Koen aiheen kuitenkin sen verran tärkeäksi, että halusin osallistua kaikille vapaaseen haasteeseen. Kaikki alkoi Tyyliä metsästämässä -blogista , jossa bloggaaja julkaisi itsestään meikittömän ja täysin käsittelemättömän kuvan vastaiskuna photoshoppaukselle ja kieroutuneille kauneusihanteille. Haaste on näkynyt joissain blogeissa, itse olen havainnut muutamassa gootti/synkempityylisissä blogeissa sen. Vaikka en olekaan tyylibloggaaja eikä pärstäni näy blogissani kuin vaatimattoman tietolaatikon pikkukuvassa, päätin silti antaa tukeni hyvälle asialle.      Minä en ole niitä naisia, jotka tälläävät meikkiä päivittäin eivätkä voi mennä edes roskapöntölle ilman pakkelia. En ole niitäkään, jotka meikkaavat kerran vuodessa. Käytän meikkiä nykyään aika paljon, koska minusta meikkaaminen on niin hirveän mukavaa. Pidän siitä itseilmaisu- ja taidemuotona. Teen sitä pitkälti itseni vuoksi, mutta onhan se aina plussaa, jos ole

Camilla Läckberg - Pahanilmanlintu (Fjällbacka 4)

"Hän muisti hämärästi, että häntä oli pelottanut alussa. Enää hän ei pelännyt. Ei, koska äiti tuoksui niin hyvältä ja tuntui niin pehmeältä ja äidin ääni nousi ja laski niin rytmikkäästi. Koska hän tiesi että äiti suojeli häntä. Koska hän tiesi olevansa pahanilmanlintu." Camilla Läckbergin neljäs romaani Pahanilmanlintu ( Olycksfågeln , suomentanut Outi Menna , Schildts 2009) on taattua läckbergiläistä laatua. Tiedossa on synkkiä murhia ja roppakaupalla melkoisia käänteitä, ennen kuin syyllinen on selvillä. Murhatutkimuksen rinnalla poliiseilla on tietysti omankin elämän murheita kannettavana.       Pitkästä aikaa luin kirjan, joka todella imaisi mukaansa! En malttanut kirjastossa mieltäni, kun huomasin että Läckbergiltä oli niin monta kirjaa paikalla. Valitettavasti juuri kolmososaa, Kivenhakkaajaa , ei ollut, mutta otinpa sitten tämän nelosen. Lukeminen piti aloittaa tietysti jo kirjastossa ja luinkin päälle tunnissa melkein sata sivua! Melkoinen imu oli loppupuolessak

Kovaa faktaa ja tunnustamista eli minut on haastettu!

Kuva
1. Kerro 11 faktaa itsestäsi. 2. Vastaa kysymyksiin, jotka haasteen antaja on sinulle antanut. 3. Tee 11 uutta kysymystä seuraaville haasteen saajille. 4. Valitse 11 haasteen saajaa. Kiitoksia Nebulalle suloisesta haasteesta! Näitä on aina piristävää saada. (: Faktat kuntoon 1. Haluan tulla isona saksan ja ruotsin aineenopettajaksi lukioon.  2. Keskittymiskykyni herpaantuu jatkuvasti, koska olen niin ihastunut... 3. Sain viikko sitten ajokortin! 4. En siedä huonokielisyyttä. Olen suorastaan närkästynyt, miten moni kirjabloggaaja on rekisteröinyt nimimerkkinsä pienin kirjaimin! En suostu itse kirjoittamaan niitä pienellä missään olosuhteissa. :D Tästä oikeakielisyydestä voisin pitää vaikka luennon. 5. Olen ehdottomasti jouluihminen ja tuskailen, tuleeko jouluksi lunta ollenkaan! 6. Ajattelen nykyään pääsääntöisesti positiivisesti ja se onkin aitoa minua. Suosittelen muillekin! 7. Olen hyvinkin itsepäinen, kun sille päälle satun. Joustavakin tosin

Erotiikka + "korkeakirjallisuus"= mahdoton yhtälö?

Vinttikamarissa-blogin lukulistapostaus kirvoitti mieleeni erinäisiä kysymyksiä liittyen erotiikkaan kirjallisuudessa. Esitin muutamia kysymyksiä ja havaintoja kommenttilaatikkoon, mutta toivomaani keskustelua ei ainakaan tätä kirjoittaessani ole syntynyt. Päätinkin siis kirjoittaa aiheesta oman postauksen, koska sen se mielestäni ansaitsee.       Kuluva syksy on tuonut teemaa esille E. L. Jamesin kohutun ja miljoonia myyneen 50 Shades of Greysin tultua myös suomalaisten lukijoiden saataville. Tuota eroottista romaania on käsitelty useammassakin kirjablogissa enkä ole hurraa-huutoja pahemmin kuullut. Sinänsä en voi ottaa juuri tähän kirjaan kantaa, koska en ole lukenut sitä (vielä). Kuitenkin joidenkin bloggaajien suhtautuminen on mietityttänyt minua.       Tuntuu, että useampakin selitteli kirjan lukemista hieman nolona. "Enhän minä yleensä nyt tämmöistä lue" vaikutti olevan ydinajatus. Toisaalta taas Shadesia moitittiin huonosta laadusta ja liiasta pituudesta. On kui

Monika Fagerholm - Amerikkalainen tyttö

"Leikillä oli nimikin. Se oli Amerikkalaisen tytön mysteeri. Siihen kuului oma laulukin. Eddie-laulu.    Katso äiti, ne ovat tärvelleet minun lauluni . Ja kaikki sanat, kaikki lauseet.     "Minä olen outo lintu, oletko sinäkin?"     "Sydän on sydämetön metsästäjä."     "Kukaan muu maailmassa ei tuntenut minun ruusuani paitsi minä.""   Monika Fagerholmin romaani Amerikkalainen tyttö (Den amerikanska flickan, 2004, suomentanut Liisa Ryömä ) on yksi erikoisimmista ja kiehtovimmista kirjoista, jonka koskaan olen lukenut. Sen tunnelmassa on jotain omituisen viehättävää, mutta ennen kaikkea selkäpiitä karmivaa. Seudun yllä tuntuu värjyvän jotain pahaa, kätkeytynyttä tai kätkettyä, joka on valmis tulemaan millä hetkellä tahansa esiin...       Amerikkalaisen tytön kimppahaaste on paraikaa menossa Luetut, lukemattomat -blogissa, ja sitä kautta minäkin sain kipinän tarttua kirjaan. Ajatus oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumisesta kiehtoi j

Tunnustus ♥

Vaikka olen ollut blogissani vaiti kuin muuri, sain ihanan tunnustuksen Annika K :lta! Kiitos tuhannesti! :) Älkää huoliko, luen kyllä koko ajan ja mielenkiintoista kirjaa luenkin. :) Tunnustuksen säännöt menevät näin 1. kiitä tunnustuksen antajaa 2. jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle 3. ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta 4. kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi Tässäpä pari faktaa: 1. Tämä syksy on ollut varsinainen mullistusten kausi. Seksuaalinen identiteettini meni uusiksi odottamattoman ihastumisen myötä. 2. Olen sen ihmisen myötä oppinut pitämään aina vain raskaammasta musiikista, varsinkin black metallista. 3. Black metallin lisäksi olen hurahtanut täysin Turmion Kätilöihin, mitä en olisi kyllä ikinä uskonut. Olen suhtautunut bändiin hyvin epäluuloisesti ja torjuvasti sen maineen vuoksi (ja välispiikkien...). 4. En ole enää ollenkaan varma, onko toimittajan ammatti kuitenkaan minua varten.  5. Huomaan saaneeni äidin piirteit

Hidastamista

Kuva
En ole viime aikoina päivittänyt blogiani kovinkaan ahkerasti. Syynä on ennen kaikkea se, että elämässäni on ollut aikamoista myllerrystä, hyvässä ja huonossa. Olen myös lukenut vähemmän. Suurin osa lukemastani on ollut tietokirjoja, joista on minusta työlästä blogata mitään.       Toisaalta asetan itselleni kauheat paineet bloggaamisen ja lukemisen suhteen. Olen hiljalleen alkanut ymmärtää, että enemmän voikin olla vähemmän. Luen niin nopeasti, etten saa pureskeltua lukemaani kunnolla. Olen toki luonnostanikin nopea lukija, mutta tahallinen hidastaminen voisi tehdä hyvää. Olen ajatellut heittäytyväni aivan mahdottomaksi ja lukea niin hitaasti kuin mahdollista ja mahdollisesti tekemään muistiinpanoja sekä laittamaan muistilappusia kirjan väliin. Kaipaan perusteellisuutta ja hiomista. Olen elämässäni tietyissä asioissa vauhkonnut ympäriinsä, henkisesti ainakin. Sitä paitsi YO-lukeminen on taas aivan kulman takana ja vie todennäköisesti valtavasti aikaa ja energiaa.      Toivon teidän

Syyskuun luetut

Huipputiiviin lukukuukauden jälkeen käteen jää tulokseksi: Jeffrey Kottler - Kyynelten kieli Anna-Liisa Valtavaara - Kiltteydestä kipeät Sentään kaksi kirja luettuna, joista ensimmäistä en jaksanut arvioida... Hieno kirja kylläkin, auttaa itkemiseen liittyvissä ongelmissa ja tarjoaa mielenkiintoista tietoa eri kulttuurien tavoista itkeä. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi lukenut yhtään enempää. Minulla on vain ollut todella monta kirjaa kesken, joita olen vuoron perään lukenut. Kiltteyskirjasta lupaan kyllä kirjoittaa. Saa nähdä, tuleeko tästä kuukaudesta edellisiä parempi, kirjallisesti siis. Vai pitäisikö laittaa taas tauolle, kuten kevättalvella? En mielelläni rupeaisi siihen taas, mutta kun tekstiä ei nyt synny eikä kommentoinkaan ole kovin suurta...

Vapaa! ...ainakin hetkisen

Kuva
Kyllä näkyy YO ja kaikenlaiset ahdistukset, masentelut ja itsetutkiskelut blogissakin. Vain yksi bloggaus! Suoraan sanoen en ole tainnut lukea Sudenveren lisäksi kuin yhden tietokirjan. YO-lukemiston lisäksi se johtuu triljoonasta kesken olevasta ja limittäin luettavasta kirjasta sekä lukulaiskuudesta. Joskus näinkin. Nyt tunnen mukavaa hurmosta, koska kokeet on tehty (perjantain isoa enkun sanaria lukuun ottamatta...) ja voin viimein keskittyä täysillä hetkisen juuri siihen lukemistoon, joka sattuu kiinnostamaan.     Luvun alla on useampiakin tietokirjoja eri tunteisiin liittyen, joita voisin ainakin hieman käsitellä täällä. Se on toisaalta pelottavaa, koska teksteistä tulee todennäköisesti erittäin henkilökohtaisia enkä ole aivan varma, haluanko ottaa sellaista askelta. Pidän blogiani kuitenkin julkisesti nimelläni ja kuvallani ja täällä käy todennäköisesti tuttuja. Miten paljon haluan esimerkiksi koulukaverieni tietävän minusta? Toisaalta paljastaminen saattaa vapauttaakin. Miksi

Jenny Kangasvuo - Sudenveri

"Siiri hymyili arvoituksellisen tyytyväisenä. "Mikä on ihminen?" Suoristauduin tuohtuneena. Siiri jatkoi: "Jos joku sanoo olevansa ihminen, eikö hän silloin ole ihminen? Mikä muu hän olisi? Koirako?" "Ei sitä voi olla jotakin vain sanomalla olevansa jotakin..." "Millä muulla tavalla voi olla jotakin kuin sanomalla olevansa jotakin?" Siiri hymyili. "Minä olen biseksuaali ja minä olen pakana. Mitä sinä olet?"" Jenny Kangasvuon esikoinen Sudenverta (Teos 2012) on kirjasyksyni yllättäjä. En ollut aiemmin edes kuullut tällaisesta kirjasta ja otin sen uteliaana tutkittavaksi kirjaston uutuushyllystä. Olin aika skeptinen ihmissusi-teeman suhteen, mutta kun kirja oli aikuisten puolella, aloin lukea.      Onneksi luin! Sudenveri on erilainen ja raikas sukusaaga. Joukko ihmisiä on sekä susia että ihmisiä, ja he voivat muuttaa hahmoaan aina halutessaan. Heidän keskuuteensa syntyy kuitenkin säännöllisesti niitä, jotka ovat puol

Elokuun luetut

Elokuu oli kyllä lukemisen suhteen köyhä, luin vain muutaman kirjan. YO-kokeisiin lukeminen verotti romaanien lukemista odotetusti, kun en aina jaksanut paneutua enää muuhun lukemistoon. Eipä tuo mitään, olihan heinäkuu sentään aivan omaa luokkaansa luettujen määrässä. Olen tyytyväinen näihinkin, koska hyviä kirjoja tuli luettua. Juhani Laakso - Mielen taito Peter Høeg - Norsunhoitajien lapset Anu Holopainen - Matkalaiset Mielen taitoa en sitten kuitenkaan tuonut blogiini, vaikka ensin meinasin. Se ei vain tuntunut sitten tarpeelliselta. Siinä käsitellään tietoisuutta ja sen oppimista, hyväksymistä. Kelpo kirja, jolta tosin odotin enemmänkin (liikaa?).      Norsunhoitajien lapset kurottelee parhaan kirjan sijaa. Se yksinkertaisesti oli hieno ja hauska kirja. Romaani juuri oikealla hetkellä! Suosittelen suorastaan epätoivon vimmalla, jotta te kaikki pääisisitte siitä osallisiksi.      Matkalaiset oli myös miellyttävä lukukokemus ja hyvä päätös saagalle. Holopaisnälkä jäi k

Ihana post-it-lappu!

Kuva
Sain tämän ihanan tunnustuksen Kuuttarelta ! Kiitos ja kumarrus, piristää kummasti mieltä. :) Olen nyt tylsä ja laiska enkä jaa eteenpäin, koska varsin moni on jo tämän kyseisen lappusen saanut. Saa kyllä jakaa minun blogistani vapaasti.

Anu Holopainen - Matkalaiset (Syysmaa 6)

"Hän ei kuitenkaan piitannut kivusta, vaan tunsi synkkää tyytyväisyyttä opetellessaan tuntemaan merkin voimaa. Kenties hän oppisi ajan kanssa hallitsemaan sitä, suuntaamaan sen vain tiettyihin ihmisiin ja juuri tahtomallaan tavalla.      Ja samalla Yvana tiesi, ettei sitä voinut hallita vaan se tulisi hallitsemaan häntä, mutta hän halusi uskoa kimeitä, viehättäviä kuiskauksia, jotka unen rajalla lupasivat hänelle koston kauneutta." Mikä on se piste, kun ihmistä satutetaan niin paljon, että hän alkaa liukua hulluuden tuolle puolen? Miten käy, kun sorrettu ja alistettu alkaa käyttää tuhoisia voimiaan, tarkoituksella? Onko kostolle sijaa missään tilanteessa? Nippu kysymyksiä, jotka heräsivät lukiessani Anu Holopaisen Matkalaisia (Karisto 2012), joka on Syysmaa -sarjan päätösosa. Merkinos , Adaira , Rakhenes , Sissa , Yvana ja Marrkah on karkotettu Punatertun kylästä ja he ovat eläneet vuosia metsässä, luolassa. Juuri aikuisuuden kynnyksellä oleva Yvana ei jaksa elämää e

Peter Høeg - Norsunhoitajien lapset

Peter Høegin seitsemäs romaani Norsunhoitajien lapset ( Elefantpassernes børn, Karisto 2011, suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen ) on suorastaan hengästyttävä road book , josta ei käänteitä ja huumoria puutu. Peter , 14, ja Tilte , 16, sekä Basker -koira joutuvat seikkailuun, kun käy ilmi, että vanhemmat ovat taas saaneet tyhmyyksiä päähänsä. Alun perin vanhemmat tuntuvat kadonneen ja lapset pakenevat yli-innokkaita lastensuojeluviranomaisia. Pian käy selville, että vanhemmat eivät yritä vähäisempää kuin Tanskassa kokoontuvan suuren uskontilaisuuden kalleuksien kähvellystä.     Kyllä oli hauska ja ihana kirja! En olisi ikinä tarttunutkaan tähän, ellei äiti olisi lainannut kirjaa ja kertoillut siitä. Monesti säikähdin äidin yhtäkkisiä naurunpuuskia ja kiinnostuin yhä enemmän. Minulla ja äidillä nyt kuitenkin on hyvin samanlainen huumorintaju ja arvelin viihtyväni. Niin todella tein! Peterin jutut ovat niin sattuvia värikkäillä ja osuvilla kielikuvilla varustettuina, että naurua ei vo

Heinäkuun luetut

Heinäkuu oli suorastaan häikäisevän lukuisa kuukausi! Johtuu tietysti maratonistakin, mutta luin minä muutenkin tavallista enemmän. Se on se sadekesä... Suurin osa heinäkuusta oli täällä sadetta ja ukkosta, hyh! Michael Cunningham - Illan tullen Leena Krohn - Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia Helvi Hämäläinen - Kaunis sielu Petter Sairanen - Muisti on unta Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja Stephen King - Carrie Joel Haahtela - Katoamispiste Patrik Borg - Syö hyvin ja laihdu! Patrik Borg - Vinha perä Torey Hayden - Häkkipoika Lotte ja Søren Hammer - Saastat Teemu Keskisarja - Kyynelten kallio ~ Kertomuksia seksistä ja väkivallasta Muriel Barbery - Kulinaristin kuolema L. M. Montgomery - Annan nuoruusvuodet, Anna ystävämme ja Annan unelmavuodet Yhteensä kuusitoista kirjaa!! En muista yhdessäkään kuussa lukeneeni näin paljon... Kaikkea mukavaa löytyikin, parasta en osaa edes sanoa. Sanotaan, että Anna-kirjat ja Illan tullen olivat terävintä kärkeä. Mitään oikeasti huo

L. M. Montgomery - Anna-sarja (I-III)

L. M. Montgomeryn rakastettu ja tunnetuin sarja punatukkaisesta Annasta alkaa kirjalla Annan nuoruusvuodet ( Anne of Green Gables , WSOY 1921, Hilja Vesalan tarkistettu suomennos), kun 11-vuotias orpo on Mathew'ta vastassa asemalla. Vanhat sisarukset halusivat pojan, mutta erehdys on lopulta kaikille siunaukseksi. Vilkas ja vähän tohelo tyttö sulattaa ihmisten sydämet, ei vähiten vuosien mittaan katkeroituneen Marillan , joka oppii Annan avulla taas nauramaan.      Olen jo pitkään halunnut lukea sarjan uudestaan, koska Annan jäähyväiset on ollut kauan lukulistallani ja sitä lukiessa sarjan on hyvä olla tuoreena mielessä. Lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja lainasin kolme ensimmäistä osaa, alun perin maratonia varten. Totesin kirjat kuitenkin liian paksuiksi siihen tarkoitukseen ja lukaisin ne tässä loppukuusta.        Annan nuoruusvuodet on kaunis ja viihdyttävä, täysin sopiva aikuisellekin. Luontokuvaukset ovat vertaansa vailla, samoin kaikenlaiset kielikuvat. Anna opett

Muriel Barbery - Kulinaristin kuolema

"Kuole kaveri, kuole kaiken sen rahan takia mitä et meikäläiselle antanut, kuole kaikkien kroisoksenmuoniesi takia, kuole isokenkäisenelämäsi takia, mutta en minä sen takia iloitse. Me ollaan samaa maata, sinä ja minä." Muriel Barberyn esikoinen Kulinaristin kuolema ( Une gourmandise , Gummerus 2011) on kauniilla kielellä ja vaihtelevilla näkökulmilla ryyditetty tarina itsekkään ja tunteettoman, muut laiminlyöneen mestarikulinaristi Pierre Arthensin viimeisistä päivistä. Hänelle mikään muu ei enää merkitse mitään, paitsi kadonneen maun yhdistäminen oikeaan ruokaan. Mikä olikaan tuo herkullisista herkullisin maku?      Minulla on sellainen mielikuva, että olisin lainannut kirjan jo joskus aiemminkin, mutta palauttanut sen lukemattomana. Joka tapauksessa olen ollut kiikun kaakun, viitsinkö lukea koko kirjaa ollenkaan, sen verran tylsältä (!) se minusta vaikutti. Onneksi kuitenkin luin! Ranskalaisen kepeä, mutta älykäs romaani oli mainiota luettavaa. Nyt jäljestä päin tosin

Teemu Keskisarja - Kyynelten kallio ~ Kertomuksia seksistä ja väkivallasta

"'Sodomiittinen synti' (sodomitisk synd) ei Ruotsin valtakunnassa viitannut eläimeensekaantumiseen, jonka oikeustermi oli tidelag. Tältä pohjalta voi todeta, että pappilanrengit Heikki Mikonpoika ja Heikki Pekanpoika ovat Suomen ensimmäiset nimeltä tiedetyt homot." Teemu Keskisarjan tietokirja Kyynelten kallio (Siltala 2011) kertoo siitä, mihin alaotsikko viittaa; seksistä ja väkivallasta. Ruotsin alaisen Suomen rahvaan historia on kaivettu esille eri tekstilähteistä, pitkälti oikeuden pöytäkirjoista. Kertomus on sinänsä hyvä termi, että tapaukset on tuotu kansantajuisesti ja mielenkiintoisesti romaanimaisessa muodossa. Itse kuitenkin määrrittelen kirjan tietokirjaksi sen suurehkon viittaus/lähdemateriaalin vuoksi.      Muistan, että kirjasta kohistiin viime vuonna,ainakin Ilta-Sanomissa. Homo-aihe oli tietysti raflaavasti esillä ja eläimiinsekaantuminen myös. Kuinkas muutenkaan, mikäänhän ei tunnetusti myy niin kuin seksi ja väkivalta. Parasta onkin, jos ne ov

Oikeus väkivaltaan? (Konrad Simonsen 1)

"Hän oli raatanut koko sunnuntain jotta oikeus toteutuisi, ja inhottava Jumala taivaassa oli palkinnut hänet raiskatulla lapsella. Hänen uskonsa armeliaaseen lähimmäisenrakkauteen oli poissa, se oli kadonnut viisivuotiaan lapsen lohduttomaan katseeseen, ja toinen, alkuperäisempi totuus vaati hänen huomiotaan. Jokamiehen oikeustaju, kansan syvien rivien mielipide, vanha kunnon kosto." Lotte ja Søren Hammer sohaisevat suoraan mehiläispesään esikoisromaanillaan Saastat ( Svinehunde , Bazar 2011, suomentanut Sanna Manninen ). Lapset löytävät koulun liikuntasalista viisi hirtettyä ja silvottua miestä ja Konrad Simonsenin murharyhmä on kädet täynnä työtä tapauksen selvittämisessä. Pian julkisuuteen leviää tieto murhattujen sekaatumisista lapsiin ja kohu on valmis. Suuri yleisö alkaa tehdä kaikkensa, jottei poliisi saisi murhaajaa koskaan selville. Samalla se tarttuu oman käden oikeuteen ja yksi jos toinenkin mies joutuu sakinhivutukseen, oli pedofiili tai ei.       Odotin tämä

Torey Hayden - Häkkipoika

""Mitä hän pelkää? Luuletko, että hän pelkää nimenomaan puhumista? Oman äänensä kuulemista?" Jeff piti taas pienen tauon ja vilkaisi minua. "Vai sitä, mitä se ääni voisi sanoa, jos hän rupeaisi puhumaan?" Torey Haydenin järjestyksessään kolmas kirja Häkkipoika ( Murphy's Boy , Otava 2008, suomentanut Seppo Raudaskoski ) kertoo 16-vuotiaasta Kevinistä , joka on sulkenut itsensä häkkiin niin fyysisesti kuin henkisestikin. Puhumisen lopettanut teinipoika piiloutuu pöydän alle ja tekee ympärilleen tuoleista vankilan. Vaikeammin murrettava on kuitenkin väkivallan ja laiminlyöntien sävyttämän lapsuuden tekemä psyykkinen vankila. Haydenin on otettava kaikki keinot käyttöön saadakseen pojan irti peloistaan ja pakkomielteistään.      Olipas kiehtova ja mukaansatempaava kirja! Olen lukenut Haydenilta aiemmin vain Nukkelapsen , josta pidin myös, mutta Häkkipoika on huomattavasti kiinnostavampi. Siinä missä Nukkelapsi on ilmeisesti fiktiota (löytyy kirjastosta fik

Katoamisesta

"Ajattelin saarta ja tunsin kuinka tuuli nousi, miten puut alkoivat äkisti taipua. Ehkä hän oli painautunut laverille, kääriytynyt peittoon ja koukistanut polvensa vasten rintaa. Oli elokuu ja silti kylmä. Näin hänet vuoteessa mökin nurkassa ja kuulin kuinka kaikki keinui hänen yllään, seinät narisivat, katolle kopsahteli käpyjä. Tulipesä oli sammunut jo tunteja sitten ja oven eteen oli kiilattu tuoli, miksi, kukaan ei tulisi siitä sisään." Joel Haahtelan seitsemäs kirja Katoamispiste (Otava 2010) käsittelee kaikenlaisia katoamisia. Mieskertoja törmää ranskalaiseen naiseen, joka etsii ex-miestään Suomesta. Yhtäkkiä mies ei ole pitänyt kuukausiin yhteyttä ja nainen huolestuu. Yöpöydällä oleva Raija Siekkisen kirja johdattaa pohjoiseen maahan...      Tämä romaani oli erikoinen, mutta hyvä. Pieneen sivumäärään on saatu sopimaan ranskalaisen ex-parin elämää, kertojan omaa ja vielä Raija Siekkisenkin. Kun kertoja ei onnistu löytämään naisen kanssa tämän ex-miestä Paulia , hä

Kun tyttö vihasi ja tuhosi

"- Rukoile Jumalaa että hän pesee pois sinun syntisi. - Päästä minut, äiti. - Rukoile, nainen. - Äiti, minä teen taas kivet." Stephen Kingin klassikko Carrie (Tammi 2010, suomentanut Tuula Saarikoski ) on vaikuttava kirja sairaasta uskonnollisuudesta, koulusiusaamisesta ja sorretun vihasta. Carrie on 17-vuotias tynnyrissä kasvatettu, julmasti koulukiusattu tyttö. Jo kirjan alussa käy ilmi, että hän on tulee tekemään jotain hirveää. Pitkin kirjaa on Carrien tapausta käsittelevien kirjojen otteita ja raportteja. Tytön tunteneita myös haastatellaan. Tarina alkaa kuitenkin tyttöjen pukukopista, jossa Carrien kuukautiset alkavat yllättäen. Muut tytöt tekevät jotain sellaista, mikä saa aikaan peruuttamattoman ja tuhoisan tapahtumaketjun. Kiusaajien hymy hyytyy, kun Carrien pelottavat voimat pääsevät irti.      Muistan lukeneeni kirjaan liittyneen esseen joskus vuosia sitten, jolloin kiinnostukseni heräsi. Kirjoittaja kiinnitti huomiota naiseuteen ja sen voimaan. Niin minä

Rakkaudesta runoon

Ihanainen Leena Lumi heitti minua runohaasteella ja minähän suurena runouden ystävänä tartun siihen! Ideana on siis laittaa tähän muutama tärkeä rakkausruno.Homma on itse asiassa yllättävän hankala siksi, etten omista runoutta paljon ollenkaan enkä ole "erikoistunut" erityisesti rakkausrunoihin. Kaivelen täältä pari palasta, mutta loppuun tulee kyllä ulkoa muistamani ja oikeasti yksi parhaimmista runoista ikinä. Plus pieni ekstra... Oikeastaan tähän voisi pistää koko Heidi Liehun kokoelman Luumupuu kukkii, se muistelee sinua , mutta koska se olisi hölmöä ja laitontakin, laitan tähän pienen pätkän. Korento makaa liikkumatta vajan edustalla   sammaleella       Osana näkymätöntä liittoa          mustarastas         laulaa sateessa                        Tänä kesänä                           koivut, lehmukset                      joiden alla lapsena leikin                    ovat                  löytäneet minut.                       eivät