Gaute Heivoll - Etten palaisi tuhkaksi

"Reinert oli antanut hänelle uskon, että hänestä voisi tulla mitä tahansa. Reinert oli nähnyt hänet. Käsittänyt
kuka hän oli, mihin hän kelpasi, miten ainutlaatuinen hän oli. Hän ei ollut niin kuin toiset, ja sen Rainert oli käsittänyt."

Päätän pitkän blogihiljaisuuteni nyt varsinaisesti tähän arvioon. Etten palaisi tuhkaksi on Norjassa palkittu ja ainakin suomalaisten bloggarien keskuudessa ilmeisen pidetty, kovasti blogisavuja saanut teos. Kannen vanhanaikainen lapsipotretti herättää kiinnostuksen, varsinkin kun ympärille on sommiteltu palaneita tulitikkuja.
     Kirja kertoo kirjailija Gaute Heivollista, joka on aina ollut vähän erilainen. Hän on varttunut pienessa Finslandin kylässä, mutta opiskellut sittemmin Tukholmassa. Hänen ollessaan sylilapsi kylässä on riehunut pyromaani, joka viimeisten polttojensa aikana saa melkein poltettua ihmiset talojensa mukana. Nuo kylän kipeät muistot ovat jääneet kaivelemaan Gautea ja hän palaa kotikyläänsä takaisin selvittääkseen asiat.
      Tuota tiivistelmää kirjoittaessani tajusin, että tämähän kuulostaa todella hyvältä kirjalta. Minä en kuitenkaan pitänyt tästä juuri ollenkaan. En missään vaiheessa kunnolla tempautunut mukaan enkä ymmärtänyt Gauten linkittymistä tuhopolttajaan. Kai tässä jotenkin yritettiin tuoda esille heidän samoja piirteitään, mutta en lämmennyt ollenkaan. Gaute oli henkilönä todella tylsä ja tuskaannuin aina, kun hänen omasta elämästään kertovat osiot alkoivat. Jonkin verran imua oli kieltämättä tuhopolttajan osioissa, sillä lukija tietää syyllisen melkein alusta asti ja keskiössä ovatkin teot ja motiivit. Pyromaani oli hahmona sinänsä mielenkiintoinen kaikessa karmeassa psykopaattisuudessaan.
     Myös päähenkilön valinta ikään kuin kirjailijaksi itsekseen oli outoa ja hämmentävää. Tarinan takana lienee siis jotain todellista, kun takakannessakin puhutaan autofiktiivisestä romaanista. Harmi, että tämä olisi voinut olla hyvä. Jonkinlainen juonen huipentuma olisi ollut paikoillaan, mutta nyt odotin sitä koko ajan ja aivan turhaan, mikä lienee vaikuttanut lukukokemukseen erittäin negatiivisesti.
       PS: Olipa tynkä ja töksähtelevä arvio... No, jospa se tästä lähtisi!