Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Riikka Pulkkinen - Vieras

Kuva
"Jeesuksen ruumis ja veri. Hänen kuolemansa, tässä, hoc est. Tämä oli taikuutta: tämä oli ihme, ja minä olin siitä todisteena.    Armahdin mielessäni kaikki ohikulkijat, näin ihmiselämän näennäisen mitäänsanomattomissa pyrinnöissä suunnatonta tarkoituksenmukaisuutta. Mummo käveli kauppaan. Poika sylkäisi purkan maahan. Koira heilutti häntäänsä ja varpunen nokki bussipysäkille pudonnutta dominokeksiä.    Ja kaikki olivat pelastetut sillä minä kärsin." Anoreksiaa on käsitelty 2000-luvun kirjallisuudessa jo jonkin verran, mutta Pulkkinen on löytänyt teemaan erilaisen näkökulman; itsensä näännyttämisen uskonnollisista syistä. 14-vuotias Maria on juuri menettänyt merten takaa tulleen äitinsä eikä surun mykistämä pappi-isä osaa auttaa lapsiaan. Maria kokee vinksahtaneen herätyksen ja alkaa pitää raamattupiiriä parin muun eksyneen kanssa. Luterilainen lepsuus saa Seuraavan Saapumisen Seurakunnassa kyytiä. Maria saa jumalkompleksin ja uskoo voivansa vapahtaa maailman näännyttä

Sain Liebster Awardin!

Kuva
Sain Liebster Awardin Cillalta , kiitoksia kovasti! Vähän nolottaa saada palkinto nyt, kun olen päivittänyt blogiani todella epäsäännöllisesti... Säännöt 1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi. 2. Laita palkinto (viereinen kuva) esille blogiisi. 3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen. 4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa. 5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat. 6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen. 7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.  1. Muistatko mikä on ensimmäinen kirja, jonka olet lukenut opittuasi lukemaan? En ole ihan varma, mutta uskoisin sen olevan Timo Parvelan Ella yökoulussa. Muistan lukeneeni aapisestani pätkän tuota kirjaa ja halunneeni heti lukea koko kirjan. 2. Mikä on inhokkikirjasi? Tähän on tosi vaikea vastata mitään. Onhan niitä huono

Unpopular bookish opinions -haaste

Sain Jenniltä tämän kivan haasteen. Säännöt: 1. Linkitä haasteen antaja blogipostaukseesi ja lisää haasteen säännöt postaukseen. 2. Vastaa haasteen kysymyksiin. 3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkitä heidän bloginsa postaukseesi. 4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkitä heille postauksesi, jotta he tietävät,     mikä on homman nimi. Haastan Leena Lumin , Suketuksen ja Susan . 1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et? Aikoinaan Susan Fletcherin Meriharakat oli iso kirjablogíhitti. Melkein kaikki pitivät siitä, mutta itse muistan jopa rylsistyneeni kirjan äärellä. Toisaalta kirjailijan seuraava teos Noidan rippi oli napakymppi.   2. Kirja tai kirjasarja, josta sinä pidät, mutta kukaan muu ei pidä? Tähän on oikeastaan mahdotonta vastata, koska aina on joku muukin, joka pitää samasta kirjasta tai -sarjasta. Lähinnä mieleeni tulee Dostojevskin Rikos ja rangaistus, jota moni tuntuu pitävän vähintäänkin raskaslukuisena ja vaike

Johan Theorin - Aarnivalkeat (Öölanti 4)

"Huomenna alkaisi uusi työviikko. Terassi oli melkein valmis, tarkkaan hiottu ja petsattu tummanruskeaksi kiinalaisella puuöljyllä. Heti urakan valmistuttua hänelle maksettaisiin palkka. Ja viikon päästä hän aloittaisi uuden urakan Veronica-tädin luona ja pääsisi vähän kauemmaksi sekä aarnihaudasta että Kent-sedästä.    Ajatus tuntui hyvältä, sillä ilmassa oli tänä kesänä pahaenteistä väreilyä. Jotain vielä pahempaa kuin vatsatauti." Johan Theorinin romaani Aarnivalkeat on päätösosa hänen Öölanti-sarjalleen. Vanha merikarhu Gerlof ei tälläkään kertaa voi pitää näppejään erossa salapoliisihommista, kun saarella alkaa tapahtua jälleen kummia. Kesäsesongin ollessa kuumimmillaan veneestä löytyy tapettu mies ja nuori mies juoksee metsästä suoraan auton alle kuolemaansa. Vielä kun 12-vuotias Jonas kokee kauhuja öiselle merellä, on Gerlofin tarkka vainu löytänyt uuden jutun tutkittavaksi.     Olen lukenut aiemmat osat ja pidän sarjasta kovasti. Theorin kirjoittaa todella tarkka

Mary Marck - Eevan luokka

" - Minä juon Mopen kunniaksi, sanoi Marja. - Kaikki puhuvat nykyään rehtorista, eikä kukaan muista Moppea. - Marja kulta, rehtori on vastakeksitty, sanoi Hertta, - sen tähden hän on itresantimpi. Mutta ikiarvon Moppe saakoon, vielä mies ja sotilas, niinhän jo Runebergkin sanoo. - Niin mutta tytöt, aika kuluu, eikä täällä vielä ole puhuttu päivän suuresta kysymyksestä. - Mistä kysymyksestä? huudettiin. - Harri Nevan huviretkiajatuksesta." Mary Marckin romaani Eevan luokka on vanha, suomalainen tyttökirja. Eeva ja hänen ystävänsä ovat 14-vuotiaita, mutta nykynäkökulmasta he vaikuttavat huomattavasti nuoremmilta leikkeineen kaikkineen. Kirjassa kerrotaan nuorten elämän pienistä tapahtumista ja koulunkäynnistä.     Marck ei ollut minulle entuudestaan tuttu. En itse asiassa pari vuotta sitten tiennytkään, että Suomessa on kirjoitettu tyttökirjoja! Kirja on varsin suloinen, mutta jotenkin levoton. Levottomuuden tunne johtunee siitä, että nuoret vähän päästäkin huutavat repl

L. M. Montgomery - Perinnönjakajat

"'Te kaikki haluatte kuollaksenne tietää, kuka saa kannun", hän sanoi, "mutta ette saa tietää sitä vielä vähään aikaan. Todellakin minulla oli aikomus kertoa teille tänään, kenelle olin sen tarkoittanut, mutta olen keksinyt paremman suunnitelman. Olen päättänyt jättää kannun uskotulle miehelle vuodeksi ensi lokakuun lopusta lukien. Sitten vasta teille selviää, kuka saa sen." L. M. Montgomeryn Perinnönjakajat on selkeästi aikuisille lukijoille suunnattu riemastuttava farssi. Penhallowien ja Darkien sukuja yhdistävät lukemattomat avioliittojen siteet. Nämä ylpeät ja omalaatuiset suvut ovat valtavan perinnetietoisia, ja siksi Becky-tädin ilmoitus vanhan perintökannun saajasta saa heidät äärimmäisiin tunnetiloihin - tai ainakin melkein kaikki. Kaikki löyhästikin sukuun kuuluvat rientävät kuolevan Becky-tädin vastaanotolle, mutta saavat kauhukseen tietää paljastuksen siirtyvän vuodella eteenpäin. Kun Becky-täti vielä luettelee tiettyjä ehtoja kannun saamiselle (a

Anna-Leena Härkönen - Ei kiitos

"Mätkähdän istumaan lattialle ja katson häneen, ylöspäin.   Tässä me olemme; hän suojaamassa sukuelimiään kaksin käsin ja minä repimässä niitä kaksin käsin pois tieltä. Tämä on meidän avioliittomme kuva. - Miksi ei? minä kysyn. - En mä ollu varautunu tällaseen. - Eilen oli niin ihanaa, mun tekee mieli lisää. Ääneni kuulostaa koiranpennun vikinältä. - Sä olet niin yhdyntäkeskeinen. Se on napakka kuin lyönti, hänen lauseensa. Lempeä ja napakka yhtä aikaa. En tiedä, mitä vastata. Se on liian hieno lause. Ja totta. - Niin olenkin, sanon. - Mä en voi sille mitään. Mä haluan sut sisääni nyt heti." Anna-Leena Härkösen romaani Ei kiitos on kuvaus nelikymppisen pariskunnan kriisiytyneestä avioliitosta. Suvi haluaisi seksiä ja paljon, mutta Matti on etäinen ja haluton. Yritykset saada seksiä päättyvät useimmiten Suvin kyynelten nieleksimiseen ja Matin vaivautumiseen. Lopulta Suvi alkaa olla murtumispisteessä.     Anna-Leena Härkönen on minulle uusi tuttavuus ja oikein miel

Helen Fielding - Bridget Jones - Elämäni sinkkuna

En tapojeni vastaisesti laita lainausta kirjasta. Nyt ei ole kyseessä oikeastaan arvio, vaan lyhyt tiedonanto. Bridget Jones on hirveä kirja. Minua ei miellyttänyt kirjassa mikään. Bridget on typerä tyhjäpää ja hänen ystävänsä olivat vähintään yhtä typeriä. Äiti oli sietämätön. En saanut mitään irti lontoolaisen kolmekymppisen alkoholisoituneen syöpöttelevän sinkun elämästä. Masentavaa luettavaa. En olisi lukenut loppuun, jos ei olisi ollut kirjahaastetta. En ole tainnut ikinä lukea mitään typerämpää. Älkää lukeko, en voi suositella! Naiskirjailijahaaste 26/50

Anne Holt - Sokea jumalatar (Hanna Wilhelmsen -sarja 1)

"Hän alkoi nauraa uudestaa, yhtä kovaa ja kimakasti kuin hetki sitten. Nauru kajahti sellin seinistä, kimmahteli edestakaisin, kiepahti alkuunpanijansa ympäri ja katosi sitten ovikaltereiden välistä vieden mukanaan viimeisenkin järjenhivenen alankomaalaisen päästä." Anne Holtin romaani Sokea jumalatar käsittelee Oslon huumerikoksia. Asianajaja Karen Borg löytää silvotun ruumiin ja oksentaa. Pari tuntia myöhemmin poliisi saa ilmoituksen keskellä tietä istuvasta alankomaalaisesta, joka on veren peitossa. Nopeasti paljastuu, ettei kyseessä ole satunnainen tappo.     Victoria Holt oli minulle uusi tuttavuus ja luin hänen kirjansa HLBTI-haastetta varten. Enpä taida lukea toista kirjaa häneltä, vaikka tämä kirja sellainen kevyt välipala olikin. Holt ei kirjoita kovinkaan omaperäisesti tai taitavasti. Henkilöt pysyvät varsin paperisina, vaikka heidän elämästään kerrotaankin. Minulla oli sama ongelma kuin Yövartion kanssa; henkilöt eivät herättäneet minussa kummoistakaan kiinnost

Sarah Waters - Yövartio

"Helen avasi silmänsä ja katsoi hohtavansinistä taivasta. Hän mietti, oliko hullua olla kiitollinen tällaisesta hetkestä maailmassa, jossa oli atomipommeja ja keskitysleirejä ja kaasukammioita? Ihmiset raatelivat yhä toisiaan riekaleiksi. Tappaminen, nälänhätä, levottomuudet jatkuivat yhä Puolassa, Palestiinassa, Intiassa - Luoja tiesi missä kaikkialla. Britannia oli liukumassa vararikkoon ja rappioon. Oliko typerää tai itsekästä, jos halusi nauttia joutavuuksista, Regent's Parkin orkesterin törähdyksistä, auringosta kasvoilla, kantapäitä kutittavasta ruohosta, suonissa soutavasta sameasta oluesta, rakastetun salaisesta läheisyydestä? Vai oliko ihmisellä ylipäätään mitään muuta kuin nuo joutavuudet? Eikö juuri niitä pitänyt vaalia? Eikö ne pitänyt muuttaa pieniksi kristallipisaroiksi, joita voisi säilyttää kuin amuletteja ranneketjussa torjumassa seuraavaa vaaraa?" Sarah Watersin romaani Yövartio kertoo naisista ja yhdestä nuorukaisesta, joiden elämät risteävät toisiaa

Kazuo Ishiguro - Ole luonani aina

"Heti Hailshamista lähdön jälkeen, kun valvojaksi ryhtymisestä, ajo-opetuksesta ja muusta sellaisesta ei vielä puhuttu, pystyimme ehkä noin puolen vuoden ajan unohtamaan pitkiksi ajoiksi, keitä me todellisuudessa olimme: unohtamaan, mitä kasvattajat olivat kertoneet meille, unohtamaan Lucy-neidin purkauksen sinä sateisena iltapäivänä pukuhuoneessa, unohtamaan jopa kaikki ne teoriat, joita olimme keskenämme kehittäneet vuosien varrella." Kazuo Ishiguro on romaanillaan Ole luonani aina minulle uusi tuttavuus. Päätin tarttua eräänä päivänä johonkin oman hyllyni kirjaan, ja käteen tarttui tämä kirja. Hyvä niin, sillä se oli mainio lukukokemus.      Ole luonani aina on sipulimainen romaani. Se alkaa aivan tavallisesti päähenkilön lapsuusmuisteluilla, ja kaikki vaikuttaa aivan normaalilta. Lapsuusmuistot näyttävät sijoittuvan jonkinlaiseen sisäoppilaitokseen, mutta sehän ei ole Iso-Britanniassa tavatonta, mietin. Sitten alkaa tulla sanoja kuten luovuttaja ja valvoja. Herää epäi

Viiden kirjan haaste

Sain Jenniltä kirjahaasteen! 1. Kirja, jota luen parhaillaan Luen nyt Sarah Watersin Yövartiota. Ensimmäinen Watersini, toivottavasti hyvä. 2. Kirja, josta pidin lapsena Luin lapsena Runotyttö-trilogiaa loputtomasti, tosin en useinkaan kerralla kokonaisuudessaan. Upeita kirjoja, joista aukeaa iän myötä aina uusia tasoja. 3. Kirja, joka jäi kesken Näitä on paljon, ja aina harmittaa. Nyt mieleen muistuva on Luolakarhun klaani joskus yläkoulussa. Joku Waltarikin jäi niihin aikoihin aivan kesken. 4. Kirja, joka teki vaikutuksen Näitäkin on paljon. Siiri Enorannan Gisellen kuolema ja Susan Fletcherin Noidan rippi ovat hyviä esimerkkejä.  5. Kirja, johon palaan uudelleen Jo aikoinaan lupasin blogissani lukevani Imre Kertészin Lopetuksen joskus vanhempana uudelleen, koska lukiessani tajusin sen aukeavan kunnolla vasta myöhemmin. Pian voisi olla hyvä aika sille. Haastan Suketuksen , Merin ja Susan .

Marguerite Yourcenar - Alexis - Turhan taistelun kuvaus

"Ehkä minun ei olisi pitänyt lähteä sanaakaan sanomatta, ikään kuin häveten tai olettaen teidän ymmärtävän. Minun olisi pitänyt selittää hyvin hiljaisella äänellä ja hyvin hitaasti, huoneen intiimissä rauhassa, täydellisen pimeyden hetkenä, jolloin ihminen muuttuu niin näkymättömäksi, että uskaltaa tunnustaa lähes kaiken." Marguerite Yourcenarin esikoiskirja Alexis - Turhan taistelun kuvaus on ohut kirjeromaani. Viimeiselle sivulle asti nimetön mieshenkilö kirjoittaa vaimolleen pitkää kirjettä, jossa hän selittää ja tunnustaa lähtemisensä syyt.    Yourcenar ei ole minulle uusi tuttavuus, sillä luin joitain vuosia sitten hänen romaaninsa Anna, sisaresi . Koska kirjailijan tuotanto on jo varsin vanhaa, kieltä leimaa vanhan ajan hienostuneisuus. Näin oli muistaakseni Anna, sisaresi -kirjassa ja ainakin nyt tässä Alexisissa. Nykylukijaa, varsinkin sinutteluun tottunutta suomalaista, hätkähdyttää kirjeen kirjoittajan tapa teititellä omaa vaimoaan. En ole ranskalaisuuden asiant

Siri Pettersen - Odininlapsi (Korpinkehät-trilogia 1)

">>Me olemme jo kuolleita. Kaikki. Mikään ei voi vahingoittaa meitä. Ymmärrätkö, Hirka?>> Hirka tunsi ruumiinsa päästävän irti. Rimen sanojen paino laskeutui hönen rintaansa. Hän ymmärsi. Hän jäi riippumaan Rimen käsivarsille kuin kuollut. Rime nosti kätensä hänen suultaan. Lämpö levisi ruumiiseen. Lämpö ja voima saivat hänen kohottamaan päänsä. Rime syleili.     >>Ymmärrätkö, Hirka?>>    Hirka nyökkäsi. >>Jo kuolleita.>>    Hirka tuli yhdeksi Mahdin kanssa. Hän muuttui tomuksi. Hän hajosi ja levisi kaikkialle. Tuuli tarttui häneen ja kuljetti hänet halki metsien, maiden, Vainajalan ja tähtien. Hän oli hiekkaa ja tomua tuulessa, ja hän lensi Rimen lävitse. Rime kokosi hänet jälleen ehjäksi, kunnes hän roikkui jälleen tämän käsivarsilla, hyvin todellisessa maailmassa, ympärillään korkeat ruo'ot, jotka kurkottivat kohti juuri noussutta aurinkoa." Siri Pettersenin Odininlapsi on ensimmäinen osa kolmiosaista Korpinkehät-sarjaa. Päähen

Anton Tšehov - Nainen ja sylikoira

"- Onnellinen mies! hän huokasi. - Kaikki paha elämässä johtuu mielestäni joutilaisuudesta, ikävästä, sielullisesta tyhjyydestä, mutta kaikki se on väistämätöntä, kun tottuu elämään toisten kustannuksella. Älkää luulko, että minä kuvittelen, sanon teille vilpittömästi, että on ikävää ja epämiellyttävää olla rikas. Hankkikaa ystäviä epäoikeutetulla rikkaudella - niinhän sanotaan, sillä yleensä ei ole eikä voi olla oikeutettua rikkautta." Anton Tšehov ei luettujen kirjojen luetteloni perusteella ole minulle uusi tuttavuus, sillä olen näköjään aikoinaan lukenut Kolme sisarta. Mitään muistikuvia minulla ei asiasta kyllä ole, joten kirjailija tuli kuin tulikin minulle käytännössä uutena tuttavuutena. Nainen ja sylikoira käsittää kolme novellia, Elämäni , Nainen ja sylikoira sekä Rotkossa . Kaikki niistä olivat novelleiksi aika pitkiä, ja ne käsittelivät Venäjän ihmisiä ja oloja 1800- ja 1900-lukujen taitteessa.     Elämäni kertoo nuoresta aatelisesta miehestä, joka isänsä

Carlos Ruiz Zafón - Taivasten vanki (Unohdettujen kirjojen hautausmaa 3)

"- Sinä iltana kerroin sinulle vain pienen osan koko tarinasta, Daniel. - Luulin että sinä luotit minuun. - Luottaisin henkeni sinun käsiisi vaikka silmät sidottuina. Siitä ei ole kyse. Jos en kertonutkaan koko tarinaa, tein sen suojellakseni sinua. -Suojellaksesi? Minuako? Miltä? Fermín painoi luhistuneena katseensa alas. - Totuudelta, Daniel... Totuudelta." Taivasten vanki jatkaa Zafónin edellisten romaanien tarinaa, joskin sen voi lukea myös itsenäisenä. Eletään 50-luvun Espanjassa, jossa Sempere ja poika - kirjakauppa jatkaa toimintaansa. Romaani keskittyy kaupan työntekijöihin ja heidän perheeseensä. Kun salaperäinen ontuva mies jättää Fermínille oudon viestin, päättää Daniel päästä selville tämän kätkemistä salaisuuksista. Kuullessaan piilotellut totuudet hän joutuu vakavasti miettimään, onko totuus sittenkään aina vapauttava.     Onnittelen itseäni siitä, että tartuin tähän kolmanteen osaan näin pian, sillä toinen osa on vielä hyvin muistissani. Vaikka koko sa