Arja Tiainen - Ruusu, ruusu tämän lumisen maiseman keskelle


 "Minä en äiteliä puheita suvaitse.

Rakkaus on tekemistä.

Rakkaus on sitä että pitää sanansa

ja tulee ajallaan syömään."

Pitkästä aikaa Arja Tiaista! Luin vuosia sitten hänen teoksensa Saatanan tytär, joka teki minuun suuren vaikutuksen. Ruusu, ruusu tämän lumisen maiseman keskelle on hitaammin avautuva, kuin sipuli. Sama kirpeä Tiainen siellä kuitenkin on tallella:

"Paljon sallittua hulluutta,

organisoitua huoruutta, velkoja

pelivelkoja, rikesakkoja.

Katselen ihmistä, jumalan kuvaa,

                      siinä on raameissa pitelemistä."

Vaikka olenkin kuulaankauniin runouden ystävä, en voi vastustaa Tiaisen kovuutta. Hänellä on aivan omanlaisensa tapa katsella maailmaa. Välillä se on kova ja kirpeä, välillä mitä kauneinta lyriikkaa:

"Niin unohdin tavanomaiset valituslaulut

päivä kimmelsi, autojen kyljet ja ikkunat

loistivat iltapäivän auringossa.

Alhaalla radan luona kukkivat leskenlehdet.

Olo oli kevyt, kerralla näin

virheeni mutten niistäkään välitä puhua, enää."

Lukekaa häntä! Näissä runoissa on sitä kuuluisaa elämänmakua. 

"Se puun aikaansaam tunnevärinä ei ole runo.

Se minkä näkee, ei ole näkemys.

Vedän pääni läpi nämä asiat.

Vasta sydämen lävitse viety on tarpeeksi hyvä."

Kommentit

ketjukolaaja sanoi…
Juu, kyllä tuommoisia runoja mieluummin lukee kuin runoutta, josta en oikein saa selvää mistä mahtaa olla kyse. Rehellinen runoilija tosin varmaankin myöntää, ettei saa selvää mistä mahtaa olla kyse ja kieltämättä sen lukeminen missä muodossa tahansa alkaa ennen pitkää maiskahtaa puulta.

Tiaiselta luin joitakin vuosia sitten kokoelman Tää tojota ei lähe liikkeelle. Se oli oikein kiva.
Anki sanoi…
Tiainen on kyllä hyvin selvä sanoissaan! Minunkin on tarkoitus lukea tuo Tää tojota ei lähe liikkeelle, se vaikuttaa humoristiselta. :D
Gregorius sanoi…
Olen myös kyllä tukästynyt lukemiini Tiaisen runokokoelmiin, juuri se kirpeys mutta elämanmakuisuus...
Takkutukka sanoi…

Ei tuon kauniimpaa kevään viestikuvaa...

Jep; Tiaisen tyyli osuu ja uppoaa, ei turhia kikkailuja, koukeroita tai kommervenkkejä vaan elämänmakuista runon taikaa.
Anki sanoi…
Kiitos! :)
Tiaisen suoruus on tosiaan ihastuttavaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 18: KOONTI