Roger Leloup - Paholaisen palvelijatar (Yoko Tsuno #18)

 Egmont Kustannus 2011. Alkuperäisteos: La Servante de Lucifer (2010). Suomentanut Anssi Rauhala.


Yoko Tsuno on yksi niistä harvoista sarjakuvista, jotka olen elämässäni kelpuuttanut. Minulla on tosi korkeat vaatimukset sarjakuvien piirrostyylille, on ollut jo lapsesta saakka. Roger Leloupin piirrosjälki on todella kaunista ja tyydyttävää, joten ihastuin siihen jo lapsena.

Yoko Tsuno on seikkaillut nyt jonkin verran blogeissa ja Instagramissa, ja kun satuin huomaamaan sarjakuvat lasten ja nuorten osastolla käydessäni, päätin tarttua lukemattomiin osiin. Ihmeellisen tarkasti muistin kansikuvista ne, jotka olen lapsena lukenut! Tunnistan kirjat muutenkin usein kansikuvista ja hämmennyn uusista painoksista sen takia.

Yoko Tsuno on siitä harvinainen tyyppi, että hän on yksi niitä harvoja aasialaistaustaisia naishahmoja, joilla on toiminnallinen ote maailmaansa. Yoko ei ole hiljainen ja alistuva japanilaisneiti, vaan hyvin älykäs ja toimelias nainen. Välillä melkein liiankin täydellinen, mutta ehkä annamme sen lajityypissä nyt anteeksi.

Yokoa tsemppaa pari hänen ystäväänsä, komea tummatukkainen Vic, joka on toiminnan miehiä, ja vähän hassu punatukkainen poika, jonka nimeä en millään nyt muista (nimeä ei mainita sarjakuvassa). Lisäksi on pikkuinen Ruusu, jonka isä ilmeisesti Vic on. En enää muista sitäkään, onko Yokolla ja Vicillä suhde vai ei. Tässä osassa asiaa ei käsitellä. Lisäksi mukana on itselleni uusi hahmo Emilia, punatukkainen hänkin. Emilia häseltää jatkuvasti, mikä on aika harvinainen piirre naishahmolle. Virkistävää siis!

Tässä osassa ollaan jälleen aika scifiaiheissa. Yoko ja Emilia lentävät Skotlantiin Yokon ystävän Cecilian luo. Cecilia kunnostaa vanhaa luostaria ja on löytänyt sieltä hämmästyttäviä esineitä. Esineiden lisäksi löytyy vanha naisen ruumis, joka kuitenkin herää pian rajusti eloon. Yoko ottaa yhteyttä vanhaan vinealaiseen ystäväänsä, ja huima seikkailu saa alkunsa.

Jos muistan oikein, alkupäässä suomennetut osat pysyttelivät enemmän maan päällä arkisemmissa aiheissa. Näissä myöhemmin suomennetuissa osissa on vahvasti scifiä. Lapsena taisin vähän kyllästyä siihen ja lopulta unohdin koko Yoko Tsunon vuosiksi. Nyt aikuisena tarina oli kuitenkin varsin kiinnostava ja viihdyttävä. 

Hieman tavallaan ihmettelen Yokon luokittelua lasten sarjakuvaksi. Sen sankaritar toki kiinnostaa varmasti muitakin pikkutyttöjä, mutta teosten aiheet ovat aika monimutkaisia. On kaikenlaista ihmeellistä vempainta ja aika monimutkaista sanastoakin välillä. Tämän osan perusteella pitäisin Yokoa ehdottomasti aikuisten sarjakuvana, vaikka siinä onkin vahvan seikkailullinen ote.

Yoko Tsunoa on käsitellyt myös blogi Oksan hyllyltä.

Kommentit

tykkään japanilaisesta, tämä uutta
Anki sanoi…
Kannattaa kokeilla! :)
LauraKatarooma sanoi…
Mää oon aina tykänny Yoko Tsunoista.
Anki sanoi…
Yoko on kyllä huippu!
Gregorius sanoi…
Yoko Tsunot ovat hyppineet miljööstä toiseen, jo ihan ensimmäisessä albumissa Matka maan uumeniin tavataan vinealaiset (joita asui silloin maassa piilossa) ja niiden luona käydään hyppimässä aika ajoin, ja joskus taas matkustetaan ajassa, ja joskus taas vähän arkisemmissa seikkailuissa.

Ja muistelen että alunperin Leloupin suunnitelmissa oli että päähenkilöt olisivat Vic ja Pol (se punatukkainen) ja Yoko olisi sivuhenkilö auttamassa, mutta samantien päätti kiepsauttaa asetelman toisinpäin.
Ruusu ei ole sukua kellekään, tavattiin yhdessä seikkailussa ja...ilmeisesti Yoko adoptoi tämän? Tai jotain.

Hyvä sarja, joskin ihan näistä viimeisistä en ole ollut kauhean innoissani (mutta Leloup piirtää yhä koneet ja muut taustavärkit hyvin)
Anki sanoi…
Gregorius: Ahaa, muistelin sitten tuota scifiosuutta väärin.
On niin pitkä aika noiden muiden osien lukemisesta, että ei enää muista.
Leloupin piirrosjälki on kyllä todella hyvää!
Pakko tunnustaa, en ole oikeastaan aikuisena koskaan lukenut sarjakuvia. Mistä moinen ennakkoluulo, en tiedä. Tässä näyttäisi kuvitus ihanalta, ehkäpä voisin tutustua :)
Anki sanoi…
Kannattaa! Tässä on tosiaan tosi kaunis kuvitus. :)
Luen todella harvoin ja vähän sarjakuvia, mutta luulen lukeneeni joskus jo todella kauan sitten (70-luvulla? liekö mahdollista?) jonkin Yoko Tsuno -albumin, koska hahmon nimi kuulostaa tutulta ja kuvituskin vaikuttaa tutulta. Hyvä, että päähenkilö on aktiivinen ja seikkaileva - ei sellaisia nais-/tyttöhahmoja vieläkään liikaa ole. Aloin miettiä nuorena lukemiani sarjakuvia ja miehethän (Asterix ja Obelix, Tintti, Ahmed Ahne, Lucky Luke) niissä seikkailivat.
Anki sanoi…
Kyllä, sarjakuvienkin maailma on ollut kovin miehinen.
Suketus sanoi…
Jaahas, täytyypä laittaa tämä listalle. Sarjakuvia luen aina jonkinlaisissa puuskissa, nyt on hetken ollut hiljaisempaa sillä saralla, joten tätä voisi hyvinkin kokeilla. Aika jenkki-/eurooppalaishenkistä on lukemiseni ollut toistaiseksi, joten siinäkin mielessä Aasia olisi uusi aluevaltaus.
Minä olen yrittänyt lukea muutaman sarjakuvakirjan vuodessa, se on niitä ikiomia haasteitani, vähän niin kuin niskasta kiinni -juttu. Sain juuri luettua jonkin ruotsalaisen Nannan kirjan, en nyt tähän hätään muista sukunimeään kun kirja ei ole tässä saatavilla.... Mutta siinä mua tökki tasan 2 juttua. En ymmärtänyt suurinta osaa jutuista ja piirrokset on niin kaukana omasta mausta kun olla voi. Varasin sen kansikuvan perusteella ja siitähän ei käynyt ilmi hänen piirrostyyli!
Amma sanoi…
Olen vähän huono sarjakuvien lukija ja vielä huonompi japanilaisten sarjisten kanssa. Mutta tunnistan tuon ajatuksen tarkasta mausta piirrosjäljen suhteen. Ehkä johtuu harjautumattomuudesta, mutta arvostan selkeää piirrosjälkeä.
Anki sanoi…
Suketus: Tässä tosin piirtäjä ja kirjoittaja on belgialainen, ei aasialainen. Toki Yoko on japanilainen hahmo ja hyvin positiivisesti kuvattu sellainen.

Jane: Kauheaa, jos kansikuva antaa väärän kuvan piirtäjän piirrosjäljestä! Minäkään en usein lue sarjakuvia.

Amma: Minullekin selkeys on tosi tärkeää.
Anu Hirsiaho sanoi…
Minulla ei ollut lapsena suosikkisarjakuvaa, vaikka Akkaria luin siksi kun se tilattiin. Todella paljon on jäänyt aukkoja sivistykseen, vaikka myöhemmin tytär oli aktiivinen mangan suurkuluttaja. Hän luultavasti tietää myös Yoko Tsunon hahmon. Hyvä, että muiden blogien kautta voi sivistyä niistäkin genreistä, jotka ovat jääneet itselle etäiseksi!
Anki sanoi…
Kyllä, se on blogeissa tosi hyvä puoli!
Chibigear sanoi…
Yoko Tsuno on ollut lähellä sydäntäni myös, heti kun ensimmäisen albumini sain käsiini silloin joskus. Matka on jatkunut Yokon, Vicin ja Polin seurassa vuosia.
Homma meni niin pitkälle aikanaan että käänsin itse Ajan Kierteet albumin omaksi ilokseni Norjan kielisestä. Oli ilo huomata että se on nyt julkaistu virallisesti, suosittelen tutustumaan.
Itse kesälomilla löysin varastosta yhden kääntämättömän Yokon albumin, sen missä hän Skotlannissa on haamu jahdissa ja tutustuu Ceciliaan. Albumi on laukussani käännettynä kun tätä kirjoitan, ja viikonloppuna vedän tekstit sivuille, ja se pääsee ystäviensä seuraan hyllyyn.

-Ville
Anki sanoi…
Chibigear: Vau mitä omistautuneisuutta! :) Yokot ovat kyllä hyviä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 18: KOONTI