Ankin kirjablogi

 "Eerikan tarinassa on toinen toistaan surullisempia tapahtumia ja yksityiskohtia, ja kaikki ne aiheuttavat ahdistusta sekä epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Erityisesti turhautuneisuuden tunne siitä, miten tämä kaikki olikaan mahdollista, on läsnä varmasti koko kirjan lukemisen tai kuuntelemisen ajan. Eerikan tarina herättää siis vahvoja tunteita, ja se on ymmärrettävää. Kirja ei sovikaan kaikista herkimmille." Taitto: Leena Seppänen Lenape Design. Deadline Kustannus 2020. Eerika kertoo isänsä ja äitipuolensa murhaamaksi joutuneen Vilja Eerikan tarinan. Vilja oli kuollessaan vasta 8, ja hän kuoli väkivaltaisesti äitienpäivänä 2012. Tapauksesta tuli Suomessa iso ja sitä käsiteltiin julkisuudessa monelta kantilta. Miettisen kirja on summaus ja tarkennus siitä, mikä johti poikkeukselliseen väkivallantekoon. Kirjassa on lukuja ja pienempiä osioita, jotka on eritelty päivämäärittäin. Tarina alkaa vuodesta 2010. Vilja Eerika oli ollut lastensuojelun asiakas miltei koko pienen ikäns

  "Te otatte toisianne kiinni käsivarsista ja vyötäisiltä, tönitte toisianne, koskettelette paljon ja omistavasti. Ilta-aurinko saa ihonne ja hiuksenne ja vesipisarat hohtamaan ylimaallista valoa. Te olette aalloista nousevia jumalia ja tiedätte sen." Kansi ja ulkoasu: Laura Lyytinen. Tammi 2021. Matalapaine/Korkeapaine on nuorille suunnattu kääntöromaani. Matalapaine kertoo Varpun puolen ja Korkeapaine Sagan näkökulman.  On kesän alku ja nuoret juhlivat yläkoulun loppua. Syrjään vetäytyvä Varpu katselee kaikkea ulkopuolisena. Miksi hän on edes tullut? Miksi kaikki juhlivat, vaikka he jäävät jatkamaan pikkukaupungin lukioon toisin kuin Varpu? Juhlien loputtua tapahtuu kuitenkin jotain poikkeuksellista: suosittu Saga tulee ja suutelee Varpua. Mikään ei ole niin kuin ennen, kaikki kieppuu ja todellisuus kiertyy. Jätin juuri kesken Sally Rooneyn palkitun Normaaleja ihmisiä , koska se tuntui vain valjulta teinidraamalta ja siihen oli vaikea päästä sisälle. Matalapaine/Korkeapa

 "Temperamenttipiirteen merkityksen määrää siis ensiksi tilanne. Äärimmäisen sinnikäs oppilas, joka ei jätä yhtäkään tehtävää kesken ennen kuin on varmasti ratkaissut kaiken oikein, on sekä vanhempien että opettajan mielestä aarre. Sinnikas kunnanvaltuuston jäsen, joka ei luovuta asiassaan, vaikka kaikki dokumentit puhuvat häntä vastaan, ei ole valtuuston suosikki. Mikään niistä piirteistä, joiden jatkossa todetaan heikentävän oppilaan kouluarvosanoja, ei ole sinänsä hyvä tai huono. Ne vain eivät sovi koulun odotuksiin." WSOY 2014 Luin juuri kirjan, joka pani ammatilliset rattaat päässäni hyrräämään. Liisa Keltikangas-Järvinen on vastannut varsinaisesta kirjoittamisesta ja Sari Mullola statistiikasta. Suomessa järjestettiin massiivinen tutkimus, jossa tutkittiin satunnaisotolla tietty määrä ysiluokkalaisia ympäri Suomea. Saatiin iso massa, joka on tällaiselle tutkimukselle välttämätön. Lisäksi mukana oli iso joukko opettajia. Tutkimuksessa oli mukana matematiikka, äidinkieli,

 "Laitoksen päälliköt yrittivät väen väkisin muuttaa käytäntöjä niin, että kaikki asiat piti viedä eteenpäin pitkää komentoketjua pitkin. Ennen pystyi marssimaan päällikön huoneeseen jos oli jotain asiaa, ja vastauksen sai samalla käynnillä. Nykymallilla asioiden käsittely kesti niin kauan, ettei yksinkertaisimpiinkaan kysymyksiin saanut enää mitään selvää vastausta, ennen kuin asia lakkasi olemasta ajankohtainen." Bazar 2020. Kale Puonti on entinen huumepuolen poliisi, ja Manni on hänen esikoisteoksensa. Manni on nuori mies, jonka äiti on alkoholisoitunut. Vartiointikierroksellaan Manni huomaa jonkun kätkevän epäilyttävän säkin. Kun mies käy kurkkimassa piilopaikkaa, paljastuu säkistä valtava määrä amfetamiinia. Siitä paikasta Manni päättää ryhtyä huumekauppiaaksi, sillä ainahan rahalle on käyttöä. Toisaalla poliisi Kaartamon porukka tutkii huumerikoksia. Seurannassa on venäläisiä ja virolaisia ja muutama muukin juttu. Ei aikaakaan, kun poliisillekin selviää amfetamiinin li

  "Elämä on kokovartalolaji. Täällä ei kukaan voi välttyä osumilta. Kaikki ei välttämättä mene niin kuin ajatteli. Matka siihen, että tämä syvä viisaus myös tuntuu todelta, ei ole mikään kevyt huvimatka. Usein kaiken tarkoituksellisuuden näkee vasta jälkeenpäin." Graafinen suunnittelu ja taitto: Satu Kontinen. Otava ja Hidasta elämää 2018. Eevi Minkkinen herättelee kirjassaan pohtimaan oman elämän merkityksellisyyttä ja opastaa tiellä ulos addiktioista kohti vapaampaa elämää. Hän on itsetuntemusohjaaja ja kouluttaja. On hyvää ja huonoa self helpiä. Tämä menee kirkkaasti ensimmäiseen lokeroon, niin kuin Hidasta elämää -kirjat yleensäkin. Minkkinen on itse kokenut karikkoisen elämän ja haluaa kertoa, kuinka hän pääsi suunnistamaan elämässään uusille poluille. Minkkinen on sairastanut anoreksiaa ison osan elämästään. Alkusanoissaan hän kertoo avoimesti kamppailustaan ja eheytymisestään. Jokainen, joka on syömishäiriön kokenut tietää, että siitä toipuminen on vaivalloista ja vaat

  "Valehtelit minulle, petit minut, veit minulta kaiken ja sitten hylkäsit minut - ja yhä vain minä itken sinun perääsi. Olen säälittävä, mutta sinä olit vielä säälittävämpi. Sinä nimittäin tulit takaisin. Kuinka sinä kehtasit tulla takaisin? Kuvittelitko tosiaan, että Luuräme tälläkin kertaa päästäisi pois meidät molemmat?" Like/Otava 2020 Jenni Multisillan esikoisromaani Yksi teistä kuolee on vahva avaus dekkarikentällä. Kirjaa kuljetetaan nykyajassa, menneessä ja kursiivilla kirjoitetussa tulevaisuudessa. Tarina koostuu kuin pienistä palapelin palasista, jotka lukijan on koottava. Keskiössä on kolme tyttöä, Elise, Saara ja Anna. Saaran näkökulma on päällimmäinen kirjassa. Kaikki tytöt ovat ihastuneet samaan poikaan, Aleksiin. Kesä on unohtumaton, mutta hyvin karmealla tavalla. Jotain peruuttamatonta on tapahtunut, mutta mitä? Ja kenen totuus on oikea totuus? Saara on nykyhetkessä fitnesstähti, joka pitää pakkolomaa överiksi menneestä treenaamisesta. Hän joutuu paikkaamaan

  "Kerran olin unohtanut lukita invavessan oven (tiedetään, enhän minä ole invalidi) ja ovi kiskaistiin auki. Pelästyimme molemmat, sekä minä että sisään tunkeutuja, niin paljon että huusimme suoraa huutoa toisiamme silmiin tuijottaen. Tunkeutuja paiskasi oven kiinni." Kirjoitukset ovat ilmestyneet Apu-lehdessä vuosina 2018-2020. Otava 2021. Anna-Leena Härkönen ei ehkä tee maailmoja mullistavaa kirjallisuutta, mutta hänen teksteihinsä on ihana hypätä aina välillä. Ois niin kiva ja muita kirjoituksia on kokoelma hänen kolumnejaan. Härkönen kirjoittaa nasevasti ja ainakin minua hän hauskuuttaa jutuillaan. Esimerkiksi tuo yllä oleva sitaatissa mainittu tilanne naurattaa kovasti. Tilannehuumori on Härkösen vahva puoli. Liikuttavaa antia on teksti Lakkiaiset, jossa kirjailija pohtii kipuaan poikansa kasvettua aikuiseksi. On aika jättää tietynlaiset jäähyväiset, kun poika lähtee kotoa. Hauska ja oivaltava taas on kirjoitus Puhe ylioppilaalle, jossa on kaikenlaisia elämänohjeita: &

 "Silmät kiinni kuvittelin metsän puhuvan. Kuuntelin suhinaa ja havinaa, männynrunkojen välissä kuiski syystuuli, ja sammalet sihisivät. Ohimenevä sadekuuro sipisi maahan ja olkapäille. Metsä humisi minun nimeäni. Kristiina, kuulin sen sanovan." Taitto: Jukka Iivarinen/Vitale. Bazar 2021. Pyydetty arvostelukappale Eeled on noitarummun kuminaa, suhisevaa tuulta, lasten sormivärejä ja tummia varjoja. Se on runsas, hämyisä ja sydämeen käypä romaani. Kristiina palaa tyttärensä Vanessan kanssa Auringontalolle, sinne mistä kaikki alkoi. Talo on pahasti rapistunut ja puutarha villiintynyt, omenapuut poissa. Vanessa haluaa tietää taustastaan ja Kristiina uppoaa menneisyyteensä. On Auringontalo, salaperäinen Torvald ja valoa hehkuva Bambi. On kommuuni, kaksi lasta, elämän arvaamaton kulku. Taustakohinana kulkee lapintyttö Eeledin tarina, joka lopulta punoutuu hienovaraisesti päätarinaan. On vaikea tiivistää ajatuksiaan sanoiksi. Aluksi Eeled ei tuntunut oikein lähtevän minulla käynti

  "Kun hänen kanssaan puhui ja kun hän toisinaan ylitti sovinnaisuuden rajat lausumalla joitakin syvästi persoonallisia sanoja, niin silloin täytyi ilman muuta tuntea vähemmyytensä; hän oli ajatellut enemmän kuin muut, ja niinpä hän, aina kun oli älyllisistä asioista kysymys, osoitti sellaista miltei viileää asiallisuutta, ajatuksen syvyyttä ja varmaa tietoa, joka on vain todella älykkäiden ihmisen vallassa, sellaisten joilla ei ole kunnianhimoa ja jotka koskaan eivät halua älyllään loistaa, etevämmyydellään hallita toista tai pitää omaa katsantokantaansa ainoana oikeana." Alkuperäisteos Der Steppenwolf (1925). Ilmestynyt ensimmäisen kerran suomennettuna 1952. Suomentanut Eeva-Liisa Manner. WSOY. Miten fantastista ja älykästä voikaan kirjallisuus olla? Olen juuri ollut valtavalla henkisellä matkalla, enkä oikein tiedä, miten sanani asettaisin. Arosusi on psykologinen, tai osuvammin sanottuna sielullinen, tutkielma ihmisen moninaisuudesta. Sen päähenkilö, Henry Haller, Arosud

  Tänään ja huomenna on Instagramin aamikollektiivin luotsaama #aamilukumaraton. Päätin ex tempore lähteä mukaan.  Kuva on ehkä nyt ennemmin kuvituskuva, sillä minulla on aika monta keskeneräistä kirjaa, joita yritän lukea nyt. Keskeneräisten pinossani on: - Herman Hesse: Arosusi - Katja Kärki: Eeled - Marisha Rasi-Koskinen: REC - Jenni Multisilta: Yksi teistä kuolee Katsotaan mihin päästään. Ehdin tuossa jo lukea eilen aloittamani pienen kirjoituskokoelman, Anna-Leena Härkösen Ois niin kiva ja muita kirjoituksia . Siitä varmaan bloggaan vielä jossain vaiheessa. Tarkoitukseni on lukea vain tänään, huomenna teen sitten muita juttuja. :) 15.01 Nyt on myös Arosusi luettu. Mitähän tästä voikaan sanoa? Naputtelen seuraavaksi kirjoituksen siitä huomiselle. Miten fantastista, älyllistä ja upeaa voikaan kirjallisuus olla! Pidän hetkisen taukoa tointuakseni ja sitten tartun luullakseni RECiin. 17.07 Nyt on luettu RECiä 97 sivua. Mielenkiintoinen teos! Seuraavaksi otan lukuun Eeledin. 20.24 Nyt

 "Vanhetessaan ihminen muuttaa yhä enemmän mielensä maisemaan. Kadonneeseen maisemaan. Muistin salaperäisiin onkaloihin, joissa on tallella kaikki menetetty." Kansi: Katja Kuittinen. Taitto: Petri Kovács. Kirjapaja 2014. Luin taannoin Hannu-Pekka Björkmanin kirjoituskokoelman Valkoista valoa , joka teki minuun suuren vaikutuksen. Niinpä tartuin innolla tähän uudempaan esseekokoelmaan Välähdyksiä peilissä . Valkoista valoa kannatteli temaattisesti uskonnon ja teatterin tekemisen välinen ristipaine. Tässä teoksessa yhteinen nimittäjä on katoava aika ja vääjäämätön vanheneminen. Keski-ikäinen Björkman tarkastelee aihetta siellä, aihetta täällä. Tällä kertaa usko on aika sivuroolissa. Aiheiden hyppiminen on teoksessa sekä hyvä että huono puoli. Björkmanilla riittää kyllä kerrottavaa monesta aiheesta, ja usein esseen viimeiset rivit kiteyttävät jotakin kaunista ja hienoa. Toisaalta hyppiminen toi pientä sekavuutta kirjaan. Björkmanin ajatus on kirkasta ja kuulasta, pieniin riveih

 "Imetän, imetän, imetän. Hyssyttelen, hyssyttelen, hyssyttelen. Rakastan, rakastan, rakastan. Silti mietin: Miksen koskaan lähtenyt vaihto-oppilaaksi?     Miksen koskaan harrastanut ryhmäseksiä, kun siihen oli tilaisuus?     Miksen pakastanut munasolujani ja odottanut pidempään? En uskaltanut.     En uskaltanut.     En uskaltanut." Kustannusosakeyhtiö Kosmos  Emmi-Liia Sjöholmin esikoisteos Paperilla toinen kertoo kolmekymppisestä naisesta, joka kertoo poukkoillen elämästään. Tässä hetkessä hän on tullut raskaaksi ja hänellä on aviomies. Muisteloissaan hän on milloin yläkoulun käytävillä, milloin panemassa jotain tolvanaa ja milloin missäkin.  Muisteloa sävyttää itsekunnioituksen puute. Päähenkilö on aina valmis mukautumaan jonkun toisen vuoksi, ja se on raastavaa luettavaa. Hän suostuu jatkuvasti asioihin, joita hän ei halua. Kaikkein kipeintä se on seksin merkeissä. Päähenkilö kuvaa, miten hän mykistyy miesten seurassa, joko ihastuksesta tai kauhusta. Olen onneksi itse mu

  "Saada kuolla pois kuluttamasta pois riistämästä, saastuttamasta pois syömästä muitten elämää omansa säilyttääkseen. Palata maaksi. Ainoa oikea teko koko aikana jota nimitetään elämäksi. Pakollinen. Ei kunnia." WSOY 1987 Eeva Kilpi on ihastuttava! Pitkästä aikaa palasin hänen laajaan tuotantoonsa ja en voi olla ihailematta häntä. Lisäksi tällä 80-luvun runokokoelmallaan hän on ollut todella aikaansa edellä. Animalia kertoo nimensä mukaisesti eläimistä ja niiden kohtelusta. Runon puhuja rukoilee ja itkee kärsivien eläinten puolesta ja huokailee ihmisten julmuutta. Tänä päivänä näistä asioista jo puhutaan, mutta tuohon aikaan tuskin ainakaan samalla intensiteetillä. Eläinten lisäksi on pieni osio mummoudesta. Nämäkin runot olivat ihania, mutta ehkä vähän irrallisia muusta kontekstista. Mummoudesta saisi varmasti aivan oman kokoelmansa! Runoissa on myös viittauksia kristinuskoon ja panenkin tähän loppuun yhden minua eniten koskettaneista runoista siihen liittyen. "Legenda

 "Vallankumous voi kuulostaa hiukan jyrkältä, mutta tässä maailmassa autouden ja arvokkuuden valitseminen on todellinen vastarintaliike. Päätös elää ja rakastaa täydellä sydämellä on uhmakas. Se aiheuttaa hämmennystä, suututtaa ja kauhistuttaa monia - myös sinua itseäsi. Yhtenä hetkenä toivot, että muutosprosessi olisi ohi ja seuraavana, ettei se loppuisi koskaan. Ihmettelet, miten voit olla samanaikaisesti niin rohkea ja niin pelokas. Siltä ainakin minusta tuntuu suurimman osan aikaa... rohkealta, pelokkaalta ja siltä, että olen vahvasti elossa." Basam Books/Viisas elämä 2015. Alkuperäisteos The Gifts of Imperfection. Suomentanut Leena Siitonen. Brené Brownin teos Epätäydellisyyden lahjat on oivallinen teos sille, joka on väsynyt ainaiseen suorittamiseen ja ihmisten miellyttämiseen. Se on kutsuhuuto täydempään elämään ilman suorittamisella mittaamista.  Brown panee jälleen itsensä likoon kertoessaan tutkimustuloksistaan ja teorioistaan. Tieteellisen tiedon rinnalla kulkee k

  "Koko raskausajan oli tuntunut siltä, että olin sukeltanut hämärään veteen. En enää tuntenut itseäni tai ruumistani, enkä tiennyt, millaisena nousisin vedestä ylös, kukaan ei kertonut, olin vain keskellä ryykeliä, eikä sitä sanaa löytynyt sanakirjasta, se jätti aivan liikaa tilaa kuvittelulle." Gummerus 2021.  Anna-Liisa Ahokummun romaani Kolme rukousta äidille kertoo kuolevasta äidistä, synnyttävästä tyttärestä ja pyhästä Anjezësta, äiti Teresasta. Kirjan epilogi on äidin näkökulma, jossa hän on iloinen että on tehnyt tyttärestään niin itsenäisen. Äiti on marttyyrimainen, ei haluaisi tyttärensä tulevan ja näkevän vaivaa. Tytär kertoo olevansa raskaana. Sitten siirrytään tyttären, Even, näkökulmaan, joka vuorottelee Anjezën näkökulman kanssa. Eve on raskauden loppumetreillä ja todella tuskastunut. Hän ei saa nukuttua eivätkä supistukset ota tihentyäkseen. Anjezë on lapsi ja elämää värittää fanaattisesti uskonnollinen ja helposti kiihtyvä äiti ja Albanian melskeet. Kasvaess

 "Elämä on sellaista, elämä on tällaista, ihmeellistä, kun elämäihminen jaarittelee summittaisia näkemyksiään elämästä, teennäisen uteliaana, minun tekee mieli vetää housuni alas, kumartua ja näyttää persereikäni, tässä sinulle elämää. Kerron senkin Emilille, kokeillakseni, mutta hän vain kysyi, olinko joskus toteuttanut mielitekoni ja totesi sitten ymmärtävänsä, mitä tarkoitan. Tunsin, miten kuoreeni tuli halkeama, se tuntui suloiselta ja kipeältä." Kansi: Tuomo Parikka. Into Kustannus 2021. Saatu arvostelukappale. Eveliina Talvitien uusin teos Kävin vaan uimassa, sisko on runsas ja täyteläinen, vaikkei sivuja ole edes ihan kahtasataakaan. Keskiössä on virolainen näyttelijä Marie, joka haluaa kadota. Hänellä on henkisenä oppaanaan viisas Emili, joka ei kysy turhia kysymyksiä. Lopulta Marie lopettaa pakenemisensa ja palaa takaisin kotiin. Matkalla hän ehtii jäsentää elämäänsä moneen suuntaan. Romaani rakentuu vähitellen. Se alkaa keskeltä, jos halutaan tarkastella jonkun eläm

 Tällä kertaa Yoko ja ystävänsä Emilia matkustavat Venäjälle. Sieltä he lentävät Suomen ja Norjan kautta Skotlantiin. Tällä osalla ei ole mitään tekemistä edellisen kanssa, mutta näitä sarjakuvia onkin ilmeisesti suomennettu hassussa järjestyksessä. Skotlannissa Emilia saa haltuunsa kirjeen isoisotädiltään vuodelta 1935. Kirjeessä on erikoista se, että isoisotäti kiittää henkensä pelastamisesta Emiliaa ja testamenttaa hänelle mökkinsä. Mutta Emilia ei tietenkään ole vielä elännyt tuolloin! Käydessään katsomassa mökkiä Emilia ja Yoko joutuvat jälleen huimaan seikkailuun historian havistessa taustalla. Täytyy sanoa, että seikkailu oli jopa niinkin vauhdikas, etten oikein pysynyt kärryillä. Emilialla oli viljalti erilaisia sukulaisia ja salaperäisen ametistin vaiheet olivat moninaiset. En jaksanut lähteä lukemaan tarinaa uudelleen, joten nautin lähinnä kauniista kuvituksesta ja huimasta seikkailusta. Tarinassa näkyy historiaosuudessa hyvin ajan rasistisuus. Yokoa pidetään alempiarvoisena,