Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

 "- Hänen nimensä on Pessi ja minä olen Illusia, kuiskasi tyttönen minulle yhä edelleenkin ystävällisesti hymyillen.

- Pessi ja Illusia! Heistä en ollut kuullut koskaan aikaisemmin.

Tyttönen alkoi minulle kertoa itsestään ja Pessistä, siitä, miten he olivat eläneet, miten he olivat iloinneet ja kärsineet. Minä kuulin lintujen laulavan, kukkien tuoksuvan ja myrskyn pauhaavan.

En nähnyt tielle, jonka mutkat eivät tuoneet enää muistoja sodan tapahtumista. En tuntenut enää edes kylmyyttä.

Kuulin vain, mitä Illusia kertoi."

Tekijän lyhentämä lastenpainos. Kuvitus A. Lindeberg. WSOY.

Olen aina ollut tietoinen tästä kirjasta, mutta en ollut ikinä tuntenut tarinaa. Ja voi, miten ihastuttava se onkaan! Pessi on metsänpeikko, joka eräänä kevätpäivänä kohtaa keijukaisen nimeltä Illusia. He tulevat aivan erilaisista maailmoista, mutta nyt Illusia on päättänyt tutustua maanpäälliseen elämään. Siihen hän saakin tutustua pohjia myöten, kun ilkeä Ristilukki leikkaa häneltä siivet eikä kotiin enää pääse. Mutta miten paljasihoinen keijukainen selviäisi Suomen ankarasta talvesta?

Kirjassa ei lue missään ilmestymisvuotta, mutta netin mukaan se on julkaistu ensi kertaa 1944. Kuten sitaatista ja vuodesta voi päätellä, eletään ankaraa jatkosodan aikaa. Sodan melske on aina silloin tällöin kirjassa taustalla, kun taistelut kantautuvat aina Vaaralle asti. Maisema muuttuu tunnistamattomaksi. Välillä Pessi ja Illusia tarkkailevat suomalaissotilaita ja tekevät lystikkäitä päätelmiä ihmisten elämästä.

Kirja toisaalta kuvastaa aikaansa siinä suhteessa, että kuolema on jatkuvasti läsnä. Eläimet ovat toistensa ruokaa, sota tappaa ihmisiä ja talvi uhkaa Illusian henkeä. En silti välttämättä ole sitä mieltä, että kirja ei sopisi myös nykylapsille. Mielestäni tämän kirjan avulla tuota isoa teemaa voi käsitellä. Kirjaan on ujutettu myös tietoa eri eläimistä ja joitakuita opetuksiakin. Suurin kompastuskivi saattaa olla hieman vanhahtava kieli, joka lienee osalle vanhemmistakin hieman vaikeaa. Toisaalta kirjan sanavarasto on ihanan rikas ja siinä suhteessa mainio lapsille.

Kirja on jaettu pienempiin lukuihin ja hyvä niin, sillä lastenkirjaksi sivuja on peräti 130. Teksti on vanhanaikaiseen tapaan hyvin tiheää, joten ihan vasta lukemaan oppineelle en sitä suosittelisi. Aikuisen kanssa luettavaksi kylläkin.

Kirja puolustaa paikkaansa klassikkona. Se on myös Keskisuomalaisen 100 kirjaa -listalla, josta se päätyi luettavakseni. Suosittelen!


Kommentit

Takkutukka sanoi…

Kiitos Anki täman ihanaisen sadun avaamisesta!
Se upposi syvälle suoraaan sydämeen herättäen kauniita muistoja varhaislapsuudesta.

Kokon ottamalla kauniilla ja herkällä valokuvalla varustettu versio oli nimittäin ihka ensimmäinen kirja, jota luettiin minulle ääneen, ja jota sain varovaisesti itsekin selata. Ensiaskel, joka johti elämänmittaiseen taipaleeseen kirjojen avarassa maailmassa:)
Anki sanoi…
Ihania muistoja! Tämä on tosiaan koskettava ja hieno satu. Vähän olisi kiinnostanut se valokuvaversio, mutta varauksessa tuli tämä painos. Ei tosin valittamista myöskään kuvituksessa.
Margit sanoi…
Minulla on sama ihana valokuvin kuvitettu versio, jonka Takkutukka edellä mainitsee. Vahvat muistikuvat jo ensimmäisellä lukukerralla jättänyt kirja.
Celestine sanoi…
Luin tämän joskus ala-asteen loppupuolella ja muistelen pettyneeni. Ehkä minulta meni symboliset tasot tuolloin ohi, mutta en oikein enää muista, mikä pettymyksen tunteen aiheutti. Ehkä voisi yrittää lukea tämän nyt aikuisena uudelleen :)
Anki sanoi…
Margit: Tästä varmasti jää vahvat muistikuvat pitkäksi aikaa!

Celestine: Kannattaa rohkeasti kokeilla nyt aikuisena, se avautuu paremmin. :)
Elegia sanoi…
Tuttuakin tutumpi kirja, mutta en muista lukeneeni. Lapsuudesta en kirjaa muista, vaan taisin tulla tietoiseksi kirjasta joskus kouluaikoina. Siitä lähtien kirja on roikkunut lukulistalla aika unohtuneena. Täytyy tämä puute kyllä vielä joskus paikata!
Anki sanoi…
Minusta tämä oli tosi viehättävä, joten suosittelen! :)
tuon muistan, satumaiset kuvat
Anki sanoi…
Kuvat olivat hienoja myös tässä mysteerivuoden painoksessa. :)
Minullekin tarina on tuttu, mutta en ole koskaan lukenut kirjaa, pitäisi kyllä lukea, joten kiitos muistutuksesta!
Anki sanoi…
Ole hyvä! Tämä kannattaa kyllä lukea :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 18: KOONTI