Ankin kirjablogi

 "Vanhus ei tuntunut hänestä enää vanhalta eikä köyhältä. Hän piti Jean Valjeania kauniina, niin kuin oli pitänyt heidän kojuansa kauniina. Kaikki tämmöinen on aamunkoiton, lapsuuden, nuoruuden, ilon vaikutusta. Maan ja elämän uutuudella on siinä osansa. Ei mikään ole niin ihanaa kuin auvouden kaikkea kaunistava heijastus yliskamarissa. Meillä on kullakin eletyssä elämässämme sellainen ruusunpunainen ylikamari." Ranskankielinen alkuperäisteos Les Misérables (1862). Reino Rauanheimon 2-osaiseksi lyhentämä laitos ilmestyi ensimmäisen kerran 1945. V. A. Koskenniemen alkulause vuodelta 1927. WSOY 2013. Kurjat on eeppinen ja polveileva tarina rangaistusvanki Jean Valjeanista, Ranskan kuohunnasta ja neitseellisestä rakkaudesta. Se on yksityiskohdilla ryyditetty voimanponnistus. Aloin lukea tätä teosta jo marraskuussa ja lopetin joulun jälkeen. Olin jakanut kirjan viikkotavoitteisiin, mutta lopulta hujautin loppupuolen parissa päivässä. Kirja on jaettu moneen osaan: henkilöiden muk

 "Miksi jotkut eivät voi sietää lihavaa, joka ei vihaa itseään eikä halua enää ruveta laihdutuskuurille? Koska lihavan tyytyväisyys omaan kehoonsa on loukkaus ja uhka sille, joka on sitoutunut laihduttamaan maailman tappiin kyetäkseen hyväksymään itsensä. Koska lihava kiistää päätöksellään olla laihduttamatta hoikan tai laihdutetun kehon arvon ja yrittää viedä hoikalta ja hoikaksi laihduttaneelta hänen ylemmyydentuntonsa, etuoikeutensa ja paremman statuksensa." Otava 2020. Kirjassaan Paino Virpi Hämeen-Anttila kertoo tarinansa painon, traumojen ja erilaisten vaikeuksien kanssa. Kirja oli paitsi matka Hämeen-Anttilan elämään, myös omaan elämääni. Kuten kirjailijallakin, myös minulla on vaiheikas matka oman kehoni kanssa. Olen koettanut laihduttaa ensimmäisen kerran jossain 10-vuotiaana. Olen teini-iässä sairastunut sekavakuvioiseen syömishäiriöön, jossa on ollut vähän kaikenlaisten häiriöiden piirteitä. Sinänsä tuttua jo muutenkin minulle, että en usein mahdu virallisiin diag

 "Viimeistelen kolumnin aamupäivän aikana ja lähden viemään sitä kollegalleni. Tavallisesti teksti siirtyisi päätteeltä toiselle muutamassa sekunnissa, mutta tällä kertaa luovuttamisoperaatio kestää kaikkinensa lähemmäs kolme tuntia ja siihen sisältyy kymmenen kilometriä polkupyöräilyä, pitkä yhteinen lounas meksikolaisen ravintolan aurinkoisella terassilla, hieman lisää plkupyöräilyä, kahvinkeittoa ja vapaata seurustelua sekä lopulta itse suorite, muistitikun liittäminen kollegan tietokoneeseen. Järjetöntä, sanoisi joku työelämä tehostaja. Toisaalta tuon kolmituntisen aikana sain hyötyliikuntaa ja ehdin nauttia elämästä yhdessä hyvän ystäväni kanssa, mikä sekään ei näinä päivinä ole enää itsestäänselvyys." Kansi: Teemu Junkkala / gstj.fi. WSOY 2021. Ilkka Karisto on toteuttanut sen, mistä ehkä jotkut meistä ovat joskus haaveilleet: irrottautunut vuodeksi netistä. Karisto on tympääntynyt siihen, miten paljon aikaa varsinkin puhelimen selailuun menee ja miten poukkoilevaa häne

 "Se, ettei mua nähdä täällä, haluta edes katsoa, on kaikkein raivostuttavinta. Sekään ei kuitenkaan voi sammuttaa sitä, mikä mussa palaa kirkkaimpana." Otava 2020. Amiraali kertoo Niilosta, joka ei koe olevansa sen kummemmin poika kuin tyttökään. Hän kipuilee pienellä paikkakunnalla ja kerää rohkeutta olla oma itsensä. Hän on kasvanut ukin ja mummon kasvattamana, ja sukupolvien väliset erot kolisevat välillä yhteen. Mielestäni kirja on hyvä kuvaus siitä, mitä on olla vähän erilainen nuori juuri tässä ajassa. Nykyään näistä asioista onneksi puhutaan enemmän kuin ennen ja asioille on enemmän sanoja. Kirjassa ei harrasteta mitään termikikkailua, vaan kuvataan luontevasti nuoren ihmisen kasvua omaksi itsekseen. Kun on sielultaan rajaton, mihin tarkkoja termejä oikeastaan tarvitaankaan? Asuminen pikkupaikkakunnalla herättää väistämättä muistoja, samoin Niilon kokema koulukiusaaminen. Meilläkin kaikki vähänkin erilaiset saivat tuntea kaiken nahoissaan, nekin jotka olivat vain ihan

 "En ollut varma, olinko edelleenkään valmis. Aten lehtijutuista oli kulunut vasta kaksi kuukautta, enkä ollut käynyt juhlissa sen jälkeen. Olin kieltäytynyt haastatteluista ja alan yhteisistä tapaamisista. Kollegoiden kohtaaminen on tuntunut ylitsepääsemättömältä. Olin ollut aivan liian herkillä puhuakseni Atesta analyyttisen rauhallisesti." Otava 2021. Malmivaaran autofiktiivinen romaani on ollut blogeissa verrattain paljon esillä. Kun näin kirjan kirjakaupassa ja vielä pienessä alessa, päätin ostaa sen ja lukea. Kirja on kuvaus siitä, miten jo käytännössä avioerossa hajonnut perhe reagoi, kun isä joutuu julkisuuden kohupyöritykseen. Tyttäret ovat teini-ikäisiä ja muutenkin ikänsä puolesta herkillä. Kuitenkaan itse kohu ei periaatteessa ole keskiössä, sitä ei kuvailla kovinkaan paljon. Enemmän tarkastellaan sen seuraamuksia. Toinen teema on aikuisen lapsen suhde ikääntyviin vanhempiinsa. Päähenkilö pakenee turvaan vanhempiensa mökille, josta itsekin omistaa osan. Kesällä on

 Kirjaimia-blogin LauraKatarooman innoittamana päätin tänään järjestää itselleni lukumaratonin pitkästä aikaa. Kuvassa maratonin kirjat. Kesken on Vaiti, Amiraali ja Narnian tarinat. Saa nähdä, tuleeko luettua kaksi ensimmäistä nyt loppuun. Toivottavasti! Tervetuloa mukaan, jos innostaa! Alkaa noin kello 12:38. Aloitan romaanilla Vaiti. 14:38. Nyt on Vaiti luettu, siivous katkaisi vähän maratonia mutta ei se mitään! Bloggaan justiinsa romaanista. Sen jälkeen maraton jatkuu Amiraalilla. 15:59. Amiraali luettu! Ajastan bloggauksen huomiselle. Sen jälkeen voisin lukea vähän Narnian tarinoita. 18:15. Kauppareissu on tehty. Nyt jätän Narnian sikseen ja aloittelen kirjaa Kaksi voi säilyttää salaisuuden. 18:55. Nyt alkaa jonkin verran hapottaa. Kaksi voi säilyttää salaisuuden vaikuttaa varsin luettavalta, mutta nyt teen ainakin jonkin aikaa vähän muuta kuin luen. 22:36. Nyt ajattelin tauon jälkeen taas jatkaa maratonia. Katsotaan mitä tarttuu tällä kertaa käteen! 23:06. Nyt päätän maratonin.

 "Pensaikon alapuolella avautui rinne, etelänpuoleinen ja aurinkoinen. Kesäaikaan linnut löysivät rinteestä villejä mansikoita, ja esikotkin kukkivat joskus tammikuun alussa. Alhaalla ojassa kasvoi sametinpehmeää sammalta ja sieviä saniaisia. Siellä oli aina kosteaa ja viileää." Alkuperäisteos Hedgerow Tales . Teksti 1935, kuvitukset 1986. Kuvittaja: Frances Stevens. Suomentanut: Tuulikki Ojanen. Kirjalito 1991. Olen vanhan ajan realistisenkauniin kuvituksen ystävä, ja tämä teos valikoitui kirjastolainoihini ennen kaikkea siitä syystä. Kuten olen täällä blogissakin mainostanut, vedän lanuhaastetta Instagramissa ja sitäkin silmällä pitäen otin kirjan lukemistoon. Kirjan nimestä ja kansikuvasta päättelin, että tässä on sellaisia hyvän mielen tarinoita, joissa eläimet ovat ystäviä keskenään. Erehdyin. Kirjan tarinat ovat yllättävän realistisia: saaliseläimet elävät jatkuvassa varovaisuuden ja pelon tilassa ja tulevat myös syödyksi. Kuitenkin ystävyyksiäkin rakennetaan, varsinkin

 "Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi." Ruotsinkielinen alkuperäisteos S tora boken om Mumin (2008). Toimittanut: Helen Svensson. Graafinen suunnittelu ja päällys: Jukka Aalto / Armadillo Graphics. Päällyksen kuvat: Tove Jansson. WSOY 2009. Muumien kiehtova maailma on ihana kokoelmateos Tove Janssonin muumitarinoista. Mukana on otteita eri kirjoista (tosin Muumilaakson marraskuu puuttuu), lauluja, reseptejä ja ote myös yhdestä Muumi-sarjakuvasta. Olen lukenut kaikki muumikirjat vähintään kerran, mutta oli ihana palata niihin nyt tämän teoksen myötä. Janssonin maailma on yhtä aikaa pelottava ja ihastuttava. Kaikenlaisia otuksia möyrii milloin missäkin ja varsinkin Nipsu pelkää, mutta lopussa aina kiitos seisoo. Mieleenpainuvin oli novelli Kuusi, jossa hämmentynyt, talviunesta herätetty muumiperhe ei käsitä, mikä joulu on. He päättelevät ihmisten sekavasta käytöksestä, että jotain pahaa ja lepyteltävää se on. Tämä opetus olisi hyvä muistaa itse kun

 "'En enää tiedä, kannattaako minun jatkaa projektia vai unohtaa se suosiolla. En usko sen olevan minulle hyväksi. Minulla on ollut tosi rankkaa", sanoin. "Ehkä sen pitääkin olla rankkaa, että varmasti myös muutut. Eihän niillä kirjoilla ollut sinuun minkäänlaista vaikutusta, kun luit niitä aiemmin, vai oliko?" "Ei ollut." "Ja nyt niillä on." "Joo, mutta vaikutus ei vain tunnu kovin positiiviselta." "Ehkä sinun on tarkoitus hajota kappaleiksi, jotta voit rakentua uudelleen", hän sanoi." Englanninkielinen alkuperäisteos Help Me - One woman's quest to find out if self-help really can change her life (2018). Suomentanut: Marika Saastamoinen. Kansi: Jenni Noponen. Gummerus 2019. Voisi kuvitella kirjan nimen ja kannen perusteella, että tässä on sellainen hauskan hassu välipalakirja, mutta totuus on vallan toinen. Tässä luotsaudutaan niin syvälle yhden ihmisen syövereihin, että mistään välipalasta ei tosiaankaan ole ky

 Tänään käynnistyi Instagramissa lanseeraamani lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukutempaus #luelanua. Kuvassa haasteeseen varaamani kirjat. Katsotaan, tuleeko luettua kaikki. Tsemppaan myös bloggaajia tarttumaan lanukirjallisuuteen ja antamaan sille näkyvyyttä. Vaikka Instagramin tempauksessa on mukana arvonta, on kuitenkin päätarkoitus tuoda lanukirjallisuutta esille ja antaa niin kirjoille kuin kirjailijoillekin näkyvyyttä. Tervetuloa mukaan!

 "Ymmärsin kaivanneeni ja ikävöineeni osaa itsessäni - ja tajusin, ettei muukalaisia ole olemassa. On vain versioita meistä itsestämme, versioita, joista moniakaan emme päästä lähelle ja joilta haluamme suojata itsemme. Sillä muukalainen ei ole vieras, hän on yllättävä. Ei tuntematon, vaan ikimuistoinen." Englanninkielinen alkuperäisteos The Origin of Others (2017). Esipuhe: Ta-Nehisi Coates. Suomentaneet: Koko Hubara ja Astrid Swan. Tammi 2020. Luontevaksi jatkoksi ja vuoropuhelijaksi Minna Salamin Aistien viisauteen asettuu tämä Toni Morrisonin luentojensa pohjalta koostama esseekokoelma. Morrison käsittelee älykkäästi ja älyllisesti paitsi toiseutta, myös ylipäätään käsitettä rotu, rajoja sekä tietenkin kirjallisuutta. On innostavaa lukea sellaisesta näkökulmasta, josta ei itse pysty katsomaan. Morrisonin tausta ja lukeneisuus muodostavat voimakkaan yhdistelmän. Kirjassa riittäisi sitaatteja vaikka millä mitalla, mutta otin tuon ylläolevan. Se jotenkin tiivistää asian niin

 Alkuperäisteos Anges et faucons (2019). Suomentanut: Mirka Ulanto. Egmont Kustannus 2020. Yoko Tsuno seikkailee jälleen! Mukanaan hänellä on taas Emilia ja menneisyydestä nykypäivään aiemmassa osassa kärrätty Bonnie. Lentotaito on kaikilla koetuksella, kun Yokoa pyydetään kuljettamaan muinainen egyptiläinen muumio kotipaikkaansa. Jännittävät seikkailut odottavat, ja menneisyydessäkin käväistään aikakoneella. Pidän näistä sarjakuvista, mutta jotenkin minulla on aina aivot koetuksella, että pysyn tapahtumista kärryillä. Leloup ei juuri harrasta suvantoja, vaan toimintaa on sivut täynnä. Näissä sarjakuvissa on aina myös jonkinlaista (poliittista) juonittelua, joka panee aivonystyrät koetukselle. Kuten ennenkin, nautin todella kauniista piirrosjäljestä. Tässä yksi ruutu maistiaisiksi. Oli mukavaa kohdata myös vanhat tutut Vic ja Pol ja tietysti Ruusu. Sitä en kyllä ymmärrä, miksi pikkutyttö rahdattiin näin jännään seikkailuun mukaan, mutta ilmeisesti hänelle ei sitten löytynyt hoitopaikk

 "Jos Ruth ja Nelson menisivät naimisiin, Kate voisi asua isänsä kanssa. Eikö se olisi kivaa? Ei, Ruthin on pakko myöntää loputtomalta vaikuttavan säätiedotuksen edetessä idän suuntaan leviävään matalapaineeseen. Jossain syvällä sisimmässään Ruth on edelleen rakastunut Nelsoniin. Seuraavaksi: myrskyvaroitus." Englanninkielinen alkuperäisteos The Woman in Blue (2016). Suomentanut: Anna Kangasmaa. Tammi 2020. Jälleen olen viettänyt tuokion Ruth Gallowayn seurassa. Tällä kertaa murhataan nuori, huumeongelmista kärsivä nainen, joka muistuttaa huolestuttavasta komisario Nelsonin vaimoa. Cathbad on ilmeisesti nähnyt naisen hetkeä aiemmin elossa. Vai oliko se sittenkin Neitsyt Marian ilmestys? Neitsyt Maria pulpahtelee kirjassa esille tuon tuostakin. Miljöönä on tutun turvallinen Norwich, jossa on sekä anglikaanisia että katolisia pyhiä paikkoja. Käy ilmi, että yksi jos toinenkin ihminen on hullaantunut Pyhään äitiin. Mutta kuka heistä on murhaaja? Samoihin aikoihin Ruthin entinen o

 "Tunnetyöskentelyyn liittyvä oppiminen ei koske ainoastaan tunteiden vaikutuksien tiedollista oppimista tai tunteiden vapauttamisen tapoja koskevia teknillisiä seikkoja. Tunnetyöskentelyssä suuri osa oppimisesta liittyy poisoppimiseen. Tunteisiin on sidottuna paljon erilaisia toimimattomia ajattelumalleja ja uskomuksia aina identiteettitasolle asti. Täten vapauttamalla tunteita tapahtuu poisoppimista, rajoittavien uskomusten pudotessa pois. Samalla kykenee eri tilanteissa toimimaan rakentavammin." Kustannustoimittaja: Satu Riihelä. Kansi: Jonna Nisu. Taitto: Keski-Suomen Sivu Oy. Viisas Elämä 2020. Harri ja Ilkka Virolainen ovat kirjoittaneet tuhdin lukupaketin tunteiden vapauttamisesta. Kirja on jaettu kolmeen osaan: Lähtökohtia tunteiden kokemiseen, Tunteet elämän eri osa-alueilla ja Keinoja tunteiden käsittelyyn. Kirjan johtavana teemana on vastuunotto omista tunteista ja omasta itsestä. Vain ihminen itse voi vapauttaa itsensä tukahdutetuista tunteista. Prosessi voi kestä

 "Tämä median luoma supernainen, joka on myös aina iloinen, hyväihoinen, hoikka eikä koskaan väsynyt, kuin irvikuva normaalista naisesta. Tämän rinnalla jokainen voi tuntea huonommuutta ja jostain syystä sen sijaan, että olisimme rehellisesti sitä mitä olemme, yritämme väkisin muokata itsestämme jotain, mikä ei välttämättä ole edes geneettisesti mahdollista. Alkaa noidankehä. Väsymme, kun meidän pitää pystyä hoitamaan nämä kaikki asiat. Masennumme, kun emme pysty laihduttamaan, ja koemme yksinäisyyttä, sillä yrittäessämme täyttää päivän täydellisyyslistaa emme ehdi tavata ystäviämme. Osittain normaalia ja ohimenevää, mutta osittain sairastuttavaa. Yksinäinen soturinainen, joka pärjää ilman apua." Taitto: Reima Flyktman. Kuvat: Magi Viljanen. Kansi: Marko Tapani. Readme.fi 2017. Olen lukenut paljon syömishäiriöistä, mutta harvemmin saa lukea näin suorasukaista kuvausta aiheesta. Laura Tuomarila todella panee itsensä likoon kertoessaan, millaista on olla ensin anorektikko ja se

 "En kirjoita afrosentrisen mustan feministin näkökulmasta sen vuoksi, että kamppailisin europatriarkaalista näkökulmaa vastaan. Minun tavoitteenani ei ole vakuuttaa ensimmäistä tutkimusmatkailijaa siitä, että hänen näkökulmansa vuoresta on väärä. Silloin kertomus keskittyisi edelleen häneen. Minulle on tärkeää toisen tutkimusmatkailijan kätketty narratiivi ja häneen keskittyminen." Sensuous Knowledge (2019). Suomentanut Sini Linteri. S&S 2021. Toisinaan kirjat ovat niin runsaita anniltaan, että niistä kirjoittaminen blogiin tuntuu melkein mahdottomalta tehtävältä. Aistien viisaus kuuluu ehdottomasti tähän luokkaan. Yritän kuitenkin. Minna Salami on puoleksi suomalainen ja puoleksi nigerialainen musta feministi, joka on selkeästi perehtynyt asioihin todella hyvin. Hänellä näyttää olevan hyppysissään paitsi feministinen kaanon, myös länsimainen filosofia - vain pari asiaa mainitakseni. Tästä vankasta sivistyneisyydestä avautuu yltäkylläinen teos näkökulmasta, joka ei mei

 "Minä olen suhteessa, jossa ajattelen olevani loppuelämäni. Se ei tarkoita, että kaikki tätä edeltäneet suhteet olisivat olleet vääriä. Hän tuntuu kuitenkin Nyt Niin Oikealta, etten näe horisonttia, jossa häntä ei olisi. Hän on edessäni aukeava maisema, kokonaisuudessaan. Minä olen uuden äärellä. Suhde on kestänyt pidempään kuin yksikään aiempi suhteeni. Kymmenet ihmiset vilisevät editseni, sadat yöt eri ihmisten syleissä. Ne eivät ole vähemmän arvokkaita kuin elämänkumppanuus, ne ovat eri. Eri tavalla Oikeita." Kansi: Tero Ahonen. Kosmos 2021. Olen esseiden ystävä ja tutustuin mielenkiinnolla tähän Suvi Auvisen teokseen. Auvinen on ollut melko paljon julkisuudessa, mutta mitään selkeää kuvaa minulla ei hänestä ollut. Muistin vain sen, että hän on anarkisti ja samaan aikaan töissä konsulttina. Potentiaalisesta kiinnostavaa siis! Auvinen avaa ajatteluaan laajasti esseissään. Anarkismi (ja kannessakin näkyvät pulut) ovat punaisena lankana. Kirjoittajalle rakkaus on olennainen

 "Vaikka aika muuttuu ja kirjallisuus muuttuu, ehkä ihminen ei kuitenkaan olennaisesti muutu. Siksi vaikka tuhat vuotta vanhan klassikon äärellä saattaa lukijalle tulla fiilis, että I feel you bro, ilosi ja kärsimyksesi on minulle tuttua." Graafinen suunnittelu: Laura Lyytinen. Tammi 2021. Maria Laakson kirjoittama ja Johanna Rojolan kuvittama nuorten tietokirja on vinha ja hauska tapaus. Se on selkeästi suunnattu lukioikäisille, mutta ehkäpä jo lukijana kohtuullisen kouliintunut yläkoululainenkin saa siitä jotain irti.  Kuten nimi paljastaa, tämä kirja pureutuu länsimaisiin klassikoihin. Hyvin lyhyesti esitellään aina kirjallisuuden aikakausi ja sitten mennään syvemmälle klassikoihin. Kertojanääni on riemastuttavan humoristinen, tyyli muistuttaa Juha Hurmeen tapaa kertoa Niemi ja Suomi. Minä en ole aikuisena ja kokeneena lukijana kirjan kohderyhmää, mutta sain tästä paljon mielenkiintoista tietoa. Jäin kuitenkin vähän makustelemaan sitä, onko valittu tyylikeino välttämättä p

 "Modernin kynnyksellä ovi oli jo avoinna naisille, mutta oviaukossa vallitsi hämmentävä houkutusten ja kieltojen kakofonia. Toisaalta naisille annettiin mahdollisuuksia opiskella, matkustaa ja tehdä uraa esimerkiksi taiteilijoina tai kirjoittajina, mutta samaan aikaan aikakaudelle oli tyypillistä häivyttää naisten näkyvyyttä." Kansi ja graafinen suunnittelu: Tuomo Parikka. LIKE / Otava 2021. Hanna-Reetta Schreck on kirjoittanut oivan tietoteoksen ns. kultakauden naisista. Mukana ovat Siri von Essen, Ellan de la Chapelle, Sigrif af Forselles, Alma Söderhjelm, Thyra Thesleff ja Aino Järnefelt. Heistä useimmat saivat avioliittojen myötä uudet sukunimet, mutta tuntui tässä yhteydessä oikeammalta käyttää syntymänimiä. Täytyy myöntää, että jossakin määrin eri naisten tarinat sekoittuivat päässäni. Tätä kirjaa ei kannattaisikaan lukea tällä tavalla ahmien, vaan rauhallisesti nainen kerrallaan. Sekoittumiseen vaikutti sekin, etten tiennyt näistä ihmisistä paljon etukäteen.  Tosiasia

 "Joskus tuntuu siltä, että olisi hyvin kiusallista mennä ihotautilääkärin kanssa saunaan. Kun sitä koko ajan ajattelisi, että se ihotautilääkäri kumminkin salaa vahtii toisen nahkaa ja ajattelee siitä dermatologisia ajatuksia dermatologisessa päässään. Ja siitä ihotautilääkäristä olisi kiusallista myös, kun se arvaisi, että toinen kyllä tietää, mitä se miettii. Ja sitten puhuttaisiin ihan muusta ja siitä, miten saunan jälkeen tulee voipunut ja autuas olo, mutta kumpikin silti salaa ajattelisi ihotauteja kuumeisesti ja molemmat läpyttäisivät kämmeniään vastakkain hermostuneesti. Ei ole semmoinen minusta rento saunailta yhtään. Kyllä se on parempi, että tavallinen kansa pysyttelee visusti erossa dermatologien kotkotuksista." Kuvat: Museovirasto. Typografia: Ilkka Kärkkäinen. WSOY 1989. Markus Kajo lienee ainakin vähän varttuneemmille lukijoilleni tuttu henkilö. Hän on tunnettu hauskoista kirjoituksistaan, ja oli hänellä aikoinaan jokin ohjelmakin Ylellä. Kettunen on hänen alte

 "En voisi ikinä antaa itselleni anteeksi, ellen edes yrittäisi etsiä tyttöä." Kannen suunnittelu: Emma Virtasalo. Kannen kuvat: AdobeStockPhoto.com / Mirko Macari ja Teodor Lazarev. Otava 2021. Torinon enkeli on ensikosketukseni Latvalan tuotantoon, mutta ei varmasti viimeinen kirja. Tässä romaanissa kovasti Latvalaa muistuttava varhaiskeski-ikäinen kirjailija on juuri eronnut pitkästä parisuhteesta. Hän matkustaa kirjailijaresidenssiin Torinoon selvittääkseen ajatuksiaan. Suurin ajatus on se, pitäisikö hänestä tulla äiti vai ei. Pian saavuttuaan hän kohtaa erikoisen pienen tytön, josta hän aluksi vastentahtoisesti alkaa pitää huolta. Torinon enkeli on mukavasti taitettu ja koostettu, niin että sitä on todella helppo lukea. Varsinainen tarina kulkee kahdessa aikatasossa, Torinossa nykyajassa ja menneisyydessä puolison kanssa. Välissä on kirjailijaresidenssissä vierailleiden kirjoituksia vieraskirjassa, otteita Lorenzo Moravian teoksesta Hyvän ja pahan voiman kaupunki sekä

 Tämä alkanut vuosi on osaltani ladattu täyteen kirjahaasteita. Olen niin helposti niistä innostuva, että niitä on nyt kertynyt. Tarkoitus ei kuitenkaan ole suorittaa hiki päässä kaikkia tänä vuonna valmiiksi. Katsotaan, mihin päästään vuoden lopulla. Vähän haaveilen Keskisuomalaisen listan lukemisesta loppuun, mutta saa nyt nähdä. Siinä on melkoisia paksukaisia listalla. 1. Nyt ensisijainen tavoite on lukea lainastokirjat pois. Pian alkaakin #luelanua, jota emännöin. Siihen osallistuminen tapahtuu Instagramin puolella, mutta toki mieluusti lasten- ja nuortenkirjoista saa myös blogata!  2. Osallistun Helmet-lukuhaasteeseen tänä vuonna ja yhden kohdan olen saanut jo rastitettua. Olen jo katsellut luettavien pinosta sopivia teoksia eri kohtiin. 3. Kirjasähkökäyrä-blogissa on avattu Kirjahyllyn Aarteet 3 -haaste! Se kestää kaksi ensimmäistä vuoden kuukautta. Ajattelin osallistua, kunhan saan nuo kirjaston kirjat ja lanuhaasteen selviteltyä. Tulkaa tekin mukaan! Kuva: Mai Laakso 4. Finland

 "'Teidän asemassanne", mies sanoi vakavana, "pitäisin visusti varani. Naisia ei missään tapauksessa päästetä lähellekään taistelutannerta. On turha tulla valittamaan, jos hankkiudutte vaikeuksiin." Englanninkielinen alkuperäisteos The French Photographer (2019). Suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi. Gummerus 2021. Kirjoille on totisesti aikansa ja paikkansa. Aloitin tätä kirjaa alun perin viime kesän helteillä ja se jäi armotta kesken. En millään päässyt kärryille kirjan tapahtumista, kun hiki valui otsalta. Nyt kun kokeilin uudestaan, ei minulla ollut mitään vaikeuksia kirjan kanssa.  Kirja perustuu kuuluisan sotareportteri Lee Millerin elämään. Hänen fiktiivinen vastineensa kirjassa on Jessica May, jonka mallinura katkeaa. Sodan riehuessa Euroopassa hän päättää alkaa sotareportteriksi Voguelle. Melkoisten vaikeuksien jälkeen hän pääsee ensin Italiaan, sitten muihinkin maihin. Toinen aikataso kulkee vuodessa 2004. D'Arcy on taidekuriiri, joka on saanut toim