Kadonneet askeleet - Matkoja aikaan ja taiteeseen

"Elokuvaohjaaja Andrei Tarkovsky sanoi taiteen valmistavan meitä myös kuolemaan. Siksi taide sisältää surun ja lohdun elementit. Se ei saa väistää kärsimyksen ja kuoleman kysymyksiä. Ihmisen tehtävä on oivaltaa olevansa myös traaginen olento, jota ei ole luotu ainoastaan onneen."

Hannu-Pekka Björkmanin esseeteos Kaikki askeleet - Matkoja aikaan ja taiteeseen (Kirjapaino 2011) etsii vastauksia ikuisuudesta. Varsinkin nykypäivän mittapuulla kirjailija on selvästi hengellisesti ylevöitynyt ihminen eikä hän pelkää esittää näkemyksiään uskosta ja uskonnosta. Björkman toteaa ihmisten olevan kadottamassa otteensa pyhään ja muistiin. Ahneus ja usko itseen ovat tulleet pyhän edelle. Eipä voi olla eri mieltä.

Kirjan alkupuoli sukeltaa taiteeseen. Björkman tutkii ja analysoi tarkoin Mathis Grünewaldin tekemää valtavaa siipialttarien taideteosten sarjaa. Mukana on värikuvia teoksesta, mikä helpottaa tekstin lukemista huomattavasti. Björkman tuo esiin keskiajan uskomuksia ja tulkintoja erilaisista symboleista, joita taide toki on tulvillaan. 

Toinen osa on pitkälti ajatelmia maisemasta, sekä konkreettisesta että mielenmaisemasta. Björkman muistelee omaa lapsuusmaisemaansa ja sitä, miten se on iskostunut syvälle. Erityisesti hän tuo esille Antti Hyryn novelleja, joissa tämä on tuonut herkin vedoin esiin koko ihmiselämän ja ihmisen kasvun. Björkman avaa meille eräänlaisen kuultokuvan:

"Aivan kuin aika tekisi virheen. Unohtuisi poimimaan jotakin lattialta ja sen takin liepeen takaa paljastuisi kokonainen maailma. Verho putoaa. Luiset sormet oikovat takinliepeen. Näky katoaa. Vieraan kaupungin äänet. Tuntemattomat puutarhat ja polut ovat taas edessämme. Hajamielinen hymy huulillamme jatkamme matkaamme tai keksimme puhumista, että pala kurkussamme hellittäisi."

Kolmas osa käsittelee valoa ja jälleen myös taidetta. Björkman tuo erityisesti esiin Vermeerin teokset, joissa valolla on suuri merkitys. Arkisuus, jopa latteus kohoaa suuremmaksi valon ansiosta. Valo on kaikkialla, valo on löydettävissä.

"On parempi mytologisoida oma menneisyytensä kuin elää unohduksen vallassa. Muistijälkemme sisältävät menneitten sivistystasojen jäänteitä ja ajattomia epäpersoonallisia aineksia, joihin pääsemme käsiksi ainoastaan uskonnon, taiteen ja luonnon kautta."

Björkman on todella hyvä kirjoittaja ja ajattelija. Selvästi myös erittäin sivistynyt mies. Hänen esseensä tuntuvat aina kohottavilta. Ne ovat niin eri maailmasta kuin se elämä, jota tässä maassa yleensä eletään.

Loppuun liitän vielä vanhan Ted-talkin, jossa Björkman käsittelee niin ikään pyhää.