Satu Rämö - Hildur (Hildur-sarja 1)

"Jotkut asiat jäivät pimentoon. Kaikkea ei saanut selville koskaan. Oli lisäkysymyksiä, joihin ei ollut enää vastauksia."

Satu Rämön menestysdekkari Hildur (WSOY 2022) on dekkari, johon suhtauduin varsin epäluuloisesti. Ensinnäkin usein inhoan kirjoja, joista muut kohkaavat ja toisekseen olen jäänyt käsitykseen, että Rämö olisi aika tarkkaan laskelmoinut mahdollista kirjamenestystään. Tietysti tässä matoisessa maailmassa kirja on kauppatavara siinä missä mikä tahansa muukin, mutta itsepintainen vasemmistolainen kapitalisminvihaaja minussa ei haluaisi täysin hyväksyä kaupallisuutta. No, kuinkas sitten kävi?

Voin kertoa Hildurin olevan ennakkoluuloistani huolimatta ihan kelpo dekkari. Rämö on varsin sujuvasanainen kirjoittaja ja luin kirjan hyvin nopeasti. Siinä oli itseni yllättänyttä jonkinmoista yhteiskuntakriittisyyttäkin, joka toki on pohjoismaisen dekkarikirjallisuuden perinne. Heikkoutena tulevat aika töksähtävät "tietoiskut" Islannista, joita ei ole saatu täysin sujuvasti upotettua muuhun tekstiin. Ikään kuin vanha tietokirjailija Rämössä olisi ajoittain hypähtänyt esiin (jos joku ei tiedä, niin Rämö on aiemmin kirjoittanut elämästään Islannissa mm. kirjan Koti maailman laidalla). Jälleen kerran en myöskään varsinaisesti pitänyt murhaajaa motiiveineen erityisen uskottavana. 

Laskelmoitua tai ei, Rämön voi auliisti myöntää onnistuneen tämän kirjan myötä. Kyseessä on sarja ja sen uusi osa ilmestyy vielä tänä keväänä. En pidä mahdottomana ajatusta lukea sekin sitten aikanaan.

Haasteet:

Helmet-haaste 2023: kohta 39 kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta

Helmet-haaste 2019: kohta 36 kirjassa ollaan yksin (yksi henkilöistä on henkisesti yksin aina)

Kommentit

Takkutukka sanoi…

Laskelmoitua tai ei, mutta Rämö on onnistunut kirjoittamaan täyspainoisen ja erinomaisesti balanssissa olevan, kauniskielisen ja miellyttävä lukuisen dekkarin, joka etenee juoheasti alusta loppuun jättäen lukijansa viipyilemään teoksen tunnelmassa pitkäksi aikaa.
Hahaa, mulla sama, epäilys herää aina kun jotain kirjaa hehkutetaan näin täysillä 😅 Olen kyllä lukenut Rämön tietokirjoja ja tykännyt kovasti, hän on todella sujuva kirjoittaja. Ja osaa kertoa kiinnostavasti Islannista. Ehkäpä luen jossain vaiheessa... tosin en lukenut viime vuonna yhden yhtä dekkaria, olen vähän kyllästynyt koko genreen. Tuota yhteiskuntakriittisyyttä on muuten myös Arnaldur Indridasonin dekkareissa, ne tuovat aina jännittävän lisätason tarinaan.
Anki sanoi…
Takkutukka: Jep, kyllä tässä on onnistuttu!

Mari: Huomasin nettiä tutkaillessani, että Rämö on tehnyt myös muun muassa kirjoittamisoppaan jonkun kanssa. Sujuvaa kirjoitusta häneltä kyllä tulee.
Minäkään en aina innostu kovin hehkutetuista kirjoista, mutta riippuuhan se kirjastakin. Hilduria odotin kyllä innolla ja myös pidin siitä. Mutta kyllä minustakin se murhaaja motiiveineen oli aika kaukaa haettu. Joka tapauksessa hyvä avaus, joten aion ehdottomasti jatkaa sarjan parissa!
Anki sanoi…
Joo, voisin kuvitella itsekin vielä lukevani ainakin seuraavan jatko-osan. :)
Mai Laakso sanoi…
Seuraava sarjan dekkari on kirjaston varauslistalla. Tykkäsin tietysti Islannista miljöönä ja kirjailija tuo sitä hyvin esille, ehkä jopa tietoiskumaisesti, mutta omalla tyylillään varmoin ottein.
Anki sanoi…
Islanti on kyllä kieltämättä mielenkiintoinen miljöö.
Jokke sanoi…
En ole aikeissa lukea kirjaa, mutta bloggauksestasi pidin paljon :)
Henna sanoi…
Mulle tämä oli ihan ookoo. Islanti-fanina viihdyin, mutta huomaan että kirjan luettuani en muista tapahtumista juuri mitään, en esimerkiksi muista sitä kuka oli murhaaja.

Monia on ihastuttanut Islanti-kuvaus, mutta itselleni sitä eksotiikkaa ei löytynyt -> olen käynyt Islannissa kolmesti ja lukenut paitsi kaikki Rämön kirjoittamat tietokirjat myös rutkasti muuta Islanti-aiheista tietokirjallisuutta. Niinpä nuo "tietoiskut" olivatkin minulle sisällöllisesti tuttuja eivätkä ne tuoneet juoneen lisäulottuvuutta.

Anki sanoi…
Jokke: No se on kiva kuulla! :D

Henna: Joo, varmaankin kirjailija on ounastellut Islannin olevan isolle osalle lukijakuntaa tuntematon ja eksoottinen. En tullutkaan ajatelleeksi kirjaa maata tuntevan näkökulmasta. En itse tunne Islantia kovin kummoisesti.
Minna Vuo-Cho sanoi…
Minullekin Hildur oli positiivinen lukukokemus. Huomaa, että kirjoittaja tietää, mitä tekee.
Minua ei myöskään hirveästi häiritse se, että kirja olisi laskelmoitu yleisöä miellyttäväksi. Silloin se todennäköisesti miellyttää minuakin, varsinkin hyvin toteutettuna. En yleensä nimittäin lue dekkareita suuren kirjallisen lukukokemuksen toivossa, vaan viihtyäkseni. Toki odotukset riippuvat tilanteesta ja ovat kaikilla omamnlaiset. :-)
Anki sanoi…
Niin, en minäkään ehkä niin suuria kirjallisia juttuja dekkarilta odota, mutta suhtaudun kyllä kaupallisuuteen nihkeästi. Varsinkin jos se on kovin räikeää. :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 18: KOONTI