tag:blogger.com,1999:blog-11553747627910647732024-03-19T10:48:39.667+02:00Ankin kirjablogiAnkin kirjablogi - Kirjallisia hetkiäAnkihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.comBlogger925125tag:blogger.com,1999:blog-1155374762791064773.post-73170788076967043512024-03-18T18:22:00.000+02:002024-03-18T18:22:32.867+02:00Runohaaste 6.7.2024 Eino Leinon, runon ja suven päivänä!<p> <table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsgQxm5uvhnbYMh-2Vm_46gEvNHKs9XYC53LRGocf-VwrHG22586ZoVAy2ZVQjQTiqNa3uJmz1zUQMvmv6mrCCC5NfOffhyphenhyphenCAftdLqAJDwlMX_ZHVpR0HwJKKIJd3TPoAXdzQlDtPJtm_NuelD7XEC_2521HlYzKjZLKJcn6lA-h7VYRBOy0qq-9Ly7U0/s1200/Runohaaste2024.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="630" data-original-width="1200" height="168" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsgQxm5uvhnbYMh-2Vm_46gEvNHKs9XYC53LRGocf-VwrHG22586ZoVAy2ZVQjQTiqNa3uJmz1zUQMvmv6mrCCC5NfOffhyphenhyphenCAftdLqAJDwlMX_ZHVpR0HwJKKIJd3TPoAXdzQlDtPJtm_NuelD7XEC_2521HlYzKjZLKJcn6lA-h7VYRBOy0qq-9Ly7U0/s320/Runohaaste2024.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Tiina / Kirjaluotsi</td></tr></tbody></table><br /></p><p>Viime vuoden runohaaste 6.7. oli menestys, joten luetaan runoja tänäkin kesänä!</p><p>Kaikenlaiset ja kaikenikäiset runot käyvät haasteeseen. Samoin Eino Leinon koko tuotanto sopii, koska hänet on erikseen nimetty tuona päivänä. <b>Lue siis runokirja ja postaa siitä 6.7.2024</b>. Teen haasteesta myöhemmin koontipostauksen. Jos ei tule mitään luettavaa nyt mieleen, <a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/07/runohaaste-2023-koontipostaus.html" target="_blank">tässä linkki</a> viime vuoden koontiin.</p><p>Runohaasteen ilosanomaa saa ilman muuta jakaa myös somekanavissa. Liitän alle bannerin IG-version. En itse seuraa mitenkään kirjasomea enkä ole esimerkiksi TikTokissa lainkaan, joten en päivitä tai seuraile somen kuohuntaa haasteen tiimoilta. </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi657h28ecgEaV47OpzB0W4LhPIlmr3C5q19swL9uA_nq7YU0i231KjD8ctFpq9VCQ277y5zdCp9gduK7vnC6WPbmQCUaChqzvKPIo1tslb6zvfX_j8QO6-BufHePAfu0BZMv5zV-dGdHmrVl0ZGRZaUoNg5kAiRx5_zmP5sTFhXo7pZUKkiwmQO-Cd_F8/s1080/Runohaaste2024_IG.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi657h28ecgEaV47OpzB0W4LhPIlmr3C5q19swL9uA_nq7YU0i231KjD8ctFpq9VCQ277y5zdCp9gduK7vnC6WPbmQCUaChqzvKPIo1tslb6zvfX_j8QO6-BufHePAfu0BZMv5zV-dGdHmrVl0ZGRZaUoNg5kAiRx5_zmP5sTFhXo7pZUKkiwmQO-Cd_F8/s320/Runohaaste2024_IG.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Tiina / Kirjaluotsi</td></tr></tbody></table><br /><p><b>Lukemisen iloa! :)</b></p>Ankihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1155374762791064773.post-13068012927288578382024-03-17T09:53:00.000+02:002024-03-17T09:53:03.337+02:00Antti Nylén - Halun ja epäluulon esseet<p><i> "Mahdollisesti tämä vaiva on kiperämpi Suomessa kuin monessa muussa "kulttuurissa". Lutherin oppi, jota tänne on 1500-luvulta asti juurrutettu, on perusluonteeltaan eradikoivaa, eivätkä nykyiset suomalaiset uskonnottomuusaktivistit ja antiteistit juurikaan poikkea 1800-luvun pietisteistä. Samasta reformaattoreiden saattueesta on kysymys, tradition vastustuksesta, joka pyrkii kitkemään uskonnon vanhat muodot pois hengellisyydestä. Suomessa kummittelee henki, joka pitää kaikkea uskonnonharjoitusta tekopyhänä hurskasteluna; tuon hengen paras aforistinen tiivistymä on kaikille tuttu lausahdus "metsä on suomalaisen kirkko". Runsas joukko nykysuomalaisia on kasvatettu sellaiseen uskoon, että uskonto, varsinkin kristillinen, on pohjimmiltaan </i>väärin<i>, ja kenties ainoastaan Suomessa saattaa joku pitää hyvänä sellaistakin antikristillistä letkausta kuin "sääli on sairautta"."</i></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjo4b7qXq6lTWfDMFj-869s6ej_ADzL0LcHXQY1lxFGLRA6a-pEV5z1u8PPgCQ_PpCWdVMuIRiic4t38r8aec1c6IPrZF7uLhVGUWBpx1dSP6pFXwf1dLhDY8xAOf_sEpTu5xRqzQUTpyhSfysRHtc2SvKEElcCE-RecRjzZHFjo-hKjcJHniKe-iVxK80/s4032/IMG_2666%5B1%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjo4b7qXq6lTWfDMFj-869s6ej_ADzL0LcHXQY1lxFGLRA6a-pEV5z1u8PPgCQ_PpCWdVMuIRiic4t38r8aec1c6IPrZF7uLhVGUWBpx1dSP6pFXwf1dLhDY8xAOf_sEpTu5xRqzQUTpyhSfysRHtc2SvKEElcCE-RecRjzZHFjo-hKjcJHniKe-iVxK80/s320/IMG_2666%5B1%5D.JPG" width="240" /></a></div><p></p><p>Antti Nylén on tehnyt pitkää uraa esseistinä ja on nykyään myös kustantaja. Hänen vanha esseekokoelmansa <i>Halun ja epäluulon esseet</i> (Savukeidas 2010) on kärjekäs, älykäs ja hauska. Aiheet vaihtelevat sinne sun tänne aina kirjoittajan fanittamista poptähdistä lihansyöntiin ja uskoon. En läheskään aina jakanut Nylénin mielipiteitä, mutta tunnistan kyllä älykkään ja tinkimättömän kirjailijan, kun sellaisen kohtaan. </p><p>Mieleenpainuvin essee minulle lopulta oli avausessee <i>Nicosfääri</i>. Teksti kertoo jollain lailla taidepopin undergroundiin jääneestä naisesta nimeltä Nico, joka aloitti uransa kauniina mallina ja siirtyi sitten 60-luvulla tekemään tinkimätöntä taidetta. Hän kuului tuon ajan isojen tähtien piiriin, sukupuolelleen poikkeuksellisesti. Nylén tarkastelee Nicoa vimmaisesti ja kokee hänet jonkinlaisena äitinä. Tästä huolimatta Nico ei todellisesta äitiydestään huolimatta oikeastaan koskaan ollut äiti, vaan Nylénin määrittämänä sen vastakohta, "hullu ämmä". Nicoa kuvattiin aikanaan "äijänä, jolla on naisen varustukset". Epäkonventionaalisten naisten tarinoiden lukeminen on aina kiinnostavaa, ja oli jännä lukea sellainen teksti miehen kirjoittamana.</p><p>Sinänsä Nylén torjuu miehen ja naisen kategoriat. Tässä käsityksessä olen hänen kanssaan vastakkaisella laidalla. Nylén näyttää ajattelevan, että yksikin poikkeama sukupuolidikotomiasta riittää rikkomaan sen. Minusta taas määritelmät on tehtävä enemmistön mukaan, ja suurin osa ihmisistä on aivan selkeästi joko miehiä tai naisia (pidän oman sukupuolen (kokemuksen) <i>esittämistä</i> ulospäin aivan eri asiana kuin sukupuolta <i>itsessään</i>, faktana). Sinänsä Nylénin tämä käsitys on erikoinen, sillä hän on myös kolmekymppisenä katoliseksi kääntynyt uskovainen. Ikävä kyllä hän ei avaa katolisuutensa ja sukupuolikäsitystensä yhteyttä ollenkaan, sillä siitä olisi ollut kiinnostavaa lukea.</p><p>Varsin moni Nylénin essee käsittelee uskoa ja uskontoa. Esseessä <i>Uskonnollinen yksinpuhelu</i> hän tutkii ensin lyhyesti paradoksia, jossa uskon ja uskonnon puutteesta tehdään osa identiteettiä. Sitten hän siirtyy ruotimaan Kari Enqvistin ajatuksia uskonnosta, uskosta ja uskonnottomuudesta. Pidän siitä, miten tylysti ja ehkä jopa julkeasti Nylén rökittää Enqvistin luonnontieteellistä maailmankuvaa. Sehän ei oikeastaan ole sopivaa, koska "on päätetty", että se on ainoa oikea ja hyväksyttävä tapa nähdä maailma (Suomessa). Mieleeni jäi myös kirjailijan toteamus, ettei usko ja uskossa olo tosiasiassa tunnu miltään. Se ei ole tunne ollenkaan. Tätä asiaa Enqvist ei vaikuta ymmärtävän.</p><p>Suuri osa Nylénin kyvykkyyttä on suomen kielen suvereeni hallinta. Mitään ei ole jätetty puolitiehen ja tekstin rytmi on oivallinen. Alussa mainitsemani hauskuus tuleekin juuri tästä nautittavasta kielestä, hienosti muotoilluista virkkeistä. Humoristi kirjailija ei ole, vaan hän tarttuu asiaan kuin asiaan vakavuudella. Oli miellyttävää lukea tekstiä, jossa ajatuksia ei kainosti neutralisoida, mutta joka ei ole fanaattista ja epä-älyllistä tuuttausta. Täytyy lukea Nyléniltä muutakin.</p><p><i>"Kyyninen aineen ja tavaran halveksunta on kulutuskulttuurin sydämessä. Juuri sen ansiosta tavaraa voidaan niin ajatuksettomasti tuhlata. Kaikki valmistettavat tavarat, kuten nykyiset sähkökirjanlukulaitteet ja muut tietokoneet, ovat passiivista jätettä heti valmistuttuaan. Lukulaitteen jäteominaisuus otetaan käyttöön eli aktivoidaan heti, kun parempi, enemmän ominaisuuksia sisältävä laite valmistuu. Vanhan laitteen ei suinkaan tarvitse mennä rikki. Kaikki laitteen käyttäjät tietävät ja hyväksyvät tämän, koska he ovat kaikki hulluja."</i></p><p>Laitan loppuun yhden Nicon kappaleen, <i>Ari's Song</i>.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/sxyaAHyIBHw" width="320" youtube-src-id="sxyaAHyIBHw"></iframe></div><p><u>Haasteet:</u></p><p>Helmet-lukuhaaste 2024: Kohta 20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo</p>Ankihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1155374762791064773.post-23939739336347479332024-03-09T09:37:00.002+02:002024-03-09T09:37:33.331+02:00Kale Puonti - Satu - Alamaailman rautarouva<p><i></i></p><blockquote><i> "Sadusta paljastui kirjoitusurakan aikana hauska, huumorintajuinen ja hyvällä itseironialla varustettu nainen, jonka jotkut elämänvalinnat ovat olleet kyseenalaisia. Näiden kansien väliin on taltioitu elämänmyönteisiä valonpilkahduksia sisältävä kertomus naisesta, joka on paljon muutakin kuin ammattirikollinen ja huumekauppias. Tämä koruton mutta ajoittain hyvinkin hauska kirja esittelee huolehtivan äidin, mummin ja naisen, joka on rakas ystävä monelle."</i></blockquote><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHy9w25bOJ2vnRCdzNHwk0EtPFhONAxgTkGnj127Hab0lsCX-R4IBRfFZ8HV3jtrPyYOHErzgzdfV7YKDWkqfrY5TozJNNA_wQTTwhbHjfgknoDaoqQQqmobBfK4KvgeSw-EZTXvbgE01L-J7VosN4TQeUyPgDm28AICb-QvoHr-uYHKUuB5a5t2tZUwQ/s4032/IMG_2628%5B1%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHy9w25bOJ2vnRCdzNHwk0EtPFhONAxgTkGnj127Hab0lsCX-R4IBRfFZ8HV3jtrPyYOHErzgzdfV7YKDWkqfrY5TozJNNA_wQTTwhbHjfgknoDaoqQQqmobBfK4KvgeSw-EZTXvbgE01L-J7VosN4TQeUyPgDm28AICb-QvoHr-uYHKUuB5a5t2tZUwQ/s320/IMG_2628%5B1%5D.JPG" width="240" /></a></div><p>Kun kuulin, että eläköitynyt huumepoliisi Kale Puonti on kirjoittanut elämäkerran huumekauppias Satu Anderssonista, olin hämmästynyt. Asetelma tuntui hyvin yllättävältä, mutta siksi myös kiinnostavalta. Olen jo vuosia seurannut vähintään toisella silmällä suomalaisia rikosuutisia ja MTV3:n <i>Rikospaikkaa</i> olen katsonut säännöllisesti todella kauan. Tiesin Satun sitä kautta, samoin hänen väkivaltaisesti kuolleen aviomiehensä Raimo "Rami" Anderssonin. Päätin siis lukea tämän kirjan <i>Satu - Alamaailman rautarouva</i> (Bazar 2022).</p><p>Satu kertoo tulevansa työläisperheestä, jossa oli perheväkivaltaa ja keskinäistä kahnausta, joskaan hän ei pitkään aikaan nähnyt tilanteessa mitään outoa. Hänellä on ADHD, joka on todennäköisesti isoimpia syitä rikoksiin sotkeutumiseen jo hyvin nuorella iällä. Satu on syntynyt 60-luvun lopulla, jolloin nepsyasioista ei ymmärretty erityisemmin mitään. Tie kävi tarkkailuluokalta jo yläkoulun lopussa vankilaan. Kaksi lasta eri miehille syntyi jo teinivuosina. Rikoksia tehtiin ja välillä oltiin vankilassa. 90-luvulla löytyi Rami, josta tuli elämän rakkaus karuun kuolemaan asti 2018.</p><p>Sadun asema rikollispiireissä on kiinnostava, sillä naisilla ei yleensä ole tiettyihin piireihin asiaa. Erityisesti juuri huumekauppa on tyypillisesti miesten heiniä, mutta Satu on tosiaan toiminut useaan otteeseen huumekauppiaana. Muutamakin syyttäjä on halunnut nähdä hänet suoranaisena liigan johtohahmona, mutta nämä väitteet hän torjuu täysin. Suurta myllytystä tuli M.O.R.E.-tatuoinnista, jonka perusteella viranomaiset uskoivat pitkään Sadunkin sekaantuneen 2003 tapahtuneen Volkan Ünsalin palkkamurhaan. Itse Satu kuvailee olleensa lähinnä sihteeri. </p><p>Sadun elämä on ollut vauhdikasta ja polveilevaa. Hän ei kuitenkaan uhriudu mistään, vaan toteaa olleensa itse syypää jatkuvaan vankilakierteeseen. Tiettyjä asioita hän vankiloissa arvostelee, mutta ei hauku systeemiä lähtökohtaisesti huonoksi. Sadusta avautuva kuva on mielenkiintoinen, sillä hän on tosiaankin yhtä aikaa ammattirikollinen, rakastava äiti ja mummi ja monen ystävän tukipilari. Monellakaan rikollisella ei ole asiat siviilissä yhtä hienosti kuin hänellä. </p><p>Kirjan loppupuolella tyttäret ja osa lapsenlapsista kertovat ajatuksiaan Sadusta. Päällimmäisenä ovat lämpimät tunteet, mutta tyttäret selvästi toivovat äitinsä ottavan viimeisimmästä vankilatuomiosta opikseen. Kirja on mielenkiintoinen kurkistus täysin itsestäni poikkeavaan ihmiseen. Lyhyet luvut tekevät kirjan lukemista nopeaa. Suositeltava teos.</p><p></p><blockquote style="font-style: italic;">"En syytä ketään enkä mitään. Minulla on ollut matkani aikana auttajia, varoittajia ja neuvojia, mutta aina en ole ehtinyt kaikkia hyviä neuvoja kuuntelemaan. Kuten sanotaan, tyhmästä päästä kärsii koko kroppa."</blockquote><p style="font-style: italic;"><br /></p><p><u>Haasteet:</u></p><p>Helmet-lukuhaaste 2024: Kohta 9. Kirjassa joku karkaa<i> </i></p><p></p>Ankihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-1155374762791064773.post-91218161575654347742024-03-04T20:48:00.000+02:002024-03-04T20:48:01.511+02:00Kale Puonti - Fadi (Pasilan Myrkky 5)<p><i></i></p><blockquote><i> "Kun kokous oli päättynyt, Ali Yasin sulki läppärinsä ja istui pitkään miettimässä jakomäkeläisen asuntonsa keittiön pöydän ääressä. Vaikka operaation ja peitetehtävän yksityiskohdat olivat vielä hämärän peitossa, niin Ali ymmärsi, että odotukset hänen suhteensa oli asetettu korkealle. Ilmeisesti kaikille operaatioon osallistuville poliiseille ei myöhemminkään kerrottaisi hänen olevan osallisena tähän. Vasta hetki sitten hän oli vitsaillut tulevista työtehtävistä opiskelijakavereidensa kanssa Poliisiammattikorkeakoulun käytävillä, ja nyt hänet olikin yhtäkkiä tempaistu salaiseen tehtävään kansainväliseen terrorisminvastaiseen operaatioon. Hän ei vielä aivan käsittänyt, mihin kaikkeen oli suostumuksellaan lupautunut, mutta tämä luultavasti määrittäisi isomminkin hänen tulevan uransa suuntaa ja tässä hän ei saisi siksi epäonnistua."</i></blockquote><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGy4qjMNwbQvh4j72CngcpGLoGCgUYvCggeOUIuBJVtdS_2h07GR69xPqEhXtrxqNRY6llDJuy6fe29MJzpTlQ8boQAshWEEUycLLTcWEbg0x34NU1bTI77NursqGF5eEGt3pXRGqYKuVaCUlLMUNDpG4qeH5Bx5d_s7w-zfRVhsSnqolfLeoXREzp8EY/s4032/IMG_2609%5B1%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGy4qjMNwbQvh4j72CngcpGLoGCgUYvCggeOUIuBJVtdS_2h07GR69xPqEhXtrxqNRY6llDJuy6fe29MJzpTlQ8boQAshWEEUycLLTcWEbg0x34NU1bTI77NursqGF5eEGt3pXRGqYKuVaCUlLMUNDpG4qeH5Bx5d_s7w-zfRVhsSnqolfLeoXREzp8EY/s320/IMG_2609%5B1%5D.JPG" width="240" /></a></div><p>Kale Puonti jatkaa <i>Pasilan Myrkky</i>- sarjaansa osalla <i>Fadi</i> (Bazar 2023). Kirjan päähenkilöinä on kaksi irakilaista/irakilaistaustaista miestä, Fadi ja Ali. Asetelma on hyvin kutkuttava, sillä Fadi on vanha terroristi ja terrorismijärjestön huumepuolella keskiportaan johtoa, kun taas Ali on kunnollinen poliisikoulun opiskelija lähellä valmistumista. Ali saa Supolta kutkuttavan tarjouksen: Suomessa tutkitaan todella kansainvälistä rikosvyyhteä ja Ali olisi arabina loistava peitepoliisi. Vanha Kaartamon kaarti on edelleen menossa mukana ja saamme hieman kurkistusta Pesosen ja Aleksi Ojasen yksityiselämään.</p><p>Kylläpä oli mainio, toiminnallinen dekkari! Puonti on parantanut jokaista uutta kirjaansa kuin se kuuluisa sika juoksuaan. <i>Fadissa</i> mennään koukkujen ja jännityksen suhteen mielestäni uudelle tasolle nyt kun myös poliisina toimii ulkomaalaistaustainen ihminen. En tiedä, onko suomalaisessa poliisikoulutuksessa koskaan oikeasti ollut arabeja, mutta tarvetta luulisi olevan. Tämä seikka on Puontilta hyvä keksintö ja se kantaa maaliin asti. </p><p>Aiemmissakin Puontin kirjoissa on ollut niin sanotusti kansainvälisiä toimijoita, mutta tällä kertaa kuvio on todella paljon suurempi kuin aiemmin. Supon läsnäolo on vielä pientä siihen nähden, että mukana seikkailevat myös Ruotsin ja Ranskan turvallisuusviranomaiset. Monivaiheiset käänteet takaavat lisäjännitystä ja vanhana huumepoliisina kirjailija osaa kirjoittaa aidontuntuisesti KRP:n ja Supon välistä kärhämöintiä. </p><p>Kiinnitin myös huomiota taas siihen, että rikolliset saavat oman näkökulmansa. Heitä ei myöskään koskaan kuvata Puontin kirjoissa mustavalkoisen pahoina, vaan heissä on aina jotain erittäin inhimillistä. On hyvin mielenkiintoinen moraalinen dilemma lukea terroristista, joka kuitenkin aidosti rakastaa vaimoaan ja muuta perhettään. Miten kaksi tällaista ulottuvuutta voi elää samassa ihmisessä? Kirjailija ei selitä auki, vaan jättää lukijan rimpuilemaan asian kanssa keskenään, mikä on aivan oikein.</p><p>Ainoa varsinainen miinus tulee jotenkin kömpelöstä dialogista. En ehkä ole aiemmin niin kiinnittänyt siihen huomiota, mutta nyt välillä pysähdyin ihmettelemään. Jotain liian kirjakielistä ja monipolvista henkilöiden repliikeissä on.</p><p>Kaiken kaikkiaan mainio tapaus tämä <i>Fadi</i>. Puonti on viime aikoina suoltanut kirjoja hurjaa vauhtia, joten tulevaisuudessakin riittää hänen teoksiaan luettavaksi. Harkitsen Satu Anderssonin elämäkerran <i>Satu - Alamaailman kuningatar</i> lukemista seuraavaksi, sillä huumepoliisi huumerikollisen elämäkerran kirjoittajana on häkellyttävää ja siksi kiinnostavaa.</p><p></p><blockquote style="font-style: italic;">"Fadi olisi mielellään vain pyörittänyt kirjakauppaansa ja antanut muille rehellistä työtä parturiliikkeen puolella. Vuosien varrella hän oli saanut hankituksi sen verran säästöjä, että pystyisi tulemaan toimeen pelkästään liiketoiminnasta saaduilla tuloilla, jos päättäisi jääädä eläkkeelle. Nyt kun lapset olivat jo pitkään asuneet omillaan, mitään isoja kulueriä ei enää ollut. Toki järjestö oli maksanut hänelle paljon ja hoitanut aikoinaan Suomen-organisaation perustamiskulut. Toisaalta Fadi tiesi, että nämä eläkkeellesiirtymisajatukset oli jälleen kerran syytä haudata, sillä hänen varsinaisesta ammatistaan ei päästy eläkkeelle, vaan hän olisi kiinni järjestössään hamaan hautaan."</blockquote><p style="font-style: italic;"><br /></p><p><u>Haasteet:</u></p><p>Helmet-lukuhaaste 2023: Suomalainen dekkari tai salapoliisi- tai jännityskirja</p><p></p>Ankihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1155374762791064773.post-71941507027445269032024-02-29T07:42:00.000+02:002024-02-29T07:42:23.235+02:00Sadan vuoden lukuhaaste - Lopputulos<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkDCnRTJGHNjgK4WaMlay705gsSgaC4mJ7NF1lGeJxJ-Ba6DtZ2gC3739-dyjn3WKug0I2amRDEkGDEEPKVksfq5FwhoNdpLJ34_5tigX9y0r5iKrQcH7Qdg7SSe6yUs5ojdZwgC-28hyZQZVGT3nE9RksMC5-8-6J3StRwKNMJnq0lRUFx6QwzlnERMA/s640/100Banneri2Atext1CCABDATE.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="446" data-original-width="640" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkDCnRTJGHNjgK4WaMlay705gsSgaC4mJ7NF1lGeJxJ-Ba6DtZ2gC3739-dyjn3WKug0I2amRDEkGDEEPKVksfq5FwhoNdpLJ34_5tigX9y0r5iKrQcH7Qdg7SSe6yUs5ojdZwgC-28hyZQZVGT3nE9RksMC5-8-6J3StRwKNMJnq0lRUFx6QwzlnERMA/s320/100Banneri2Atext1CCABDATE.jpg" width="320" /></a></div><br /><p></p><p><a href="https://kataroomankirjaimia.blogspot.com/2023/02/sadan-vuoden-lukuhaaste.html" target="_blank">Kirjaimia</a>-blogissa lanseerattiin vuosi sitten Sadan vuoden lukuhaaste. Tarkoitus oli lukea vuosikymmenien 1920-2020 väliltä aina yksi kirja yhdelle vuosikymmenelle. 1900-luvun alku ja 1910-luku olivat ekstraa.</p><p>Otin haasteen vastaan, koska tulee luettua aika huonosti vanhoja kirjoja. En ole ihan tyytyväinen, koska neljä vuosikymmentä jäi puuttumaan. Toisaalta tuli luettua kirjat 50- ja 70-luvulle, mikä on hyvä tulos sinänsä. </p><p>Kiitos LauraKataroomalle haasteesta!</p><p style="background-color: #fefdfa; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; text-align: center;"><b>2020-luku</b></p><p style="background-color: #fefdfa; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; text-align: center;"><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/03/elly-griffiths-lyhdynkantajat-ruth.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Elly Griffiths - Lyhdynkantajat</a> (2020)</p><p style="background-color: #fefdfa; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; text-align: center;"><b>2010-luku:</b></p><p style="background-color: #fefdfa; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; text-align: center;"><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/03/elly-griffiths-kivikeha-ruth-galloway.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Elly Griffiths - Kivikehä (2019)</a></p><p style="background-color: #fefdfa; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; text-align: center;"><b>2000-luku</b></p><p style="background-color: #fefdfa; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; text-align: center;"><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/03/vigdis-grimsdottir-kun-tahti-putoaa.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Vigdís Grímsdóttir - Kun tähti putoaa (2003)</a></p><p style="background-color: #fefdfa; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; text-align: center;"><b>1990-luku</b></p><p style="background-color: #fefdfa; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; text-align: center;"><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/03/alexander-mccall-smith-naisten.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Alexander McCall Smith - Naisten etsivätoimisto nro 1 (1998)</a></p><p style="background-color: #fefdfa; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; text-align: center;"><b>1980-luku</b></p><p style="background-color: #fefdfa; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; text-align: center;"><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/03/viivi-rajamaki-puhu-minulle.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Viivi Rajamäki - Puhu minulle hiljaisuudessa (1983)</a></p><p style="background-color: #fefdfa; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; text-align: center;"><b>1970-luku</b></p><p style="background-color: #fefdfa; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; text-align: center;"><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2024/02/matti-pulkkinen-ja-pesapuu-itki.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Matti Pulkkinen - Ja pesäpuu itki (1977)</a></p><p style="background-color: #fefdfa; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; text-align: center;"><b>1960-luku</b></p><p style="background-color: #fefdfa; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; text-align: center;"><b>1950-luku</b></p><p style="background-color: #fefdfa; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; text-align: center;"><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/07/ernest-hemingway-vanhus-ja-meri.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Ernest Hemingway - Vanhus ja meri (1952)</a></p><p style="background-color: #fefdfa; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; text-align: center;"><b>1940-luku</b></p><p style="background-color: #fefdfa; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; text-align: center;"><b>1930-luku</b></p><p style="background-color: #fefdfa; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; text-align: center;"><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/05/l-m-montgomery-vanhan-kartanon-pat-2.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">L. M. Montgomery - Vanhan kartanon Pat (1933)</a></p><div style="background-color: #fefdfa; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; text-align: center;"><b>1920-luku</b></div><div style="background-color: #fefdfa; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; text-align: center;"><br /></div><p style="background-color: #fefdfa; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; text-align: center;">Bonuksena voi lukea niin halutessaan:</p><p style="background-color: #fefdfa; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; text-align: center;"><b>1910-luku</b></p><p style="background-color: #fefdfa; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; text-align: center;"><b>1900-luku</b></p>Ankihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1155374762791064773.post-47462413215709616662024-02-21T19:31:00.003+02:002024-02-21T19:31:39.028+02:00Matti Pulkkinen - Ja pesäpuu itki<p></p><blockquote><i> "Joka mies kävi pilkillä, etteivät toiset luulleet hänen eristäytyvän. Eristäytyminen oli oire, terveessä. Potilaat eristettiin. Hoitajalle oli pääasia ettei ollut hullu, eivätkä hullut käyneet pilkillä. Hoitajat eivät heitä sinne laskeneet, etteivät karkaisi. Siviiliin päässeet potilaat eivät käyneet pilkillä, koska joka lahdella kykki avannolla ainakin yksi hoitaja joka muisti heidän hulluutensa. Se saattoi silloin pamahtaa taas päälle, saattoi pettää pokka."</i></blockquote><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQ73aZbXV4mnHO6361F5CiYwnS8RRM2zRgppsqt9exzohjCUQttnDnqV-EesJVZhIN-zA0Fwq6gCOP_fA5sdwYcf_XKcJaKUYeiCzvjL5t_Lc5rEohGdnQXcmBi1cpCboRUL5KY1SJURdfiNttIc56weqGZTFvk7WG9n6MZ3mhehwWlY719CM6d5glxJI/s4032/IMG_2577%5B1%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQ73aZbXV4mnHO6361F5CiYwnS8RRM2zRgppsqt9exzohjCUQttnDnqV-EesJVZhIN-zA0Fwq6gCOP_fA5sdwYcf_XKcJaKUYeiCzvjL5t_Lc5rEohGdnQXcmBi1cpCboRUL5KY1SJURdfiNttIc56weqGZTFvk7WG9n6MZ3mhehwWlY719CM6d5glxJI/s320/IMG_2577%5B1%5D.JPG" width="240" /></a></div><p>Matti Pulkkisen esikoisromaani <i>Ja pesäpuu itki</i> (Gummerus 1986, alun perin 1977) sattui silmääni, kun <a href="https://kirjaluotsi.fi/matti-pulkkinen-ja-pesapuu-itki-klassikkohaaste-18/" target="_blank">Kirjaluotsi</a> luki sen tammikuun klassikkohaasteeseen. Varsinkin tieto Pulkkisen nurmeslaisuudesta kiinnosti ja pyysin kirjan kirjaston varastosta. En ole aikoihin lukenut kummallisempaa teosta.</p><p>Kirjassa on periaatteessa yksi päähenkilö Paavo, mutta ajan mittaan myös Timo tulee selvemmin esiin. Kumpikin on pienestä Koppelon kylästä kotoisin ja mieleltään nyrjähtänyt omalla tavallaan. Paavo pestautuu mielisairaalaan hoitajaksi, ja kohtaa siellä Timon, jonka skitsofreenisesta hourailusta hän koettaa saada selon. Kirjassa hypitään eri aikatasoilla ja taustoitetaan kummankin miehen lapsuutta. Keskiössä on rakennemuutos, aikojen muuttuminen, maaseutu vs. pääkaupunkiseutu, puhumattomat asiat, vanhan kristillisen maailmankuvan murtuminen ja hulluus.</p><p>Kirjassa on monenlaisia mielenkiintoisia aineksia, mutta jotenkin en oikein päässyt tarinaan kiinni. Välillä kyllä kovasti nauratti, kuten esimerkiksi tuo yllä oleva lainaus. Myös itäsuomalainen vanhan kansan rehevä murre on aivan verratonta. Se saa suorastaan tihkuvan lakipisteensä kirjan loppupuolella, kun Kareisen ämmä hieroo kovin ottein Ukko Suutarista saunassa, vaikka heidän välinsä ovat sanalla sanoen hankalat. Paavokin viäntää murretta jopa Helsinkiin muutettuaan, mikä oli minusta hieman häiritsevää. Yleensä ihmiset kuitenkin sopeuttavat puhettaan ainakin ajan mittaan uuden paikkakunnan mukaan. </p><p>Minulla oli tämä kirja reilun viikon tauolla suunnilleen puolivälistä enkä meinannut päästä juttuun sisään enää ollenkaan. Koppelon kylässä on niin paljon nimettyjä henkilöitä, etten pysynyt enää heistä perillä. En enää edes muista Paavon vanhempien nimiä, vaikka heistä kerrottiin heti kirjan alussa.</p><p>Minua myös häiritsi se seikka, etten pitänyt Paavosta ollenkaan. Paavo kuvailee itsellään olevan neuroosi, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että nuorukainen on vain keksinyt koko jutun. Kyllähän tässä kirjassa nimittäin selkeästi ivataan tuon ajan popularisoitua psykologiaa ja myös sitä varsinaista mielenterveystyötä. Vähän koko ajan on olo, että Pulkkinen nauraa partaansa. Minusta vain ei ollut oikein tämän teoksen ytimen käsittäjäksi. Ehkä se johtuu sitten siitä, etten ole elänyt tuon 60-70-luvun rajun rakennemuutoksen aikaa enkä osaa suhteuttaa kirjassa mainittuja ilmiöitä aikaansa.</p><p></p><blockquote><i>"Lassi valvoi kotonaan yön. Sitä sanaa, että tehkööt mitä tahtovat kun toisistaan tykkäävät, hän ei löytänyt Raamatusta. Ei ollut suruajoistakaan sääntöjä. Lassi vatvoi kuin hamletti, mutta ei löytänyt selvää tietä alleen; kiihottui vain entisestään."</i></blockquote><p><br /></p><p><u>Haasteet:</u></p><p>Sadan vuoden lukuhaaste: 1970-luku</p><p>Helmet-lukuhaaste 2024: kohta 41. Kirjassa syntyy lapsi </p><p></p>Ankihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1155374762791064773.post-35439146891512606902024-02-04T18:20:00.000+02:002024-02-04T18:20:06.512+02:00Minna Eväsoja - Sensei - Oppilaana Kiotossa<p></p><blockquote><i> "Sensei korosti, että taiteiden opiskelu laajasti oli tärkeää, koska vasta oman kokemuksen kautta tekstit alkavat avautua, ne syttyvät eloon ja saavat syvyyttä ja niihin tulee ymmärrystä, jota ei voi pelkästään kirjoja lukemalla saavuttaa. (...) Zeamin (1363-1443) sanoin "totuus ja se, miltä asiat näyttävät ulospäin, ovat kaksi eri asiaa". Taiteen kanssa tulee tulla yhdeksi, mutta kaikkien ei tarvitse tavoitella mestarin tasoa."</i></blockquote><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQvfOQvCUBBVvSp9tTEQVP0U51ied6vi0fA-YLBwwUvxOAvD6icqFvLIfCcRl7u1UPr-HziDKZMaqkItr996xvnJpNo4YCwK0T2efiuy-LTlPH5m2rWygSk3RlugcPEHBETb-3QuBr6W1XxORv0gOHL3mCWoVhHGzxHe6h-ArRLrnVHzb7lNC7n7Unfss/s4032/IMG_2553%5B1%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQvfOQvCUBBVvSp9tTEQVP0U51ied6vi0fA-YLBwwUvxOAvD6icqFvLIfCcRl7u1UPr-HziDKZMaqkItr996xvnJpNo4YCwK0T2efiuy-LTlPH5m2rWygSk3RlugcPEHBETb-3QuBr6W1XxORv0gOHL3mCWoVhHGzxHe6h-ArRLrnVHzb7lNC7n7Unfss/s320/IMG_2553%5B1%5D.JPG" width="240" /></a></div><p>Minna Eväsojan kirja <i>Sensei - Oppilaana Kiotossa</i> (Gummerus 2023) on kiehtova johdanto japanilaiseen korkeakulttuuriin. Eväsoja opiskeli aluksi teetaidetta Japanissa ja päätyi myöhemmin, vuosiksi 1994-1997, opiskelemaan Kiotoon arvostetun Sensein oppiin. Teeseremonioilla oli näissäkin opinnoissa iso rooli, mutta mukana oli perinteistä kukkien asettelua, klassisia tekstejä, klassista ja vähän moderniakin taidetta ja filosofiaa. Kirja on kuvaus näiden vuosien tapahtumista ja siitä, mitä tapahtui myöhemmin.</p><p>Kirja, Sensei ja Minna Eväsoja itse tekivät minuun suuren vaikutuksen. Kirja tuntui varsinkin alkuun valtavan eksoottiselta, koska koko tuo maailma tuntui yhtä aikaa niin vieraalta, mutta toisaalta hyvin kiinnostavalta. Toki olen tiennyt jotakin Japanista jo aiemmin, mutta kirja auttoi asettamaan irrallisia tiedonmurusia paikoilleen. Eväsoja kertoo pitkin matkaa myös japanilaisesta tapakulttuurista, jossa ainakin meihin verraten kohteliaisuus on viritetty huippuunsa. Toiselta puolen kanssakäyminen vieraiden ihmisten kanssa ei ole mutkatonta. </p><p>On tietenkin tärkeää muistaa, että nyt on kyseessä siis korkeakulttuuri, joka on ennen kaikkea yläluokan asia. Keskiverto töihinsä kiirehtivä japanilainen tuskin pohtii klassisia tekstejä tai opettelee teeseremoniaa kirjaimellisesti kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Silti en vain voi olla rakastamatta korkeakulttuurisia ilmiöitä, olivat ne sitten mistä maasta tahansa. Viihde on tärkeää ja sillä on paikkansa, mutta minusta huippuunsa viritetty taide on aina ihmiskunnan upeimpien saavutusten joukossa. Ooppera, klassinen musiikki, baletti, kuvataide, filosofia, kaikki käy! Niitä pitää varjella, koska ne tempaavat meidät arkisesta puurtamisesta ylöspäin.</p><p>Tässä suhteessa Sensei on hyvinkin viimeisten samuraiden joukossa. Mestari ja oppipoika -malli on Japanissa vanha ja arvostettu, mutta Eväsojan mukaan hiipumassa menneisyyteen. Sensei oli Kioton taideyliopiston viimeinen professori ennen koko laitoksen lakkauttamista. Olin todella vaikuttunut Sensein persoonasta: hänellä on koko maansa taidehistoria hyppysissään (ja myös länsimainen taide!), hän on ytimiään myöten käytökseltään sivistynyt ja vain harvoin hänen tyyneytensä rakoilee. Onneksi sentään Eväsoja on vuosikymmenien aikana huomannut pieniä kauneusvirheitä opettajassaan, kuten hallitun, mutta selvästi olemassa olevan taipumuksen nautintoihin. Sakea maistuu useampi kuppi ja vaatteet ovat hienot ja kalliit. Sensein oma sensei oli temppelimunkki eli melkoisesti toista ääripäätä.</p><p>Nautin ja ällistelin Eväsojan runsaista yksityiskohdista, kun hän avasi kirjassaan erinäisiä oppituntien asioita. Japanilaisten mieltymys yksityiskohtiin on minusta hieno. Sain kuitenkin itselleni melkein kauhun hien pintaan kun mietin itseäni tekemässä kukka-asetelmaa tai varsinkin muodollista teeseremoniaa. Kaikki on niin tarkkaa ja pitkälle vietyä piilotetuissa merkityksissään, että aivan takuulla mokaisin jotain ja pahasti. Toinen minua hirvittänyt asia oli myös se fakta, että istuminen tarkoittaa istumista ilmeisen ohuella tatamilla ja vieläpä pienessä tilassa. Polviparkani huutaisivat välittömästi hoosiannaa! Jalkani myös puutuvat helposti, joten todennäköisesti en pääsisi edes ylös parin tunnin kököttämisen jälkeen. Miten japanilaiset pystyvät tuohon? Vieläpä ainakin näissä Sensein piireissä täysin valittamatta ja sulokkaasti, koska kaikkia turhia liikkeitä kuuluu välttää. En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään temperamenttisena, mutta kirjan maailmaa vasten koin itseni meluisaksi homssantuuksi, joka pilaisi arvokkaan teetunnelman heti kättelyssä. :D</p><p>Tästä päästäänkin itse Eväsojaan. Hän ei selvästikään ole meluisa homssantuu, vaan sitkeä, määrätietoinen ja itsensä hillitsevä ja hallitseva persoona. Hän itse viittaa omaan sukupuoleensa vain vähän, mutta itse pohdin hänen taustaansa Japanissa. Pitkälle viedyt opinnot eivät ilmeisesti vielä tuohon aikaan oikein kuuluneet naisille ja Eväsoja on kaiken päälle vielä ulkomaalainen. Olin oikeastaan yllättynyt, että ulkomaalainen nainen on otettu opiskelemaan näin arvostettuja asioita, koska olin käsittänyt japanilaisten olevan melko pidättyviä ulkopuolisia kohtaan. Eväsoja kuitenkin onnistui ja loi Sensein kanssa hyvin voimakkaan mestari-oppilassuhteen. </p><p>Hyvin kiinnostava kokemus. Eväsoja on kirjoittanut aiemmin kirjat Melkein geisha ja Shoshin. aloittelijan mieli. Ne täytyy lukea ehdottomasti myös. Bonuksena <a href="https://areena.yle.fi/1-66130235" target="_blank">laitan linkin</a> uuteen Ylen Ulkolinja-dokkariin, joka käsittelee Japanin tämänhetkistä alhaista syntyvyyttä ja valtavaa määrää ikäihmisiä. Suosittelen, japanilaiset pääsevät itse kertomaan tilanteesta. Dokkari oli mukavaa vastapainoa hyvinkin suurissa sfääreissä käyvälle kirjalle.</p><p><br /></p><p><u>Haasteet:</u></p><p>Helmet-lukuhaaste 2024: Kohta 44. Tietokirja, jonka on kirjoittanut nainen</p>Ankihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-1155374762791064773.post-42054614590026886072024-01-31T00:00:00.141+02:002024-01-31T00:00:00.129+02:00Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18: Louisa M. Alcott - Pikku naisia II (Viimevuotiset ystävämme)<p></p><blockquote> "Jo ei todellakaan pitänyt itseään nerona, mutta kun kirjoitusvimma iski, hän heittäytyi kokonaan sen valtaan, ja elämä oli autuaallista, kun hän istui turvassa ja onnellisena mielikuvitusmaailmassa, jossa puute, huolet ja huono sää unohtuivat ja jossa hänellä oli runsain määrin melkein yhtä todellisia ja rakkaita ystäviä kuin oikeassakin maailmassa."</blockquote><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjT8X3FmQotIU5qtmydOJo5h1iqtlMtTWYU4CVa8YtOHVgrpiE_qFEKVK70BGIvabynQcnwlT0HwzxXeTK-fe0kF4hlPoAo051M9_STio1Dt5Xzb_Es_FQpiI1pbUzrbX0pq4oDP35GhvQ19iZkkaEX-3z39cj4R52PP72tlgWZjK1cJ8yN9g1mxXYc2dM/s4032/IMG_2543%5B1%5D.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjT8X3FmQotIU5qtmydOJo5h1iqtlMtTWYU4CVa8YtOHVgrpiE_qFEKVK70BGIvabynQcnwlT0HwzxXeTK-fe0kF4hlPoAo051M9_STio1Dt5Xzb_Es_FQpiI1pbUzrbX0pq4oDP35GhvQ19iZkkaEX-3z39cj4R52PP72tlgWZjK1cJ8yN9g1mxXYc2dM/s320/IMG_2543%5B1%5D.JPG" width="240" /></a></div><p>Louisa M. Alcottin menestysromaanin <i>Pikku Naisia</i> jatko-osa <i>Pikku Naisia II</i> (aiemmin suom. <i>Viimevuotiset ystävämme</i>) ilmestyi alun perin vuonna 1869. Tämä uusin (?) suomenkielinen painos on vuodelta 2005, ja sen on tehnyt Sari Karhulahti. Alkuperäinen englanninkielinen teos on julkaistu myöhemmin nimellä <i>Good Wives</i>, mikä antaakin jo esimakua romaanista. Käsittelen aihetta tässä klassikkohaasteen postauksessani pontevasti.</p><p><i>Pikku naisia</i> on minulle hyvin rakas teos, koska se suodattuu niin voimakkaasti oman lapsuuden nostalgiani läpi. <a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2021/07/louisa-m-alcott-pikku-naisia.html" target="_blank">Luin teoksen</a> joitain vuosia sitten uudelleen ja pidin siitä edelleen, vaikka toki Alcottin moralismi löi läpi. Tämän jatko-osan olen lukenut vain kerran, herkässä esimurrosiässä. Luin myös lukuisat myöhemmät jatko-osat ja pari muutakin kirjailijan teosta aikoinaan, ja niillä oli omalla tavallaan aika suuri vaikutus ajatteluuni. Olin näet hieman omituinen ja epäsosiaalinen lapsi sekä tuossa vaiheessa salassa uskonnollinenkin. Olen uskonnollinen myös nyt, mutta elämän vaiheet ovat tuoneet perspektiiviä enkä ole missään määrin fundamentalisti tai edes kunnon konservatiivi. Nyt osaan jo hymyillä pienelle ja ehdottoman hyveellisiä arvoja hautoneelle itselleni. </p><p>Sanottakoon se jo nyt, että <i>Pikku naisia II </i>sekä huvitti että ärsytti minua. Koska minulle ei koskaan lapsena syntynyt suurta kiintymystä kirjaan, näin sen paljon objektiivisemmin kuin ensimmäisen osan. Voi hyvä Jumala (!), millainen opettavainen täti Alcott onkaan ollut! Tottakai romaani täytyy sijoittaa kontekstiinsa eli 1800-luvun Yhdysvaltoihin, mutta käsittääkseni kirjailija sai jo aikalaisiltaan kritiikkiä tästä samasta aiheesta. Joka käänteessä on hyviä vinkkejä, miten hyvä tyttö/nainen naisellisesti "käsittelee" ja opettaa kehityskelpoista miestä. Miten naisellisesti tehdään vaikutus mieheen (mutta ei tietenkään saa olla tyrkky!). Sivusta toiseen todellakin jankataan tätä hyvää vaimoutta monelta kantilta. En sinänsä kiellä, etteikö sitä voisi olla hyvä tai huonokin vaimo (tai aviomies), mutta kirjan sukupuoliroolitus on väistämättä todella tunkkainen.</p><p>Minua myös huvittaa kovasti, miten urhoollisesti varsinkin poikamaisuuteen taipuvainen Jo koettaa tulla paremmaksi ihmiseksi. Yhdessä vaiheessa hän kirjoittaa roskatarinoita eli kaikenlaisia jännityskertomuksia, mutta saa tietenkin tunnonvaivoja:</p><p></p><blockquote>"Hän ei oikeastaan ymmärtänyt, vaan pikemminkin vaistosi, mitä hänelle tapahtui, sillä kuvaillessaan laveasti muiden ihmisten tunteita ja intohimoja hän alkoi pohtia ja punnita omiaankin, vaikka terveet nuoret eivät yleensä kuluta aikaansa vapaaehtoisesti niin sairaalloisella tavalla. Rikkomuksia seuraa aina luonnostaan rangaistus, ja hän sai omansa otollisimmalla mahdollisella hetkellä."</blockquote><p></p><p>Rangaistus siitä, että kirjoittaa hurjia tarinoita? Nyt on syntistä! Tosiasiahan on, että kaikki Marchin perheen tytöt ovat hyveellisyyden perikuvia, puhumattakaan tietysti äiti Marchista, joka on jopa isohkon perheen äidiksi turhan rikkiviisas. Kun vertaa Alcottin ihannetta hyvästä ihmisestä siihen, millaisia ihmiset tänä päivänä ovat, ei tiedä itkisikö vai nauraisiko. Sinänsä myös varsin uskottavasti kuvattu Megin ja Johnin vanhemmuuskriisi on kuorrutettu jo aiemmin mainitulla sukupuoliroolituksella. Ongelma Megin vaipumisessa pikkulapsiäitiyteen ei vaikuta olevan lopulta niinkään se, että hänen oma hyvinvointinsa horjuu, vaan uljaan ja miehuullisen Johnin kärsimys. Megillä kun on "aviollisia velvoitteita", ja niitä hän tyhmänä tyttönä laiminlyö, kunnes äiti March niistä muistuttaa. John on myös niin ihanteellinen, että sallii Megin huolehtia raha-asioista, vaikka hänhän se toki ne rahat yksinään tienaa. Voi vehnäpulla!</p><p>Muistan lapsena, miten monien muiden tyttöjen lailla järkytyin ja suutuin, kun Jo ei suostunutkaan Laurien kosintaan. Nyt se ei minua niinkään liikuttanut, mutta oudoksun yhä edelleen sitä, että Laurie käytännössä sitten tyytyi pikkusisko-Amyyn. Onhan tällaisia virityksiä toki elävässäkin elämässä nähty, mutta en itse pidä kovin hyvänä ideana napata rakastetun naisen siskoa - siitäkin huolimatta, että Laurie ja Amy kyllä sinänsä alkavat rakastaa toisiaan romanttisesti. Tätäkin omituisempaa on yksinäisen Jon rakastuminen nelikymppiseen professoriin. Professori Bhaer toki kuvataan kovin mainiona miehenä kaikin puolin, mutta itse suhtaudun varsin karsaasti valtaviin ikäeroihin. Sanon tämänkin kokemuksen rintaäänellä menemättä kuitenkaan tarkemmin elämäni yksityiskohtiin... Tässäkin Jon ja Bhaerin suhteessa on nähtävissä vastenmielistä ilmiötä, jossa vanhempi mies omalla miehekkäällä hyvyydellään tavallaan kasvattaa nuorta naista vaimokseen. Nuoruus kuuluu nuoruudelle, sanonpahan vain.</p><p>Kaiken lyttäämisen jälkeen on kuitenkin todettava, että aika yllättäen Alcottilla on silmää myös huumorille. Aika usein tirskuin joillekin kuvauksille. Alcott on todennäköisesti kyllä ymmärtänyt ihmisluonnetta, ja hän kuvaa mainiosti pieniä lapsia. Jos hän olisi jättänyt mestaroivat elämänohjeet sikseen, olisi lopputulos ollut hauskempi, mutta myös inhimillisen realistisempi. Alcottin kirjoissa on samoja elementtejä kuin rakastamani L. M. Montgomeryn kirjoissa, mutta jälkimmäinen ei pyrkinyt tekemään lukijastaan väkisin hyveellistä ihmistä. Lisäplussaa on annettava myös siitä, että Alcott selvästi kannatti orjuuden lopettamista. Kirjan muutamissa yksityiskohdissa käy selväksi, että mustien asia on ollut hänelle tärkeä. Se, jos mikä ei ollut tuona aikana itsestään selvää.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFjUlm2VPAGrvevYVvSPVIZ6cUWO8N_4SHlQGtDrP5tke4icS22ufHAoeF2irbpcY_Tjnv0zICkqg7WAKikoRJ-10RzFSThMs0cJk6b03U8xSqQCIl7jFeqT-B8-ROMJtMuxJZFPppf_GQa89jXpOqrmwMOG_IMVN8XlCTGx-wqPyUEbW2smk8IEtVeaE/s2000/klassikkohaaste18.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1125" data-original-width="2000" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFjUlm2VPAGrvevYVvSPVIZ6cUWO8N_4SHlQGtDrP5tke4icS22ufHAoeF2irbpcY_Tjnv0zICkqg7WAKikoRJ-10RzFSThMs0cJk6b03U8xSqQCIl7jFeqT-B8-ROMJtMuxJZFPppf_GQa89jXpOqrmwMOG_IMVN8XlCTGx-wqPyUEbW2smk8IEtVeaE/s320/klassikkohaaste18.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Niina T. / Yöpöydän kirjat</td></tr></tbody></table><br /><p><u>Haasteet:</u></p><p>Helmet-lukuhaaste 2024: Kohta 17: Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo</p>Ankihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-1155374762791064773.post-81318105197927237122024-01-30T06:00:00.022+02:002024-02-02T08:48:17.686+02:00Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 18: KOONTI<p> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwMtkdDRnU9f293jMTcspmD8NVtCUcnmaAmHspExPUWU13Fi5AAKrDgBv01JgzpmCP1s1xRk4RvXx3eaOR2exmlVPEB5zx6FknZLsHukMCqJ1985owDLpeogg6jMBBpoVwo0ijbOUBY4ypSNcHIn_tCeL6IE5wn9TobSbFSQzLF7nvX_rfjIbrX1kyIl4/s2000/klassikkohaaste18.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1125" data-original-width="2000" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwMtkdDRnU9f293jMTcspmD8NVtCUcnmaAmHspExPUWU13Fi5AAKrDgBv01JgzpmCP1s1xRk4RvXx3eaOR2exmlVPEB5zx6FknZLsHukMCqJ1985owDLpeogg6jMBBpoVwo0ijbOUBY4ypSNcHIn_tCeL6IE5wn9TobSbFSQzLF7nvX_rfjIbrX1kyIl4/s320/klassikkohaaste18.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Niina T. / Yöpöydän kirjat</td></tr></tbody></table><br /><p></p><p>Linkitä postauksen kommentteihin kirjoituksesi klassikosta, jonka luit klassikkohaasteeseen.</p><p><br /></p><p><b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2024/01/kirjabloggaajien-klassikkohaaste-18.html" target="_blank">Ankin kirjablogi</a></b></p><p><b><a href="https://donnamobilenkirjat.blogspot.com/2024/01/klassikkohaaste-18-henry-james.html" target="_blank">Donna Mobilen kirjat</a></b></p><p><b><a href="https://joklaaja.blogspot.com/2024/01/daniel-defoe-moll-flanders.html" target="_blank">Jokken kirjanurkka</a></b></p><p><b><a href="https://jotakinblogi.blogspot.com/2024/01/john-williams-stoner-klassikkohaaste.html" target="_blank">Jotakin syötäväksi kelvotonta</a></b></p><p><b><a href="https://kirjahamsterinlukuvinkit.blogspot.com/2024/01/rautatie-juhani-aho-klassikkohaaste-18.html" target="_blank">Kirjahamsterin lukuvinkit</a></b></p><p><b><a href="https://kataroomankirjaimia.blogspot.com/2024/01/klassikkohaaste-helmi-krohn-vanhan.html" target="_blank">Kirjaimia</a></b></p><p><b><a href="https://kirjakaapinkummitus.blogspot.com/2024/01/klassikkohaaste-alba-de-cespedes.html" target="_blank">Kirjakaapin kummitus</a></b></p><p><b><a href="https://kirjaluotsi.fi/matti-pulkkinen-ja-pesapuu-itki-klassikkohaaste-18/" target="_blank">Kirjaluotsi</a></b></p><p><b><a href="https://kirjanjostoisenkin.blogspot.com/2024/01/klassikkohaaste-18-maria-jotuni-huojuva.html" target="_blank">Kirjan jos toisenkin</a></b></p><p><b><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2024/01/anni-blomqvist-tie-myrskyluodolle.html" target="_blank">Kirjan pauloissa</a></b></p><p><b><a href="https://kirjasahkokayra.blogspot.com/2024/01/anne-bronte-agnes-kotiopettajatar-18.html" target="_blank">Kirjasähkökäyrä</a></b></p><p><b><a href="https://kirsinbookclub.com/2024/01/jane-austen-emma-klassikkokirjan-tarina-viihdyttaa-nyt-lahden-kaupunginteatterissa/" target="_blank">Kirsin Book Club</a></b></p><p><b><a href="https://kirsinkonttuuri.blogspot.com/2024/01/klassikkohaaste-giuseppe-tomas-di.html" target="_blank">Kirsin Konttuuri</a></b></p><p><b><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2024/01/anja-kauranen-sonja-o-kavi-taalla.html" target="_blank">Lasisipulissa</a></b></p><p><b><a href="https://luettuaelamaa.blogspot.com/2024/01/jane-austen-emma.html" target="_blank">Luettua elämää</a></b></p><p><b><a href="https://mrskarlsson.blogspot.com/2024/01/klassikkohaaste-18-erich-kastner.html" target="_blank">Mrs Karlsson lukee</a></b></p><p><b><a href="https://oksanhyllylta.blogspot.com/2024/01/kirjabloggaajien-klassikkohaaste-gaston.html" target="_blank">Oksan hyllyltä</a></b></p><p><b><a href="https://readerwhydidimarryhim.blogspot.com/2024/01/klassikkohaaste-choderlos-de-laclos.html" target="_blank">Reader, why did I marry him?</a></b></p><p><b><a href="https://satunnainenohilukija.blogspot.com/2024/01/klassikkohaaste-luigi-pirandello.html" target="_blank">Satunnainen ohilukija</a></b></p><p><b><a href="https://ketjukolaaja.blogspot.com/2024/01/petronius-arbiter-trimalkion-pidot.html" target="_blank">Tahaton lueskelija</a></b></p><p><b><a href="https://tarukirja.blogspot.com/2024/01/rabindranath-tagore-koti-ja-maailma.html" target="_blank">Tarukirja</a></b></p><p><b><a href="https://tuijata.com/2024/01/31/maria-jotuni-huojuva-talo-klassikkohaaste-18/" target="_blank">Tuijata</a></b></p><p><b><a href="https://tuulevi.wordpress.com/2024/01/31/kirjabloggaajien-klassikkohaaste-18-emily-dickinson/" target="_blank">Tuulevin lukublogi</a></b></p><p><a href="https://kirjakissa.blogspot.com/2024/01/kirjabloggaajien-klassikkohaaste-osa-18.html" target="_blank"><b>Yöpöydän kirjat</b></a></p>Ankihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.com21tag:blogger.com,1999:blog-1155374762791064773.post-5178719989994095742024-01-29T18:02:00.002+02:002024-01-29T18:02:56.056+02:00Hannu-Pekka Björkman ja Nina Honkanen (toim.) - Pakopiste<p></p><blockquote> "Kirjoittaminen etenee oikukkaasti kuin mieli. En kuitenkaan halua lähteä täydellisen kryptiseen maailmaan. Kirjallisuuden perustana on yhteyden tavoittelu. Mitä kommunikatiivisuus kirjallisuudessa on? Se ei ole dialogia lukijan kanssa. Kirjallisuus ei ole keskustelupalsta. Kirjailija ei pyydä lupaa eikä etsi lukijan suostumusta. Kirjailija on Jumala." - Juha Seppälä</blockquote><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFbKkJX4sz6cAL8DjrUu6mLQ1dYhMzkKAG-u39GNZucdbj6pA8pZ8bw2sw_Emzw_Qbfw9yD416yY3yt571zRcT9pChU6qBpdTa2zq_a7VtLHCwIEyGGcTaXaw3LQ13awfeQV_TnCu1NDFBahoEtqk7kyeAP9zGTbhTGQS5KC_5K0GY51S78fErFPqAFRA/s4032/IMG_2549%5B1%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFbKkJX4sz6cAL8DjrUu6mLQ1dYhMzkKAG-u39GNZucdbj6pA8pZ8bw2sw_Emzw_Qbfw9yD416yY3yt571zRcT9pChU6qBpdTa2zq_a7VtLHCwIEyGGcTaXaw3LQ13awfeQV_TnCu1NDFBahoEtqk7kyeAP9zGTbhTGQS5KC_5K0GY51S78fErFPqAFRA/s320/IMG_2549%5B1%5D.JPG" width="240" /></a></div><p>Koronavuonna 2020 ilmestyi Hannu-Pekka Björkmanin ja Nina Honkasen toimittama esseekokoelma <i>Pakopiste</i> (Into 2020). Kirjaan ovat kirjoittaneet tekstinsä toimittajat itse sekä Antti Nylén, Jenni Kirves, Juha Seppälä, Juha Hurme, Helena Sinervo, Tommi Melender, Annina Holmberg ja Hannu Raittila. Useimmat tekstit liikkuvat korona-aiheessa, mutta osa kirjoittajista on päätynyt kertomaan jonkin vanhan muiston esseeksi. </p><p>Tähän alkuun on tehtävä yhtä aikaa nolo ja hymyilyttävä tunnustus. Aikoinaan blogini aamunkoitossa luin Antti Nyléniltä jonkin esseekokoelman ja tyrmäsin sen niin lujaa kuin todella nuori ihminen vain voi. Nyt kun luin Nylénin koronaesseen, tajusin yhä selvemmin olleeni aikoinaan liian ymmärtämätön hänen esseistiikalleen. Huomasin nyt, että Nylén asettaa sanansa hyvin ja kuljettaa ajatuksiaan eteenpäin kiinnostavasti ja taitavasti. Enää en ihmettele, että hän on jo pitkään kuulunut suomalaisen esseistiikan kärkinimiin. Täytyypä lainata jokin hänen teoksistaan kirjastosta.</p><p>Hannu-Pekka Björkman kirjoittaa yhtä kauniisti kuin aina. Korona oli se viimeinen pysäys, mitä hän henkilökohtaisesti näyttelijäelämässään tarvitsi. Keho oli yrittänyt pysäyttää jo monta kertaa vakavien sairastumisien kautta, mutta jääräpäinen Björkman ei vain uskonut. Silti jäin odottamaan jotain suurempaa kliimaksia tästä tekstistä. Hieman hölmistyin, kun tajusin tekstin loppuvan.</p><p>Jenni Kirves ei ollut minulle etukäteen tuttu, mutta hän on siis jonkinlainen kriisien tutkija. Korona antoikin hänelle mahdollisuuden tutkia ihmisten kriisikäyttäytymistä aivan yllättäen. Esseessään Kirves tekeekin rinnastuksia korona-aikaan ja sota-aikaan. Teksti oli ihan mielenkiintoinen, mutta siitä ei lopulta näköjään jäänyt kovin paljon käteen.</p><p>Juha Seppälän tiesin etukäteen nimeltä ja minulla oli hänestä käsitys jonkinlaisena konservatiivina. Essee paljastaa, ettei kyseinen sana yksi yhteen sovi kirjailijaan. Kuitenkin hän näyttää asettautuvan ehkä jopa ivaten kauemmas yhteisöstä ja tekevän sieltä käsin havaintojaan. Eipä sillä, Seppälällä on järkevää kerrottavaa tämän päivän ongelmista, muun muassa ilmastonmuutoksesta. Sain outoa nautintoa Seppälän pilkatessa nykyistä kirjailijaelämää, jossa kirjailija joutuu markkinoimaan koko ajan itseään, niin, ehkä ennemmin nimenomaan itseään kuin sitä kirjaansa. Seppälä on ilmeisen kategorisesti kieltäytynyt julkisuuden kiroista. Sen verran kiinnostava ajattelija on kyseessä, että täytyy lisätä Seppälän tuotanto loputtomalle kirjalistalle.</p><p>Nina Honkasen pysähtyminen sikiöasentoon käpertyneen äitinsä puoleen kurotti hyvin syvällisiin aiheisiin. Syntymä, elämä ja kuolema sekä äiti-tytärsuhde. Jälkimmäistä ei varmasti auttanut se, että Honkasen vanhemmilleen takaamat lainat lankesivat hänen niskaansa aikoinaan täysimääräisinä. Honkasen sävyssä ei kuitenkaan ole mitään kaunaista, vaan hän vaikuttaa kirjoittavan jostakin hyvin tyynestä pisteestä itsessään. </p><p>Juha Hurmeen teksti oli todennäköisesti merkillisin näistä. Hän on kirjoittanut asiansa näytelmän muotoon. Siinä ei sinänsä ole muuta outoa kuin se, että vaikka hän selvästi kertoo omista kokemuksistaan psykoosipotilaana, häntä kuitenkin tekstissä näyttelee Leea Klemola. Tämä yhteys jäi minulta käsittämättä, mutta itsessään Hurmeen kertomat asiat avohoitopotilaan roolista kutkuttelivat jonkinlaista hirtehishumoristista puolta minussa. </p><p>Helena Sinervon esseessä oli jotakin vaikeasti selitettävän ylvästä ja vähän ankaraakin. Hänkin on täysin väsynyt koko ajan verkostoitumaan ja olemaan markkinoija omalle tuotteelleen. Sinervo toivoo, että hän itse ja myös muut osaisivat asettaa itselleen tiukemmat rajat nykyisessä yltäkylläisyydessä. Kaikkea on niin paljon ja aikuistenkin itsekuri kovin heikkoa. Teksti herätti ajatuksia.</p><p>Tommi Melenderin varsinaisiin teksteihin kritiikkejä lukuun ottamatta en ole aiemmin tutustunut. Melenderillä oli omaan makuuni miellyttävin tapa kertoa asioita. Tuntui, että joka tavusta tihkui eläneen, kokeneen ja järkevän ihmisen ajattelua. Essee myös tavoitteli aika korkeita tasoja, koska siinä haettiin sanoja sille varhaisnuoruuden levottomuudelle, joka tekee monesta kiihkeän yökulkijan elämän ollessa tuolla jossain muualla. Melenderin teksti teki minuun vaikutuksen ja haluan ehdottomasti lukea häneltä lisää.</p><p>Toiselta puolen taas Annina Holmbergin essee tuntui tympeältä oman navan kaivelulta. Tämä luonnehdinta ei oikeastaan ole aivan oikeudenmukainen, koska kyllähän kaikki muutkin kirjan kirjoittajat menevät henkilökohtaisuuksiinsa. Silti, tyylihän se oikeastaan tekee tekstin, ja jotenkin tämä kirjoittajan pyöriminen omissa tunteissaan ja siinä, miten kivaa on oikeastaan olla huomion keskipiste, ei saanut minua puolelleen. </p><p>Sokerina pohjalla on Hannu Raittilan mainio muisto nuoruuden ja varhaiskeski-iän rajapinnalta, kun piti kavereiden kanssa vielä hullutella ja sekoilla Ruotsin Lapissa. Kun siellä oltiin saatu unirytmi ja koko elimistö mullin mallin, lähdettiin vuoron perään ajamaan Käsivarresta Etelä-Suomeen. Eihän se tietenkään ihan nappiin mennyt ja minulla oli hauskaa koko esseen ajan. Oikeastaan vasta Raittilan tekstin jälkeen tajusin, että kaikki muut tekstit olivat hirveän totisia. Hyvä ratkaisu sijoittaa tämä teksti kevennykseksi. Pitääpä varmaan Raittilankin kirjoja kokeilla joskus.</p><p>Kaikenlaista mielenkiintoista siis tässä kokoelmassa. Tammikuussa 2024 koronakriisi on jo sen verran kaukana, että tuntui ihan hyvältä lukea tämä kirja. Toki näin monen eri kirjoittajan teoksessa väistämättä tulee hieman epätasaisuutta, mutta kyllä tästä ajattelemisen aihetta sai.</p><p></p><blockquote>"Olenko ainoa, joka kaipaa taitoa asettaa itselleen selkeät ja pysyvät rajat? En totisesti halua kenenkään toisen rajaavan maailmaa minulle. Supermarketiksi muuttuneessa arjessani haluaisin kerätä ostoskärryihini vain niitä asioita, jotka ovat minulle hyväksi ja jotka innostavat syvintä ja aidointa minua, vaikka lapsenomaista puoltani kuinka houkuttelisi valvoa tuotantokauden läpi. Nykyaika merkitsee minulle elämää ähkyssä. Haluaisin osata kuolla yhä useammille asioille ja valinnoille." - Helena Sinervo</blockquote><p></p><p><u>Haasteet:</u></p><p>Helmet-lukuhaaste 2024: Kohta 15. Kirja, jolla on vähintään kolme tekijää</p>Ankihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1155374762791064773.post-86984952136759710882024-01-22T20:03:00.003+02:002024-01-29T18:05:32.858+02:00Mape Ollila - Nightwish<p></p><blockquote> "Nightwish-kansaa löytyy kaikkialta maailmasta kaikenikäisinä, -kokoisina ja -värisinä, kalmankalpeista elämäntapagooteista oopperan ystäviin sekä niitteihin ja nahkaan pukeutuvista metallifaneista satulyriikoista pitäviin lapsiin ja listoilla patsastelevan valtavirtamusiikin kuluttajiin. Suomalaisessa populaarimusiikissa Nightwish on ilmiö, jonka veroista ei ole nähty sitten 1980-luvun ja Dingo-hysterian."</blockquote><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSFd2aJ_cSSLvLiQjRqhDTySUXocXOmhQWqueDT4P6DhpiqLAJXjqB6Z2K_xjUeD1PywOWTcYgEa2EBzxiEJPFF7Wewq6oJgf6YyxIzsAwWKWGjtTrU1AzwajEx3eCtMXciBmFALAQIQGc39dKPbjX8YAzqenCjv5nF2P17SRsspELUJJ98slRD_fV_dI/s4032/IMG_2545%5B1%5D.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSFd2aJ_cSSLvLiQjRqhDTySUXocXOmhQWqueDT4P6DhpiqLAJXjqB6Z2K_xjUeD1PywOWTcYgEa2EBzxiEJPFF7Wewq6oJgf6YyxIzsAwWKWGjtTrU1AzwajEx3eCtMXciBmFALAQIQGc39dKPbjX8YAzqenCjv5nF2P17SRsspELUJJ98slRD_fV_dI/s320/IMG_2545%5B1%5D.JPG" width="240" /></a></div><p>Mape Ollilan kirjoittama <i>Nightwish</i> (Like 2006) on ensimmäinen bändistä kertova elämäkerta. Se alkaa dramaattisista hetkistä, kun Nightwish erotti Tarja Turusen lokakuussa 2005 avoimella kirjeellä. Kirjassa käydään läpi bändin senastinen historia aina alkuperäisjäsenten lapsuusmuistoja myöten. Kirjan julkaisu aiheutti aikanaan melkoisen hässäkän, ja Tarja sekä manageri-aviomiehensä Marcelo Cabuli muistaakseni haastoivat molemmat Ollilan oikeuteen. Käsitykseni mukaan heille jäi vain, Linnaa lainatakseni, "kulut ja häpee".</p><p>Muistan nuo ajat edelleen, vaikka olin vielä lapsi. Olin löytänyt Nightwishin alkuvuodesta 2004, kun äitini työkaveri lahjoitti meille Nightwishin levyt <i>Oceanborn</i> ja <i>Wishmaster</i> - ajan tapaan tietenkin poltettuina! Vaikutuin syvästi ja samana vuonna 2004 ilmestynyt <i>Once</i> oli ensimmäinen levy, jonka ostin omilla rahoillani. Minusta tuli hurja fani ja mikä parasta, metallimusiikin maailma aukesi minulle autuaallisena. Kuten usein käy, ensin aloitettiin tällaisesta kevyemmästä, kunnes siirryttiin vähitellen "kovempiin aineisiin". Olen ikuisesti kiitollinen. Koska suhteeni bändiin on erityislaatuinen, otan poikkeuksellisesti erivapauden käyttää bändin jäsenistä etunimiä. Etunimillä heistä puhutaan koko ajan kirjassakin.</p><p>Olen lukenut tämän teoksen ainakin kerran aikaisemmin, kun se oli vielä tuore. Nyt kolmekymppisenä luin samaa tarinaa varsin eri silmin. Alkupuoli meni hämmästellessä, miten vauhdilla häthätää kaksikymppiset nuoret päätyivät suosioon. Vauhdilla en tarkoita sitä, että homma olisi ollut jotenkin helppo nakki bändille. Ei selvästi ollut. Ollila on haastatellut kaikkia jäseniä ja siihen päälle myös managerit ja levy-yhtiöiden tyypit sekä muita hahmoja. Kukaan bändin jäsenistä ei kiellä, etteikö olisi joutunut opettelemaan oman instrumentin käytön kantapään kautta, niin paljon ensimmäisissä nauhoituksissa sekoiltiin pelkkää osaamattomuuttaan. Bändin pääongelma oli myös pitkään hyvin imagollinen: koko yhtye näytti monia vuosia lähinnä omituiselta retkueelta eikä edes Tarja onnistunut näyttämään kovinkaan uskottavalta rockdiivalta. No, ongelma lähti myöhemmin korjaantumaan ilmeisesti aika luonnostaan.</p><p>Tarjan piti alun perin olla vain sessiomuusikko parissa akustisessa demossa. Ikävä kyllä pitkin kirjaa tulee huomanneeksi, ettei tuo sessiostatus ehkä missään vaiheessa hävinnyt laulajan päästä. Tarja ei selvästikään liimautunut yhteen muun porukan kanssa, paitsi aivan parhaimpina hetkinä. Tilanne paheni asteittain, kun hän rakastui eteläamerikkalaiseen Marceloon ja otti tämän managerikseen. Lopulta oltiin tilanteessa, jossa bändin sisällä oli kolme manageria! Senhän arvaa, miten siinä käy, kun samalla bändi kasvaa kasvamistaan ja tulee riitaa rahasta. Mediassa reviteltiin paljon bändin henkilösuhteilla. Tuomas myöntää, ettei tule Marcelon kanssa toimeen millään tasolla. Marcelo vaati aina lisää liksaa ja suututti muut ihmiset. Nightwishin muut jäsenet pohtivat, ettei Tarja ehkä edes tiennyt läheskään kaikista Marcelon kuvioista, vaan hyväuskoisuuteen taipuvana ihmisenä luotti sokeasti. Tarja taas kiistää kaiken ja puolustaa miestään. Pattitilanne.</p><p>Toisaalta tietyssä suhteessa nimenomaan naisena pystyn jotenkin ymmärtämään Tarjan pahaa oloa. Nightwishin miehet rälläsivät tolkuttomasti viinalla ja tupakka paloi koko ajan, myös suljetussa keikkabussissa. Se on varsinkin klasarilaulajan äänelle täysi katastrofi. Itselläni ei myöskään enää tässä iässä riitä ymmärrystä tarpeelle ryypätä koko ajan. Voin siis hyvin uskoa, että Tarjaa on rieponut jatkuva sekoilu aivan täysillä. Miten siinä hörhöilyssä edes nukut? Toisaalta tietyistä kohdista paistaa melko outo tarve saada jotain epämääräistä suojelusta ja tarve nimenomaan "olla nainen". Siitä tulee itselleni melkoiset diivavibat. </p><p>Niin tai näin, Nightwish löi ennätyksiä ja on lyönyt niitä kirjan kirjoittamisen jälkeenkin. Jotain bändin kommunikaationgelmista kertonee kuitenkin se, että ensin erotettiin basisti Sami, sitten Tarja, sitten Anette ja lopulta Marcokin lähti lätkimään. Musiikki ei onneksi katoa koskaan, mutta johtajuustaidoissa maestro Holopaisella olisi selvästi petraamisen varaa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/YODCM26JXOY" width="320" youtube-src-id="YODCM26JXOY"></iframe></div><br /><p><u>EDIT Haasteet:</u></p><p>Helmet-lukuhaaste 2024: Kohta 1. Kirjan nimessä on erisnimi</p>Ankihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1155374762791064773.post-90921449269261790822024-01-01T20:37:00.001+02:002024-01-01T20:37:06.214+02:00Kirjalliset kohokohdat vuonna 2023<p>Jälleen on yksi lukuvuosi paketissa. Viime vuosi oli elämässäni täynnä rajuja ääripäitä sekä lopulta pitkää tasaisuutta, josta olen kiitollinen. Se näkyi myös lukemisessa, joskin epäjohdonmukaisesti. Alkuvuodesta syvässä masennuksessa luin kuin hullu, sitten päädyin sairaalaan viikoiksi, jolloin en käytännössä lukenut mitään. En ole koskaan ollut niin kauan lukematta yhtäjaksoisesti. Lukeminen pääsi taas keväällä arasti alkuun, mutta sairaalajaksosta asti normaali (raju) lukutahtini on ollut hitaampi eikä lukeminen ole ollut samalla tavalla selkeästi osa arkea kuin aina aiemmin. Joka kuukausi on kuitenkin tullut luettua ja koko vuoden lukusaldo on peräti 99 kirjaa, mistä yllätyin. Kaikki kirjat on luettu printtikirjoina. En kuluta ääni- tai e-kirjoja.</p><p>Parhaat on noukittu ja listattu. Olin itse asiassa unohtanut monta hyvää lukukokemusta ja kahden kuukauden kohdalla oli suorastaan tungosta kärkisijalle.</p><p><b>Tammikuu</b></p><p><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/01/douglas-adams-linnunradan-kasikirja.html" target="_blank">Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille</a></p><p>Tämä scifiparodia oli kyllä talven piristys! Adamsin huumori sopii loistavasti Terry Pratchettin ystäville.</p><p><b>Helmikuu</b></p><p><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/02/keigo-higashino-uskollinen-naapuri.html" target="_blank">Keigo Higashino - Uskollinen naapuri</a></p><p>Higashinon dekkarin lukeminen tuntui suoranaiselta hemmottelulta. Todella älyllinen ote eikä nykykirjoille tyypillistä hyppelyä tsiljoonalla eri aikatasolla. Todella hyvä!</p><p><b>Maaliskuu</b></p><p><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/03/sayaka-murata-maan-asukit.html" target="_blank">Sayaka Murata - Maan asukit</a></p><p><i>Maan asukit</i> oli epäilemättä omituisinta, mitä luin viime vuonna. Pidin kirjasta, koska ymmärsin rajutkin käänteet keinona tuulettaa vanhoillisia käsityksiä ainoasta oikeasta tavasta elää. </p><p><b>Huhtikuu</b></p><p><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/04/tuomas-aitonurmi-ruumiin-ylittava-aani.html" target="_blank">Tuomas Aitonurmi - Ruumiin ylittävä ääni</a></p><p>En ollut kirjasta haltioissani, mutta siinä on silti kiintoisaa keskustelua (homo)miehen paikasta yhteiskunnassa. Kävin sittemmin kuuntelemassa keskustelua kirjasta, <a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/10/tuomas-aitonurmi-joensuun-ahjossa.html" target="_blank">sillä Aitonurmi vieraili Joensuussa syksyllä</a>.</p><p><b>Toukokuu</b></p><p><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/05/l-m-montgomery-vanhan-kartanon-pat-2.html" target="_blank">L. M. Montgomery - Vanhan kartanon Pat</a></p><p>Uusintakierros vanhalle suosikille. Kyllä se on niin, että Montgomery ja heräävä kevät kuuluvat yhteen!</p><p><b>Kesäkuu</b></p><p><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/06/herge-castafioren-korut-tintin.html" target="_blank">Hergé - Castafioren korut</a></p><p>Vuoden aikana luin muutaman Tintti-albumin ja <i>Castafioren korut</i> tuotti kyllä melkoisesti hupia. Mainiota kohellusta!</p><p><b>Heinäkuu</b></p><p><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/07/patricia-cornwell-julma-ja-tavaton-kay.html" target="_blank">Patricia Cornwell - Julma ja tavaton</a></p><p>Scarpettan maailma imaisi minut yllättäen täysin mukaansa ja muistan saunoneeni normaaliakin nopeammin päästäkseni takaisin kirjan syövereihin. :D Ysärilapsena 90-luvun kuvaus tuotti outoa ja hieman valheellistakin nostalgiaa.</p><p><b>Elokuu</b></p><p><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/08/eeva-turunen-sivistynyt-ja-miellyttava.html" target="_blank">Eeva Turunen - Sivistynyt ja miellyttävä ihminen</a></p><p>Alku oli vähän takkuinen, mutta sitten pääsin sisälle tuuliajolle joutuneen naisarkkitehdin sielunelämään. Hienoja ja itseäni naurattavia huumorin tasoja oli useita. Jäi kyllä mieleen.</p><p><b>Syyskuu</b></p><p><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/09/heikki-tarma-joensuu-katuja-ja.html" target="_blank">Heikki Tarma - Joensuu - Katuja ja kortteleita</a></p><p>Paikallishistoriaa isommalla aikajänteellä. Tarma on tehnyt ison urakan kootessaan kirjaa. </p><p><b>Lokakuu</b></p><p><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/10/henrik-ibsen-nukkekoti.html" target="_blank">Henrik Ibsen - Nukkekoti</a></p><p>Näytelmä, joka todella iski tajuntaan. Hieno kuvaus epätasa-arvoisesta avioliitosta ja naisen heräämisestä epäitsenäiseen tilaansa.</p><p><b>Marraskuu</b></p><p><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/11/veikko-huovinen-koirankynnen-leikkaaja.html" target="_blank">Veikko Huovinen - Koirankynnenleikkaaja</a></p><p>Upea ja vähäeleisesti liikuttava kertomus narrattavasta sotainvalidista, joka vain tahtoi koirasta toverin itselleen. Elävää kuvausta köyhästä jälleenrakennusajasta Suomessa.</p><p><b>Joulukuu</b></p><p><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/12/sari-rainio-ja-juha-rautaheimo-vainajat.html" target="_blank">Sari Rainio ja Juha Rautaheimo - Vainajat eivät vaikene</a></p><p>Tässä oli niin mainiosti nostalgiaa ja synkkiä sävyjä. Hyvin miellyttävä kokemus.</p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9Xw2z584G2E9gFOM9pSsza6770jbsoE1VUoMrF0tuvr51McPhmc3Y403b1qem6Mpse4WqC9HauaZwhOdxC4Rd_meOCI8ldBUO-Fw2kn5kyiYqEdvYS8-7YhTtFPcKiHan4w15q50eVUCoi43oUAmUqq4k8OveQS-XfN-3uglZZGwf0eGd3GtQ3UwdEcY/s4032/IMG_2532%5B1%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9Xw2z584G2E9gFOM9pSsza6770jbsoE1VUoMrF0tuvr51McPhmc3Y403b1qem6Mpse4WqC9HauaZwhOdxC4Rd_meOCI8ldBUO-Fw2kn5kyiYqEdvYS8-7YhTtFPcKiHan4w15q50eVUCoi43oUAmUqq4k8OveQS-XfN-3uglZZGwf0eGd3GtQ3UwdEcY/s320/IMG_2532%5B1%5D.JPG" width="240" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Valman kuvan myötä toivotan kaikille hyvää uutta vuotta 2024!</td></tr></tbody></table><br /><p><br /></p>Ankihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-1155374762791064773.post-10517779919731623542023-12-31T22:44:00.004+02:002023-12-31T22:44:56.435+02:00Elly Griffiths - Lukittu huone (Ruth Galloway -mysteeri 14)<p></p><blockquote> "Miten Nelson tietää Ruthin naapurista? Judy miettii. Hän katsoo kuvaa tarkemmin, ja on tunnistavinaan jotain, mutta ei oikein saa kiinni, mitä. Jotain, joka herättää huolta."</blockquote><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAJNYKNHQJYw5XzA8cMpB5xM8bXtD7JiJ3x0wSuWMrL_OFlcf5SX8G2nYnWeByo1XpSp_I3Q8glwVovQLuYq-XQpct1CNGEYRMBIVVol8BB8Eg9pWzWE3B-HmG_eyJMIpWBVW3bbUa5w9iaOGjZtqyg8z-Flig13VeRNs8zmbeWhemDhG1k05JA0b7ipM/s4032/IMG_2534%5B1%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAJNYKNHQJYw5XzA8cMpB5xM8bXtD7JiJ3x0wSuWMrL_OFlcf5SX8G2nYnWeByo1XpSp_I3Q8glwVovQLuYq-XQpct1CNGEYRMBIVVol8BB8Eg9pWzWE3B-HmG_eyJMIpWBVW3bbUa5w9iaOGjZtqyg8z-Flig13VeRNs8zmbeWhemDhG1k05JA0b7ipM/s320/IMG_2534%5B1%5D.JPG" width="240" /></a></div><p>Elly Griffithsin pehmodekkarisarja on edennyt jo neljänteentoista osaansa, jonka nimi on <i>Lukittu huone</i> (Tammi 2023, suomentanut Anna Kangasmaa). On alkuvuosi 2020 ja koronapandemia iskee myös Isossa-Britanniassa. Ruth on ehtinyt sitä ennen löytää vanhan luurangon, joka herättää yhdessä miesopiskelijassa omituisen kiihkeitä tunteita. Nelsonin tiimi taas alkaa selvitellä joukkoa lievästi outoja keski-ikäisten naisten itsemurhia. Maan sulkutila tuo omat vaikeutensa poliisitutkintaan ja korona astuu konkreettisesti myös sarjan ydinhahmojen elämään.</p><p>Olipa mukava päättää tämä vuosi Ruthin seikkailuihin. Kirja kulkee sinänsä tuttuja uomiaan eteenpäin, mutta kyllä kirjailija ainakin minua kykeni hämäämään. Ruthin uusi naapuri on mielenkiintoinen käänne sarjan loppumetreillä. Sarjan vanhat hahmot ovat jo niin tuttuja, että heidän kuulumisiaan odottaa innolla joka kerta. Sinänsä mitään kovin ihmeellistä ja tyhjentävää sanottavaa osasta ei ole, mutta kyllä viihdyin mainiosti ja kirja tuli ahmittua kahdessa päivässä loppuun.</p><p>Sarjan päätösosa ilmestyy ensi keväänä. Siinä vaiheessa tulee kyllä suru puseroon.</p><p><u>Haasteet:</u></p><p>Helmet-lukuhaaste 2024: kohta 16. Kirjassa on valokuvia</p>Ankihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1155374762791064773.post-73243225035688741472023-12-29T22:05:00.001+02:002023-12-29T22:05:25.585+02:00Helmet-lukuhaaste 2024<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhkMyqEC6Rf6lRp8GwzgfQtK_LAQKPZB69IGX_qk9rt5k1644mEVcgwFeNpa0M8BQiUqRFKyvjPvBH9yZbwx4_1eor52RcLwc-Sf4dT3fiGePZYkxKXPJdErhKQ-JrerTabIrp_2pkKgKeJyuvfrofKmc3lNtebdITwAaRNQgcwh8SgQpAJQ8PqdB7sWtU" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="382" data-original-width="680" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhkMyqEC6Rf6lRp8GwzgfQtK_LAQKPZB69IGX_qk9rt5k1644mEVcgwFeNpa0M8BQiUqRFKyvjPvBH9yZbwx4_1eor52RcLwc-Sf4dT3fiGePZYkxKXPJdErhKQ-JrerTabIrp_2pkKgKeJyuvfrofKmc3lNtebdITwAaRNQgcwh8SgQpAJQ8PqdB7sWtU" width="320" /></a></div><br /><p></p><p>Meinasin jo jättää uuden Helmet-haasteen väliin, mutta lopulta se houkutteli liikaa. Alkutuntumalta kovin monta selkeästi vaikeaa kohtaa ei ole, joten toivon mukaan ei tarvitse kovin monta kirjaa pakottaa väkisin mukaan. Lisäksi minulla on kesken paksuhko romaani, joka sujahtaa mukavasti presidenttikohtaan. </p><p>Aloitan haasteen heti, en odota vuoden vaihtumista.</p><p><br /></p><p>1. Kirjan nimessä on erisnimi </p><p>2. Kirjassa tehdään taikoja </p><p>3. Booker- tai Pulitzer-palkinnon voittanut kirja </p><p>4. Kirjassa on presidentti </p><p>5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi </p><p>6. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle </p><p>7. Kirjassa rakastutaan</p><p>8. Kirjan nimessä on perheenjäsen </p><p>9. Kirjassa joku karkaa </p><p>10. Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna </p><p>11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä (ilma, vesi, maa tai tuli) </p><p>12. Lastenrunokirja </p><p>13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu </p><p>14. Kirjassa harrastetaan </p><p>15. Kirja, jolla on vähintään kolme tekijää </p><p>16. Kirjassa on valokuvia </p><p>17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo </p><p>18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru </p><p>19. Suomi mainittu (Kirjassa on mainittu Suomi) </p><p>20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo </p><p>21. Kirjasta on tehty TV-sarja </p><p>22. Kirjaa on suositellut kirjailija </p><p>23. Suomalainen dekkari tai salapoliisi- tai jännityskirja </p><p>24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin </p><p>25. Kirjassa vietetään juhlapyhää (esimerkiksi joulu tai juhannus) </p><p>26. Kirjan nimessä on sana kirja </p><p>27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta </p><p>28. Kirjailija on Välimeren maasta </p><p>29. Kirjassa valehdellaan </p><p>30. Kirja, jossa ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja </p><p>31. Kirjassa on vammainen henkilö </p><p>32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa </p><p>33. Kirjassa muutetaan maalle </p><p>34. Kirjan nimessä on käsky tai kehotus </p><p>35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa </p><p>36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja </p><p>37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita </p><p>38. Kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet </p><p>39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö </p><p>40. Kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma </p><p>41. Kirjassa syntyy lapsi </p><p>42. Kirjan nimessä on alaotsikko </p><p>43. Kirjalla ei ole päähenkilöä </p><p>44. Tietokirja, jonka on kirjoittanut nainen </p><p>45. Kirjassa pelataan </p><p>46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta </p><p>47.-48. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä </p><p>49. Kirja on julkaistu vuonna 2024 </p><p>50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä</p><p><br /></p><p><a href="https://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Vinkit/Helmetlukuhaaste_2024(273523)" target="_blank">Linkki haastesivulle</a></p>Ankihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1155374762791064773.post-83462215016227769532023-12-26T16:04:00.004+02:002023-12-26T16:04:50.318+02:00Sari Rainio ja Juha Rautaheimo - Vainajat eivät vaikene (Mortuí non silent 1)<p><i></i></p><blockquote><i>"Karila ei toivonut ensimmäistä kertaa, että olisi saanut tutustua tutkimuksen kohteena olevaan vainajaan ennen kuin kuolema tämän korjasi. Hän oli varma, että jos henkirikoksia tutkivat ihmiset olisivat tunteneet uhrit näiden ollessa elossa, useimmat tapaukset ratkeaisivat puolella siitä työmäärästä, joka niiden selvittelyyn nyt upposi. Tunne uhrisi, ja vastaukset kaikkiin kysymyksiin tippuvat kypsinä hedelminä suoraan syliisi. Siinäpä jälleen yksi rikosylikonstaapeli Karilan taajaan viljelemistä, itse kehitellyistä fraaseista."</i></blockquote><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzp9UWtDnVa7HPPO2rMUFFvfJND0HxhkWSOYbIvc5__JU-BLan9LMtRnceIn-IrVslOMpqzZ5cYd8wYf8QaFcbXOjiq7unvWrtO5cxdn2Q1QG_RkG0NTCBETRYiTWpQ9oD-8aG2aBcj-fQD7NtYhRdhb2h_6Eb-Sz8l6pBwnOGQaTVjQIJiznPoK28ya4/s4032/IMG_2529%5B1%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzp9UWtDnVa7HPPO2rMUFFvfJND0HxhkWSOYbIvc5__JU-BLan9LMtRnceIn-IrVslOMpqzZ5cYd8wYf8QaFcbXOjiq7unvWrtO5cxdn2Q1QG_RkG0NTCBETRYiTWpQ9oD-8aG2aBcj-fQD7NtYhRdhb2h_6Eb-Sz8l6pBwnOGQaTVjQIJiznPoK28ya4/s320/IMG_2529%5B1%5D.JPG" width="240" /></a></div><p>Joulun alla 2009 Helsingin väkivaltarikosyksikön rikosylikonstaapeli Ville Karilalle tulee myöhäinen keikka. Varakkaalla alueella asuva ikäneito makaa asuntonsa lattialla kuolleena. Päällisin puolin mikään ei näytä viittaavan rikokseen, mutta tarkkavainuinen Karila tunnistaa henkirikoksen sen uhrin nähdessään. Käy ilmi, että uhri Hannele Laine on elänyt varsin yksinäistä elämää, mutta iäkäs isä tietää tyttären elämässä olleen jo jonkin aikaa epäilyttävän miehen. Pienen penkomisen jälkeen klassinen auervaarakuvio paljastuu, mutta siinä ei todellakaan ole kaikki tapauksesta. </p><p>Sari Rainion ja Juha "Hermo" Rautaheimon yhteisdekkari <i>Vainajat eivät vaikene</i> (Siltala 2021) on yhtä aikaa riipaiseva ja lämpöinen romaani. Rainio on Siltalan toimituspäällikkö ja Rautaheimo eläköitynyt Helsingin väkivaltarikosyksikön tutkija ja tutkinnanjohtaja. Olen jostain lukenut, että Rautaheimo keskittyi erityisesti rikostutkinnan kuvauksiin ja Rainio muihin seikkoihin. Saumatonta yhteistyötä joka tapauksessa, sillä mitään outoja tyylimuutoksia tai muita katkoksia ei ole havaittavissa. Rautaheimo kirjoitti jo aiemmin mainiot muistelmansa, joista toivon mukaan tulee kirjoitettua tänne jossain vaiheessa.</p><p>Kirjaa kuvataan kansiliepeessäkin häpeämättömän nostalgiseksi, ja sitä se todella on. Jo pelkästään kirjan sijoittuminen menneisyyteen vuosiin 2009-2010 eli sopivasti ennen älypuhelinten aikakautta tuo oman säväyksensä. Internettiä ei mainita sanallakaan, vaikka tottakai jo tuolloin sillä on ollut sijansa poliisityössä. Kaikki hoituu mukavasti tavallisella kännykällä soitellen, kun joku tarvitaan paikalle. Kuitenkin ennen kaikkea kirjan pienet yksityiskohdat tuovat lämpöä sinänsä hyvin surulliseksi ja kamalaksi äityvälle rikostapaukselle. </p><p>Ensinnäkin Karila on mukava keski-ikäinen mies. Hänellä on hyvä avioliitto, mainiot välit aikuistuneisiin tyttäriinsä ja leppoisa madesafaritapahtuma odottamassa joka helmikuussa. Karilan erikoisuuksiin kuuluu Tuntematon sotilas -sitaattien viljely tilanteessa kuin tilanteessa. Karilan vastapari on oikeuslääkäri Viola Kaario, joka on kooltaankin miesmäinen ja jäyhä. Ainoastaan Karila on saavuttanut Kaarion luottamuksen ja on ainoa ihminen, jonka Kaario kutsuu hulppeaan asuntoonsa paheellisiin peli-iltoihin. Kaariolla on kuitenkin todella paljon salattavaa kaikilta, ja hän on syystäkin synkkyyteen taipuva persoona. </p><p>Pidin aivan todella paljon tästä kirjasta. Silti se jäi minulta aiemmin kesken. Muuta selitystä en keksi kuin tietyn vanhanaikaisen verkkaisuuden varsinkin kirjan alkupuolella. Joulunpyhinä oli kuitenkin hyvä rauhoittua ja kirja imaisi minut välittömästi mukaansa. Onneksi muistin hyvin vuosi sitten lukemani alkupuolen, joten en ruvennut kertaamaan. </p><p>Kirjan ansiona on kohtuullisen mutkikkaan juonen ohella ennen kaikkea todella onnistunut henkilökuvaus. Dekkarit ovat lopulta hyvin usein hötöviihdettä, jossa tarkalla luonnekuvauksella ei juuri ole sijaa. Sen sijaan Rainio ja Rautaheimo ovat osanneet luoda mieleenpainuvia, eläviä ja jopa värikkäitä persoonia sortumatta kuitenkaan ylilyönteihin. Kirjassa on paljon hyväntahtoista huumoria, joka tuo ennen kaikkea poliiseihin huvittavia sävyjä. Silti kukaan ei päädy naurettavaksi, vaan inhimilliseksi hahmoksi. Luulenpa, että Rautaheimo on ammentanut poliisihahmoihin pieniä annoksia entisistä työkavereistaan.</p><p>Joku voisi varmaankin olla sitä mieltä, että lähes 500-sivuisesta pehmodekkarista voisi jotain karsiakin. Olen yleensä aina karsimisen kannalla näin muhkeissa teoksissa, mutta nyt en muuttaisi mitään. Rikostutkinnan ulkopuoliset kuvailut ja pienet tapahtumat tuntuvat olennaisesti kuuluvan kirjaan ja tunnelma kärsisi tiivistämisestä. Onneksi sarjan toinen osa on jo ilmestynyt, joten tätä laatutavaraa on saatavissa lisää. Jos keskiverto (skandi)dekkari on parhaimmillaankin yleensä vain Big Mac, on <i>Vainajat eivät vaikene</i> huolella ja rakkaudella alusta pitäen keitetty hernesoppa, hitaahko mutta hyvän jälkimaun jättävä ateria. </p><p><i></i></p><blockquote><i> "Katsos Viola, tästä asiasta on muutenkin ollut hyvin vaikea puhua ääneen. Emme me keskustelleet tyttärestämme kovin usein suoraan edes Kyllikin kanssa, emme ainakaan sen jälkeen, kun Hannelesta tuli täysi-ikäinen. On nimittäin niin, että tyttäremme Hannele Elisabeth Laine ei oikeastaan ollut kovin miellyttävä ihminen. Sanon tämän isänä, joka kaikesta huolimatta rakasti tytärtään syvästi."</i></blockquote><p></p>Ankihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-1155374762791064773.post-29538426649603128642023-12-17T16:56:00.003+02:002023-12-17T16:56:41.152+02:00Pilvi Hämäläinen - Cinderella<blockquote><blockquote><blockquote><p><i> "Jos tämä sisäsiittoinen sontaläjä olisi tv-sarja, se olisi sellainen painostavan pysähtyneisyyden leimaama sarja, jossa tekijöiden tavoitteena olisi True Detective -henkinen tyylikäs karujen laitamaiden kuvaus. Tekijät kertoisivat, että yksi sarjan päähenkilöistä on tämä kylä, jossa kaikki tietävät jotain, mutta kukaan ei uskalla puhua. Sitten aivan yllättäen sarjan budjetti leikattaisiin viidesosaan sovitusta ja rahan ja lahjojen puutteessa lopputulos olisikin Ylen lamakauden maalaiskomedia helvetistä. Eikäs edes kunnon helvetistä, vaan juuri sellaisesta kämäisestä helvetistä, jollaisen Säätäjä-Vitikainen väkersi helluntaiseurakunnan näytelmään toissa vuonna. Tästä maalaiskomediasta kuitenkin puuttuisi kaikki komedia ja draamakin olisi pelkää mökkiriitaa, tieriitaa, naapuririitaa ja perintöriitaa jostain rupisesta kuparipannusta."</i></p></blockquote></blockquote></blockquote><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLPVZBjrRKth7tjWKQmfxZClYvO1vug1oCKv1K1fb40HZjw8CXFXg2ZtvwjdLkExRJcRazEdmaabdcnX81M_5blCUncxr21rTpXoySbARAeGudzW5gawkn_ryqUSTa7DkbwptoPwP_uebR86giNAT_FT7OlT_pE5WQwG88BZv7cYn3wS9AamAhIwBxxJI/s4032/IMG_2513%5B1%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLPVZBjrRKth7tjWKQmfxZClYvO1vug1oCKv1K1fb40HZjw8CXFXg2ZtvwjdLkExRJcRazEdmaabdcnX81M_5blCUncxr21rTpXoySbARAeGudzW5gawkn_ryqUSTa7DkbwptoPwP_uebR86giNAT_FT7OlT_pE5WQwG88BZv7cYn3wS9AamAhIwBxxJI/s320/IMG_2513%5B1%5D.JPG" width="240" /></a></div><p>Pilvi Hämäläinen on luonut melkoisen keitoksen pikkukaupungin tärähtäneistä ihmisistä esikoisromaanissaan <i>Cinderella</i> (Otava 2022). Hämäläinen syntyi ja kasvoi Lieksassa kuten minäkin, joten oli helppo huomata tietyissä yksityiskohdissa pieniä Lieksa-vaikutteita. Selkein on varmasti kapakka Tinatuoppi, joka on epäilemättä väännetty vielä minunkin aikanani olemassa olleesta Pub Tinatähdestä. Tiniksestä puhutaan kirjassa, ja Tinistä haikailevat monet lieksalaiset vieläkin. </p><p>Kirja keskittyy muutamaan nätisti muotoiltuna rahvaanomaiseen henkilöön, jotka kuuluvat kahteen eri sukuun. Anneli on opettaja, siis aina parempi kuin muut ja puhuukin itsestään kaikille kolmannessa persoonassa. Hänellä on aikuinen, mutta melkoisen löylynlyömä poika Jari, joka asuu edelleen kotona. Toisessa perheessä ollaan rahvasta, ellei jopa valkoroskaa kolmessa polvessa. Sirkka on vanha alkoholiin menevä lottamuseon voimanpesä ja alati riidoissa tyttärensä Sirun kanssa. Siru on itseään paljasteleva, velkainen ja työtön nainen, joka kuvittelee kylän miesten kuolaavan häntä. Jade on Sirun teini-ikäinen tytär ja ainoa kehityskelpoinen ihminen koko kirjassa. Sirkalla on myös poika Hannu, joka hänkään ei kovin välkyltä vaikuta.</p><p>Kirja on yhden päivän romaani. Joka luvun alla kerrotaan, kuinka monta tuntia on suoraan lähetykseen. Lukija voi siis odottaa, että jotain hurjaa tapahtuu lopussa. Tarina käynnistyy kuitenkin arkisemmin. Jadea kiusataan tunnilla ja hän koettaa ystävystyä toisen hyljeksityn tytön, Liisan, kanssa. Anneli opettaa Jadea. Kotona kaikki on kaaoksessa, koska äidillä ei ole yhtään elämänhallintaa. Selväksi käy, että kotona ja oikeastaan koko kirjassa Jade on ainoa oikeasti aikuinen ihminen. Sirkka-mummo on hommannut ekologisen Cinderella-vessan, jota kohtaa outo ja ällöttävä onnettomuus. Kirjan mittaan Siru ja Sirkka rähisevät keskenään, Siru koettaa sovitella ja toisaalta valmistautua koulun diskoon. Jari seistä tönöttää Sirun ja Jaden kerrostalon pihalla kyttäämässä. Tarinaa kerrotaan kaikkien näkökulmasta ja monta asiaa menee melkoisesti pieleen.</p><p>Hämäläisen tyyli on hyvin musta huumori ja hyvinkin hienovaraisen ilkeä ironia. Kirjan henkilöt ovat kerta kaikkiaan kamalia, jos Jadea ei lasketa. Toisaalta kirjailija näyttää hahmonsa myös hyvin inhimillisessä valossa - heti kun heidät on jo ehtinyt tuomita pahimman mukaan. Silti edes ne pienet onnen hetket henkilöiden elämissä eivät tunnu kauniilta tai liikuttavilta, vaan niistäkin tulee olotilaksi myötähäpeä ja kiusallisuus. Voimakkaasta karrikoinnista huolimatta tällaisia kiusallisia ja noloja ihmisiä on todella olemassa ja nimenomaan pikkukaupungeissa.</p><p>En oikein osaa lopulta sanoa, pidinkö kirjasta vai en. Huonoksi kirjaa ei voi väittää, sillä teksti soljuu eteenpäin ja henkilökuvaus on tarkkanäköistä. Se on kuitenkin myös armotonta. Kirjaa lukiessa mietin monta kertaa, onko Hämäläinen halunnut oikein viimeisen päälle tuulettaa omia Lieksa-vuosiaan nyt kun elämä on paljon suuremmissa ympyröissä.</p>Ankihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-1155374762791064773.post-35380967062496531352023-12-08T09:48:00.000+02:002023-12-08T09:48:19.286+02:00Veikko Huovinen - Siintävät vuoret <p><i></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilLiCTJdICVxJJ3HSdSdfrK4yta8k4wlId0uZsjRlPsk_tv-ZkQWeKWZzInz5lWhnjN6sLf24_pejP3fafG4YcgeRx7T4-ZUi3mprCen-uKLvD_uyMHeAJSM7KWoPYNOmFQA4vVHKvDoKdV81K9XI3PFh6Y47fmwm6HL4J9qmjcH_NCd99GJcu-FcVp8Y/s4032/IMG_2477%5B1%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilLiCTJdICVxJJ3HSdSdfrK4yta8k4wlId0uZsjRlPsk_tv-ZkQWeKWZzInz5lWhnjN6sLf24_pejP3fafG4YcgeRx7T4-ZUi3mprCen-uKLvD_uyMHeAJSM7KWoPYNOmFQA4vVHKvDoKdV81K9XI3PFh6Y47fmwm6HL4J9qmjcH_NCd99GJcu-FcVp8Y/s320/IMG_2477%5B1%5D.JPG" width="240" /></a></i></div><p></p><p><i>"Jokainen uneksii vuorien tuonpuoleisesta maasta. Siellä olisivat laaksojen lehdot ja rehevät virranrannat, suuret maalatut kylät pihlaja- ja koivukujanteineen, kukkivine tuomineen ja puutarhoineen. Siellä olisi kimmeltäviä suurjärviä, joiden rantahuviloissa seurueet juovat iltakahvia päivän painuessa. Siellä on teitä, iloisesti mutkittelevia teitä, joita pitkin kevytkulkuiset autot pyyhältävät kuljettaen ihmisiä vaihtelusta toiseen. Siellä on monisatavuotinen asutus, maisemat täynnä ihmiskätten rohkaisevia jälkiä: viljelyssarkoja, portteja, punaisia aitoja ja pellonpientareita askelen yli. Heidän kättensä jäljet muuttuvat viihtyisyydeksi vasta kymmenen kesän jälkeen."</i></p><p>Veikko Huovista luin vähän aikaa sitten viimeksi, nimittäin <i><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/11/veikko-huovinen-koirankynnen-leikkaaja.html" target="_blank">Koirankynnen leikkaajan</a></i>. Tämä lyhyempi kertomus <i>Siintävät vuoret</i> (Suuri Suomalainen kirjakerho/Otava 1981, alun perin WSOY 1959) on hyvin erilainen. Se on kuvaus nuoren miehen kaipuusta ja haaveista, joihin liittyy uteliaisuus "vuorien" eli vaarojen takaiseen elämään ja sinipukuinen tyttö. Nuorukainen työskentelee jonkinlaisessa puusavotassa kesän lopulla ja työ sekä karkeat mieskollegat tympivät. Sitten johtaja ilmoittaa, että miehen on vietävä hänen tyttärensä turvallisesti vuorten yli toiselle puolelle. Alkaa omanlaisensa unelmien täyttymys ja välillä taitaa nuorukaisella mennä johtajan tytär ja haaveiden sinipukuinen tyttö yksi yhteen.</p><p>Ei tämä tarina ehkä sinne kuolemattoman kirjallisuuden joukkoon mene, mutta se on silti todella kaunis ja viehättävä. Alkuperäisellä julkaisuhetkellä sodasta on mennyt vasta 14 vuotta ja silti Huovinen on osannut heittäytyä haaveelliseksi ja tallettaa palasen jotakin ihastuttavaa. Sinänsä myös tämä johtajan tytär - köyhä metsämies -asetelma on herkullinen, sillä he tulevat hyvin eri todellisuuksista, mikä luo monipäiväisen matkan varrella skismaa. Riitaakin syntyy, usein aika pikkuasioista. Täyttä höttöistä unelmaa tarina ei siis ole, vaan hyvänä realismin kuvaajana Huovinen on osannut maustaa haaveellista kertomustaan sopivasti. </p><p>Jotain hyvin lohdullista tässä kertomuksessa oli. Pidin kovasti siitä, miten nimenomaan nuori työmies kuvataan kauniisti ajatuksiltaan ja haaveiltaan. Mitään karkeita alapääkuvailuja ei tarvitse tässä yhteydessä pelätä. Tarinan voi nähdä myös kirjailijan rakkaudentunnustuksena Kainuun korpimetsille, nehän olivat hänelle tutut. Pohjoiskarjalaisena samastun. Lapsena pohdin loputtomiin, mitä kodin läheisten vaarojen takana mahtaakaan piillä...</p><p>Unohtui muuten <i>Koirankynnen leikkaajan</i> kohdalla sanoa, että Seppo Polameri on tehnyt siihenkin hienoa kuvitusta. Sama mies on kuvittanut myös tämän jälkimmäisen tarinan.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0ik2QMSpOKJk8nHsAjL-nY6nAVFmwN-U5lR4nq7bMkW9ZAnoSqqG1KNiCiSBog0L6yPA-zH07YiJSe3f-s_-JZej41xwnbYq-IoHVIWDFvAMQBK6iJTSfdv8gd0uKcr9WqAqFRJZt6LDo8NuTJmG2OYLT1ccnxhowkPFLW5u7R-sAi8aQh6HbPlVe-qo/s4032/IMG_2496%5B1%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0ik2QMSpOKJk8nHsAjL-nY6nAVFmwN-U5lR4nq7bMkW9ZAnoSqqG1KNiCiSBog0L6yPA-zH07YiJSe3f-s_-JZej41xwnbYq-IoHVIWDFvAMQBK6iJTSfdv8gd0uKcr9WqAqFRJZt6LDo8NuTJmG2OYLT1ccnxhowkPFLW5u7R-sAi8aQh6HbPlVe-qo/s320/IMG_2496%5B1%5D.JPG" width="240" /></a></div><p><br /></p>Ankihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1155374762791064773.post-23081127438027089482023-12-06T09:11:00.001+02:002023-12-06T09:11:20.571+02:00Marjaliisa Hentilä ja Seppo Hentilä - Berliiniin - Retkiä lähihistoriaan<p><i></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTPfIYbwYF2Cs6lx-C9KfcYEAP6MpIjCiIkkLBw-LtoUuFJ_nlR5FqVev_D5_CrO_81UduRMF48rbGV7Vb5iVB0QOkFTeibiZDMLnocnthweVKsYMhhGh2cbzlZKc5DnzsxonF1oo7gtkJpPHGbMN-XBngnQ8K2taode2KcuX4rvk31WGYh80PjbpG0uo/s4032/IMG_2482%5B1%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTPfIYbwYF2Cs6lx-C9KfcYEAP6MpIjCiIkkLBw-LtoUuFJ_nlR5FqVev_D5_CrO_81UduRMF48rbGV7Vb5iVB0QOkFTeibiZDMLnocnthweVKsYMhhGh2cbzlZKc5DnzsxonF1oo7gtkJpPHGbMN-XBngnQ8K2taode2KcuX4rvk31WGYh80PjbpG0uo/s320/IMG_2482%5B1%5D.JPG" width="240" /></a></i></div><p></p><p><i>"Kirjamme kaikki kertomukset lähtevät liikkeelle siitä, mikä niissä on nykyään kiinnostavaa ja ajankohtaista. Miksi Preussin kuninkaiden kaupunkilinna on rakennettava uudelleen, tai miksi Berliinin muuri hävitettiin niin nopeasti, että siitä on vaikea löytää enää mitään alkuperäistä? Menemme paikan päälle ihmettelemään, missä se Hitlerin bunkkeri mahtoi oikein olla, tai missä ne natsit niitä kirjoja polttivat. Pitkästi meidän ei tarvitse kulkea. Jos asetamme Berliinin kartalle harpin kärjen Unter den Lindenin ja Friedrichstrassen risteykseen ja pyöräytämme siitä kahden kilometrin säteellä ympyrän, melkein kaikki kirjamme kohteet jäävät sen sisälle."</i></p><p>Marjaliisa Hentilän ja Seppo Hentilän yhteisopas <i>Berliiniin - Retkiä lähihistoriaan</i> (Kirjapaja 2008) on retrospektiivinen paitsi itse tavoitteessaan kertoa historiasta, mutta myös siksi, että kirja itsessään alkaa olla jo vanha. Vuonna 2008 muurin murtumisesta oli kulunut vasta 20 vuotta, Merkel johti yhdistynyttä Saksaa hyvässä järjestyksessä eikä kukaan osannut aavistella pakolaisaaltoja tai äärioikeiston rivakkaa nousua. Nykypäivästä katsottuna 2000-luvun alku näyttää tietyin osin jopa viattomalta.</p><p>Saksalaiset ovat siinä suhteessa poikkeavaa porukkaa, että he ovat päätyneet rakentamaan jopa uusiksi tuhoutuneita arvokkaita rakennuksia. Sodassa Berliinin monesta rakennuksesta tuli raunioita. Se mikä jäi itään DDR:n puolelle, yleensä sai jäädä paikalleen homehtumaan ellei sitä ideologisista syistä tuhottu. Tämä natsismin, sosialismin ja demokratian vuorottelu ja pallottelu leimaakin Berliinin myöhempää historiaa voimakkaasti. DDR:n valtaapitävillä oli kaikenlaisia utopioita kaupungin suhteen, mutta krooninen rahapula torppasi unelmia. DDR:ssä ei muuten kirjan mukaan koskaan puhuttu Länsi-Berliinistä, koska kantava ajatus oli sen liittyminen pian osaksi DDR:ä. </p><p>Myös Hitlerillä oli hulluja visioita Berliinin suhteen. Hän haaveili maailmanpääkaupunki Germaniasta, joka olisi rakennettu monelta osin aivan uuteen uskoon. Loppujen lopuksi vanhojen kortteleiden purku uuden tieltä ei toteutunut, mutta näyttävä maamerkki Siegessäule (Voitonpylväs) siirrettiin valtiopäivätalon edustalta Grosser Sternille Tiergarteniin 1938. Siellä se vielä tänäkin päivänä valvoo uljaana valtavan liikenneympyrän menoa.</p><p>Kootakseni kirjan antia yhteen sanoisin, että alkupuolen vanhempaan historiaan sijoittuvat luvut menivät jotenkin ohi enkä saanut oikein otetta. Siitäkin huolimatta, että kymmenisen vuotta sitten suoritin Saksan historian kurssin yliopistossa... 1900-luku on toisaalta niin kiinnostava ja järjetön, että se imaisi heti mukaansa ja kaikki kirjoittajien anekdootit tuntuivat mielenkiintoisilta. Nyt juttua kirjoittaessani huomaan, että nähtävyyshakemisto olisi hyvin käytännöllinen jo löytyvän henkilöhakemiston ohessa. </p><p><u>Haasteet:</u></p><p>Helmet-lukuhaaste 2019: Kohta 44. Kirja kertoo Berliinistä</p>Ankihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1155374762791064773.post-48084396292358162432023-11-25T19:54:00.003+02:002023-12-08T09:52:11.011+02:00Veikko Huovinen - Koirankynnen leikkaaja<p><i></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0ONFfkHZt6EpULY2b7n7tLn7myWv0-Q_sVxl7PkBkgKfBrjOX0NZXAv8I9brFgxIRnEZbVw1i_4HZWml4EwAoJ5QK284S7YsVLBuICNj9WGzOG0IL9zokEE4JnMostFTirmYvysq7lnIGfwBswf9S2gtOgaGVlU3QxdEksIJNNbNqcFfB7UiTX8Wgzik/s4032/IMG_2477%5B1%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0ONFfkHZt6EpULY2b7n7tLn7myWv0-Q_sVxl7PkBkgKfBrjOX0NZXAv8I9brFgxIRnEZbVw1i_4HZWml4EwAoJ5QK284S7YsVLBuICNj9WGzOG0IL9zokEE4JnMostFTirmYvysq7lnIGfwBswf9S2gtOgaGVlU3QxdEksIJNNbNqcFfB7UiTX8Wgzik/s320/IMG_2477%5B1%5D.JPG" width="240" /></a><i style="text-align: left;"> </i></i></div><p></p><p><i>"Se luoti oli tullut huurteisen, kranaattien silpoman pikkumetsän takaa. Oli kai kyseessä tarkka-ampuja, joka viikon sisällä kaatoi neljä miestä. Mertsi Vepsäläinen oli mielestään ollut varovainen, mutta oli kuitenkin tullut nostaneeksi päätään liian ylös.</i></p><p><i> Paitsi ruumiillista vaivaa ja kärsimystä, joka vaati pitkäaikaista hoitoa, luoti oli aiheuttanut ihmeellisiä mullistuksia Mertsin päässä. Hän ei ollut enää sama Mertsi kuin ennen haavoittumistaan..."</i></p><p>Veikko Huovisen elokuvaksikin tehty pienoisromaani <i>Koirankynnen leikkaaja</i> (Suuri Suomalainen Kirjakerho Oy 1981, alun perin Otava 1980) on traaginen kuvaus sodassa haavoittuneesta nuoresta Mertsi Vepsäläisestä. Mertsi oli ihanteelliseksi isänmaan mieheksi kasvatettu nuorukainen, kunnes luoti päähän vammautti hänet ruumiillisesti ja ennen kaikkea henkisesti. Mertsistä on tullut hyväuskoinen ja höynäytettävä. Hän avustaa jonkin nurmeslaisen koulun remontissa pula-aikaan ja työkaveri ilkeämielisyyttään huijaa Mertsiä. Mies kertoo tavattoman upeasta pystykorvastaan Sakesta, jolta pitäisi leikata liian pitkät kannuskynnet. Mertsi alkaa uneksia auttavansa tätä hienoa koiraa ja saavansa siitä uuden kaverin. Sen Mertsi sodassa oppi, että ihmiset ovat julmia, mutta eläimestä voisi saada sieluntoverin. Niin Mertsi karkaa pakkayöhön matkalle Kainuuseen.</p><p>Huovinen on tunnettu erilaisten huumorin lajien taitajana, ja minäkin olen lukenut hänen kansanhumoristisen teoksensa <i><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2021/01/veikko-huovinen-havukka-ahon-ajattelija.html" target="_blank">Havukka-ahon ajattelija</a></i>. <i>Koirankynnen leikkaaja</i> on jotain aivan muuta. Se on monella tapaa hyvin realistinen ja samalla erittäin surullinen kuvaus puutteenalaisesta sodanjälkeisestä Suomesta sekä ennen kaikkea kiltistä ja avuttomasta Mertsistä. Mertsi on paljossa muiden hyväntahtoisuuden varassa, koska hän ei enää ymmärrä moniakaan asioita. Hänellä ei edes ole kotia, koska veljet kaatuivat rintamalla ja äitikin kuoli vähän sen jälkeen. Eikä Mertsistä taitaisi oman talouden pyörittämiseen ollakaan. Sosiaaliturvaa ei ole eikä sosiaalihuolto jaksa pitää kirjaa kaikista vaivaisista, niitähän sodan jälkeen riittää. </p><p>On kirjassa myös kauneutta. Mertsi kohtaa asemalla Eetvin, joka muistaa hänet sotasairaalasta. Eetvi tietää millä tolalla sotainvalidin asiat suunnilleen ovat, ja houkuttelee hänet mukaan savottaan. Eihän Mertsi siellä paljoon pysty, mutta johonkin kuitenkin. Myös savotan työnjohtaja on mies paikallaan: kyllä hänkin huomaa heti Mertsin tilan, mutta ottaa hänet kuitenkin remmiin. Kirjassa on myös kulttuurihistoriallisesti arvokasta kuvausta tästä työstä, joka nykyään on periaatteessa kadonnut metsätyökoneiden yleistyttyä. Kerronnan pienistä yksityiskohdista tihkuu tietoa köyhien ja niukkojen aikojen elämästä elintarvikekortteineen kaikkineen. Linja-autotkin kulkevat puulla ja ovat hitaita, harvassa ja aina myöhässä.</p><p>Kirjasta piirtyy monitahoinen kuva sodan kokeneista ihmisistä. Mertsiä katsellaan pitkään ja ihmetellään, mutta toisaalta useimmat tajuavat vammojen tulleen sodasta ja ovat siksi kuitenkin ystävällisiä hänelle. Toki joukkoon mahtuu niitäkin, joista on hauska heittää huumoria ymmärtämättömän ressukan kustannuksella. Ihmiset eivät siis ole puhtaan hyviä tai pahoja, vaan jotain siltä väliltä. </p><p>Huovisella on sana paikallaan. Hänen kielensä on maustettu kainuulaisella murreilmaisulla. Itse olen pohjoiskarjalainen, mutta hyvin tutulta tuntui silti Huovisen tyyli. Kieli on rikasta ja ilmaisuvoimaista, mutta siinä ei ole rahtuakaan kikkailua tai itsetarkoituksellista poseeraamista. On myös kunnioitettavaa, että hän on saanut näin jäntevän tarinan mahdutettua 134:ään sivuun! Saisi moni nykypäivän mammuttiteoksia kirjoittava tekijä ottaa mallia.</p>Ankihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-1155374762791064773.post-75273819116391435572023-11-15T12:32:00.002+02:002023-11-15T12:32:12.995+02:00Liv Strömquist - Peilisalissa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmlIYMZQJT5KyaKsSkmRRzjOfWl0qqmkZbz5cex4nGnx0ZsuQF_0g1wEPAIkwURJ_rYeR2fbkwTBgpppHvwGlj0Nyw9TCtBGOmeZWvifSM0T-1Aa7r3OFLBtHAA_UTMxW-X8DVIq_kcrN5daczwfn-wwo7KuKWqgjeEe3YGgsaYUznOzRt6BbjcJ7Ujps/s4032/IMG_2462%5B1%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmlIYMZQJT5KyaKsSkmRRzjOfWl0qqmkZbz5cex4nGnx0ZsuQF_0g1wEPAIkwURJ_rYeR2fbkwTBgpppHvwGlj0Nyw9TCtBGOmeZWvifSM0T-1Aa7r3OFLBtHAA_UTMxW-X8DVIq_kcrN5daczwfn-wwo7KuKWqgjeEe3YGgsaYUznOzRt6BbjcJ7Ujps/s320/IMG_2462%5B1%5D.JPG" width="240" /></a></div><p> Liv Strömquist käsittelee uusimmassa sarjakuvateoksessaan <i>Peilisalissa</i> (Sammakko 2023, suomentanut Helena Kulmala) kauneutta ja sitä, miksi siihen suhtaudutaan niin pakkomielteisesti. Tarina alkaa Kylie Jenneristä, jota palvotaan - varsinkin naisten taholta. Mukana on tuttuun tapaan erilaisia ajatuksia filosofeilta ja tutkijoilta ja näkökulmaa historiaan.</p><p>Mielenkiintoista oli lukea filosofi René Girardin teoriasta mimeettisestä halusta. Ajatus perustuu käsitykselle, jonka mukaan ihmiset haluavat sitä mitä muutkin haluavat. Ihmisen "oma" halu siis korruptoituu aina ja kun joku korkean statuksen ihminen alkaa käyttää tiettyä vaatetta ja asustetta, myös muut alkavat käyttää niitä. Girardin mukaan kauneudessa on kyse kilpailusta, jossa aina joku Toinen on kauniimpi ja joka pitäisi voittaa. </p><p>Kauneus vaikuttaa varsinkin meidän yhteiskunnassamme voimakkaasti pariutumiseen. Strömquist toteaa, ettei nykyisiä suhteita pidä yhdessä oikeastaan muu kuin puolison seksuaalinen haluttavuus, koska individualistisessa kulttuurissa vanhoilla velvoitteilla ei ole oikeastaan sijaa. Puoliso voi siis lähteä milloin tahansa jonkun viehättävämmän ihmisen matkaan. Toisin oli vaikkapa keskiaikaisessa Länsi-Roomassa, jossa avioliiton tarkoitus oli luoda liittoutumia ja ja hankkia poliittista vaikutusvaltaa. Tulevan vaimon rumuus ei siis ollut este eikä mikään, koska juttu perustui aivan muihin seikkoihin kuin vaimon kauneuteen. </p><p>Albumin loppupuolella Strömquist huomauttaa, että kauneudessa juuri sen katoavaisuus luo merkityksen. Mukana on myös Simone Weilin ajattelua siitä, että kauneus on ainoa asia ilman päämäärää - kauneus itsessään on tavallaan päämäärä. Ehkä siinäkin on ripaus syytä sille, miksi kauneutta palvotaan niin kovin. Kauneuden voi "omistaa" jonkin aikaa nuorena, mutta jos elää vanhaksi, sen takuulla menettää. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjm0x93gLFaAYvQljGnGrC_2jaxe_AXCac1NHDxIWTLz1Wbko9i6HdKVO2gs0zoSGUcF8RGai_xdsqzYst1Bbj-guFKdpsCBrxbeBD3uqtG1ge5FJa_hol4RxXHT48eFSXOVi7ZYI6oI8y7qpDvTsyxbWwQDVl9fZ8B-Rh0Gqv159F98nVKJT3nVcPwHj8/s4032/IMG_2463%5B1%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjm0x93gLFaAYvQljGnGrC_2jaxe_AXCac1NHDxIWTLz1Wbko9i6HdKVO2gs0zoSGUcF8RGai_xdsqzYst1Bbj-guFKdpsCBrxbeBD3uqtG1ge5FJa_hol4RxXHT48eFSXOVi7ZYI6oI8y7qpDvTsyxbWwQDVl9fZ8B-Rh0Gqv159F98nVKJT3nVcPwHj8/s320/IMG_2463%5B1%5D.JPG" width="240" /></a></div><p>Tässä nyt vain murto-osa albumin annista. Kauneus on mielenkiintoinen teema ja sarjakuvasta sai paljon ajateltavaa. Näkökulma rajautui aika paljon siihen, mitä nimenomaan naiset ajattelevat (naisten) kauneudesta. Silti jäin kaipaamaan jonkinlaista biologian osuutta. Olisi hyvin yllättävää, jos nykyaikanakaan biologiasta kumpuavilla seikoilla ei olisi mitään tekemistä (heteroiden) pariutumisen kanssa.</p>Ankihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1155374762791064773.post-2111032169877733382023-11-10T19:04:00.002+02:002023-11-10T19:04:16.445+02:00Helmet-lukuhaaste 2023 on valmis<p> <span style="background-color: white; color: #333333; font-family: Roboto, sans-serif; font-size: inherit;">1. Kirjassa on kartta:</span><span style="background-color: white; color: #333333; font-family: Roboto, sans-serif; font-size: inherit;"> </span><b style="color: #333333; font-family: Roboto, sans-serif; font-size: inherit;"><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/01/ann-christin-antell-puuvillatehtaan.html" style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Ann-Christin Antell - Puuvillatehtaan perijä</a></b></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/01/tove-jansson-kesakirja.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Tove Jansson - Kesäkirja</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">3. Kirjan nimessä on kasvi: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/11/kristiina-wallin-kaikki-metrit-ja-puut.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Kristiina Wallin - Kaikki metrit ja puut</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/03/elizabeth-strout-nimeni-on-lucy-barton.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Elizabeth Strout - Nimeni on Lucy Barton</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">5. Kirjassa ollaan maan alla: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/10/kenneth-eriksson-ja-jeanette-bjorkqvist.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Kenneth Eriksson ja Jeanette Björkqvist - Kovat kadut</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/02/louisa-m-alcott-tytoista-parhain.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Louisa M. Alcott - Tytöistä parhain</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">7. Kirja on klassikkoteos Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/10/henrik-ibsen-nukkekoti.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Henrik Ibsen - Nukkekoti</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">8. Kirja kertoo pienestä kaupungista: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/04/joel-haahtela-traumbach.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Joel Haahtela - Traumbach</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön, ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/02/jenny-kangasvuo-bi-ja-panseksuaalisuus.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Jenny Kangasvuo - Bi- ja panseksuaalisuus</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/02/hanna-kivisalo-hyvan-jalki.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Hanna Kivisalo - Hyvän jälki</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/01/arttu-tuominen-havaistyt-delta-4.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Arttu Tuominen - Häväistyt</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">12. Kirjan nimi liittyy veteen: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/02/akwaeke-emezi-makeaa-vetta.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Akwaeke Emezi - Makeaa vettä</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/03/sami-sallinen-pelko-ja-rohkeus.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Sami Sallinen - Pelko ja rohkeus</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">14. Kirja kertoo terveydenhuollosta: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/01/hannu-lauerma-hyvan-kaantopuoli.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Hannu Lauerma - Hyvän kääntöpuoli</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">15. Kirjan nimessä on ja-sana: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/02/cristal-snow-ja-kati-vuorento-penni.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Cristal Snow ja Kati Vuorento - Penni Pähkinäsydän ja Viluhallan salaisuus</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/03/elly-griffiths-lyhdynkantajat-ruth.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Elly Griffiths - Lyhdynkantajat</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2022/12/markus-kajo-tandem-kentauri-eli.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Markus Kajo - Tandem-Kentauri eli Kettusen jo mones kirja</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä (Maailman viisi puhutuinta kieltä): <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/07/ernest-hemingway-vanhus-ja-meri.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Ernest Hemingway - Vanhus ja meri</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/01/vilja-tuulia-huotarinen-drive-in.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Vilja-Tuulia Huotarinen - Drive-In</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/01/sofie-sarenbrant-kuoleman-kintereilla.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Sofie Sarenbrant - Kuoleman kintereillä</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">21. Kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/01/douglas-adams-linnunradan-kasikirja.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/03/riikka-pulkkinen-iiris-lempivaaran.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;">Riikka Pulkkinen - Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">23. Kirja on iso: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/08/heikki-kanno-ihmishamara.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Heikki Kännö - Ihmishämärä</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">24. Kirja kertoo urheilijasta: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/02/janne-puhakka-ja-risto-pakarinen-ulos.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Janne Puhakka ja Risto Pakarinen - Ulos kopista</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">25. Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi: <a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/07/richard-osman-torstain-murhakerho.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank"><b>Richard Osman - Torstain murhakerho</b></a></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">26. Kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostakin syystä: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/02/garth-nix-sabriel-vanha-valtakunta-1.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Garth Nix - Sabriel</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/06/petra-rautiainen-meren-muisti.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Petra Rautiainen - Meren muisti</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">28. Kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/02/karl-ove-knausgard-talvi.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Karl Ove Knausgård - Talvi</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">29. Kirjassa on minä-kertoja: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/02/anna-gavalda-karkumatka.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Anna Gavalda - Karkumatka</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/01/diana-wynne-jones-liikkuva-linna.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Diana Wynne Jones - Liikkuva linna</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/02/helmi-kekkonen-vieraat.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Helmi Kekkonen - Vieraat</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/02/terry-pratchett-talventakoja-tiffany.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Terry Pratchett - Talventakoja</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/01/tove-ditlevsen-lapsuus.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Tove Ditlevsen - Lapsuus</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">34. Kirja kertoo Ukrainasta: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/05/jevhenija-kuznjetsova-kysykaa-mialta.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Jevhenija Kuznjetsova - Kysykää Mialta</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/02/bernardine-evaristo-tytto-nainen-toinen.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Bernardine Evaristo - Tyttö, nainen, toinen</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">36. Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/05/anneli-auer-murhalesken-muistelmat.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Anneli Auer - Murhalesken muistelmat</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/01/ari-haasio-markku-mattila-suvaitsematon.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Ari Haasio & Markku Mattila - Suvaitsematon Suomi</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/06/neil-gaiman-pohjoisen-mytologia.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Neil Gaiman - Pohjoisen mytologia</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/01/satu-ramo-hildur-hildur-sarja-1.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Satu Rämö - Hildur</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">40. Kirjassa hylätään jotain: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/01/j-s-meresmaa-kerberos.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">J. S. Meresmaa - Kerberos</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">41. Kirjan kirjailija on syntynyt 1990-luvulla: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/06/tilda-laaksonen-jaljilla-2-kiehtovia.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Tilda Laaksonen - Jäljillä 2</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/03/vigdis-grimsdottir-kun-tahti-putoaa.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Vigdís Grímsdóttir - Kun tähti putoaa</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/09/matt-haig-keskiyon-kirjasto.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Matt Haig - Keskiyön kirjasto</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">44. Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/02/ville-suhonen-hannu-siitonen-ja-mikko.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Ville Suhonen, Hannu Siitonen ja Mikko Pöllänen - Metsän tarina</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">45. Kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/02/chimamanda-ngozi-adichie-surumerkintoja.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Chimamanda Ngozi Adichie - Surumerkintöjä</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/02/keigo-higashino-uskollinen-naapuri.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Keigo Higashino - Uskollinen naapuri</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">47.-48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön:</span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;"><b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/01/lucinda-riley-orkideatarha.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Lucinda Riley - Orkideatarha </a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;"><b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/03/elly-griffiths-kivikeha-ruth-galloway.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Elly Griffiths - Kivikehä</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">49. Kirja on julkaistu vuonna 2023: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/05/clare-pooley-joka-paiva-laiturilla-5.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Clare Pooley - Joka päivä laiturilla 5</a></b></span></p><p dir="ltr" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "Open Sans", sans-serif; font-size: 14px; margin: 0px 0px 1.5em;"><span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59" style="box-sizing: border-box; font-size: inherit;">50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä: <b><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/06/keigo-higashino-namiyan-puodin-ihmeet.html" style="background: transparent; color: #e76d80; text-decoration-line: none;" target="_blank">Keigo Higashino - Namiyan puodin ihmeet</a></b></span></p>Ankihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-1155374762791064773.post-58219402264913083572023-11-09T16:35:00.004+02:002023-11-09T16:35:46.368+02:00Kristiina Wallin - Kaikki metrit ja puut<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdiU_FVzrg3AibbDuJqVemFb-YSnZLbk1zJKeUn6dlDwyA3xTVbtxrfn-D8rwwWVrsyu0etFjMEX21VBT-Yl2yzk3Ll0cB_w1FeSjns3gvgtZ6U2t2PFTdz-CcoEqmyTKxEC6FzIC40_nSQ_pCvDWWPK77mn8osPqhNB9Qv_VtcVAUquZBObTqSEqLGTM/s4032/IMG_2459%5B1%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdiU_FVzrg3AibbDuJqVemFb-YSnZLbk1zJKeUn6dlDwyA3xTVbtxrfn-D8rwwWVrsyu0etFjMEX21VBT-Yl2yzk3Ll0cB_w1FeSjns3gvgtZ6U2t2PFTdz-CcoEqmyTKxEC6FzIC40_nSQ_pCvDWWPK77mn8osPqhNB9Qv_VtcVAUquZBObTqSEqLGTM/s320/IMG_2459%5B1%5D.JPG" width="240" /></a></div><p></p><p><i>"Ei tämä ole satu. Tämä on totista totta. Älä luule, että voit ohittaa sen, mitä sinuun kasvaa kun on hiljaista."</i></p><p>Kristiina Wallinin runoteos <i>Kaikki metrit ja puut</i> (Tammi 2012) ammentaa yksinäisyydestä, puista ja monitaiteellisuudesta. Runoilijalle tyypillisesti perinteisempiä säkeistöjä rytmittävät proosatekstin muotoon asetellut säkeet ja ajatukset. <br /></p><p>Runoista kirjoittaminen on minulle aina vaikeaa. En ole koskaan ollut runoanalyysin ystävä, koska minulle runous on voimakkaasti tunteiden kenttä. En myöskään tunne runouden rakennuspalikoita ja termejä niin hyvin, että voisin ripustaa blogitekstini sellaisen tarkastelun varaan. Yritän kuitenkin sitkeästi tavoittaa kirjoittamalla jotain, jota en tavoita edes varsinaisesti ajatuksillani.</p><p>Wallin on tyyliltään aika haastava runoilija. Joissain hänen kokoelmissaan on räväkämminkin kokeilullisuutta kielen/tekstin rakenteissa ja viimeksi lukemani <i><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2022/11/kristiina-wallin-murtuneista-luista.html" target="_blank">Murtuneista luista</a></i> meni minulta aivan kokonaan yli hilseen. Onneksi kuitenkin olin lukenut aiemmin teokset <i><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2022/08/meduusameri.html" target="_blank">Meduusameri</a></i> ja ennen kaikkea <i><a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2022/07/valon-paino.html" target="_blank">Valon paino</a></i>, koska ne herättivät minussa paljon tuntemuksia.</p><p>Kun lähestyn näitä jollain lailla esisanallisella tasolla olevia tuntemuksiani, huomaan niiden syntyvän usein jossain Wallinin hyvin kiteyttävässä säkeessä. <i>"Katsojien läsnäolo ei estä väkivallan kerrostumista."</i> on yksi sellainen. Toisinaan taas pidempi kertomusmainen säkeistö jotenkin havahduttaa: </p><p><i>"ilmakuplassa leijuu musiikkia tai runo</i></p><p><i>jota nainen opetteli lapsena isoäidin keittiössä, isoäidin kädet</i></p><p><i>letittivät tukkaa eikä isoäiti milloinkaan kertonut, että kotipihassa</i></p><p><i><br /></i></p><p><i>voi hukkua yhtä syvään</i></p><p><i> kuin meressä yhtä kauaksi, yhtä läpi</i></p><p><i>työntyvään, ohittamattomaan."</i></p><p>Mikään ei järjellä selitä, miksi juuri nämä säkeet tekevät vaikutuksen. Ne eivät liity henkilöhistoriaani mitenkään, vaan iskevät ikään kuin muuten vain. Itse sanojen lisäksi varmasti myös tekstin rytmi tuottaa osan kokemuksesta.</p><p>Vaikeusasteeltaan <i>Kaikki metrit ja puut</i> asettuu jonnekin <i>Valon painon</i> ja <i>Meduusameren</i> välille. Sain kokoelmasta ihan hyvin kiinni, mutta en haltioitunut kokonaan. Minua kuitenkin miellytti kovasti teoksessa aukeava monitaiteellisuus tanssin ja teatterin muodossa. Nimettömäksi jäävä miestanssija saa ison osan kokoelman sivuilta. Loppupuolella ollaan teatterin näyttämöllä. Minulla ei ole edes mitään harrastuneisuutta kummankaan taiteenlajin osalta, mutta nautin kyllä katsojan ominaisuudessa molemmista.</p><p>Wallinin teos ei varmasti tyhjene ensimmäiseen lukukertaan. Hänellä on selvästi oma ääni runoilijana ja jatkan varmasti tulevaisuudessakin hänen runojensa lukemista. Tämä teos on muuten viimeinen osa tämän vuoden Helmet-lukuhaasteessani! Julkaisen täyden listan vielä erikseen blogipostauksena huomenna.</p><p><u>Haasteet:</u></p><p>Helmet-lukuhaaste 2023: kohta 3. Kirjan nimessä on kasvi</p>Ankihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1155374762791064773.post-32398137603181069262023-11-07T09:13:00.004+02:002023-11-07T09:13:49.649+02:00Jukka Kemppinen (toim.) - Tekstin kohina - Lukemisto kirjallisuuden ystäville<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnP43Gmb3aQnWiTUH-5Q-QyLPiYFCzWdEpLnfeEULKdCJyybHIJkjGRDXD3pLDvEDHP8LGFLuFxhsY_D5Y4qTQGCZMzkjdwZh90uPpypf0a0vPBtaYrr_KxWhjBrHkZFMt5tVuswbXsYcIQfEfm3HyrOsGPAmcCApcylIwS9nD-vwHedqhrHEG2CUkp5Y/s4032/IMG_2458%5B1%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnP43Gmb3aQnWiTUH-5Q-QyLPiYFCzWdEpLnfeEULKdCJyybHIJkjGRDXD3pLDvEDHP8LGFLuFxhsY_D5Y4qTQGCZMzkjdwZh90uPpypf0a0vPBtaYrr_KxWhjBrHkZFMt5tVuswbXsYcIQfEfm3HyrOsGPAmcCApcylIwS9nD-vwHedqhrHEG2CUkp5Y/s320/IMG_2458%5B1%5D.JPG" width="240" /></a></div><p></p><p><i> "Jos mietit, millä lihaksella tämän valikoiman toimittaja toimii, vastaus on että lukemisen. Loppujen lopuksi tämä ei ole kummempaa kuin näyttää toiselle esimerkiksi kuvaa - nilkaisetko tuota.</i></p><p><i> Taustalla on pitkä kokemus. Mitä parempi kirja, sitä tehokkaammin se lataa akkusi. Lukeminen on vaaraton tapa. Sitä on eri aikoina mainostettu oudosti ja jopa väärin.</i></p><p><i> Ei sinusta tule lukemalla parempaa ihmistä eikä edes onnellisempaa. Lukemalla sinusta tulee enemmän oma itsesi. Tähänkin löytyy vanha sanonta, jonka merkitsi kirjaansa muuan filosofi: tule siksi, mikä olet.</i></p><p><i> Yksin ei jaksa."</i></p><p>Jukka Kemppinen on koonnut kirjaansa <i>Tekstin kohina</i> (Art House 2023) pienen valikoiman erilaisia yleisesti tunnettuja tekstejä, jotka hän on halunnut esitellä lukijalle. Teos on suunnattu minua jo aika reilusti nuoremmille ihmisille eli lähinnä lukiolaisille äidinkielen opetuksen tueksi. Halusin kuitenkin selvittää, mitä kirjassa käsitellään. Kaikista kirjoista ja novelleista on kirjassa lyhyt tekstinäyte, josta lukija voi tehdä päätelmiä.</p><p>Kemppisen lähestymistapa aiheeseen on miellyttävä. Hän ei nouse lukijan yläpuolelle, ei saarnaa tai pakota, eikä setämäisesti tiedä, mikä nuorelle on parasta. Hän lähestyy lukijaa saateteksteissään varsin kunnioittavasti, mutta samalla olettaen, että lukija ymmärtää hänen vuosikymmeniä hioutunutta kirjoittamistapaansa. Kemppinen ei keventele tekstiä slangilla tai emojeilla.</p><p>Kirjasta löytyy monta käytännössä kaikilla klassikkolistoilla pyörivää teosta, kuten Austenin <i>Ylpeys ja ennakkoluulo</i> sekä Brontën <i>Kotiopettajattaren romaani</i>. Mukana on silti myös jonkinlaisia yllätyksiä, kuten Zachris Topeliuksen hassu kummitustarina <i>Linnaisten kartanon viheriä kamari</i>, Atsushi Nakajiman <i>Mestari</i> sekä ennen kaikkea Edgar Rice Burroughsin <i>Apinoiden Tarzan</i>. Jälkimmäinen on tietysti monin tavoin kiistanalainen teos tänä päivänä, mutta Kemppinen toteaa, että Tarzan on oikeastaan ensimmäinen supersankari. Hahmo oli aikoinaan todella todella suosittu. Kemppinen toteaa minusta viisaasti loppukaneetissaan Tarzanista: </p><p><i>"Kirjallisuuden tehtävä ei ehkä ole löytää "totuuksia". Sitä on sanottu tieteen päämääräksi. Joka tapauksessa kirjallisuus tuo välillä esiin hyytymiä ajan ilmapiiristä. Myös Tarzania ajatellen on helppo sanoa, että varsinkaan kevyeen kirjallisuuteen ei ole syytä aina suhtautua kevyesti."</i></p><p>Kirja oli mukava kurkistus sellaisiin teksteihin, joita en ole lukenut tai edes harkinnut lukevani. Olen alkanut ajatella Georges Simenonin Maigret-dekkareihin tutustumista, sillä pätkä teoksesta <i>Maigret ja gangsterit</i> oli mainio. Myös Anton Tsehovin novelliote <i>Naisten kuningaskunnasta</i> oli hieno. Sen sijaan kauhisuin lukiessani <i>Sinuhe egyptiläisestä</i> otettua otetta. Jos koko kirja on niin ikävystyttävästi kirjoitettu kuin kohtaus Sinuhesta ja Kaptahista särkemässä ruukkua, en tiedä miten ikinä saan kirjan luettua.</p>Ankihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1155374762791064773.post-46229967049535200362023-11-04T15:52:00.005+02:002023-11-04T15:52:48.955+02:00Liv Strömquist - Einsteins nya fru (Samlade verk)<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlVdPYfiqGvSdAFoA8mX_R23EoirIGNAagQkYkGF_7S5U0DTDMphMIYS_AgjJRtc4RMZEw0ifEVuyGyeBWfrkrywqw-txfqZS_4uX5vUkOIP0gwGLQb8HlTgLdcJF77-9JEcrs6WMFnMlcVxjbtm9h6NnA1X5QlGqNDXbNpY9SN_m5Tt51_EsgW6c5seQ/s4032/IMG_2455%5B1%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlVdPYfiqGvSdAFoA8mX_R23EoirIGNAagQkYkGF_7S5U0DTDMphMIYS_AgjJRtc4RMZEw0ifEVuyGyeBWfrkrywqw-txfqZS_4uX5vUkOIP0gwGLQb8HlTgLdcJF77-9JEcrs6WMFnMlcVxjbtm9h6NnA1X5QlGqNDXbNpY9SN_m5Tt51_EsgW6c5seQ/s320/IMG_2455%5B1%5D.JPG" width="240" /></a></div><p></p><p>Tulipa taas luettua sarjakuvaa välillä. Liv Strömquistiä löytyi kirjastosta tällä kertaa alkukielellä ruotsiksi ja nappasin mukaani albumin <i>Einsteins nya fru</i> (Galago 2018). Taiteilija löylyttää monesta pienestä tarinasta koostuvassa albumissaan yhteiskuntaa ja erinäisiä superstatuksen saaneita miehiä. </p><p>Yksi mainioimmista tarinoista oli kirjan aloittava "Historiens mest provocerande pojkvänner", jossa sijalta seitsemän sijalle yksi listataan kamalia julkkiksia hienossa gaalassa. Mukana on muun muassa Karl Marx ja Einstein. Nerouden viitta ei tarkoita todellakaan sitä, että ihminen olisi puolisolleen kovinkaan suuri unelmamies.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg27nP_KDCDHv9L5n3JOxX19FnCM-9Kw2Sh2YBQxOW3OYRlGslyN7-5_R6uwmF7invuJuRrEw3o88vBvo7nLh6D_RKYtnh6zMbCisA0HtEaoZ0gnrYv_ifqXIISO1o1N7KBObnN6S98Dw8uJ-Mf4hf-p_ocuHPG6CosfjdVPYyAR4YPKxjMtX7dvaHtPl0/s4032/IMG_2452%5B1%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg27nP_KDCDHv9L5n3JOxX19FnCM-9Kw2Sh2YBQxOW3OYRlGslyN7-5_R6uwmF7invuJuRrEw3o88vBvo7nLh6D_RKYtnh6zMbCisA0HtEaoZ0gnrYv_ifqXIISO1o1N7KBObnN6S98Dw8uJ-Mf4hf-p_ocuHPG6CosfjdVPYyAR4YPKxjMtX7dvaHtPl0/s320/IMG_2452%5B1%5D.JPG" width="240" /></a></div><p>Myös pieni iloittelu "Barn är konservativ höger" ("Lapset ovat oikeistokonservatiiveja") nauratti minua. Joku saattaisi tietysti mielensäkin pahoittaa kun lapset esitetään tässä valossa, mutta minusta sarjis oli hulvaton ja osui maaliinsa. Lapsi tosiaan kilpailee uskossaan ydinperheeseen oikeistokonservatiivin kanssa.</p><p>Joukossa on myös erillinen juttu Elviksen järkyttävän nuoresta vaimosta Priscillasta, erilaisista rasittavista ihmistyypeistä ja muun muassa Stalinin ensimmäisestä vaimosta. Kaikenlaista pientä hauskaa siis. Osa sarjakuvista oli ehkä hieman jämäpalanomaisia, mutta nautin kyllä taas Strömquistin menosta. Oli myös ihana huomata, miten sujuvasti näitä juttuja luki ruotsiksi.</p>Ankihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1155374762791064773.post-58696757304610897932023-10-29T10:08:00.000+02:002023-10-29T10:08:04.546+02:00Elly Griffiths - Yöhaukat (Ruth Galloway -mysteeri 13)<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhghOou7dW9nynSh4WWBLf94boh2x1QdOLPIYFKfvkOyflRM6DlKad_B-vxDEtruS0wRpOzGgdIpKc2CGByQK7JYb5ZLYof6cqn2-a4asM9WtxG5jd8yEn0ulHdco1YeF91M_usRDZ5m6bqmepLix5DdMzRdFkaToDwEZ5zp59DDUEv0z98f7InnhtyxcY/s4032/IMG_2451%5B1%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhghOou7dW9nynSh4WWBLf94boh2x1QdOLPIYFKfvkOyflRM6DlKad_B-vxDEtruS0wRpOzGgdIpKc2CGByQK7JYb5ZLYof6cqn2-a4asM9WtxG5jd8yEn0ulHdco1YeF91M_usRDZ5m6bqmepLix5DdMzRdFkaToDwEZ5zp59DDUEv0z98f7InnhtyxcY/s320/IMG_2451%5B1%5D.JPG" width="240" /></a></div><p></p><p><i> "Toinen haukka on suunnannut taskulamppunsa Troyn jalkoihin, ja nyt kaikki näkevät. Vaatteet keinuvat kohoavan vuoksen laineilla, ja liike luo mielikuvan jostain elävästä. Mutta meriruohomättääseen takertunut ihminen on eittämättä kuollut. Ruumis makaa käsivarret ojossa kuin apua anoen."</i></p><p><b>VARO JUONIPALJASTUKSIA!</b></p><p>Elly Griffithsin kolmastoista Ruth-dekkari on <i>Yöhaukat</i> (Tammi 2023, suomentanut Anna Kangasmaa). Syrjäisellä Black Dogin maatilalla kuuluu ammuskelua ja Nelson syöksyy paikalle. Talossa asunut pariskunta on kuollut ja näyttää siltä, että aviomies on ampunut ensin vaimonsa ja sitten itsensä. Tilasta paljastuu tutkinnassa toinen toistaan kauheampia asioita ja pariskunnan aikuiset lapsetkin vaikuttavat jotenkin oudoilta. Lähes samaan aikaan Yöhaukoiksi itseään nimittävät aarteenetsijät löytävät ison pronssikautisen löydön ja tuoreen ruumiin. Onko vainaja laiton siirtolainen vai sittenkin paikallinen mies? Ruth on palannut vanhaan kotiinsa ja noussut Philin paikalle laitoksensa johtajaksi. Tietenkin hän tempautuu tutkintaan ja murehtii samaan aikaan omahyväistä ja outoa uutta alaistaan, Daniel Brownia.</p><p>Olipas hauska sukeltaa taas Ruthin maailmaan! Koen jo nyt surua, koska seuraava osa on sarjan viimeinen. Toisaalta hyvänkin sarjan pitää loppua joskus. Griffithsin kirjoissa on ihanaa lämpöä jännityksestä ja rikoksista huolimatta. Koska sarjan osia on lukenut jo parin vuoden ajan, on vakituisista henkilöistä tullut kuin omia tuttuja. </p><p>Hieman oudoksuin kirjan alkupuolta, koska Ruthilla tuntui vähän nousseen johtoasema hattuun. Hän selvästi epäili muiden epäilevän taitojaan. Toisaalta Daniel sittemmin selkeästi haastaakin ärsyttävillä kommenteillaan Ruthin asemaa. Daniel on kirjan mielenkiintoisimpia hahmoja ristiriitaisuudessaan; hän välillä piikittelee Ruthia, on yli-itsevarma ammatillisissa asioissa, mutta toisaalta selvästi yksinäinen ja ystävien tarpeessa. Danielista paljastetaan yllättävä asia kirjan loppupuolella.</p><p>Ruthin ja Nelsonin suhdesoppa ei ota selvenemisen merkkejä, mutta lopussa Nelson viimein paljastaa äidilleen olevansa Katen isä. Jää sellainen olo, että vihdoin sarjan viimeisessä osassa Nelson tekisi jonkinlaisen selvän valinnan.</p>Ankihttp://www.blogger.com/profile/15294835861087433870noreply@blogger.com2