Anja Kauranen - Pelon maantiede
Tämä on ensimmäinen lukemani Kaurasen/Snellmannin kirja. Se on melkoinen möhkäle, ja lukemiseen menikin aikaa melko paljon. Sitä kuitenkin helpotti kirjan jako useampaan osaan.
Kirja oli melkoisen sekava, siinä kerrottiin aluksi naisjoukon tekemistä sarjamurhista, sitten siirryttiin kertomaan päähenkilön elämämästä lapsuudesta nykyhetkeen, ja välillä väläyteltiin lapsuutta ja aikaa Insituutissa.
Teos oli kieltämättä kiinnostava ja painavaa asiaa miesten naisiin kohdistamasta väkivallasta. Kuitenkin Instituutti on täysin sairas. Naisjoukko, joka saa päähenkilön mukaansa, tekee paljon ei-hyväksyttäviä asioita - muutakin kuin murhia. Kirjailija on kyllä tavoittanut hyvin pelon tuntemuksen ja sen, miten se hallitsee elämää, samoin löytyi osuvia huomioita naiseudesta. Mutta silti jokin tökki. Ensimmäisenä tietysti tuo sekavuus; yhden äkin päähenkilöllä onkin mies ja kaksi poikaa eikä tätä kerrota eikä selitetä mitenkään. Miksi noin olennainen asia jää pois?
Mielenkiintoinen lisä oli kylläkin päähenkilön ja seuran johtohahmon Maarun välinen jännite, joka purkautuu suudelmina. Ilmeisesti molemmat pitävät toisistaan enemmän kuin ystävinä. Tätäkään ei tuoda sen kummemmin esille, paitsi yhden äkin koko kirja loppuu tämän naisen muisteluun. Öh?
Eli hieman hämmentyneet fiilikset jäi. En pitänyt naisten uhriuden ja miesten pahuuden alleviivaamisesta, se ei sitä paitsi edes auta mitään. Ja kuitenkin ajattelin lukea häneltä lisää, jospa ohuemmat kirjat olisivat selkeämpiä? Sonja O. kävi täällä on haasteessa ja Arabian Lauri on HLBT-kirjallisuuden listallani.
Kirja oli melkoisen sekava, siinä kerrottiin aluksi naisjoukon tekemistä sarjamurhista, sitten siirryttiin kertomaan päähenkilön elämämästä lapsuudesta nykyhetkeen, ja välillä väläyteltiin lapsuutta ja aikaa Insituutissa.
Teos oli kieltämättä kiinnostava ja painavaa asiaa miesten naisiin kohdistamasta väkivallasta. Kuitenkin Instituutti on täysin sairas. Naisjoukko, joka saa päähenkilön mukaansa, tekee paljon ei-hyväksyttäviä asioita - muutakin kuin murhia. Kirjailija on kyllä tavoittanut hyvin pelon tuntemuksen ja sen, miten se hallitsee elämää, samoin löytyi osuvia huomioita naiseudesta. Mutta silti jokin tökki. Ensimmäisenä tietysti tuo sekavuus; yhden äkin päähenkilöllä onkin mies ja kaksi poikaa eikä tätä kerrota eikä selitetä mitenkään. Miksi noin olennainen asia jää pois?
Mielenkiintoinen lisä oli kylläkin päähenkilön ja seuran johtohahmon Maarun välinen jännite, joka purkautuu suudelmina. Ilmeisesti molemmat pitävät toisistaan enemmän kuin ystävinä. Tätäkään ei tuoda sen kummemmin esille, paitsi yhden äkin koko kirja loppuu tämän naisen muisteluun. Öh?
Eli hieman hämmentyneet fiilikset jäi. En pitänyt naisten uhriuden ja miesten pahuuden alleviivaamisesta, se ei sitä paitsi edes auta mitään. Ja kuitenkin ajattelin lukea häneltä lisää, jospa ohuemmat kirjat olisivat selkeämpiä? Sonja O. kävi täällä on haasteessa ja Arabian Lauri on HLBT-kirjallisuuden listallani.
Kommentit
Muistan, että "Pelon maantiede" oli itselleni jotenkin voimakas lukukokemus aikoinaan. Pitäisikin varmaan lukea se uudestaan ja katsoa miltä se nyt tuntuisi.
Suosittelen Kultasuuta ja Sonja O:ta.
Kirjan kohdalla keskustelua käytiin siitä, onko Anja Kauranen vain käyttänyt lähteenä vai onko liiaksi jopa plagioinut tutkija Hille Koskelan artikkeleja pelosta kaupunkiympäristössä. Lista Koskelan julkaisuista löytyy täältä.
Kiintoisa linkki! Luin viime vuonna kiintoisan artikkelin (PDF-tiedostona) naisten kokemasta pelosta. En muista oliko siinä tämä sama nainen, kuitenkin joku nainen, joka oli kuvannut naisille tyypillisiä pelottavia ja uhkaavia paikkoja, kuten pysäköintihalleja ja alikulkutunneleita. Hetkinen, taidankin kaivaa sen...
*
Ahaa, eli ei ollut sama nainen.
Tässä linkki: http://suomenkuvalehti.fi/files/library/attachments/vaaratkulmat2106.pdf