Ankin kirjablogi

Ystävät hämärän jälkeen kertoo koulukiusatusta Oskarista , joka kohtaa Elin . Tytössä on jotain outoa. Kirjassa valotetaan myös samassa pihapiirissä asuvien spurgujen toimia, jotka kietoutuvat väistämättä Elin ympärille tuhoisin seurauksin. Eikä Oskarin varasteleva kaveri Tommykaan jää yliluonnollisten tapahtumien ulkopuolelle...     Tässäpä oikein koukuttava tiiliskivi! Tämän lukemiseen vierähti aikaa, mutta ei se mitään. Olen lukenut juuri silloin kun on huvittanut, muulloin antanut kirjan levätä. Oli hauskaa upota pitkästä aikaa tarinaan ja tuntea vielä yksi sivu -syndrooman olemassolo. Älä lue eteenpäin, jos haluat välttyä spoilereilta!      Kirja ei ole heikkohermoisia varten. Siinä on monen monta ällöttävää kohtausta, niin yliluonnollisia kuin täysin reaalimaailmassa mahdollisiakin. Lindqvist ei epäröi kuvaillessaan pedofiilin ajatusmaailmaa ja menneisyyttä eikä jätä kertomatta ainuttakaan yksityiskohtaa, kun tämä syövyttää kasvonsa hapolla. Myös Elin menneisyydestä löytyy hir

"Paras tapa suojella heitä oli varjella sitä mielenrauhaa, jonka tietämättömyys soi. Mielenrauhaa, jota hän hän itse tuskin enää muisti ja jota hän oli tuntenut lapsuudessaan ja nuoruusvuosinaan. Silloin Jumala oli ollut kuin kaikelta pahalta suojaava käsi. Milloin hän oli lakannut tuntemasta tuon käden läsnäolon? Ehkä silloin kun käsitti, etteivät Jumalan kädet olleet tarpeeksi suuret suojelemaan koko maailmaa." Aivan aluksi pahoittelen blogihiljaisuutta. Lukeminen ei ole oikein houkutellut viime aikoina ja olen tankannut tätä yhtä kirjaa pitkään. On ollut kaikenlaista tekemistä.      Ars Magican kannessa sanotaan: "Rovioiden varjossa, synkimpien juonien keskellä, syttyy traaginen rakkaus." Näin kirjan luettuani ihmettelen romanssin painottamista. Kertoohan tämä siitäkin, mutta itse olisin korostanut espanjalaisen inkvisiittorin Salazarin väkevää uskonnonkamppailua itsensä kanssa. Ennen lapsenuskoinen mies liukuu hiljalleen ateismiin ja yrittää epätoivoisesti

Tässä on nyt se toinen kirja, joka Haudankaivajan tyttären ohella oli minulla kesken.   Tästä kirjasta on mahdotonta sanoa mitään tyhjentävästi. Se sai minut täysin ymmälleni; voiko klassikko olla näin absurdi ja humoristinen? Hämmennys liittyimyös nimenomaan tuohon huumoriin, joka oli täysin odottamatonta ja hilpeää ja sai kauheatkin asiat (mm. pitkä sota, joukkomurha) vaikuttamaan hassuilta. Monesti mietinkin hieman saako tälle edes nauraa.     Kuten nimestä voi päätellä, kertoo kirja noin 100 vuoden jaksosta, jossa käydään läpi Buendía -suvun vaiheita. José Arcadio on perustanut Macondo -nimisen kylän vaellettuaan vaimonsa ja lastensa kanssa entisestä kodistaan. Hän on hupsu keksijä, joka saa aikaan niin hyvää kuin pahaakin. Hiljalleen kylä järjestäytyy ja Buendíojen määrä kasvaa... Tapahtumat seuraavat toistaan ja kaikenlaista omituista tapahtuu.     Kirja on vaikea luokitella, sillä näennäisestä ihmiselämän hienosta kuvauksesta huolimatta siinä on paljon fantasiaelementtejä:

Tänään on Eino Leinon, runon ja suven päivä. Sen kunniaksi Edith Södergranin runoutta, olkaa hyvä! :) Kuva sverigesradio.se                                                                           Nocturne Hopeankuulas illan kuu, yön aalto sininen, välkelaineet loputtomiin toisiansa seuraten. Varjoja kaatuu poikki tien, rantapensaiden itku on vaimeaa, mustat jätit vartioivat vetten hopeaa. Syvä hiljaisuus kesän sydämessä, uni ja unelma, - kuu lipuu meren yllä, hellä ja valkea

Sain tämän kirjablogeihin sovelletun haasteen Vielä yksi rivi... -blogin Anna Elinalta , kiitos! Tämä on ehkäpä maailman vaikein haaste, mutta koetan nyt tehdä tästä edes vähän todellisuutta vastaavan. :D Kirjat eivät sitten ole paremmuusjärjestyksessä, siihen en oikeasti pysty! Aino Kallas - Sudenmorsian Helen Walsh - Englantilainen tragedia Herbjørg Wassmo - Dinan kirja Susan Fletcher - Noidan rippi Sami Hilvo - Viinakortti Kjell Westö - Missä kuljimme kerran Vígdis Grímsdóttir - Z - Rakkaustarina Sofi Oksanen - Stalinin lehmät L. M. Montgomery - Runotyttö maineen polulla Uma Karma - Kaiken se kestää Voisinpa vielä lisätä ne alkuperäisen haasteen kosmetiikkatuotteetkin: Eucerin washlotion Nivea Soft -rasva kasvoille ja keholle Béllapierre Cosmetics mineral foundation Eveline Cosmetics -ripsiväri Wet'n'Wild -eyeliner Max Factor harmaanmusta luomiväri Luminelle ruskea luomiväri Luminelle vaaleanvioletti luomiväri Maybelline Sweet Bordeaux -huulipuna L

Kokeilin mallinvaihtoa, siis miltä vanha Minima näyttää ja sain koko systeemin sekaisin! Tämä on aivan järkyttävä enkä saa muutosta pois. Entinen Ulkoasu-nappula on muuttunut Malliksi enkä saa näitä kauheita vaihtoehtoja enää takaisin normaaileiksi. Kaikki linkityksetkin hävisivät blogistani. Apua!

"Luulisi, että hän, aikuinen tytär, aviovaimo ja oman lapsensa äiti, olisi jo saanut isän pois mielestään. Piru vie että hän oli yrittänyt! Hän vihasi isää." (Varoitus: spoilereita!) Oatesin Haudankaivajan tytär on väkevä ja voimakas kirja vihasta, salaisuuksista ja pelosta. Rebecca Schwart on vain 13-vuotias, kun isä ampuu äidin ja itsensä hänen silmiensä edessä. Niin alkaa levoton aika, ensin holhottavana, sitten siivoojana, vaimona ja äitinä, kunnes Hazel Jones saapuu kuvioihin... Mutta voiko lapsuuden väkivaltaa ja katkeruutta koskaan jättää taakseen ja elää vapaana?    Pitkästä aikaa kunnon tiiliskivi luettavana! Ja millainen tiiliskivi: runsas, polveileva ja kiinnostava. Kun kirja imaisi mukaansa, oli lukeminen jatkuvasti vielä yksi sivu -lukemista. Rebeccan tarina ei jättänyt rauhaan, vaan pyöri mielessä jatkuvasti. Kuten joku saattaa ehkä muistaakin, ei Oatesin Kosto: Rakkaustarina voittanut varauksetonta ihailuani. Siksi tähän tarttuminen pelotti, varsinkin