Ankin kirjablogi

Johan Theorin - Verikallio Camilla Läckberg - Merenneito Patricia Cornwell - Ruumiin todistus Diana Wynne Jones - Leijuva linna Helmikuu oli oikein mukava lukemiskuukausi. Luin kaksi todella hyvää kirjaa eli Verikallion ja Merenneidon, joista jälkimmäinen on kuun paras. Cornwell oli vähän pettymys, mutta Jonesin Leijuva linna oli hauska lukukokemus.    Sitten se ilmoistusasia. Blogin pitämiseni on takkuillut jo pitemmän aikaa ja nyt olen päättänyt lopettaa - tai ainakin jäädä pitkälle tauolle. Tein päätökseni eilen, kun huomasin ajattelevani, kuinka kyllästyttävää pakkopullaa Leijuvasta linnasta kirjoittaminen olisi. Tajusin silloin, ettei blogin pitämisessä ole mitään järkeä, jos se on stressiä aiheuttavaa ja taakka. Sen pitäisi olla hauskaa. En poista blogiani, se saa jäädä tänne ihan jo siksikin, että seuraan jatkossakin blogeja tuon blogilistan avulla. Kuka tietää, ehkä vielä innostun jatkamaan. Näillä näkymin kuitenkin näkemiin ja suurkiitos kaikille lukijoille ja kommentoin

01 - Lempikappale 02 - Kappale josta pidän vähiten 03 - Kappale joka saa minut iloiseksi 04 - Kappale joka saa minut surulliseksi 05 - Kappale joka tuo mieleeni jonkun (henkilön) 06 - Kappale joka tuo mieleeni paikan 07 - Kappale joka tuo mieleeni tietyn tapahtuman 08 - Kappale jonka sanat osaan ulkoa 09 - Kappale jonka tahdissa voin tanssia 10 - Kappale joka saa minut nukahtamaan 11 - Kappale lempibändiltäni/-artistiltani 12 - Kappale bändiltä/artistilta jota inhoan 13 - Salainen pahe 14 - Kappale josta kukaan ei voisi kuvitella minun pitävän 15 - Kappale joka luonnehtii minua 16 - Kappale jota joskus rakastin, mutta nyt inhoan 17 - Kappale jonka kuulen usein radiosta 18 - Kappale jonka toivoisin kuulevani radiosta 19 - Kappale lempialbumiltani 20 - Kappale jota kuuntelen, kun olen vihainen 21 - Kappale jota kuuntelen, kun olen iloinen 22 - Kappale jota kuuntelen, kun olen surullinen 23 - Kappale jonka tahdon soivan häissäni 24 - Kappale jonka tahdon soivan hau

Patricia Cornwellin toinen Kay Scarpetta -romaani Ruumiin todistus (Body Of Evidence, Otava 1997, suomentanut Erkki Jukarainen ) etsitään julmaa murhaajaa. Nuori Beryl on puukotettu silmittömästi kotonaan ja tapauksia alkaa olla useampia. Miksi vainottu nainen päästi ketään kotiinsa? Miksi hän palasi Richmondiin pakopaikastaan? Ja mitä Mark haluaa Scarpettasta niin monien vuosien jälkeen?     Täytyy kyllä sanoa, että tämä kirja ei yltänyt ensimmäisen tasolle. Alku varsinkin oli jollain lailla tylsä eikä meinannut lähteä vetämään. Tämän lukemisessa olikin reilu tauko ja olenpa kerran jättänyt tämän keskenkin... Onneksi kuitenkin jatkoin sisulla, sillä kirjan edetessä tunnelmaan pääsee mukaan ja juoni alkaa vetää. Pidän Scarpettasta henkilönä ja erityisesti naseva minäkerronta on virkistävää. Scarpettassa on asennetta!      Vähitellen myös juonikuviot selkiytyivät ja alkoivat kiinnostaa. Erityisesti Scarpettan ja Markin suhteesta lukeminen oli kiintoisaa. Enkä vieläkään tiedä inho

"Hän kyykistyi, nojasi poskeaan kylpyammeen reunaa vasten ja katseli siskon epätoivoista kamppailua. Siskon ei olisi pitänyt yrittää viedä häneltä hänen kaunista äitiään. Sisko ansaitsi kuolla. Se ei ollut hänen syytään." Camilla Läckbergin uusin dekkari Merenneito ( Sjöjungrun , Gummerus 2011, suomentanut Outi Menna ) on tiivistunnelmainen ja karmiva tarina sairastuneesta ja haavoittuneesta psyykestä ja vakavien traumojen julmista seurauksista. Fjällbackassa tapahtuu taas, kun kuukauden kadonneena ollut mies löytyy jäätyneenä ja suosittua kirjailijaa uhkaillaan. Käynnistyy aina vain kiihtyvämpi ja julmempi tapahtumasarja, jossa niin syylliset kuin viattomatkin saavat kärsiä.        Viimeinkin sain tämän kirjan käsiini! Olen halunnut lukea tämän teoksen heti sen ilmestymisestä lähtien ja lopulta sain sen kirjastosta lainaan. Odotukset olivat korkealla, mutten joutunut pettymään. Tarina imaisi tehokkaasti mukaansa, kuten dekkarin kuuluukin ja jännitin käänteitä ja loppura

01 - Lempikappale 02 - Kappale josta pidän vähiten 03 - Kappale joka saa minut iloiseksi 04 - Kappale joka saa minut surulliseksi 05 - Kappale joka tuo mieleeni jonkun (henkilön) 06 - Kappale joka tuo mieleeni paikan 07 - Kappale joka tuo mieleeni tietyn tapahtuman 08 - Kappale jonka sanat osaan ulkoa 09 - Kappale jonka tahdissa voin tanssia 10 - Kappale joka saa minut nukahtamaan 11 - Kappale lempibändiltäni/-artistiltani 12 - Kappale bändiltä/artistilta jota inhoan 13 - Salainen pahe 14 - Kappale josta kukaan ei voisi kuvitella minun pitävän 15 - Kappale joka luonnehtii minua 16 - Kappale jota joskus rakastin, mutta nyt inhoan 17 - Kappale jonka kuulen usein radiosta 18 - Kappale jonka toivoisin kuulevani radiosta 19 - Kappale lempialbumiltani 20 - Kappale jota kuuntelen, kun olen vihainen 21 - Kappale jota kuuntelen, kun olen iloinen 22 - Kappale jota kuuntelen, kun olen surullinen 23 - Kappale jonka tahdon soivan häissäni 24 - Kappale jonka tahdon so

""Vappuaatto", hahmo sanoi. "Kokkoja sytytetään tänä iltana ympäri saarta." Sitten mies otti jotain taskustaan, pienen esineen, josta kuului hiljaista rapinaa. Tulitikkuaskin.   Per saisi palaa tuskissaan isänsä syntien tähden.   Per kohotti päätään ja muisti yhtäkkiä, mitä hän voisi tehdä, vaikka se saattoi olla jo liian myöhäistä - hän voisi anoa armoa." Dekkarien lukeminen on minulla usein hieman kausittaista. Joskus lukee pari ja sitten menee monta kuukautta, ennen kuin lukee taas. Tällä kertaa ei sentään niin kauan, sillä jonkinlainen dekkarikärpänen on tainnut puraista minua.      Verikallio (Blodläge, Tammi 2011, suomentanut Outi Menna) on hengästyttävän tiheätunnelmainen romaani, jossa Öölannin karunkauniiden maisemien asukkaiden, niin väliaikaisten kuin pysyvienkin, tarinat kietoutuvat vähitellen yhteen. Kannammeko väärien tekojemme seuraukset itse vai kostetaanko ne toiseen ja aina kolmanteenkin polveen?      Päähenkilö Per muuttaa kevääl

Tämä kuukausi oli... outo. Ja raskas. En kauheasti lukenut enkä siitäkään vähästä saanut kirjoitettua tänne blogiin, olen pahoillani. Yritän kovasti parantaa tapani, mutta edelleenkään en uskalla luvata mitään. Olen autuaasti unohtanut varmaan jotain tästä "listasta", olen varma siitä, mutta ainakin nämä kaksi jäivät vahvasti mieleen: Vígdis Grímsdóttir - Metsän tyttö Vilja-Tuulia Huotarinen - Valoa valoa valoa Pidin paljon molemmista! Metsän tyttö oli tuttua, ihanansairasta Grímsdóttiria . Kirjassa oli monta symbolista juttua. Hitto, olisi pitänyt tehdä se arvio... Tästä olisi saanut paljon irti. Huotarisen Junior Finlandian voittanut Valoa valoa valoa oli sykähdyttävä ja pysäyttävä. Todella vaikuttava kirja! Runollinen ilmaisu iski ja tuntui luissa ja ytimissä. Samastuin ja imeydyin mukaan. Suosittelen!