Ankin kirjablogi

Ihan alkuun täytyy sanoa, että onpa ollut ihana kirjavuosi! Kävin äsken nopeasti läpi kaikki lukemani, ja voi kuinka hienoja teoksia sieltä löytyykään! En edes yritä tehdä mitään listaa, se olisi täysin mahdotonta. Paljon ei pettymyksiä löydy, lähes kaikki ovat olleet jollain tavalla lukemisen arvoisia ja hienoja kokemuksia. Loppuvuoden teemana on ollut homoseksuaalisuus, ja se tulee taatusti jatkamaan ensi vuonnakin. Se on ollut hieno juonne mukana, se on pitkälti matka omaan itseeni ja omaan seksuaalisuuteeni tutustumiseen. Ja vielä on listalla vaikka kuinka monta lukematonta kirjaa, jotka odottavat. :)   Enää en siis voi muuta sanoa, kuin että kiitos teille kaikille kuluneesta vuodesta! Kiitos lukijoille ja bloggareille, ja tietysti ihanille kirjailijoille! Tehdään ensi vuodesta vähintään yhtä hyvä. Ihanaa uutta vuotta 2011!!!

Sainpas tämän luettua vielä vuoden 2010 puolella! Mikä komea päätös luetuille kirjoille! En ole lukenut ainoatakaan Meriluodon runoa tai muutakaan teosta, mutta kirja kiinnosti silti. Ja tämä oli loistava lukukokemus! Pidin kovasti Rajalan jutustelevasta kertomistyylistä, joka saa tekstin soljumaan sujuvana ja keveänä. Meriluodon elämä on kyllä ollut melkoisen kirjava, miten paljon toinen toistaan hullumpaa ja äänekkäämpää miestä hänellä on ollut! Välillä on ollut hyvinkin vaikeaa, mutta ylös on aina päästy. Nujerretun ja hiljaisen tyttösen kasvu voimakkaan seksuaaliseksi kypsäksi naiseksi on hurja, eikä sitä voi kuin ihailla. Hän on elänyt täysillä. Kirja herätti välittömästi kiinnostukseni Meriluodon tuotantoon. Ensin haluaisin lukea hänen ensimmäisen julkaisunsa Lasimaalauksen . Toivottavasti se löytyy kirjastosta. Suosittelen ehdottomasti kaikille vähänkään kiinnostuneille! Tämä on hieno kokemus, vaikkei Meriluodon tuotantoa tuntisikaan, ja se on paljon elämäkerralta.

"Oitis me näemme mielikuvituksessamme itsemme ja toisemme vanhoina ja harmaina - kaikki muut paitsi Tarinatytön. Emme kyenneet kuvittelemaan häntä vanhana. Meistä tuntui, että niin kauan kuin hän eläisi, hänellä täytyisi olla kiiltävät ruskeat kiharat, ääni, joka olisi kuin harpun helinää tuulessa, ja silmät, jotka loistaisivat tähtien tavoin ikuisesti nuorina." Sara - Tarinatyttö on Montgomeryn tuotannon alkupäätä, neljäs kirja. Se on tulvillaan hänen kirjojensa tyypillistä lumousta, kauniita maisemia ja luontokuvauksia, elämää lasten silmin ja lämmintä huumoria. Ja, aikaan kuuluen, voimakasta uskonnollisuutta. Viimeksi mainittu ärsytti minua kovasti, mutta myös vaivasi mieltäni kirjan henkilöissä. Epäilemättä Montgomery on ollut uskovainen - vai onko sittenkään? Kirjassa tulee esiin niitäkin, jotka eivät usko, ainakaan horjumatta. Tosin melkeinpä kaikki tuntuvat kääntyvän "korkeamman puoleen", mutta yksi lapsista ja päähenkilöistä, Dan , epäilee vielä senkin j

"- Ehkä sillä oli paniikkihäiriö. - Mikä? - Ehkä se ei vain yhtenä päivänä pystynyt avaamaan työpaikan ovea. Eikä enää toisenakaan. Ja sitten se lähti kävelemään ja käveli koko päivän ulkona ja ulkoilma tuntui hyvältä ja sitten se teki seuraavana päivänä saman ja yhtenä päivänä päätyi Kallion kirjaston lehtiosastolle ja huomaisi, että se voi rauhassa istua siellä koko päivän eikä kukaan ihmettele mitään ja jos tulee kohtaus, se voi rauhassa hengittää paperipussiin lehtensä takana eikä kukaan ihmettele sitäkään. - Mistä sä puhut, kulta? - Paperipussiin hengittäminen auttaa, jos tulee paniikkikohtaus. - Kulta, Uffe on ihan täyspäinen. - Totta kai se on. Enhän mä muuta väitäkään. Joonatanin ystävät alkoivat kiusaantua. - Jokohan voisi tilata jälkiruokaviiniä? nainen Joonatanin vieressä ehätti apuun. - Ja meille muille lisää olutta!" Oksasen toinen kirja kertoo lesboudesta, paniikkihäiriöstä, masennuksesta, alkoholista ja ahdistuksesta. Se on surullisenkaunis tarina ka

Joulu oli ja meni, karkit on melkein syöty ja kirjoja tuli lahjaksi kokonaiset kaksi kappaletta, Petri Tammisen Muita hyviä ominaisuuksia ja Sofi Oksasen Stalinin lehmät . Jälkimmäinen minulla jo on, eli kiertoon vaan. :) Täällä Lieksassa oli aattona kova pakkanen, -30 molemmin puolin! Hrr, nyt on onneksi vain n. -14 astetta. Lukeminen ei ole oikein sujunut viime päivinä, joten en voi siihen liittyen en voi kirjoittaa, mutta muutaman lumisen maisemakuvan ajattelin jakaa kanssanne. :)

Oikein hyvää ja kirjaisaa joulua kaikille! Ja kiitos lukijoille, kun olette olleet mukana! Jatketaan samaan malliin! :)

"Olen aina ajatellut, että muistamisen ja kuvittelemisen välillä ei ole selkeää rajaa. Että luomme tarinoita elämästämme ja historiastamme, höystämme muistia kuvitelmilla ja muilta varastetuilla hetkillä kuin kirjoittaisimme romaania." Viimein sain tämän käsiini ja ehdin vielä lukeakin sen ennen vuoden loppua! Pelkäsin pettyväni niin suuren ylistyksen jälkeen, mutta itse asiassa niin ei käynytkään. Kirja oli oikein hyvä ja olen kyllä ihmeissäni, ettei se päässyt Finlandia -ehdokkaaksi! Tästä on kerrottu jo niin paljon, etten hirveästi osaa lisätä mitään. Juoni menee yksinkertaisuudessaan niin, että Paul on matkustanut Afrikkaan kuolemaan ja kohtaa siellä Estherin , jolla on raskas menneisyys takanaan. Esther on toiminut pitkään maan olojen parantamiseksi, mutta epätoivo puskee väkisinkin katujen ollessa täynnä tyhjäkatseisia, liimaa haistelevia ja monta kertaa hyväksikäytettyjä lapsia. Se olikin kirjan kuvottavinta ja raskainta antia, lukea lapsista, joista kukaan ei väl

"Toisinaan hyvät asiat tulevat ihmisen elämään ihan varkain. Eikä mikään tule valmiina. Lopputuloksen määrää se, miten suhtaudumme siihen, mitä kohtaamme." Linda Olssonin esikoinen on surullinen, hiljainen ja lempeä teos, jossa riittää kaunista kuvailua. Kaksi naista, Astrid ja Veronika , ovat kokeneet karmeita asioita elämässään, ja Veronika on muuttanut Astridin naapuriin. Ensin naiset kyräilevät toisiaan, mutta alkavat hiljalleen tutustua ja kertoa toisilleen elämistään. Tämä oli kovin kaunis lukukokemus, vaikka se hieman kärsikin Kaaoksen ruhtinaiden rynniessä edelle. Mutta oikein nättiä, vaikka tapahtui kamaliakin asioita. Astridin ja tämän isän kohtaus yökötti eniten, miten niin paljon pahaa voikaan tehdä toiselle koskematta fyysisesti ollenkaan? Samoin Veronikan menetys tuntui hirveältä. Suosittelen kyllä lukemaan tämän! Ei tällaisia kirjoja julkaista joka vuosi.

Tässäpä kiinnostava tietokirja! Black metal ja satanismi sekä saatananpalvonta ovat aina kiinnostaneet minua, ja eiköhän jokainen, joka hiemankin syvemmin ole tutustunut metallimusiikkiin, ole kuullut Norjassa 90-luvulla tapahtuneista rikoksista, jotka ovat niihin kytköksissä. Kirjassa käydään läpi rikoksia, Varg Vikernesiä , muitakin den svarte sirkelenin jäseniä ja ideologioita, jotka liittyvät asiaan. Hyvin karmivia juttuja löytyi, yksi karmeimmista muuten Suomesta! En ollut siitä kuullutkaan, mutta olinkin silloin aika pieni. Neljän ihmisen joukko kidutti ja tappoi sekä ilmeisesti myös söi osittain yhden kaverinsa, ja lopuksi vielä paloitteli! Satanismi ja saatananpalvonta menevät ihmisiltä yleensä iloisesti sekaisin, eikä vähiten median takia. Tässä kirjassa olevia henkilöitä kyllä nimitettiin satanisteiksi, joskin osa on kääntynyt myöhemmin pakanallisuuteen. En itsekään ole ihan täysin perillä näiden kahden eroista, mutta joka tapauksessa satanismi on filosofista, eikä s

Voi ihanaa, pitkästä aikaa Montgomeryä ! Hänen kirjansa ovat niin rakkaudella ja lempeydellä tehtyjä, ettei niistä voi olla pitämättä. Tämän kirjan huomasin viime tiistaina hyllyssä ja minun oli aivan pakko napata se mukaani, kun olen sitä halunnut lukea jo kauan. En ole lukenut ensimmäistä osaa Vanhan kartanon Pat , joten aluksi jotkut sukulaisuussuhteet tuntuivat vähän sekavilta, mutta kyllä se siitä. Tom-herra ja Tom-setä menivät pitkään sekaisin, kunnes lopulta ymmärsin edellä mainitun olevan kissa! :D Talon kissoilla on muutenkin hassuja nimiä, kuten Squedunk ja Uskalikko . Kirjassa ei ole erityistä juonta, mikä on Montgomerylle tyypillistäkin, vaan siinä seurataan Silver Bushin elämänmenoa lineaarisesti. Keskipisteessä on tietysti Pat sekä hänen pikkusiskonsa Rae . Myös pitkäaikainen palvelija J udy saa ison roolin. Kirjassa oli hyvin silmiinpistävää ja ärsyttävääkin Patin loputon ja kaikkinielevä rakkaus kotiinsa Silver Bushiin. Hän oli kuitenkin varsin nuori erity

Tomomi arpoo kolme kirjaa täällä. Osallistukaa ihmeessä. :)

Tämä on varmaan eksoottisin ja erikoisin kirja, jonka olen lukenut! Tämä on nimittäin jo antiikin aikaan kirjoitettu, ei tosin tähän muotoon. Monia kirjoituksia on kadonnut kokonaan, mutta ihan mukavasti niitä on säilynytkin. Kuten tiedetään, antiikin aikaan ihannoitiin homoseksuaalisuutta miesten kesken, eivätkä miesten väliset suhteet olleet tosiaankaan tabu. Miehellä oli yleensä vaimo, mutta silti sivusuhteita muiden miesten kanssa. Tämä tulee ilmi selkeästi tässä kirjassa: miehet ovat jatkuvasti panemassa toisiaan ja viettemässä riettaita orgioita. :D Tunnetuin osa lienee Trimalkion pidot , joka aiemmin on suomennettu itsenäisenä. Tämä kirja on vuodelta 2003 ja kieli on mukavan selkeää ja helppolukuista, vaikkei välttämättä heti uskoisi. Kirja oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Olisi se voinut ehkä hieman vetävämpikin olla, mutta ihan hyvä näinkin. Täytyy kyllä myöntää, että lopun selitysosioita en jaksanut enää lukea...

Kopsasin Laurenin blogista :D. The BBC list: 1. Pride and Prejudice – Jane Austen 2. The Lord of the Rings – JRR Tolkien 3. Jane Eyre – Charlotte Bronte 4. Harry Potter series – JK Rowling 5. To Kill a Mockingbird – Harper Lee 6. The Bible 7. Wuthering Heights – Emily Bronte 8. Nineteen Eighty Four – George Orwell 9. His Dark Materials – Philip Pullman 10. Great Expectations – Charles Dickens 11. Little Women – Louisa May Alcott 12. Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy 13. Catch 22 – Joseph Heller 14. Complete Works of Shakespeare 15. Rebecca – Daphne Du Maurier 16. The Hobbit – JRR Tolkien 17. Birdsong – Sebastian Faulks 18. Catcher in the Rye – JD Salinger 19. The Time Travellers Wife – Audrey Niffenegger 20. Middlemarch – George Eliot 21. Gone With The Wind – Margaret Mitchell 22. The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald 23. Bleak House – Charles Dickens 24. War and Peace – Leo Tolstoy 25. The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams 26.

En yhtään ihmettele tämän kirjan viehätystä, jonka se on herättänyt lukuisissa lukijoissa! Tämä tosiaan on hyvä ja aivan absurdi tapaus. :D   Harvemmin huumoriksi tarkoitettu kirjallisuus onnistuu oikeasti huvittamaan, mutta tästä kirjasesta löytyi kyllä useampikin novelli, jolle nauroin ihan hulluna. Ja se on harvinaista, niin kuivan kuvan kuin annankin itsestäni sen myöntäessäni... Kaikki novellit eivät olleet ihan onnistuineita, mutta niin käy melkeinpä väistämättömästi. Ja tässä oli tarpeeksi monta hyvää, jotta saatan sanoa sitä hyväksi kirjaksi. Oma suosikkini on ehdottomasti Vaari ja ravintola , tuollaiset vaari-hahmot ovat niin symppiksiä. :D Tällekin käkätin monissa kohdissa ja tunsin jopa huonoa omatuntoa, "saako tälle edes nauraa?". Norsu, norsu! oli myös todella hyvä. Luin sen äidillekin ja nauroimme molemmat hulluina. Viimeinen lause "miehelle en laittaisi mitään" kruunaa koko jutun. Mukavaa, että tällaisiakin kirjoitetaan. Toivottavasti Supinen k