Ankin kirjablogi

Toukokuu ei ollut kauhean kirjaisa, mutta kuitenkin kohtuullisen. Mahtaneeko lukemisen määrä nousta kesälomalla? :) Helena Waris - Uniin piirretty polku Andrea Maria Schenkel - Tapaus Kalteis Helmi Kekkonen - Kotiin Anja Kauranen - Sonja O. kävi täällä Ayaan Hirsi Ali - Neitsythäkki ~ Islam, nainen ja fundamentalismi En tiedä olenko liian vaativa vai miksi useimmat kirjat tuntuvat jotenkin latteilta ja pettymyksiltä? Tapaus Kalteis ja Sonja O. kävi täällä olivat aika isojakin pettymyksiä. Waris yllätti iloisesti, sillä en vakuuttunut ensimmäisestä lukukerrasta, mutta Kotiin ei myöskään herättänyt mitään "tämä on mahtavaa!"-fiiliksiä. Hirsi Alin Neitsythäkistä pidin, mutta se ei ole fiktiota. Nytkin olen lukemassa erästä blogeissa rakastettua kirjaa, joka ei herätä minussa paljonkaan tuntemuksia... No, katsotaan nyt.

Bongasin tämän aikoinaan Hreathemuksen blogista ja lopulta päätin ottaa sen lukulistalle. Kyllä kannatti!    Neitsythäkki on esseekokoelma islamin ja maahanmuuton ongelmista. Hirsi Ali käsittelee aiheita asiallisesti ja entisen (!) muslimin asiantuntevuudella. Hän osoittelee, kun osoittelemisen aihetta on eikä kursaile islamin ongelmien esiin tuomisessa. Naisten silpominen, neitsyyden vahtiminen ja kunniamurhat - tässä vasta muutama muslimien ongelmista. Myöskään länsimaalaiset suvaitsevaiset, jotka peittävät silmänsä tämän uskonnon ongelmilta eivät saa häneltä ymmärrystä. Juuri länsimaalaisten pitäisi tukea muslimeja kehityksessä ja uskonnon kyseenalaistamisessa. Aihe oli ajankohtainen Muhammed -pilakuvien aikaan: sen sijaan, että länsimaiden päättäjät olisivat tukeneet sananvapautta ja taitelijoita, he pyytelivät muslimeilta anteeksi. Sellainen peli ei vetele. Muualta tulevien on opittava, että länsimaissa toimitaan länsimaiden säännöillä. Taidetta ei rajoiteta siksi, että joku s

"Ensivaikutelmani jälkeen valitsin siis Pirkan.     Se vaikutti paitsi godardilaisittain kahelilta piironkikirjailijalta myös pingottuneen monogaamiselta. Sen ryhdistä jo näki että se rakasteli liian vähän ja aina samassa asennossa ." Olen aikonut lukea Sonja O. kävi täällä -kirjan jo pitemmän aikaa ja kerran äiti toi sen kirjastosta. Aloin lukea, mutta alku oli varsin kyllästyttävä. Eilen huomasin, että palautusaikaa ei enää paljon ole ja luin kirjan sitten loppuun. En olisi kyllä vaivautunut, jos tämä ei olisi haasteessani.   Sonja O. kävi täällä on tarina nuoresta tytöstä, joka elää perhehelvetissä ja alkaa ravata kylillä miehissä. Hänellä on jos jonkinmoista miestä, jotkut pitempään, jotkut lyhyemmän aikaa. Kaiken hän kertoo stadin slangilla käyttäen monipuolisia kuvauksia. Tämä oli jo yksi ongelmakohta. Toisaalta Kaurasen ( Snellmannin ) kielenkäyttö on riemastuttavan omaperäistä ja mukavaa seurata, toisaalta siinä on kikkailun ja yliyrittämisen makua. Kaikkein ole

"Ilman hänen syntymäpäiväänsä Sisko olisi täällä. Tässä pihalla hänen kanssaan. He istuisivat auringonvarjon alle, puristaisivat sitruunoista mehua suoraan suuhun, sulkisivat silmänsä ja muistaisivat kaikki ne lapsuuden kesät tällä samalla pihalla, sama kirpeä maku huulillaan." Olen odottanut Kekkosen novellikokoelman lukemista kuin kuuta nousevaa ja lopultakin sain sen käsiini. Enkä joutunut pettymään: Kotiin on koskettava ja kaihoisa pieni kirjanen. Ihmisten arjessa tapahtuu kaikenlaista, vaikkei lukijaa ryöpytetäkään kurjuudessa. Uskomattoman kauniisti kirjoitetuin lausein Kekkonen tuo surun ja kaipuun lähelle. Novellit eivät ole pitkiä, mutta niissä on saatu sanottua kaikki, paria tökeröä lopetusta lukuun ottamatta. Ensimmäisen ja viimeisen lopussa alkoi jopa itkettää! Erittäin vahva esikoinen. Ainoa ihmetyksen aiheeni on takakannen maininta siitä, että novellit kietoutuvat toisiinsa. Miten? En löytänyt minkäänlaisia yhtymäkohtia henkilöiden välillä, en merkkiäkään

"Kesti ikuisuuden, ennen kuin hän viimein päästi irti. En halunnut muuta kuin äkkiä pois, panemaan avioeron vireille. Mutta kun hän sitten istui siinä kädet kasvoilla ja sanoi miten hirveästi häntä kadutti, silloin minä en voinut olla ajattelematta lapsia, pikku toukkia ja sitä että he tarvitsivat isän, ja niin minä jäin. Vastoin parempaa tietoani jäin, en kuunnellut sisäistä ääntäni." Tapaus Kalteis on kuvottava tarina päällisin puolin tavallisesta miehestä, jonka mieli on tosi asiassa täysin sairas ja väkivaltainen raiskaajamurhaaja. Yksitellen lukijalle esitellään nuoria naisia, miehen uhreja, joiden elämää valotetaan sekä kaikkitietävästi että viimeksi hänet nähneen silmin. Joukossa on myös kuulustelun selostus, jossa mies pääsee ääneen. Tällaisista aineksista ja erityisesti Schenkelin tuntien saisi todella vetävän ja hyvän kirjan aikaan, mutta jotenkin tämä lässähti. Koko kirjan ajan odotin jotain todella merkittävää tapahtuvaksi, mutta oikeastaan mitään huippukohta

"Tunturit seisovat tummaa taivaanrantaa vasten loistavina vitipäinä. Pohjoinen taivas on pimeä ja hiljainen kuten ennenkin, mutta etelään aukeava kirkas jäätikkö loppuu vaaleanharmaaseen utuun.    Näen sen nytkin kun katson.    Minun on pakko uskoa silmiäni.    Minulla on loputtoman yön jälkeen ensimmäinen aamu. " Mainitsin tämän kirjan haasteessani ja luin sen nyt uudelleen monien vielä toivottua tästä arviota. Välillä oli lukujumia (ei johtunut tosiaankaan kirjasta!), mutta nyt sain tämän loppuun.    Kirjassa on monia henkilöitä ja tarina alkaa Kamomillasta eli Ailesta . Hän on löytölapsi ja hieman oudoksuttu. Hänen voimiensa hiljalleen herätessä ja kasvatusäidin Mataramuorin heiketessä umpimielisen yhteisön epäluulo alkaa kasvaa vihamielisyydeksi. Toisaalla Susi-Neitha koettaa vältellä hänestä kiinnostunutta vanhaa ukkoa ja selvitä naimattomien neitojen kulkueesta. Kaikki kuitenkin muuttuu ukkosmiehien rantautuessa kylään ja veljesten astuessa hänen elämäänsä. Kol