Ankin kirjablogi

Blogissani on ollut hiljaisempaa, kun en ole nyt mm. koeviikon takia saanut luettua paljonkaan. Hiljaa hyvä tulee... Tänään muistin onneksi, että Sara oli haastanut minut kysymyksillään ja nyt on niiden aika. :) 1. Lempikirjastosi? - En ole aivan varma, olenko edes käynyt muissa kirjastoissa kuin täällä Lieksan kaupunginkirjastossa. Oli miten oli, meidän kirjasto on huippuhyvä! Kannattaa tulla. :D 2. Mistä ostat pääasiassa kirjoja? Kirjakaupasta, verkkokaupasta, marketista antikvariaatista/kirpputoreilta vai joku muu? - Ostan kirjoja suhteellisen harvoin, silloinkin usein lahjaksi. Pokkareita olen ostanut tosin jonkun verran. Loppuvuoden ja ensivuoden aikana tuskin ostan mitään, koska täältä lähtee kylän ainoa kirjakauppa... 3. Sinulle tärkeä nuortenkirja? - Oikeastaan kaikki Anu Holopaisen kirjat, mutta jos yksi pitää valita, niin Musta liekki. 4. Pelottavin kirja, jonka olet lukenut? - Näitä on useitakin tai oikeampi sana olisi näille ehkä kuvottava. Lionel Shriverin Poikan

"Välillä kaikki musteni. Kerran joku huusi ääneen Mariaa, Jumalan äitiä. Siitä seurasi suuri raivo. Dorten kasvot murskattiin alustaa vasten - kuin jokin sellainen minkä aiheuttamaa melua ei kestetä. Hän nipisti silmänsä kiinni puolustautuakseen. Mutta veren haju työntyi sieraimiin. Hänellä oli vain köydet joista pitää kiinni." 15-vuotias Dorte asuu äitinsä ja siskonsa kanssa köyhissä oloissa Liettuassa. Tulevaisuuden näkymät ovat mustat, kunnes hänelle ehdotetaan lähtöä Ruotsiin, jossa voi tienata moninkertaisesti enemmän kuin Liettuassa. Viaton tyttö haluaa auttaa perhettään ja lähtee. Vastassa ei olekaan iloisia ihmisiä ja kahvilatyötä, vaan seksiorjuus parittajien armoilla.      "Tätä kirjaa et unohda ikinä", lupaa takakansi ja on totisesti oikeassa. Tämä kirja vetää karmeudessaan vertoja jopa Drakulicin teokselle Aivan kuin minua ei olisi, ja se on paljon se! Luin suurimman osan tästä viikonloppuna hyvin intensiivisesti. Raakuudesta huolimatta kirjaa ei vain

Rauta-aika on tiivis katsaus metallimusiikin historiaan Suomessa aina Stonesta Nightwishiin. Kaikki kärkinimet käydään läpi ja mukaan on mahtunut pari ei niin tunnettuakin yhtyettä. Selvitys alkaa siis vuodesta 1988, jolloin speed metal -yhtyeet aloittavat toimintansa aina vuoden 2001 loppuun, jolloin sekä koti- että ulkomailla menestyvä metallisukupolvi on jo syntynyt ja voimissaan.      Tässäpä täydellinen kirja juuri minulle! Olen kuunnellut metallia 10-vuotiaasta, siis vuodesta 2004. Ajatella, 8 vuotta jo! Oma tieni taisi alkaa sukupolvelleni tavanomaisesti: ensimmäinen ja herätyksen aiheuttanut bändi oli Nightwish. En ollut koskaan ennen kuullut mitään vastaavaa. Matkani yhtyeen kanssa alkoi Oceanbornista ja voin melkein kymmenen vuotta myöhemmin runsaasti alan bändejä kuunnelleena sanoa, etten vastaavaa ole kuullut edelleenkään. Toki hirveästi ihanaa ja upeaa musiikkia, valtavasti erilaisia alagenrejä, mutta Oceanborn on niin omanlaisensa, ettei sentyyppistä musiikkia voi kukaan

"Reinert oli antanut hänelle uskon, että hänestä voisi tulla mitä tahansa. Reinert oli nähnyt hänet. Käsittänyt kuka hän oli, mihin hän kelpasi, miten ainutlaatuinen hän oli. Hän ei ollut niin kuin toiset, ja sen Rainert oli käsittänyt." Päätän pitkän blogihiljaisuuteni nyt varsinaisesti tähän arvioon. Etten palaisi tuhkaksi on Norjassa palkittu ja ainakin suomalaisten bloggarien keskuudessa ilmeisen pidetty, kovasti blogisavuja saanut teos. Kannen vanhanaikainen lapsipotretti herättää kiinnostuksen, varsinkin kun ympärille on sommiteltu palaneita tulitikkuja.      Kirja kertoo kirjailija Gaute Heivollista , joka on aina ollut vähän erilainen. Hän on varttunut pienessa Finslandin kylässä, mutta opiskellut sittemmin Tukholmassa. Hänen ollessaan sylilapsi kylässä on riehunut pyromaani, joka viimeisten polttojensa aikana saa melkein poltettua ihmiset talojensa mukana. Nuo kylän kipeät muistot ovat jääneet kaivelemaan Gautea ja hän palaa kotikyläänsä takaisin selvittääkseen

Olen jo jonkin aikaa haahuillut ja tuntenut kaipaavani takaisin blogini maailmaan. Olen lukenut aika paljon ja tauko on ollut tarpeen, mutta nyt tunnen, että on aika palata ruotuun. Talvi ei ollut mikään helpoin, mutta nyt keväällä helpottaa. Viimeinen piste jatkaa toimintaa tuli oikeastaan eilen, kun vanhat blogitekstit olivat korvaamaton apu kirjatenttiin kerratessani.       En tiedä, jatkanko entistä linjaa ja raportoin lähes kaikesta, minkä olen lukenut vai olenko valikoivampi. Toisaalta juuri tuo ehdottomuus pakotti minut pitämään taukoa, kun vaadin itseltäni niin paljon. Yritän sumplia järkevän ja järjettömän välillä. :D        Ulkoasukin muuttui radikaalisti. Nyt kevään tullen halusin uudistaa ulkoasun kokonaan ja laitoin vaaleanpunaista (pinkkiä!) väriä esiin. Sinänsä hämmentävää, koska en yleensä pidä pinkistä yhtään. Kukissa se kuitenkin on nättiä. :)         Olen seuraillut blogimaailmaa aktiivisesti, mutta kommentoinut tapani mukaan suhteellisen passiivisesti. Yritän tä