Ankin kirjablogi

Tämän kuun saldo ei ole mikään päätähuimaava, mutta mukaan mahtui kaksi oikein hyvää kirjaa, Noidan rippi ja Siilin eleganssi. Lisäksi minulla on kesken eräs oikein hyvä tiiliskivi. ;) Alku oli lupaava, mutta sitten meni joksikin aikaa lukuinnostus ja tankkasin Orlandoa kaksi viikkoa... Välillä kyllä olen lueskellut muutakin, mutta en saa niitä loppuun tähän päivään mennessä kuitenkaan. Olen tyytyväinen tulokseen, kesäkuu on muutenkin ollut ihanaa aikaa. :) Tässä vielä lista luetuista: Claudie Gallay - Tyrskyt Susan Fletcher - Noidan rippi Muriel Barbery - Siilin eleganssi Virginia Woolf - Orlando

"Muista ihmisistä tiedämme joidenkin olevan kuolleita vaikka he vaeltavat keskuudessamme; jotkut eivät ole vielä syntyneitä vaikka he kulkevat läpi elämän vaiheiden; toiset ovat satojen vuosien ikäisiä vaikka sanovat olevansa kolmekymmentäkuusi." Orlando on tarina rikkaasta miehestä, joka elää 200 vuotta muuttuen yhtäkkiä naiseksi. Loput 200 vuotta hän elää tuossa naisen kehossa kirjoittaen samalla jo nuorena miehenä aloittamaansa runoteosta Tammipuu . Se perustuu pitkälti Woolfin ystävän ja rakastetun Vita Sackville-Westin elämään ja persoonaan.    Lopultakin sain tämän luettua loppuun ja blogihiljaisuuden päätettyä! Tämä kirja ei ollut minulle mikään sujuva lukukokemus, vaan loppua kohden aika pakkopullaa. Olen pitänyt aiemmista lukemistani Woolfin kirjoista, mutta tämän kanssa kävi kahdesti niin, että putosin kärryiltä täysin enkä ymmärtänyt lukemastani mitään. Toisella kerralla luin sitkeästi eteenpäin ja äkisti Orlando olikin synnyttänyt lapsen! Siinä vaiheessa oli

Kuten joku saattaa jo arvatakin, on tämä aihe ryöstetty törkeästi Zephyrin blogista. Aihe herätti sen verran ajatuksia, että halusin kirjoittaa oman postauksen. Sitä paitsi seuraavaan kirja-arvioon menee varmasti aika paljon aikaa. Kuten näköjään aika monella bloggaajalla, on minullakin tiiliskivipelko. Se on muodostunut varkain ja hiljalleen. Aikaa menee opiskeluihin ja muuhun ja yhtäkkiä sitä vain huomaa, ettei uskalla tarttua mihinkään reippaasti yli 400-sivuiseen kirjaan. Se on kuitenkin tylsä, en minä tuollaista jaksa lukea, ei ole aikaa tuollaiselle, on niin monia kirjoja jotka haluaa lukea. Tuttuja perusteluja? Ainakin minulle.    Näin ei ole kuitenkaan ollut aina. Muistan hyvin, kuinka lapsena luin valtavasti fantasiakirjallisuutta ja ne kirjathan ovat tiiliskiviä isolla t:llä! Se ei minua kuitenkaan lannistanut, melkein päinvastoin. Mitä paksumpi, sitä houkuttelevammalta se näytti. Enkä tiedä onko aika kullannut muistot vai mistä on kyse, mutta mielikuvani on, että yleensä

"Mykässä, elottomassa, pysähtyneessä kuvassa aineellistuu pyrkimyksistä vapautunut täydellisyys - pyyteistä vapautunut mielihyvä, ajasta vapautunut olemassaolo, tahdosta vapautunut kauneus.    Sillä taide on tunnetta, jota halu ei hallitse. " Osuvasti nimetty Siilin eleganssi on kirpeän viisas kirja ulkopuolisuudesta, normeista ja odotusten rikkomisesta. Siitä, miten vähän me muista ihmisista loppujen lopuksi tiedämme. Ja siitä, miten helposti odotuksista tulee itseään toistavia noidankehiä.    Vanhahko ovenvartijanainen Renée Michel tarkkailee partaveitsen terävällä älyllään talon rikkaita. Hän pelaa kaksoiselämää; muille asukkaille hän näyttelee kliseistä ovenvartijaeukkoa, vaikka onkin tosiasissa taidetta suurkuluttava älykkö. Toisaalla talossa Paloma , 12-vuotias lapsinero, suunnittelee tekevänsä 13-vuotiaana itsemurhan ja polttavansa talon. Hänkin on ulkopuolinen tarkkailija, joka tuo säälimättä esiin perheensä vastenmieliset piirteet. Hän kirjoittaa syvällisiä aja

"Paholaista ei ole. On vain paholaismainen ihmisluonto." Noidan rippi on julma ja kaunis tarina nuoresta Corraqista , joka joutuu pakenemaan luoteeseen noidanvihaajia. Hän joutuu tyrmään odottamaan polttavaa kuolemaansa ja hänen luonaan vierailee pappi, joka tarvitsee hänen tietojaan Glencoen verilöylystä. Kahdesta niin erilaisesta ja toisilleen vaarallisesta ihmisestä tulee hiljalleen läheisemmät...     En oikeasti tiedä mistä aloittaa tämän kirjan kanssa. Nyt nimittäin päättyi keskinkertaisten kirjojen sarja! Tämä kirja imaisi minut täysin mukaansa runsaalla tarinallaan ja liikuttavuudellaan. Pikkuruinen Corraq on hienoin hahmo, josta olen aikoihin lukenut. Hänen päälleen on syljetty, huudettu noitaa ja huoraa ja hänen äitinsä ja isoäitinsä on surmattu noitina, mutta silti hän jaksaa rakastaa maailmaa ja etsiä ihmisistä hyvää. Hän näkee kauneuden siellä, mistä me muut emme enää osaa etsiä. Hän ei ole noita eikä huora, vaan parantaja. Corraqin rauhallisuus ja sovittelevu

"Muistan sen yön. Sen ensimmäisen yön, jolloin lakkasin ajattelemasta sinua.    Koska nyt oli hän.    Sen ensimmäisen yön, jolloin näin unta hänestä. Jolloin eksyin uneen jonkun toisen kanssa ." Tyrskyt on haikea tarina naisesta, joka kaipaa niin, että sisimmässä on suuri, kalvava tyhjyys. Se on tarina miehestä, joka ei voi unohtaa mennyttä eikä surua. Se on myös tarina vääristä teoista, jotka johtavat uusiin vääriin tekoihin, niin että viatonkin saa kärsiä. Kuitenkaan kaikkea ei ole välttämättä menetetty...    Kirja on ollut varsinainen blogisavujen pölinä, niin moni on sen lukenut ja siitä pitänyt. Muistan, kun luin siitä ensi kerran Jennin blogista ja olin kovin innostunut. "Tämä on minun kirjani!" ajattelin. Siksi tämän arvion kirjoittaminen ei ole kovin hauskaa, koska no. Minä en missään vaiheessa oikein vaikuttunut kirjasta.    Päällimmäinen tunne oli hämmennys, kun sen ymmärsin. Kaikenhan piti tosiaan olla kohdallaan: haikeus ja ikävä, henkeäsalpaavan