Ankin kirjablogi

Tämän kirjan huomasin tutkaillessani kirjaston hyllyä "Miehen ja naisen asema yhteiskunnassa" ja se tarttui mukaani, kuin myös Laasasen Naisen seksuaalinen valta (!). Jälkimmäistä lueskelin kirjaston penkillä odotellessani kyytiä ja täytyy sanoa, että ainakin tässä vaiheessa Airiston kirja rökittää sen sujuvuudellaan 6-0. Laasasen teksti on kovin vaikeaselkoista - mutta eihän tässä pitänyt Laasasesta puhua, vaan Airistosta. ;) Kirja on ilmestynyt vuonna 2007 ja kuten sanottua se on sujuvaa luettavaa. Olisi tosin voinut olla hieman kiinnostavampikin. Kirja on jaettu seitsemään osaan, joissa käsitellään mm. valtaa, kauneutta ja rahaa. Mukavinta oli lukea eri maiden korkeisiin asemiin päässeistä naisista. Käsi pystyyn kaikki, jotka ette voineet kuvitellakaan esimerkiksi Arabiemiraatteihin naisjohtajia. Niinpä. Mutta kyllä heitä löytyy. Muodista ja kauneudesta kertova osio oli aika tylsä, mutta johtunee vain siitä, etten ole aiheesta erityisen kiinnostunut. Kauneudesta ja

Kun homoseksuaalisuus on nyt ollut The Puheen- ja Mielipiteidenaihe viime viikkoina ja koska olen lukenut vähälle aikaa useampia homoseksuaalisuutta käsitteleviä ja sivuavia kirjoja, ajattelin esittää muutamia kysymyksiä. Onko homo- ja/tai biseksuaalisuus mielestäsi kiinnostava aihe kirjallisuudessa? Luetko/oletko lukenut aiheita käsitteleviä kirjoja? Onko aiheita kuvattu hyvin vai huonosti? Miksi/miksi ei? Onko kirjoja, joissa homo- tai biseksuaalisuutta esiintyy, liikaa tai liian vähän? Miksi/miksi ei? Onko koko näiden aiheiden käsittely täysin yhdentekevää ja turhaa vai ei? Onko kirjallisuus hetero- tai jopa homonormatiivista? En taidakaan itse vielä vastailla, vaan katson ensin mitä te muut bloggailijat tuumitte. Sitten voisi yrittää tehdä erilliseen postaukseen jotain kömpelöä yhteenvetoakin, jos nyt tähän edes kukaan vastaa...

"Siksi hän vihaa kaikkia, jotka ovat hänen lähellään. Siksi hän sotkeutuu kaikkeen, niin kuin ihminen unessa. Siksi hän haluaa, että häntä rakastetaan, mutta jätetään rauhaan, yhtäaikaa. Hän tappaisi koko maailman päästäkseen itseensä, jos maailma olisi esteenä, ja se on esteenä." Djuna Barnesin klassikkoteos (?) Yömetsä on omituinen kirja. Ihan viihdyttävä, mutta en kyllä menisi mestariteokseksi sanomaan, kuten kirjan takakansi mainostaa. Kirja on jotenkin omituinen ja vähän sekavakin. Ihmisten puhetyyli on useimmiten mukavaa luettavaa, siinä on sellaista romanttista vanhan ajan henkeä. Tietysti tässä teoksessa kaikkein omituisinta on se, että siinä kuvataan kahden naisen välistä rakkautta ja eräs tohtorismies on transsukupuolinen, kun nyt otetaan huomioon se, että se on ilmestynyt alun perin vuonna 1936! Ei tästä ole oikein sanottavaa. Ihan ok pieni kirjanen, ei enempää. PS: Kuten joku on saattanutkin ehkä huomata, on minulla meneillään eräänlainen homoseksuaalisu

Pulkkisen esikoinen on osuvasti nimetty, sillä rajan veto ja rajojen vääristyminen on avainsana jokaisen henkilön kohdalla, iästä riippumatta. Kirjassa kulkee aluksi irrallaan viisikymppisen Anjan ja tämän miehen surumielinen tarina ja sen rinnalla teinityttö Marin ja tämän äidinkielen opettajan Julianin salasuhde. Välissä on vielä Julianin pienen Anni -tytön näkökulmaa. Jatkuva henkilöiden vaihtuminen on välillä ärsyttävää, mutta henkilöiden tarinoiden yhdistyessä se lakkaa haittaamasta. Pulkkisen kielenkäyttö on varsi kaunista, tai ainakin useimmiten. Julianin ja Marin seksikohtauksissa taas kieli rikkoutuu hyvinkin rivoksi ja rumaksi, mutta se lienee tarkoituksellinen tyylirikko. Ja kyllä se sinne sopii minustakin, 16-vuotiaan ja naimisissa olevan miehen suhde on pakostakin yököttävä. Siinä on aina hyväksikäytön sävy. Anjan ja tämän Alzheimeria sairastavan miehen tarina oli surumielisen kaunis ja voimakas.    Pulkkisella on myös hienoja oivalluksia elämästä. Tämä on mielestän

"Mä en haluu olla, jos äiti ei rakasta mua." Marja-Leena Parkkinen kokosi suomalaisten ja suomenruotsalaisten homoseksuaalien sekä heidän vanhempiensa tarinoita yksiin kansiin parisuhdelain päätöksen aikoihin. Ihmisiä ja tarinoita löytyy laidasta laitaan, joillain oman identiteetin löytäminen on vienyt vuosikymmeniä, joillain on ollut vaikeuksia hyväksyä se. Lähipiirin reaktiota on pelätty ja toisinaan se pahin peikko on ollut vain siellä omassa päässä. Ikävä kyllä löytyy niitäkin tarinoita, joissa vanhemmat ovat suhtautuneet todella ikävästi. Oikein mainio kirja! On mielenkiintoista lukea muiden kaltaistensa ajatuksia eri vuosikymmeniltä. Tämä myös itketti välillä kauheasti, varsinkin alussa. Ihmisten pelko itsestään ja muiden suhtautumisesta oli riipaisevaa luettavaa, josta hyvänä näytteenä tuo tekstini alussa oleva sitaatti.   Kaikkein järjettömimmiltä tuntuivat kahden isän reaktiot heidän kuullessaan poikansa homoudesta: ensimmäinen halu oli ollut tehdä itsemurha! M

"meillä kaikki on tuoksunut meillä kaikki on tuoksunut syksyltä tältä värien ajalta kun kesä sulaa punaisen ja ruskean alle ja talvi levittää kaipauksensa valkoiseksi" Z - rakkaustarina on tarina kahden naisen välisestä rakkaudesta ja mustasukkaisuudesta, joka saa suhteettomat mitat. Kirjailija pyörittää tarinaa Annan , vakavasti sairaan ja teillä tietymättömillä olevan naisen, tämän rakastetun Z 'n sekä Annan siskon kautta. Z, Annan sisko Arnthúdur ja tämän mies ovat kokoontuneet yhteen ja pelätessään Annan puolesta he keskustelevat ja Z lausuu Annan runoja. Aiemmin Z'a vierastanut Arnthúdur alkaa tutustua tähän, ja tulee jakaneeksi monta tuskallista muistoa ja salaisuutta tämän kanssa. Samalla Anna käy toisaalla läpi runojaan ja Z'n kirjeitä sekä elämäänsä. Olin hieman huolissani aloittaessani, sillä pettymys Sydän, kuu ja sinilinnut -kirjan kanssa oli tuoreessa muistissa eikä alku rullannut sujuvasti. Turhaan kuitenkin pelkäsin: kun pääsin rauhoit

"Vaikka nainen pystyisi peittämään inhonsa ja unohtamaan mitä olette, niin te ette pysty. Jäätte katselemaan itseänne peilistä aamulla kun ajatte partaanne. Näette ketkä teitä katsovat. Te tiedätte. Vain toinen samanlainen voi ymmärtää kaltaistaan. [...] Joka kerta kun katsotte vaimoanne, näette sen mitä teiltä puuttuu." Max ja Isaac ovat siamilaiset kaksoset, jotka on myyty lapsina sirkukseen. Äiti ja isä jättivät heidät äidin isän ja sisaren hoteisiin jo hyvin pieninä. Max on eläväinen ja ärsyttäväkin, Isaac taas eräänlainen sivustakatsoja. Miesten luonteet eroavat siis paljon toisistaan, mutta silti yön pimeinä tunteina Isaac painautuu veljeään vasten pakahtumaisillaan rakkaudesta.   Sivuhahmoissa on niin homoja, lesboja, biseksuaaleja kuin pedofiilejakin ja paljon muita. Sirkus on täynnä kummajaisia ja "kummajaisia". On vaikea sanoa mitään järkevää kirjasta, joka on arvioitu niin useassa blogissa. Päällimmäisenä on pieni pettymyksen tunne. Tässäkö se oli?

Jokunen aika sitten bloggasin Helen Walshin romaanista Englantilainen tragedia . Uskokaa tai älkää, se oli ensimmäinen kirja, joka sai minut itkemään ihan sillä tavalla oikeasti, suorastaan valtoimenaan! Aiemmin on toki tapahtunut sellaista silmien kostumista, mutta en ole ikinä kehdannut itkeä. Poika ja Ilves oli kyllä sellainen paketti kirjanakin, että vetistelyn tarvetta olisi ollut. Aihe tuli mieleeni Jennin bloggauksesta , jossa hän käsittelee pelottavia kirjoja. Mutta entäs sitten ne itkettävät opukset? Mille/millaisille kirjoille olette itkeneet? Vai oletteko samanlaisia kuin minä, ettette ole kehdanneet vetistellä (varsinkaan, jos paikalla on muita)? Sana on vapaa.