Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2023.

Sami Lopakka - Marras

Kuva
"Meillä oli ratissa puolihullu typerys, joka minä hetkenä hyvänsä saattoi ruveta kaivelemaan puoliavointa persettään ja horjauttaa koko laitoksen reunuksen yli. Meillä oli kyydissä kännisiä, jotka milloin tahansa saattoivat syöksyä kuskin koppiin ja örveltää bussin rotkoon. Meillä oli useampia kyytiläisiä, jotka olivat jumalauta halunneet kuolla jo vuosia. Me olimme tehneet samasta toiveesta laulujakin, huutaneet ahdistuksemme koko maailmalle ja myyneet sillä paljon levyjä. Minä olin yksi heistä, ollut joskus kenties halukkain kaikista. Nyt halusin elää.      En missään olosuhteissa olisi pystynyt päättämään elämääni hyppäämällä tyhjyyteen rotkon reunalta tai pilvenpiirtäjän katolta. Mikä kammottava kuolema.      Ennemmin tappaisin itseni kuin hyppäisin." Sami Lopakan esikoisteos Marras (Like 2014) on fiktiivinen, mutta selvästi tietyiltä kohdin melko autofiktiivinen tarina pohjoissuomalaisesta sekoilevasta metallibändistä, joka lähtee ruotsalaisen lämmittelijän kanssa kuuka

Kirjabloggaajien kesälukumaraton! (päivittyvä bloggaus)

Kuva
 Tänä viikonloppuna, 23.-27.8.2023 on kirjabloggaajien kesälukumaraton. Tapahtuman järjestää Yöpöydän kirjat -blogi . Itse aloitan oman 12   24 tunnin maratonini nyt perjantaina klo 16. Kirjoitan välillä maratonkuulumisia tähän postaukseen. Pinossani on: Heikki Tarma - Joensuu - Katuja ja kortteleita - kuvakirja Sami Lopakka - Marras Matt Haig - Keskiyön kirjasto Karin Slaughter - Unohdettu tyttö Alexander McCall Smith - Kirahvin kyyneleet Klo 17:15 Aloitin maratonin Kirahvin kyyneleillä. Mma Ramotswen kuulumisia on aina kiva lukea. Seuraavaksi hyppään Sami Lopakan Marraksen kyytiin. Klo 19:21 Olen lukenut Marrasta kuin liimattuna. Nyt tuntuu siltä, että voisi kuitenkin lukea jotain muuta. Ehkäpä alan paneutua Joensuun katuihin. Klo 20:43 Lueskelin vähäsen Tarman kirjaa. Siinä ohessa söin karkkia ja löin äidin kanssa korttia. Nyt siirryn takaisin Lopakan kirjaan, se todella imaisi mukaansa. Klo 21:45 Melkoista menoa Lopakan kirjassa. Nyt alan notkua netissä jonkin aikaa, ehkäpä vielä l

Päivi Honkapää - Meren alku (Viides tuuli -trilogia 2)

Kuva
"Kun Dammaraa ei vielä ollut ja aavikko lymysi laaksossaan niin kuin peto emonsa kohdussa, oli vain metsä ja kallio. Tuolla kalliolla ja tuon metsän suojassa tuulta puhuteltiin ensimmäisen kerran. >>Kuuleeko kukaan?>> joku kuiskasi, ja joku toinen kuuli vastasi. He pelästyivät toistensa ääniä, ja ensimmäisiä sanoja seurasi hiljaisuus, jota kesti aina siihen saakka kunnes toinen, eikä kukaan tiedä kumpi, kysyi: >>Kuka olet?>> Siitä alkoi keskustelu, joka on sen jälkeen yritetty lopettaa yhtä monta kertaa kuin se on yritetty toistaa tai unohtaa tai selittää herkkäuskoisten kuvitelmaksi." Ensimmäisessä osassa tarinoita kertova Sawana antautui tuulien kuiskauksille, vaikka se on kiellettyä. Kirjan maailmassa varsinainen fantasiaelementti syntyy elävistä tuulista, joita osa ihmisistä pystyy hallitsemaan. Toisessa kirjassa Meren alku (WSOY 2009) kaikkien merten kapteeni Geret on Tarquelin omatunto, jonka tehtäviin kuuluu estää tuulenhaltioiden toiminta. Ger

Eeva Turunen - Sivistynyt ja miellyttävä ihminen

Kuva
"kanttorihuolet ovat virinneet toden teolla, se minun on välttämättä todettava miten varmistua tasosta? moni kanttori tempaisee tahattomasti riitasoinnun - taikka vasiten -, ja niin ovat maahanpanijaiset vesitetyt ehkä voin itse toimia kanttorina ehkä en voi suunnitelmani on se, että opetan puolisolleni ylipäätään joitakin nuotteja suhteemme kohenee, jos tiedämme samoja asioita hän ei suinkaan hahmota, mikä on kolmisointu minä elän koko ajan sanoisinko täydessä ymmärryksessä siitä, mikä on vaikkapa duurikolmisointu, kun taas puolisoni elää päivästä toiseen täysin tietoa vailla" Eeva Turusen romaani Sivistynyt ja miellyttävä ihminen (Siltala 2022) on hykerryttävä kuvaus arkkitehtinaisesta, jolla alkaa pakka hajota. Hän on seurannut ukkinsa jalanjälkiä ammattinsa suhteen, ja äärimmäisen pedantilla ukilla on ollut melkoisesti vaikutusta päähenkilön muuhunkin sielunelämään. Kirja koostuu hajanaisista fragmenteista, joista osassa ukki on jo kuollut ja hautajaisia järjestellään ja

Suvi Ahola ja Satu Koskimies (toim.) - Joka tytön runokirja

Kuva
  "Kun lapsenlapset syntyvät sinkoutuvat mummot viimeinkin syrjään äitiyden pyörremyrskystä ja ovat vapaita rakastamaan häikäilemättömästi niin kuin ei koskaan aikaisemmin." (Ote Eeva Kilven runosta) Suvi Ahola ja Satu Koskimies toimittivat teoksen  Joka tytön runokirja alun perin 2006, mutta tämä uusi laitos on vuodelta 2016 (Tammi). Kirjaan on valittu temaattisesti jaettuna erilaisia naisten naiseudesta kirjoittamia runoja, joskin joukossa on myös laulunsanoituksia varsinkin Maija Vilkkumaalta ja Anni Sinnemäeltä.  Kirjassa oli lukuisia helmiä, joita olen joistain kirjablogeistakin aikoinaan löytänyt. Vanhimmat runot olivat kaiketi muutamat Kantelettaresta löytyvät runot sekä 1900-luvun alun L. Onervan teokset. Uusimmat olivat 2000-luvun alkuvuosilta. Joukossa on melkoisesti suomalaisen runouden klassikoita, kuten jo mainitut Eeva Kilpi ja L. Onerva sekä Märta Tikkanen, Aulikki Oksanen ja Edith Södergran. Kaikkia runoilijoita en kuitenkaan tunnistanut; esimerkiksi Eeva He

Heikki Kännö - Ihmishämärä

Kuva
 "Hän oli ajatellut: - Olisiko Heinrich Hase kieltäytynyt tästä? Tieteen ja taiteen yhdistämisestä konkreettisimmassa ja jumalallisimmassa muodossaan; ajatusten takomisesta kuumimmassa mahdollisessa ahjossa? Ei varmasti olisi, enkä kieltäydy minäkään! - Baldovino oli nähnyt mielessään Benedictus de Spinozan nyökyttelevän päätään. Substanssin todellinen olemus... nyt se paljastettaisiin ja todistettaisiin, kenties jopa valjastettaisiin ihmiskunnan käyttöön, jolloin - kuka tietää - ehkä sen avulla käskytettäisiin Jumalaa ja peruutettaisiin ihmisen ekosysteemiä uhkaava, peruuttamattomaksi määritetty tuho." Heikki Kännön romaani Ihmishämärä (Sammakko 2022) on reilulla tuhannella sivullaan varsinainen runsaudensarvi. Siinä on monia ulottuvuuksia/tarinalinjoja, ja ne tapahtuvat eri ajoissa. Päälinja on kuitenkin seuraava: (lähi)tulevaisuuden Saksassa Kleven kaupungissa asuu kolme ihmistä, taiteilija ja tiedemies Baldovino, hänen vaimonsa Engelbertha ja Engelberthan isoäiti Ethelin

Anna Pölkki - Kakkuja salaisesta puutarhasta (+reseptikokeilu!)

Kuva
"Kirjaa tehdessäni luovuuteni liito leivonnassa löysi uuden tason. Jokainen kakku tuntui kuin ainutlaatuiselta taideteokselta, tarinalta kakun muodossa. Olen hyödyntänyt omia mielikuviani, mutta kaikilla on oma tapansa tehdä kirjat eläviksi mielessään. Siksi haluankin, että kirjani reseptejä käytetään luovasti. Juuri sillä tavalla kuin sinä haluat nähdä kirjan." Anna Pölkin kakkuja ja tarinoita yhdistävä reseptikirja Kakkuja salaisesta puutarhasta (Avain 2023) on visuaalisesti hyvin kaunis ja viehättävä. Pölkki halusi yhdistää rakkautensa kakkuihin ja klassikkoasemassa oleviin (lasten)kirjoihin. Hän paneutui mieliteoksiinsa ja alkoi kehitellä niihin sopivia kakkuja. Tuloksena on 20 tarinoihin perustuvaa kakkua, jotka on jaettu vielä vuodenaikojen mukaan. Pölkki on monelle kirjabloggaajalle tuttu blogistaan Matkalla Mikä-Mikä-Maahan . Sieltä minäkin tämän uutuuskirjan huomasin. Sanottakoon, etten ole varsinainen leipuri enkä juurikaan koske reseptikirjoihin, mutta kakkujen yh

Goscinny & Uderzo - Asterix gallialainen (Asterix seikkailee 1)

Kuva
 Tulipa taas tartuttua sarjakuviin. Minulla on parhaillaan kesken tosi paksu opus, jonka maaliin saattamisessa kestänee vielä tovi. Tutut sarjakuvat keventävät mukavasti. Luin Asterixeja jonkin verran jo lapsena. Tämäkin sarjan avausosa Asterix gallialainen (Egmont Kustannus 1974/2018, suomentanut Outi Walli) oli ennestään tuttu. Albumi esittelee sarjakuvan keskeiset hahmot ja sen olennaisen lähtökohdan eli gallialaisten tarumaisen ylivoiman roomalaisia vastaan. Roomalaiset sieppaavat tietäjä Akvavitixen saadakseen tietää, mistä gallialaiset saavat voimansa. Siinä asiassa Kummelia lainatakseni apinaa koijataan aivan kerrakseen.  Ainakin tämä avausosa oli itselleni täyttä välipalaviihdettä. Asterixin maailma on hauska, mutta itseeni uppoavat enemmän Tintit ja aina silloin tällöin nautittuna myös Yoko Tsunot. On kuitenkin niin, että ikivanhassa Keskisuomalaisen 100 kirjaa -haasteessa pitää lukea koko tämä Asterix-sarja, joten näin siis tapahtukoon. Voi kyllä hyvinkin olla, että luen us