Ankin kirjablogi

"Pidän sormitatuointejani henkilökohtaisina kapinakuvina kaikkia niitä vastaan, joiden mielestä naisen ei ole soveliasta tatuoida sormiaan." - Destemóne Koivunen Destemóne Koivunen Naisen iholla (Tammi 2013) on upea taidekirja täynnä eri-ikäisten ja -kokoisten naisten tatuointeja ja tarinoita. Kuvat ovat todella laadukkaita ja onnistuneita, ja niitä jää katselemaan pitemmäksikin aikaa melkein huomaamatta.     Voitin kirjan Jenny Belitz-Henrikssonin viehättävästä blogista arvonnassa ja olen siitä iloinen. Tällaista kirjaa ei tule usein vastaan enkä koskaan olisi varmasti raskinut hankkia sitä omaksi. Lukukokemus oli kiinnostava siinäkin mielessä, että olen Belitz-Henrikssonin blogin kautta seurannut haaveen muuttumista konkretiaksi. Täytyy sanoa, että haave on toteutettu onnistuneesti!     Pidin siitä naiseuden kirjon moninaisuudesta, joka tulvii kirjasta. Vanha myytti tatuointien sopimattomuudesta naisille kumoutuu täysin, niin hienoja ja kantajiensa näköisiä kuva

"Lantern Hill oli kolmikulmaisen maapalan kärjessä, jonka toisella sivulla oli merenlahti ja toisella satama. Heidän ja meren välissä oli hopean- ja lilanhohtoisia hiekkadyynejä. Ne ulottuivat vallina satamaan, jossa suuret ja kimmeltävät, siniset ja valkoiset aallot ryöppysivät aurinkoiselle rannalle. Salmen takana kohosi taivasta vasten valkoinen majakka ja sataman toisella puolella purppuraisten kukkuloiden varjoisat harjanteet, jotka uneksivat toisiinsa kietoutuneina. Ja kaiken yllä väikkyi Prinssi Edwardin saaren sanoinkuvaamaton lumo." L. M. Montgomeryn Jane ja Saaren kutsu ( Jane of Lantern Hill 1937, suomentanut Sisko Ylimartimo , Minerva 2013) on tulvillaan Prinssi Edwardin saaren lumoa. Kuten Ylimartimokin loppusanoissaan mainitsee, kirja on ennen kaikkea ylistyslaulu tuolle viehättävälle pienelle saarelle.      Jane on onneton ja kömpelö nuori tyttö, joka asuu suloisen äitinsä, kylmän isoäitinsä ja tympeän Gertrude -tätinsä kanssa ylenpalttisen hienossa talo

"Pieni, typerä, unelmoiva, onnellinen, tietämätön nelitoistavuotias! Aina kuvittelemassa, että edessä olevat vuodet kätkivät jotakin suurta, ihmeellistä ja kaunista. Aivan varma, että 'vuorten hohto' olisi tavoiteltavissa. Aivan varmana, että unelmat aina toteutuisivat. Huspu nelitoistavuotias, joka kuitenkin oli tiennyt, miten olla onnellinen.      - Kadehdin sinua, Emilia sanoi. - Kunpa en olisikaan avannut kirjettäsi, pikku hupakko. Palaa takaisin varjoiseen menneisyyteen äläkä koskaan tule uudelleen - pilkkaamaan minua. Valvon varmaan sinun tähtesi. Makaan hereillä koko yön ja säälin itseäni." L. M. Montgomeryn Runotyttö -trilogian viimeinen osa Runotyttö etsii tähteään ( Emily's Quest 1927, suomentanut Laine Järventaus-Aav 1949, WSOY 2005) on päällisin puolin nuoren naisen rakkauskärsimyksiä ja kirjallista kunnianhimoa. Syvemmällä on kuitenkin vielä yksi teema; itsepetos ja sen tuoma kärsimys.      Aivan alkuun on todettava, etten voisi olla kovin mon

"Naiselle on ominaista aggressioiden kanavoiminen epäsuoriin väyliin, kuten kuten psykosomaattisiin ja anorektisiin oireisiin ruumiin näyttämöllä, tai aggressioiden kääntäminen itseen, masennukseen, itseä tuhoavaan käyttäytymiseen tai kärsimykseen koko elämässä, kuten pitkissä psykoterapioissa olen voinut todeta. Myös pakkoajatuksiin ja -toimintoihin voi kanavoida tukahdutettua kiukkua. Epäsuora aggressio on usein näkymätöntä, piilotettua." Psykoanalyytikko ja terapeutti Elina Reenkolan kolmas kirja Nainen ja viha (Minerva Kustannus 2012) käsittelee hyvin mielenkiintoisia teemoja. Yhdistelmä nainen ja viha herättää vieläkin voimakkaita tunteita ja kysymyksiä sukupuolieroista. Onko naisen viha erilaista kuin miehen?     Reenkolan mukaan vihan ilmaisu on hyvin erilaista miehiin verrattuna. Naisen viha ei useinkaan ilmene suorana aggressiivisena käytöksenä vihan kohdetta kohtaan, vaan epäsuoremmin. Monet naiset kärsivät liiasta kiltteydestä, joka estää vihan purkautumista r

"Olen aina vakaasti noudattanut tekemääni päätöstä... etten katso todeksi mitään, mikä ei näytä minusta selvemmältä ja varmemmalta kuin minusta aikaisemmin näyttivät geometrikkojen todistukset... olen sitä paitsi havainnut eräitä lakeja, jotka Jumala on niin selvästi säätänyt luonnolle ja joista hän on istuttanut sieluihimme niin hyvät käsitykset, että meidän täytyy tarpeeksi harkittuamme olla vakuuttuneita siitä, että niitä noudatetaan täsmällisesti kaikessa, mitä on ja tapahtuu maailmassa." ( René Descartes , Metodin todistus ) Suuret filosofit (Otava 2008) on kokoelma kymmenestä merkittävästä länsimaisesta filosofista. Eri kirjoittajat ovat tehneet kustakin henkilöstä esseen, johon he ovat valinneet jonkun näkökulman filosofin elämäntyöstä. Esimerkiksi Kenneth McLeish käsittelee Aristoteleen runousoppia ja Raymond Plant Hegelin suhdetta uskontoon. Kunkin esseen lopussa on vaikuttava viitelista.     Olen lukenut tätä järkälettä pitkin kulunutta vuotta valmistautues

"- He ovat uusi Atreuksen suku, Jumala on heidät tuominnut, ja he saavat rangaistuksensa, he katoavat kuin lasten rakentamat korttitalot, kun Jumalan henkäys osuu heihin - vaikka heitä olisi satamäärin. Kolme kuukautta sitten kuoli herra Saint-Méran, vähän myöhemmin rouva Saint-Méran, äskettäin kuoli Barrois, tänään vanha Noirtier tai nuori Valentine." Monte Criston kreivi ( Le comte de Monte-Cristo , 1844-45, suomentanut Jalmari Finne , Otava 2005) on Alexandre Dumas 'n todennäköisesti tunnetuin ja pidetyin romaani. Puhdassydäminen ja hyväntahtoinen Edmond Dantés on onnensa kukkuloilla; hän saa todennäköisesti ylennyksen kapteeniksi ja häät ihanan morsiamen Mercedeksen kanssa vietetään pian. Unelmat särkyvät, kun juonittelun tuloksena hänet pidätetään bonapartelaisena ja heitetään vankilaan. Vuosien kuluttua näyttämölle ilmestyy salaperäinen Monte Criston kreivi , joka jakaa oikeutta hyville ja pahoille...      Monte Criston kreivi on juuri niitä viehättäviä 1800-l

Helmikuukin oli melko lukuisa kuukausi, tosin loppupuoli oli postauksissa hiljaista Monte Criston kreivin viedessä niin paljon lukuaikaa. Nytpä on sekin järkäle luettu! John Irving - Garpin maailma Tove Jansson - Geschichten aus dem Mumintal Antoine de Saint-Exupéry - Pikku prinssi Kira Poutanen - Ihana meri Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus Minna Canth - Anna Liisa Patricia Cornwell - Punainen usva Yhteensä seitsemän kirjaa siis! Joukossa on kuitenkin kaksi järkälettä, Rikos ja rangaistus sekä Garpin maailma. Monte Criston kreiviä en ehtinyt viime kuun puolella lukea loppuun, mutta ei se mitään. Ei tämä kilpalaji ole.     Viime kuun kirjat olivat hyviä, monet jopa erinomaisia. Ne toimivat helpottavana lohtuna koko muun elämän mentyä sekaisin. Lukeminen on kuitenkin viime kädessä juuri eskapismia. Jos joskus tulevaisuudessa sattuisin lukemaan jonkun näistä kirjoista uudelleen, tulisivat kaikki tuskalliset muistot taas pintaan... On jännittävää, miten mieleen jääneiden