Ankin kirjablogi

Yö pilvet, vihreät tähdet tuulee, tyyntyy                 sarastaa, järvi on taivas.                    -Kai Nieminen, Kiireettä (1977) Tämä on toinen panokseni K-blogin Jennin ihanaan runohaasteeseen . Runot sulostuttavat elämää, tosin on myönnettävä, etten hirveästi vielä tunne eri runoilijoiden teoksia. Mutta se asia korjaantunee pikku hiljaa! Tämän mainion runoilijan löysin Kuuttaren postaaman upean Minun juureni -runon kautta, joka siis on Niemisen kirjoittama. Hänen tuotantonsa vaikuttaa lupaavalta!

 Elokuu on ollut kyllä hämmentävän lukuisa kuukausi! Yhteensä kahdeksan kirjaa! Meikäläiselle se on melkoinen määrä, varsinkin koulun alkamisen huomioon ottaen. Kaiken lisäksi määrä ei turmellut laatua, vaan valtaosa kirjoista oli todella hyviä. Siri Hustvedt - Amerikkalainen elegia Annie Proulx - Lyhyt kantama Karin Slaughter - Sokaistu Riikka Pulkkinen - Totta Sean Stewart - Matkijalintu Kaj Kalin - Veressä Vigdís Grímsdóttir - Kun tähti putoaa Edith Södergran - Maa jota ei ole Amerikkalainen elegia jäi hyvin mieleen ja oli todella antoisa lukukokemus. Haluan ehdottomasti lukea Hustvedtilta lisää.    Lyhyt kantama saa ikävä kyllä jumbosijan tällä listalla, oli se sen verran puiseva novellikokoelma. Viimeinen novelli Brokeback Mountain kyllä pelasti paljon! Haluaisin nähdä elokuvan pian.      Sokaistu oli yksi parhaimmista kirjoista tässä kuussa. Ensi kosketukseni Slaughterin kirjoihin ja erittäin koukuttava sellainen.      Supersuosittu Tottakin tuli luett

01 - Lempikappale 02 - Kappale josta pidän vähiten   03 - Kappale joka saa minut iloiseksi 04 - Kappale joka saa minut surulliseksi 05 - Kappale joka tuo mieleeni jonkun (henkilön) 06 - Kappale joka tuo mieleeni paikan 07 - Kappale joka tuo mieleeni tietyn tapahtuman 08 - Kappale jonka sanat osaan ulkoa 09 - Kappale jonka tahdissa voin tanssia 10 - Kappale joka saa minut nukahtamaan 11 - Kappale lempibändiltäni/-artistiltani 12 - Kappale bändiltä/artistilta jota inhoan 13 - Salainen pahe 14 - Kappale josta kukaan ei voisi kuvitella minun pitävän 15 - Kappale joka luonnehtii minua 16 - Kappale jota joskus rakastin, mutta nyt inhoan 17 - Kappale jonka kuulen usein radiosta 18 - Kappale jonka toivoisin kuulevani radiosta 19 - Kappale lempialbumiltani 20 - Kappale jota kuuntelen, kun olen vihainen 21 - Kappale jota kuuntelen, kun olen iloinen 22 - Kappale jota kuuntelen, kun olen surullinen 23 - Kappale jonka tahdon soivan häissäni 24 - Kappale jonka tahdon soivan h

Sairaskäynti Tuon sinulle vain yhden kukista raskaan oksan kevään suuresta metsästä. Sinä vaikenet ja katselet sairauden syventämillä silmilläsi valon heijastuksia kristallissa. Sinä vaikenet ja hymyilet, sillä tämä kevät kulkee ohi sydämesi. Ei meillä ole mitään sanottavaa enää. Maa jota ei ole (Landet som icke är, 1925) on Edith Södergranin viimeiseksi jäänyt runokokoelma. Sen runot kertovat haaveista ja toiveista, mutta erityisesti sairaudesta ja kuolemasta. Tähän lienee vaikuttanut se, että runoilija sairasti keuhkotautia ja se varjosti koko hänen elämäänsä. Muistan myös lukeneeni ihmettelyä siitä, miten hänen runojaan lukiessa tuntuu kuin hän olisi aavistanut kuolevansa nuorena. Itsellänikin se on käynyt mielessä.          Olen maininnut varmaan useaankin otteeseen Södergranin olevan lempirunoilijani eikä se tämän kokoelman lukemisen jälkeen ainakaan muuttunut. Hänen runonsa ovat vaikuttavia, ne iskevät suoraan sisimpään ja saavat olon vaikuttuneeksi, kuten hyvät r

"Äkkipäätään minusta tuntui, kuin hänen kasvonsa olisivat olleet minulle tutu, vaikken saanutkaan niitä palautettua mieleeni. Nuorella miehellä oli keltainen liina sidottuna silmilleen ja Lena oli kirjoittanut liinaan näin: Lopulta kaikki ajautuvat rantaan." Kun tähti putoaa on päätösosa trilogialle, joka alkoi Valosta valoon- kirjasta ja jatkui Sydän, kuu ja sinilinnuilla . Islanti ja Madrid ovat molemmat mukana kuvioissa ja vanhat tutut puuhaavat juttujaan, mukanaan kaksi uutta tuttavuutta. Eräänä päivänä rannalle ajautuu lautta, jolta löytyy sidottu ja surmattu nuori mies. Kjartan päättää saada asiasta selon.            Kirja ei ole dekkari, vaikka se siltä nyt kuulostaakin. Tai ainakaan minä en sitä sellaiseksi mieltänyt. Hahmot elävät elämäänsä ja käyvät läpi historiaansa ja tuntojaan. Toisaalta tämä oli rakasta, tuttua Grímsdóttiria , toisaalta jotenkin... valjua. Kirjassa oli kyllä hetkensä. Kirjailijan omalaatuisesta maailmasta ei voi olla pitämättä eikä myöskää

"Valmista. Talvi voi tulla ja olla kotonaan. Aika elää muutama päivä jouten ja kerrata sylikkäin kesää." Kaj Kalinin teos Veressä on yksi erikoisimmista kirjoista, jonka olen lukenut. Takakannessa sanotaan sen olevan "aforistiikan, proosarunon ja romaanin välimaastossa." Itse jättäisin romaani-määritelmän heti kättelyssä pois, sillä ei tästä sellaista mitenkään saa. Koko kirja on tuollaisia lyhyitä pätkiä. Aforistiikan ja proosarunon välimaasto taas on osuvasti sanottu. Kuka vetää rajan?         Veressä on ollut HLBTI -kirjallisuuden listallani jo kauan ja mielestäni hienon nimen houkuttamana lainasin sen kirjastosta. Se maalailee ajatelmia rakkaudesta, sairastumisesta, kuolemasta ja elämästä kertoen melko todennäköisesti kahden miehen välisen rakkaustarinan. Sukupuolet eivät tule esille suoraan, mutta itse tulkitsisin henkilöt miehiksi ja jonkin syyn takiahan kirja löytyy tuolta listalta.        Aloin lukea kirjaa mahdollisimman huonona ajankohtana: ennen nuk

Jenni haastoi bloggaajat tarttumaan runouteen ja julkaisemaan sitä blogissa, joten pitihän sitä tarttua toimeen! En lupaile mitään tulevaisuudelle, sillä minulla ei ole aina kauheasti aikaa blogille koulun yms. takia. Mutta tässä viimeinen osio Edith Södergranin, lempirunoilijani, runosta Päivä viilenee... Se on turhan pitkä julkaistavaksi kokonaan, joten laitan viimeisen ja parhaan säkeistön. Runo on puhutteleva ja käsittelee naisen ja miehen (?) välistä suhdetta kriittisesti. Södergran otti kantaa runoilla aikansa miesten ja naisten asemiin, jotka eivät 10-20 -luvuilla olleet tasa-arvoisia. 4 Sinä etsit kukkaa ja löysit hedelmän. Sinä etsit lähdettä ja löysit meren. Sinä etsit naista ja löysit sielun - olet pettynyt.

01 - Lempikappale 02 - Kappale josta pidän vähiten   03 - Kappale joka saa minut iloiseksi 04 - Kappale joka saa minut surulliseksi 05 - Kappale joka tuo mieleeni jonkun (henkilön) 06 - Kappale joka tuo mieleeni paikan 07 - Kappale joka tuo mieleeni tietyn tapahtuman 08 - Kappale jonka sanat osaan ulkoa 09 - Kappale jonka tahdissa voin tanssia 10 - Kappale joka saa minut nukahtamaan 11 - Kappale lempibändiltäni/-artistiltani 12 - Kappale bändiltä/artistilta jota inhoan 13 - Salainen pahe 14 - Kappale josta kukaan ei voisi kuvitella minun pitävän 15 - Kappale joka luonnehtii minua 16 - Kappale jota joskus rakastin, mutta nyt inhoan 17 - Kappale jonka kuulen usein radiosta 18 - Kappale jonka toivoisin kuulevani radiosta 19 - Kappale lempialbumiltani 20 - Kappale jota kuuntelen, kun olen vihainen 21 - Kappale jota kuuntelen, kun olen iloinen 22 - Kappale jota kuuntelen, kun olen surullinen 23 - Kappale jonka tahdon soivan häissäni 24 - Kappale jonka tahdon soivan h

"On lahjoja, joista ei voi kieltäytyä." Antoinette Beauchamp on juuri pitänyt äitinsä hautajaiset, kun hän kuulee tulevansa raskaaksi. Tieto tulee sen verran korkealta taholta, että Antoinette päättää hankkiutua raskaaksi keinohedelmöityksellä - ja onnistuukin nopeasti. Kaikki näyttää hyvältä, kunnes hän saa potkut ja mamman velat jäävät maksettaviksi ja huoli lapsen tulevaisuudesta jäytää. Kaiken lisäksi sille pitäisi löytää isäkin. Samassa hötäkässä Antoinetten sisko päättää mennä naimisiin juuri laskettuna aikana ja Ratsastajat ottavat Antoinetten aika ajoin haltuunsa...       Aivan aluksi täytyy sanoa, että tämä oli todella kummallinen lukukokemus, minkä voi varmaan päätellä (sekavasta) juoniselostuksesta. Yliluonnollisuus, tai siis maaginen realismi ei tökkinyt tosin ollenkaan. Se sujahti kaiken keskelle täysin sujuvasti, ainakin kun sitä ei miettinyt sen kummemmin. Mutta olihan kaikki vähän omituista ja kirjassa tapahtui verrattain paljon. Kaikkein suurin hämmenny

01 - Lempikappale 02 - Kappale josta pidän vähiten 03 - Kappale joka saa minut iloiseksi 04 - Kappale joka saa minut surulliseksi 05 - Kappale joka tuo mieleeni jonkun (henkilön) 06 - Kappale joka tuo mieleeni paikan 07 - Kappale joka tuo mieleeni tietyn tapahtuman 08 - Kappale jonka sanat osaan ulkoa 09 - Kappale jonka tahdissa voin tanssia 10 - Kappale joka saa minut nukahtamaan 11 - Kappale lempibändiltäni/-artistiltani 12 - Kappale bändiltä/artistilta jota inhoan 13 - Salainen pahe 14 - Kappale josta kukaan ei voisi kuvitella minun pitävän 15 - Kappale joka luonnehtii minua 16 - Kappale jota joskus rakastin, mutta nyt inhoan 17 - Kappale jonka kuulen usein radiosta 18 - Kappale jonka toivoisin kuulevani radiosta 19 - Kappale lempialbumiltani 20 - Kappale jota kuuntelen, kun olen vihainen 21 - Kappale jota kuuntelen, kun olen iloinen 22 - Kappale jota kuuntelen, kun olen surullinen 23 - Kappale jonka tahdon soivan häissäni 24 - Kappale jonka tahdon soivan haut

"Maalaus on jollain tavalla tiivistymä hänestä. Se kantaa kaikkea sitä mikä hän lapsena oli ja mikä oli hänessä vasta oraalla. Jos maalaus jää tänne, Tammilehdon puutarhavajaan, oravien hätäisten visiittien armoille, hän itse jää tänne. Tai vielä pahempaa: hän jää lapsuuteen, niihin hahmottomiin pelkoihin ja toiveisiin, joita ei osannut nimetä mutta jotka tunnisti omakseen." Vihdoin ja viimein sain Tottan luettavekseni! Se kutsui minua yllättäen kirjaston palautushyllyltä, ja tietysti nappasin sen mukaani. En odottanutkaan sitä kuin noin vuoden...        Totta on kirja rakkaudesta, menetyksestä ja ennen kaikkea surusta. Miten voi selvitä, kun tietää rakkaansa pian kuolevan? Kun saa tietää, ettei olekaan se ainoa?         Olen lukenut aiemmin kirjailijan esikoisen Rajan, josta en loppujen lopuksi kauheasti perustanut. Siihen nähden pidin tästä kirjasta paljon enemmän. Tarina imi mukaansa ja kieli oli kaunista, jopa kekseliästäkin välillä ja henkilöiden tuntojen kuvailu oli

Bongasin tämän kirjan Hreathemuksen blogista ja kiinnostuin kovasti esittelyn perusteella. Tämä on ensimmäinen kirja, jonka Slaughterilta luin.         Päähenkilö on Sara Linton , lastenlääkäri ja patologi. Hänen sunnuntai-iltapäivänsä saa rajun käänteen, kun hän löytää sokean Sibylin raiskattuna ja kuoliaaksi viilleltynä kahvilan vessasta. Siitä alkaa uskonnollisen fanaatikon etsintä eikä menneisyys jätä ketään rauhaan, eikä yksikään salaisuus paljastumatta.         Slaughterin esikoinen vetää vertoja Patricia Cornwellin esikoisen Post mortemin raakuudelle. Raiskaukset ovat tavallistakin julmempia eikä lukijaa säästellä yksityiskohdilta. Myös ruumiinavauksen ihanuuksia esitellään monipuolisesti. Kirjoissa on muutakin samaa: nuori/nuorehko nainen päähenkilönä ja raiskausmurhat. Täytyy sanoa, että julmuudestaan huolimatta tämä kirja oli todella hyvä! Imeydyin nopeasti tunnelmaan mukaan ja luin nälkäisesti eteenpäin. Sara oli miellyttävä ja samastuttava henkilö ja hänen ihmissuhte

Kuten otsikosta näkyy, sain tämän suloinsen tunnustuksen Leena Lumelta, kiitoksia! ♥ Tehtävänä on vastata kolmeen kysymykseen ja antaa tunnustus sitten eteenpäin. Mikä on lempivärisi? - Auts, tähän on hankala vastata. Toisaalta musta, koska lähes pelkästään siihen pukeudun ja koska se nyt vain on niin hyvä väri, mutta olen alkanut tykätä kauheasti punaisesta, varsinkin kirkkaasta punaisesta. Tosin tällä hetkellä vaatekaapissa on vain kaksi punaista vaatetta. :D Haluaisin kyllä lisää. Suosikkiruokasi? - Tähänkin on hankalaa löytää yhtä vastausta, mutta ehkäpä makaroonilaatikko. Tosin lohi on kauhean hyvää, ja jauheliharaejuustolla täytetyt letut ja... Minne haluaisit nyt matkustaa? - Jaa-a, täytyy sanoa, etten mihinkään tällä hetkellä. Matkustelu on kivaa, mutta ei huvita nyt. Korkeintaan tuohon n. 8 km päähän mökille äitiä ja kisuja katsomaan.^^ Ja sitten palkintoa eteenpäin! Tekisi mieli antaa tämä vaikka mihin, mutta rajataan nyt viiteen: Lost In Dressland Sinisen lin

Tämä haaste on ainakin Mari A:n ja Kuuttaren blogissa, ja jälkimmäiseltä tämän "varastin". Ja koska tämä on kirjablogi, en tee tätä päivittäin, vaan viikoittain. Aina tiistaisin, toivottavasti muistan... 01 - Lempikappale 02 - Kappale josta pidän vähiten 03 - Kappale joka saa minut iloiseksi 04 - Kappale joka saa minut surulliseksi 05 - Kappale joka tuo mieleeni jonkun (henkilön) 06 - Kappale joka tuo mieleeni paikan 07 - Kappale joka tuo mieleeni tietyn tapahtuman 08 - Kappale jonka sanat osaan ulkoa 09 - Kappale jonka tahdissa voin tanssia 10 - Kappale joka saa minut nukahtamaan 11 - Kappale lempibändiltäni/-artistiltani 12 - Kappale bändiltä/artistilta jota inhoan 13 - Salainen pahe 14 - Kappale josta kukaan ei voisi kuvitella minun pitävän 15 - Kappale joka luonnehtii minua 16 - Kappale jota joskus rakastin, mutta nyt inhoan 17 - Kappale jonka kuulen usein radiosta 18 - Kappale jonka toivoisin kuulevani radiosta 19 - Kappale lempialbumiltani 20 - Kapp

Tämä kirja oli minulla kirjastosta lainassa ihan eräpäivään asti ja tänään ehdin sen juuri sopivasti lukea loppuun. Menipähän aika hiljaisessa kahviossa supsikkaammin. :)     Lyhyt kantama on novellikokoelma, alaotsikolla Kertomuksia Wyomingista . Kaikki tarinat sijoittuvat siis ns. Villiin Länteen, jossa miehet ovat rautaa ja veneet puuta. Elämä on useimmille köyhää ja jatkuvaa taistelua työstä ja rahasta, ja työt ovat todella raskaita. Elämässä vähän kaikilla tuntui olevan hieman pessimistinen ote, kenellä enemmän kenellä vähemmän eikä se ole ihmekään. Kirjasta löytyy novelli Brokeback Mountain, josta on tehty Hollywood-elokuva. Sitä en ole vielä nähnyt, mutta nyt varsinkin kun olen alkuperäisen novellin lukenut, haluaisin entistä enemmän nähdä sen!          Brokeback Mountain oli ehdottomasti paras. Se oli hämmentävän roisi, mutta roisiudessaan todella uskottava ja realistinen - karjapaimenet tuskin ovat kovin neitejä. Välillä ronskius meni minusta suorastaan ällöttäväksi, mutta

"Tiedän, että se mitä sanotaan on usein vähemmän tärkeää kuin äänensävy, jolla se sanotaan. Dialogissa on musiikkia, salaperäisiä harmonioita ja dissonansseja jotka värähtelevät ihmisruumiissa kuin äänirauta." Amerikkalainen elegia kertoo monen newyorkilaisen tarinan. Se kerrotaan päähenkilö Erikin kautta, joka on psykoanalyytikko ja joka toipuu isänsä kuolemasta vähä vähältä. Kaiken taustalla on historia, sukujemme jo edesmenneet jäsenet, joiden elämä vaikuttaa aina nykyhetkee saakka. Myös amerikkalaisten yhteinen trauma, syyskuun yhdestoista, lyö tapahtumiin oman leimansa...        Tämä on ensimmänen hustvedtini ja täytyy sanoa, että olen aivan myyty! Kirja imaisi minut mukaansa heti ensi sivuilta ja kirjan kerronnassa on jotain tavattoman miellyttävää. Erik oli samastuttava hahmo ja erittäin älykäs. Juuri älykkyys kuvaa tätä kirjaa parhaiten ollen sekä sen vahvuus että heikkous. Vahvuus se on ensinnäkin siitä yksinkertaisesta syystä, että fiksua kerrontaa on mukavaa s

Heinäkuussa luin neljä kirjaa. Tavallaan se tuntuu vähältä, mutta ensinnäkin joukossa on kaksi tiiliskiveä, ja toiseksikin olen lopultakin oppinut olemaan stressaamatta lukutahdistani. Tässä kuussa olen lukenut täsmälleen silloin kuin on huvittanut ja olen ollut erinomaisen tyytyväinen. Lukemisesta on tullut rentoa.      Ja tyytyväinen saldoon saa ollakin, sillä joukossa oli yksi erittäin upea teos ( Haudankaivajan tytär ), yllättäjä ja hauskuuttaja ( Sadan vuoden yksinäisyys ) sekä ihanan mukaansatempaava tiiliskivi ( Ystävät hämärän jälkeen ). Yksi pettymyskin mahtui, Ars Magica . Tosin onneksi luin senkin, sillä siinä kuitenkin oli kaunis rakkaustarina ja puhuttelevaa uskonpohdintaa. Tässä vielä lista linkkeineen: Joyce Carol Oates - Haudankaivajan tytär Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys Nerea Riesco - Ars Magica John Ajvide Lindqvist - Ystävät hämärän jälkeen