Ankin kirjablogi

  "Taiteen merkitys ei ole ajan tappamisessa. Sen tehtävä ei ole tyhjän kohdan täyttämisessä jotain parempaa odoteltaessa. Taide luo aikaa, se luo elämää ja vetää ikuisuuden luoksemme. Taiteessa ovat läsnä kuoleman väistämättömyys ja ikuisuuden odotus. Yksinäisyys ja hiljaisuus myös opettavat meitä katsomaan taidetta. Vermeerin valoa, kun se virtaa läpi käsin hiotun ikkunan vuosisatojen taakse. Donatellon Johannes Kastajan kättä, joka on pysähtynyt oivalluksen portille. Kaikki tuo on mahdollista nähdä, jos läsnä on Carpelanin mainitsema "rikas yksinäisyys". Yksinäisyys, johon olemme malttaneet pysähtyä ja joka ei väistä kysymyksiä ikuisuudesta." Kansi Petri Kovács. Tertullianuksen tekstit englannisti suomentanut Leena Tamminen. Gummerus 2008. Hannu-Pekka Björkmanin kirja Valkoista valoa on kuin pääsisi ylängölle kirkkaaseen ilmaan pitkän kapuamisen jälkeen. Se on täynnä valoa ja myös varjoja. Selvästi laajasti sivistynyt näyttelijä kuljettaa meitä milloin milläkin v

 "Omille teilleen häipynyt isä, joka jätti elämääni pohjattoman tyhjiön. Kova palo kirjallisuuteen. Tietty seksuaalinen varhaiskypsyys. Ja varsinkin valtava tarve tulla nähdyksi. Kaikki edellytykset ovat nyt koossa." Alkuperäisteos Le Consentement (2020). Suomentaja Lotta Toivanen. WSOY 2021. Vanessa Springora kirja Suostumus on kuin vierailu likakaivossa. Se on kauhistuttava tositarina pedofiilin ansaan jääneestä tytöstä, jonka elämästä tulee sirpaleita. Koko yhteisö vain katsoo sormiensa läpi tätä hyväksikäyttösuhdetta, onhan seksuaalinen vapaus kaikki kaikessa. Iljettävyydestää huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi Suostumus on hyvin tärkeä kirja. Sillä on ollut myös vaikutusta: se nostatti Ranskassa keskustelun lasten ja nuorten asemasta ja seksuaalirikosten lainsäädäntöä ollaan kiristämässä. Kuka vielä uskaltaa väittää, ettei kirjallisuudella olisi edelleen merkitystä! Springora kuvaa kaikki vaiheet hyvin tarkasti. Hänellä on kaoottinen ja narsistinen isä, josta äiti lo

"Punakeltaraidalliseen muovikääreeseen pakattu pyöreä suklaakimpale oli kova ja kiiltävän tumma. Siitä kuului karheaa ääntä, kun se hankautui hienoteräisen raastimen pintaa vasten ja putoili pehmeinä pilvinä työpöydälle tuoksuen vanhojen kirjoituspöytien alalaatikoilta ja syksyn viimeisiltä lehdiltä, manteleilta, kanelilta ja sokerilta, pölyisiltä kamareilta täynnä karvaanmakeaa suklaata ja vanhoja rakkauskirjeitä." Alkuperäisteos The School of Essential Ingredients (2009). Suomentaja Helinä Kangas. Taitto Sisko Honkala. Bazar 2009. Olen lukenut juuri jotain ihanaa ja lempeää. Erica Bauermeisterin Elämän lempeät maut on ihastuttava kirja täynnä ruuan tuoksuja ja ymmärtämystä elämää kohtaan. Lillian on nuorehko kokki, jolla on näkemystä paitsi keittiössä, myös elämässä yleensä. Hän järjestää ruuanlaittokurssin, jonka osallistujilla on kullakin omat haasteensa ja tarinansa. Kurssin edetessä jokainen pääsee ainakin jonkinlaiseen päätepisteeseen siihenastisen elämänsä kanssa. Tä

"Päivä kääntyi jo iltaan, sumu tiheni. Kadunkulmaan asti tulkoon Hoffmann kanssani. Hän tietää, miltä huuto tukahtuva kuulostaa ja kenen kaksoisolento livahti kulman taa. Tuon hirveän varjokuvan olen nähnyt edelläni jo neljännesvuosisadan, se on totinen piinani... "Siis oikealle tästä? Tuon nurkan takana? Voi kiitos!" Pieni talo ja oja. En tiennytkään, että kuu on sekaantunut perin juurin asiaan. Se syöksyy tikkaita alas ja kiertää tyynenä tuon hylätyn talon, jossa yö lähtöä tehdessään katsoi peilinsirpaleita, katsoi pöytää ja pimeää, jonka sylissä surmattu nukkui unta sikeää." Toimittanut ja suomentanut Marja-Leena Mikkola. Ulkoasu Markko Taina. Taitto Jarkko Hyppönen. Tammi 2008. Olen etsinyt todella vaikuttavaa runoteosta jo kotvan aikaa, ja nyt olen päässyt lähemmäs kuin ehkä koskaan aiemmin. Anna Ahmatovan Valitut runot todella tekevät vaikutuksen! Vanha Venäjä elää niissä voimakkaasti ja Pietarin paikat heräävät henkiin. Ahmatova myös kirjoitti monta muistorun

"Kun nainen jäi yksin hän jätti jäähyväiset ajalle, siivosi hitaan perusteellisesti huoneensa joka avautui takapihan aurinkoon ja laskeutui verkkaan vuoteelle. Aurinko paistoi sisään ikkunasta ja lämmitti hänen sängynpäätyään, ja jalkoja. Oli kuin olisi kävellyt ummissa silmin ja silti tiennyt minne tie vei ja kuka toivottaisi tervetulleeksi." Alkuperäisteos Diktamina. Suomentaja Pentti Saaritsa. Otava 2004. Bo Carpelanilta olen tähän mennessä lukenut vain kaksi romaania, jotka molemmat jättivät minut hämmenyksiin. Ensinäkelmältä helppoja virkkeitä, jotka kuitenkin jäivät minulta enimmäkseen ymmärtämättä. Nyt päätin tarttua Carpelanin runoihin. Jossain määrin kävi sama kuin hänen kirjojensa kanssa. Kaikkiin runoihin en millään päässyt sisään enkä oikein tiedä miksi. Jotain kummaa ja salaperäistä Carpelanissa on! Kuitenkin joukossa oli tällaisia säkeitä: "Nyt asettuu pimenevä elämä levolle/ ja uneksii lasinkirkkaita unia/ kuoleman läheisyydestä." "Etsin sinua mu

  "Vaelsin tänä iltana hämärissä pienelle lammelle, jonka lähistöllä on aina ollut lumoavaa kävellä kevätiltaisin. Rannalla kasvavien puiden lomitse siivilöityi veteen lännestä heikkoa ruusun vivahdetta. Ei tuulen henkäyskään liikuttanut lammen pintaa, ja jokainen lehti ja oksa, sananjalka ja ruoho kuvastui sen kalvoon. Katsoin siihen - ja näin kasvoni: taipuneen oksan vuoksi näytti kuin minulla olisi ollut päässäni lehväkiehkura - kuin laakeriseppele." Alkuperäisteos Emily Climbs (1925). Suomentaja I. K. Inha 1948. WSOY 2005. Emilian tarina jatkuu kirjassa Runotyttö maineen polulla . Kirja koostuu isolta osalta tytön päiväkirjamerkinnöistä, jotka syventävät hänen kuvaansa ja persoonaansa. Väleissä on erilaisia sattumuksia hänen elämänsä varrelta. Tässä osassa Emilia alkaa saada tekstejään julkaistuksi ja pääsee Shrewsburyn lukioon opiskelemaan. Runotyttö maineen polulla on aina ollut trilogiasta lempiosani. Nuoruuden kauneus ja vaikeus piirtyy siinä kauniisti; lisäksi Emil

  "Libby ei ollut tiennyt, että oli mahdollista rakastaa niin paljon lasten pikkuisia kasvoja ja pikkuruisia nyrkkejä ja puhdasta viattomuutta ja sitä miten riippuvaisia he olivat äidistään. Hänen elämänsä oli täydempää ja onnellisempaa kuin hän olisi uskonut mahdolliseksi. Koulussa, missä hän oli puolipäivätyössä, sanottiin, että Libby oli varmaan kivestä tehty; hän ei ollut osoittanut minkäänlaisia menetyksen merkkejä kun aviomies oli lähtenyt, ja hän pystyi jättämään lapset hoitajan huostaan. Jotkut naiset olivat rautaa." Alkuperäisteos Chestnut Street (2014). Suomentaja Hilkka Pekkanen. WSOY 2015. Maeve Binchyn Kastanjakadun väki kattaa kolmekymmentäkuusi novellia, jotka kaikki keskittyvät kirjan nimen mukaisesti Kastanjakadulle. Välillä ollaan myös Lontoossa ja jopa Amerikassa, mutta aina Kastanjakatu liittyy henkilöihin jollain tavalla. Tapaamme laajan kirjon ihmisiä, muun muassa näkymättömän taksinkuljettajan, äkäisen yksin asuvan rouvan, ikkunanpesijän jota kutsutaan

  "- Tuulta - ja tulta - ja merta! hän mutisi. - Luonto yllättää meidät aina. Tällä lapsella on sellaista, jota minulla ei ole milloinkaan ollut ja jonka saadakseni olisin uhrannut kaiken. Mutta hänen täytyy maksaa siitä - hänen täytyy maksaa siitä - hänen täytyy maksaa." Alkuperäisteos Emily of New Moon (1923). Suomentaja I. K. Inha (uudistettu) 1961. WSOY 2005. Pieni Runotyttö kertoo nuoresta Emiliasta, joka on syntynyt kirjoittamaan. Kun isä kuolee Maywoodin kodissa, Emilia päätyy äitinsä sukulaisten huomaan. Ennen kuin hän huomaakaan, on Uuden Kuun tilasta tullut hänelle rakas - kun vain Elisabet-tätikin rakastaisi häntä! Korvaukseksi hän kuitenkin saa Laura-tädin ja Jimmy-serkun vankkumattoman rakkauden ja löytää koulusta uusia unohtumattomia ystäviä. Kun vielä opettaja Carpenter tunnustaa, että Emilian kirjoittelusta on johonkin, ei mikään tunnu olevan suurien unelmien tiellä. Olen lukenut tämän kirjan niin monesti, etten osaa enää laskeakaan. Olin 11-vuotias ensimmäi

"Ei se ole uskomatonta. Se on päinvastoin hyvin tavanomaista. Erittäin tavanomaista. Puhun siitä nyt, koska puhun sinulle, koska olemme täällä, tässä huoneessa, tässä talossa, koska on yö ja koska Adrien on saanut sinut kärsimään. Koska hänen valintansa saa minut epätoivoiseksi ja toisaalta helpottuneeksi. Koska en halua nähdä sinua onnettomana, olen aiheuttant itsekin tarpeeksi kärsimystä... Ja koska minusta on parempi että kärsit paljon nyt kuin että kärsisit vähän koko elämäsi ajan." Alkuperäisteos Je l'aimais (2002). Suomentaja Titia Schuurman. Gummerus 2010. Viiniä keittiössä tarkastelee miniän ja appiukon välistä ihmissuhdetta Ranskassa. Chloé on joutunut miehensä jättämäksi ja elämä lasten kanssa on enemmän ja vähemmän sekaisin. Pierre on vaitelias mies, joka kuskaa poikansa vaimon ja lapset kotiin. Lasten mentyä nukkumaan minian ja appiukon välille viriää lämmin keskusteluyhteys. Tässäpä ihastuttava pienoisromaani! Se on tulvillaan ranskalaista kepeyttä, kuten ta

  "Hirveän paljon vieraita! Ja kaikki Glen St. Maryn ja Mowbray Narrowsin maalaistollot. Hienot häät taitavat olla heille oikea elämys. Prue Davisilla on uusi leninki ja hän yrittää olla, niin kuin se olisi aivan tavallista. Prue-raukka! Barbara Morse tekee parhaillaan kaikista inhottavia huomautuksia. Minä tiedän sen hänen kasvojensa ilmeestä. Ah, rouva Blythe on juuri torunut häntä. Sen minä näen hänen ilmeestään. Mutta ei sellainen Barbaraan tepsi. Höpöttäminen on hänen suurin intohimonsa! Hän juoruilisi hautajaisissakin, miksi ei sitten hienoissa häissä, missä jokainen tietää morsiamen ottavan miehen lohdutuspalkinnoksi ja miehen ottavan hänet, niin, taivas tietää, miksi - luultavasti vain siksi, että tyttö sattui häntä tavoittelemaan." Alkuperäisteos The Road to Yesterday. Suomentaja Marja Helanen-Ahtola. Karisto 1976. Ah, jälleen Montgomeryn parissa! En vain saa hänen tuotannostaan tarpeekseen. Kohta olen tuonut blogiini kaikki hänen teoksensa, mikä on melkeinpä sääli

  "Sanat "uusi" ja "muoti" kuuluvat yhteen: levottoman luonteensa vuoksi muoti on aina uutta. Mutta muodin historian tarkastelu paljastaa, että samat muodot ja värit toistuvat yhä uudelleen. Uusien suunnittelijoiden tulkinnat uutta aikaa varten tekevät niistä taas raikkaita ja toimivia. Katsaus muodin vuosikymmeniin ei suuntaudukaan pelkästään taaksepäin vaan myös eteenpäin." Alkuperäisteos The Chronology of Fashion 2011. Suomentajat Laura ja Olga Jänisniemi. Tammi 2012. Tämä päivä on ollut vaatejuhlaa. Onnistuneen kirpputorikierroksen jälkeen paneuduin kämppikseni kirjaan Muodin vuosikymmenet . Teos on todella hyvin taitettu ja todella helppolukuinen. Kuvat ovat edukseen ja kirja on kaikin puolin ihastuttava. Sain paljon uutta tietoa muodista, sillä en ole aiemmin oikeastaan koko aiheeseen perehtynyt. 2000-lukua Turnyyri Kirja alkaa 1800-luvulta ja se oli lempivuosisatani näistä kolmesta. Uhkeat turnyyrit, valtavat hameet, puhvihihat... Olen heikkona tuo

  "Hän viiltää ohutta kalvoa, joka erottaa hänet hulluudesta. Minä en ole aloittanut mitään, hän ajattelee. Minussa ei ole alkanut mitään. Minä olen kuollut hedelmä muutostilassa kohti mätänemistä." Alkuperäisteos Kråkflickan . Suomentaja Kari Koski. Otava 2014. Nimimerkin Erik Axl Sundin takana ovat kirjailijat Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist. Tämä kirja kertoo hirviöistä, jotka kulkevat keskuudessamme. Ihmisistä, joille mikään ei ole tarpeeksi. Ihmisistä, joille mikään ei ole pyhää. Uhreista, joista tulee tekijöitä. Varistyttö kertoo insestistä ja pedofiliasta. Se on synkkääkin synkempi dekkari. Kaikki alkaa, kun Tukholmasta löydetään pojan ruumis. Erikoista ruumiissa on väkivallan merkkien lisäksi palsamointi. Kirjan päähenkilö, Jeanette Kihlberg, on vaikeassa tilanteessa. Kukaan ei ole nähnyt mitään eikä tutkinta tunnu tuottavan tulosta. Ruumiita alkaa ilmestyä lisää. Toisaalla psykologi/psykoterapeutti Sofia Zetterlund koettaa selvitä elämästään. Työ vie häne

  "Olen aina rakastanut syvästi luontoa. Metsässä kasvava pieni saniainen, kuusien alle levittäytyvä ohut vuohenkellomatto, pitkän koivun norsunluunvalkeaan runkoon osuva kuunsäde, iltatähti penkereellä kasvavan lehtikuusen yllä, varjojen laineet liukumassa kypsän vainion yli - kaikki synnyttivät minussa "aatoksia syvällä kyynelten tavoittamattomissa" ja tunteita, joille ei minulla tuolloin ollut vielä sanoja." Alkuperäisteos The Alpine Path: The Story of My Career 1917. Alppipolun suomennos Saana Rusi. Minerva Kustannus Oy 2017.   Alppipolku käsittää kaksi kirjaa, L. M. Montgomeryn The Alpine Pathin ja Sisko Ylimartimon suositun teoksen Anna ja muut ystävämme . The Alpine Path on Montgomeryn selvitys omasta urastaan kirjailijana. Hän maalailee laveasti omaa lapsuuttaan Prinssi Edvardin saarella ja sen vaikutusta kirjoittamiseensa. Myös sukulaiset tulevat esitellyiksi. Ylimartimon Anna ja muut ystävämme syväluotaa Montgomeryn tuotantoa ja persoonaa. Olipa tämä mi

"Ja minä olen aina tuntenut vakiintuneeni vapauteen ja itsenäisyyteen. Mutta ei kannata. Minä en saisi enää koskaan hetkenkään mielenrauhaa ajatellessani Davidin elävän täällä liassa ja sotkussa. Hän kun on luonteeltaan niin pikkutarkka ja siisti. Ei, minun ehdoton velvollisuuteni on tulla tänne tekemään hänen olonsa leppoisaksi... kaitselmuksen johdatukseksi sitä kai voisi sanoa. Pahinta on, että minun on itse kerrottava hänelle." L. M. Montgomery on tunnettu Anna - ja Runotyttö -kirjoistaan, mutta hän kirjoitti paljon muutakin. Tiedän salaisuuden on novellikokoelma, johon on valittu neljätoista tekstiä. Kaksi niistä on vähän harmillisesti samaa kuin pari vuotta sitten ilmestyneessä Yrttitarhassa . Ehkä Yrttitarhan kääntäjä ei ollut tietoinen tästä vanhasta kokoelmasta? Montgomerylle tyypillisesti novellit käsittelevät enimmäkseen avioliittoa. Useammin kuin kerran päähenkilö on ns. vanhapiika, jota säälitään naimattomuutensa takia. Sitten tapahtuu jotain yllättävää, ja he

 Aloitin tämän blogin helmikuussa 2009 eli nyt blogini on jo peräti 12-vuotias! Hyvänen aika, miten nopeasti aika kuluukaan. Tokikaan en ole ollut koko aikaa aktiivinen, vaan välillä hävinnyt yksityiselämäni pyörteisiin ja taas palannut. Viime vuoden lopulla kipinä jatkaa blogin pitämistä syttyi ja sillä tiellä ollaan nyt. Olen alkanut taas lisätä kansikuvia juttujeni yhteyteen, jotta blogini olisi vähän eläväisempi. Uuden innon vallassa minulla on myös kunnianhimoisia suunnitelmia. Yksi pienempi oli saada blogille omat fb-sivut ja nyt ne löytyvät oheisesta osoitteesta:  https://www.facebook.com/Ankin-kirjablogi-102053062009656   Suurimmat suunnitelmani liittyvät itse lukemiseen. Loin jo varhain itselleni TBR-sivun, josta muotoutui nykyinen OHKB eli oma hylly, kesken jääneet ja bloggaamattomat kirjat. Tarkoitukseni on blogata kaikista kirjoista, jotka olen blogini olemassaolon aikana lukenut. Kirjoja on tällä hetkellä listalla 205 ja luettuja 15, joten tekemistä ainakin riittää!  Syy

"Joka kadottaa rytmin on kuin sylistä pudonnut. Missä välissä itsekurin on tultava soittoon sisään. Ulos joutunut ei kykene yhteisyyteen, hukatun rytmin tapailuun voi mennä elämä." Helena Anhava on minulle uusi tuttavuus. Kokoelmassaan Maininki ennen aaltoa hän kuvaa kuolemaa, unta, sotaa, luontoa ja nuoruutta. Runot soivat kauniisti, mutta mitään suuria elämyksiä en tästä kokoelmasta saanut kuitenkaan. Kauneutta ja haikeutta näissä runoissa on, mutta jotenkin ne eivät iske ihan sieluun asti. Laitan tähän kuitenkin vielä kaksi suosikkiani: "1 Käytävä humisee kun vuoteita kärrätään tulleet junalla suoraan kenttäsairaalasta. Nuoria kasvoja, nuoria kasvoja. Voi Luoja, älä anna niin paljon tapahtua niin lyhyessä ajassa. Koko elämä menee tämän käsittämiseen." "Älä mene liian liki uniasi sanoi hän jota harva ymmärsi. Unen lohtu elämän pitkiin tunteihin sen alastomuus verhotussa todellisuudessa erämaan lyhyt kukinta."

 ">>Niin on, mutta viranomaiset eivät pidä vanhemmista, jotka sallivat lastensa juoksennella ympäriinsä poikkeavan henkilön kanssa. Sellaiseksi minut nimittäin leimattaisiin - niin kutsutuksi seksuaalirikolliseksi. Minun pidätykseni jälkeen sinulle määrättäisiin edunvalvoja. Sinut vietäisiin johonkin rotankoloon, ryhmäkotiin, jossa juuri nuorisovankilasta päässeet teinit tekisivät sinulle luoja ties mitä. Tulevaisuutesi ei olisi enää omissa käsissäsi. Et pääsisi collegeen. Todennäköisesti et kävisi edes lukiota loppuun. Et välttämättä usko minua, mutta sinulla ei ole aavistustakaan siitä, miten julmia virkakoneistot saattavat olla. Tilaisuuden tullen viranomaiset tekisivät kaikkensa, jotta meidän molempien elämä menisi pilalle -<<" Kate Elizabeth Russellin romaani Vanessa on voimakas tarina nuoresta tytöstä, joka joutuu opettajansa hyväksikäyttämäksi. Kirja kulkee kahdessa eri aikatasossa: vuodessa 2017, kun Vanessa on jo aikuinen ja #metoo on tullut pinnalle ja

 "Minä en äiteliä puheita suvaitse. Rakkaus on tekemistä. Rakkaus on sitä että pitää sanansa ja tulee ajallaan syömään." Pitkästä aikaa Arja Tiaista! Luin vuosia sitten hänen teoksensa Saatanan tytär , joka teki minuun suuren vaikutuksen. Ruusu, ruusu tämän lumisen maiseman keskelle on hitaammin avautuva, kuin sipuli. Sama kirpeä Tiainen siellä kuitenkin on tallella: "Paljon sallittua hulluutta, organisoitua huoruutta, velkoja pelivelkoja, rikesakkoja. Katselen ihmistä, jumalan kuvaa,                       siinä on raameissa pitelemistä." Vaikka olenkin kuulaankauniin runouden ystävä, en voi vastustaa Tiaisen kovuutta. Hänellä on aivan omanlaisensa tapa katsella maailmaa. Välillä se on kova ja kirpeä, välillä mitä kauneinta lyriikkaa: "Niin unohdin tavanomaiset valituslaulut päivä kimmelsi, autojen kyljet ja ikkunat loistivat iltapäivän auringossa. Alhaalla radan luona kukkivat leskenlehdet. Olo oli kevyt, kerralla näin virheeni mutten niistäkään välitä puhua,

"Olin lapsi kun metsä muuttui toiseksi eikä ollut enää keijujen ja lasten kanssa kulkevien enkelien metsä. Kuin kutsumattomat vieraat seisoivat puut latvat syvässä virrassa. Sen äänen muistan, jään helähdykset tuulta vasten, veden irrottaman kuun. Näin kahden ihmisen kietoutuvan toisiinsa kutsuen huudoillaan tuntematonta ja ymmärsin että tuntematon                                voi olla rakkaampi kuin kaikki jotka tuntee. Vain itseään ei voi jättää eikä paikkaa jossa on syntynyt, se on mukana vielä                     kun metsä ja maailma on toinen." Eeva Tikka on aina niin lohdullinen! Luin juuri hänen kokoelmansa Enkeli astuu virtaan ja vaikutuin. Kirja on jaettu useampaan osaan ja jokainen osa kertoo omaa tarinaansa. Puhutaan lapsuudesta, sen päättymisestä, rannoista, veneistä, kuusta... Ja enkeleistä. Kokoelma käy vuoropuhelu itsensä kanssa, ja se miellyttää minua. Runoista löytyy monia tasoja. Kokoelma käsittelee isoimpana teema vierautta ja tuttuutta. Monta kertaa run

  "Will oli ollut kahdeksantoistavuotias, kun joku ensimmäisen kerran oli pannut rahaa hänen taskuunsa, ja se raha oli tarkoitettu bussimatkaan kodittomien yömajaan, koska hän ei enää ikänsä puolesta kuulunut sijaiskotiin. Hän oli saanut osavaltion stipendin collegeen. Hän oli päätynyt saman osavaltion palvelukseen, joka oli hänet kasvattanut. Poliisina hän oli tottunut olemaan sekä huoneen köyhin tyyppi että se tyyppi, jota todennäköisimmin ammuttaisiin päähän työssä. Todellinen kysymys kuuluikin: sopiko se Saralle?" Karin Slaughter jatkaa Willin ja Saran tarinaa romaanissaan Viimeinen leski . Sara riitelee äitinsä kanssa, koska äiti sättii häntä Willistä. Samaan aikaan Will leikkaa ruohoa. Kumpikaan ei osaa edes aavistaa, millaisiin pyörteisiin heidät hetken kuluttua vedetään. Emoryn sairaala-alueella räjähtää kahdesti, ja tämä lääkäri-agenttiparivaljakko tietenkin rientää paikalle tai ainakin yrittää, sillä matkalla tapahtuu jotain peruuttamatonta. He kohtaavat joukon, jok

" Siellä minun pitäisi olla siellä minun pitäisi olla hautajaishuntujen hautausmaan kukkien, hautaavien ihmisten joukossa mutta minä tuijotan koko päivän omia käsiäni vitivalkoisessa huoneessa tuijotan männynveren jäähyväisiä suonissani ja pakenen silmieni taakse, viime toukokuuhun astun ulos lapsekkaan kevyesti tuoreenvihreän akasiarivin takaa ympärilläni ei mitään vain valtava nurmikko ja Aurinko illalla minun täytyy maksaa siitäkin sillä kyynelet löytävät minut unen välähtävät veitset odottavat veitsiksi muuttuvat kädet odottavat minua mutta ennen kuolemaa minustakin tulee kuningatar niin kuin tanssiaisiin lähtevistä tytöistä en tarvitse sääliä kerran minäkin olen elänyt hevoset söivät hiuksiani kuin kauraa silti minä halusin riidellä kirkonkellojen kanssa mutta viisainta oli antautua, nukahtaa niiden kultaääneen sydämeni ympärillä oli kuumia renkaita mutta minä heitin pois mustan puseroni hievahtamatta niin kuin puut kevät leikkii punassa ja vihreässä minun kanssani olen eksyn

  "Huopahatun alta pilkistivät pyöreät punakat kasvot, sinisinä tuikkivat silmät ja pieni napakka suu, jonka muoto johtui osaksi perimästä ja osaksi liiasta viheltelystä. Jedediahin tanakka kehoa verhosi vaalea ruutukuvioinen puku, hänellä oli kaulassaan vaaleanpunainen solmio ja siinä ametistineula. Uskotteko, jos väitän, että kaikesta tästä huolimatta Jedediah oli aivan ääriään myöten täynnä romantiikkaa?" L. M. Montgomeryn novellikokoelma Yrttitarha kattaa yhteensä kaksitoista novellia. Aiheina ovat enimmäkseen rakkaustapaukset, mutta joukossa on myös mainio Putneyn naisten lakko, Bay Shoren maatilalla ja Häävieraat, jossa kaksi nuorta naista matkaa pitkän matkan preerialla häihin.  Montgomeryn ehtymätön huumorintaju näkyy viljalti tässä kokoelmassa. Mikään rakkausjuttu ei ole yltiöromanttinen tyyliin Hedelmätarhan Kilmeny , vaan mukana on hyvin arkisia aspekteja. Montgomeryn aikakautena avioliitto oli hyvin arvostettu asema, ja siihen pyrkivät yleensä niin miehet kuin nai

  "Ei voi sanoa miksi rakastaa jotakuta tai jotakin. Jos syitä vaaditaan, niitä voi löytää mutta tärkein tapahtuu pimeässä ja hallintamme tuolla puolen. Sen vain tietää, kun se on siellä. Ja kun se lähtee pois." John Ajvide Lindqvistin romaani Kultatukka, tähtönen kertoo pienestä Theresistä, joka hylätään vauvana metsään. Hänet löytää Lennart, joka kokee olevansa epäonnistunut. Kun hän kuulee vauvan laulavan täydellisiä sointuja, hän tajuaa onnensa kääntyneen. Kukaan ei saisi tietää, että hänellä ja hänen vaimollaan on salattu lapsi. Theres viettää aikansa pienessä kellarihuoneessa eikä kukaan saa puhua hänelle, ettei hän mene "pilalle". Vaimo Laila ei kuitenkaan tottele käskyä vaan puhuu tytölle ja viimein tyttö oppii itsekin puhumaan. Asiat mutkistuvat, kun Lennartin ja Lailan aikuinen poika Jerry saa tietää lapsesta. Kukaan kuitenkaan olisi uskonut, mitä tyttö vielä tulee tekemään. Olipas tämä melkoinen kirja. Lindqvist ei ainakaan arastele tarjoilla pienimpiäk

 "Herkkyydestä tai erityisherkkyydestä on yhtä monta kokemusta kuin on ihmisiäkin. Kokemuksissa on usein paljon yhteistä, mutta samalla oman herkkyyden ja sen tunnistamisen tarina on omanlaisensa. Joillekin herkkyys on välillä pitkiä aikoja raskasta ja kuormittavan tuntuista, toisille enimmäkseen ainutlaatuisen täyttä ja rikasta elämää - mutta monille vaihtelevasti sekä rankkaa että rikasta." Janna Satri kirjoittaa kirjassaan Herkkyys voimavaraksi herkkyyden monista puolista. Kuten lainauksessakin ilmenee, jokaiselle kokemus on omanlaisensa. Ympäristö vaikuttaa voimakkaasti siihen, miten rankalta olo tuntuu. Herkkä ihminen on kuin ilmapuntari, joka ilmaisee kulloisenkin tilanteen signaalit.  Kirjassa käydään läpi useita aihealueita. Käsiteltäväksi tulevat ensin herkkyyden löytäminen ja tutkimustieto, sitten stressinsäätely, mielenterveys, vuorovaikutus, lasten ja nuorten osio, parisuhde ja seksuaalisuus sekä työelämä ja siinä jaksaminen. Satrin teos on yleistajuinen, napakka

 Päivitin pitkästä aikaa blogini ulkonäköä, toivottavasti tykkäätte! Olin jo kyllästynyt vanhaan. Nyt tekstin lukeminenkin on ehkä silmille ystävällisempää. Olen lisännyt myös sivuja tuonne blogin ylälaitaan. Kokosin yhdelle sivulle keskeneräisiä kirjasarjoja ja suosikkikirjailijoideni tuotantoa. Tarkoitus olisi aloittaa niistä bloggaaminen, kunhan nykyiset kirjastolainat on luettu. Päivitin myös TBR-sivuni OHKB-sivuksi eli oma hylly, keskeneräiset ja bloggaamattomat. Kunnianhimoinen tavoitteeni on blogata kaikista kirjoista, jotka olen blogini olemassaolon aikana lukenut. Samoin päättää kesken jääneitä kirjoja. Olenko ainoa, jota kesken jäänyt kirja jää vaivaamaan? Toivotavan kaikille lukijoille iloista pääsiäistä! Nyt on aikaa lukea.