Ankin kirjablogi

Pilvin korvien asento kuvastaa myös omaa reaktiotani tätä vuotta kohtaan. Jälleen on aika seimiä luetut kirjat ja panna niitä vähän järjestykseen. Tänä vuonna tuli luettua varmasti enkat, 189 kirjaa!  Henkilökohtaisesti vuosi ei ollut mikään helpoin tai mukavin, päinvastoin. Kyllä onneksi joitain valonpilkahduksiakin tulee mieleen. Suuri kiitos kaikille elämässäni mukana oleville ihmisille! Myös tämä bloggaaminen on melkoinen henkireikä ja blogiyhteisö aivan ihana. :) Sitten niihin kohokohtiin. Tänä vuonna oli monena kuukautena runsaudenpulaa kun kirjoja tuli luettua niin paljon ja niistä moni oli vieläpä hyviä. Siksipä päätin kuukauden kohokohdan oheen panna kuukauden kunniamaininnan, jottei hyviä, suositeltavia teoksia jäisi niin paljon pimentoon. Tammikuu:   Minna Salami - Aistien viisaus Tammikuussa oli tunkua ykköspaikalle jossain määrin, mutta Salamin vastustamaton kyky härkkiä miehisenä pidettyyn loogiseen päättelyyn perustuvaa tietoa oli niin hämmästyttävää ja virkistävää, että

 "Verenpainelääkitys kuivattaa suun niin tehokkaasti, ettei pysty käynnistämään eikä pysäyttämään työhevosta. Jos on verenpainelääkitty ja hevospelin kyydissä, on vain tyydyttävä joko istumaan paikallaan ätvöttävän hevosen kärrissä, tai siedettävä sitä haipakkaa jota hepo sattuu sillä hetkellä pinttelemään." Markus Kajon Tandem-Kentauri eli Kettusen jo mones kirja (Docendo 2018) on riemukasta verbaliikan ilotulitusta! Kajo on kirjoittanut pakinoitaan jo ties miten kauan ja Kettunen-kirjoja löytyy useita. Kajon huumorin ytimessä on aina tietty hyväntahtoisuus. Vaikka hän välillä teksteissään käy kovilla kierroksilla ei hän koskaan ole todella pahantahtoinen. "Hauska sana on "Lackadaisical". Voitaisiin kai suomentaa "Lötkö ja innoton". Tai: "sohvaperunaisa", "musakoiso", "pankkovävyisä", tms. Kait." Kajolla on juuret Lieksassa kuten minullakin, joten siitäkö tämä aivan omanlaisensa tuttuus ja kotiinpaluun tunne Kajon

  Täällä taas, uusi Helmet-lukuhaaste! Olen jälleen mukana. Täytyy sanoa, että aivan ensilukemalta kuulosti tosi vaikealta. Sitten kun vähän pohti ääneen tässä kotikotona, rupesi ideoita syntymään. Lisäksi Helmet-haasteella on oma fb-sivunsa oppaineen päivineen, joten eiköhän joka kohtaan löydy jotain luettavaa. :) Scifi on genrenä sellainen, johon en juuri ole tutustunut. Nyt sitten on aika! Kaikista vaikein on kuitenkin mielestäni tuo elämäntapa, jota ei enää ole. Lisäksi tuo "kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi" kuulostaa vaikealta tulkita. Otetaanko lukuun pelkkä etunimi vai etunimi + sukunimi? Pitääkö kirjainten olla jakautuneina samoin kuin minun nimessäni? Äiti avuliaasti laski, että minun nimessäni on 13 kirjainta ja niin on myös Arttu Tuomisella. :D (Minulla on hänen uutukaisensa juuri kesken). Ehkä tartun tuohon tulkintaan, nimeni ei toki jaotu yhtään samoin kuin Tuomisella. Itsehän siis aloitan tämän haasteen tekemisen välittömästi, en

 "A writer's life and work are not a gift to mankind; they are its necessity." Toni Morrison on/oli yksi keskeisimpiä (afro)amerikkalaisia kirjailijoita ja ajattelijoita. Hän kuoli 2019 ja samana vuonna on ilmestynyt tämä essee-/kirjoituskokoelma Mouth Full of Blood - Essays, Speeches, Meditations (Chatto & Windus). Kirja on jaettu kolmeen osaan: Part I The Foreigner's Home, Interlude Black Matter(s) ja Part II God's Language . Tekstejä ei harmi kyllä ole päivätty mitenkään, mutta joistain vuodet kävivät ilmi. En ole itse asiassa varma, onko tässä kokoelmassa tuoreita tekstejä ollenkaan. Tämän teoksen lukeminen oli minulta melkoinen voimanponnistus, sillä Morrison ei tyydy tavalliseen sanastoon, vaan käyttää hyvinkin ylevää ja myös rikasta kieltä. Esimerkkinä tästä nostan tämän otteen: "No more apologies for a bleeding heart when the opposite is no heart at all. Danger of losing our humanity must be met with more humanity. Otherwise we stand meekly behi

"Minut muistetaan.       Minusta tulee luku Aikakirjoihin, surullinen, vapisevalla kädellä kirjoitettu luku. Siihen kirjoitetaan kaikki mitä syntyperästäni, suvustani ja matkoistani tiedetään. Jos kirjuri on taitava, hän löytää syyn kaikelle mitä tein, jonkin ratkaisevan hetken menneisyydessä jonka jälkeen mitään ei ollut tehtävissä historian vöyryessä kohti hetkeä jolloin minä seisoin tuhoutuneen kaupungin verta ja vettä valuvilla raunioilla enkä itkenyt kyyneltäkään." Päivi Honkapään trilogian aloitusosa Viides tuuli  (WSOY 2007) alkaa yllä olevilla sanoilla. Tarinankertoja Sawana, Emmenin ainoa tytär Metsänreunasta, osaa kuunnella tuulia. Se on vaarallista. Tuulia ei saa kuunnella eikä niille varsinkaan saa puhua. Kun Metsänreunaan saapuu mestarivaras Jarren, joka etsii muinaista kaupunkia, alkaa unohtumaton seikkailu. Sawana lyöttäytyy Jarrenin matkaan ja he päätyvät legendaarisen Mustan lokin kyytiin merelle. Kapteeni Geret tietää tuulista yhtä ja toista ja kantaa mukana

 Pukki oli kovin runsaskätinen ja sain peräti kolme kirjaa!  Leena Lehtolaisen Maria Kallio -kirja Surunpotku oli hauska yllätys, koska juuri luin ja bloggasin Joulupukin suudelmasta . Pitää varmaan vähän lukea niitä aiempia osia muistin virkistykseksi ennen tätä. Utrio ei kesällä voittanut suurinta ihastumistani , mutta mielenkiinnolla luen kyllä tämän Uhritulet . Historiallinen kuvaus on Utriolla aina timanttista. Terveellistä ruokaa joka päivä on tervetullut opus tällaiselle sunnuntaikokkailijalle. Jospa saisi intoa tehdä vähän muutakin ruokaa kuin yleensä. Amma bloggasi eilen haasteessa #kirjagrammaajanjoulu. Osallistun mukaan näin bloggaajan ominaisuudessa, kirjagramissahan en enää ole mukana. Joulukirjat: Jostain syystä en lue erityisen jouluisia kirjoja, paitsi tänä vuonna sen jo yllä mainitun Joulupukin suudelman. Sinänsä kirjat kuuluvat jouluun siinä missä arkeenkin! Jouluelokuva: Katson elokuvia ani harvoin, minun on varsinkin yksinäni vaikea keskittyä niihin. Yksi joka

 Hyvää joulua kaikille!

" - Varo valkoista poroa! Ääni oli sama, jolla hän oli puhunut aiemmin. Silmät tuijottivat hetken omiini, sitten pyöriminen jatkui taas. Mirva koetti sanoa jotain väliin, muta Sana oli uponnut omaan maailmaansa." Leena Lehtolaisen novellikokoelma Joulupukin suudelma - Jännittäviä joulutarinoita (Tammi 2021) sisältää 12 joulunaikaan sijoittuvaa tarinaa, joissa rikokset ovat enemmän tai vähemmän läsnä. Mukana seikkailevat Lehtolaisen sarjoista tutut Maria Kallio ja Hilja Ilveskero sekä joukko uusia satunnaisia tavan talliaisia.  Olipa kiva lukea pitkästä aikaa Lehtolaista! Hänen kirjoitusjälkensä on aika arkista, mutta sillekin on paikkansa. Bongasin tämän kokoelman muuten Kirjasähkökäyrä -blogista. Lehtolaiselle ominaista on kuvata kunkin tarinan/kirjan päähenkilöä tiiviin lausein, joista kuitenkin saa varsin valaisevan kuvan. Tämä oli myös ensi kerta, kun luin Hilja Ilveskerosta. Täytyy sanoa, etteivät tarinat houkutelleet tarttumaan Ilveskero -dekkareihin. Sinänsä on todell

Sami Makkosen sarjakuva-albumi Hevosjumala (Like 2022) on väkivaltaista kauhua. Teos jakaantuu kolmeen osaan. Välillä ollaan vuodessa 2017 ja välillä 1980-luvulla. Porukka manaa paikalle Hevosjumalan, jolle uhrataan ihmisiä.  Olisi pitänyt tutkailla albumia vähän tarkemmin ennen lainaamista, sillä se ei kyllä ollut minun juttuni. Kauhua yleensä välttelen, ja se yhdistettynä ihmisuhraukseen ja muuhun väkivaltaan oli aika kamala yhdistelmä itselleni. Lisäksi koin albumin jotenkin sekavana. Henkilöitä ei ollut kauhean paljon, mutta en silti pysynyt oikein kärryillä heistä.  Sinänsä Makkosen karu piirrosjälki tukee hurjaa tarinaa hyvin. Onhan tässä kieltämättä mielikuvitusta. Ei vain sopinut minulle yhtään.

  "Lopo käänsi turpeat kasvonsa huoneeseen päin ja virnutti. Riitta taaskin ihmetteli hänen rumuuttaan. Suupielet ja nenän-alusta nuuskaisessa limassa, hiukset takussa ja silmillä. Entä nuo posket sitten! Likaisen harmaina ne pullottivat aivan kuin olisi suuri tupakkamälli ollut molemmin puolin suussa. Ei siellä sentään ollut, vaikka siltä näytti, nuuskaa hän vaan piti huulessaan." Minna Canthin Kauppa-Lopo (ilmestyi ensimmäisen kerran 1889, Otava 1964) kertoo epäsiististä ja viinaan menevästä naisesta, jolla kuitenkin on köyhien suhteen sydän paikallaan. Tarina alkaa, kun Kauppa-Lopo istuu muutaman päivän vankilassa rötöksestään. Hän on Jyväskylässä, kaukana kotoaan Kuopiosta. Kauppa-Lopo äkkää ikkunassa ulkona vaeltelevan vanginvartijan Römperin ja puhuttaa tätä. Käy ilmi, että Lopon tuttava, Kortmanin rouva, on leskeytynyt ja taloudellisissa vaikeuksissa. Lopo päättää auttaa tätä kun pian vapautuu ja näin myös tapahtuu. Mutta mitenkäs suu pannaan, kun Lopo kuulee tahtomat

FAUST:  "Perinpohjin näin nyt filosofiiaa, lainoppia, lääketiedettäkin ja, surkea kyllä, myös teologiiaa olen tutkinut innoin kiihkoisin; ja nyt näen, raukka, yksi kaksi: en tullut hullua viisaammaksi!" Johann Wolfgang von Goethen päätyö, runomuotoinen kaksiosainen näytelmä Faust (ensimmäisen osan suomennos Valter Juva 1916, toisen osan Otto Manninen 1934, Otava 1981) on vaikeasti kuvattava spektaakkeli. Sankari tai ehkä antisankari on oppinut mies nimeltä Faust. Häntä masentaa, koska hän ei ole saavuttanut perimmäistä tietoa. Herra ja Saatana keskustelevat ja Saatana uhkaa viedä Faustin turmioon, minkä onnistumiseen Herra ei usko. Mefistofeles-nimisenä hahmona Saatana houkuttelee Faustin mukaansa "ilonpitoon". Se tarkoittaa muun muassa viattoman tytön tahraamista ja  verenvuodatusta. Tämä kaikki siis vasta ensimmäisessä laitoksessa. Kakkososassa Goethe vapauttaa käsijarrun tykkänään ja lietsoo lavalle keijuja, peikkoja, antiikin jumalia ja jumalattaria sekä toki i

"Sitten joku pahuuden henki otti häntä ahdistaakseen, se tuli kuin takaapäin ja uhkasi häntä, mitä se tahtoi?      Pikku Anniako... tukehduttamaan... ja kaulasta kuristamaan... noita toisia... ja sitten itse... hypätä aventoon...      "Herra Kriste, auta minua... Varjele järkeäni..."' Minna Canthin pienoisromaani Köyhää kansaa on selkeästi tendenssikirjallisuutta. Kirjan päähenkilö on Mari Holpainen, vaimo ja neljän pienen lapsen äiti. Köyhyys on läpitunkevaa, rahaa tai työtä ei yksinkertaisesti ole. Kapaloikäinen Anni on menehtymäisillään eikä keinoja auttaa ole. Pojat tekevät konnankoukun, jota Mari pitää pahana enteenä näiden aikuisuudesta. Lopulta tuska on liian vaikeaa kestää ja hulluus hiipii paikalle. Olen lukenut tämän kirjan kerran aiemminkin ja nyt toisella kerralla se teki yhtä suuren vaikutuksen. Periaatteessahan Marin kohtalossa on liikaa kaikkea, se helposti tuntuu epäuskottavalta. Kuitenkin Canthin taitavassa kynässä mikään tästä kurjuudesta ei tunnu

  "Frida katsoi Hessua. Aikuisten tulisi opettaa pojille tyttöjen kunnioittamista ja tasa-arvoa, mutta Hessu vain hyssytteli Jemiä kuin isoa vauvaa ja jatkoi kierrostaan luokassaan niin kuin mitään kummallista ei olisi tapahtunut.       Jemi virnuili opettajan selän takana ja jatkoi, nyt vain hiljaisemmalla äänellä:      - Vittu kun sulla on hyvät tissit." Mila Teräs on jälleen ajassa kiinni nuortenromaanillaan Yökirjeitä (Otava 2022). Päähenkilö Frida koettaa selvitä arjestaan kotona ja koulussa. Välit entiseen parhaaseen ystävään ovat katkolla eikä muita kavereita ole. Frida ei saa unta, hän on kuolemanväsynyt. Vähitellen kirja paljastaa hänen kantamansa raskaan salaisuuden. Yökirjeitä on aiheeltaan rankka romaani, mutta siksi kovin tärkeä. Koulun arjessa ja kaikkialla muuallakin pojat ja miehet katsovat oikeudekseen tuijottaa, kopeloida ja tehdä tytöille pahaa. Frida pelkää ja hänen ruumiinsa on jatkuvassa jännitystilassa.  Tätä kehollista puolta oli minusta oivaltavasti

 "Oliko kaikki, mikä oli tapahtunut, ollut sattumanvaraista?        Vai oliko hän kulkenut määrätietoisesti, vaistonsa varassa tai kohtalon pakottamana, siihen ainoaan suuntaan johon hänen oli ollut määrä kulkea?" Pirkko Saision suurteos Passio (Siltala 2021) kattaa vuosisatoja, 1500-luvun koitosta osapuilleen 1960-luvulle, näin ainakin itse historian tapahtumista arvioin. Tarina alkaa Firenzestä, jossa ruhtinatar Vasari kantaa erikoista korua kaulassaan. Se on kultaa, kuvaa Paratiisia käärmeineen kaikkineen, käärmeellä on rubiinisilmät. Ruhtinatar elää pelossa, sillä luostarin priori veli Girolamo Savonarola on lietsonut jonkinlaista uskonpuhdistusta, ja siinä ovat rikkaat tulilinjalla. Veli kohtaa kuitenkin kohtalonsa, mutta sitä ennen hän oivaltaa, että tahallisessa köyhyydessä elänytkin voi olla ulkokullattu. Näistä lähtökohdista kirja ponnistaa historian laineille, ja mikä matka se onkaan! Koru on eri vuosisatojen ihmisiä yhdistävä tekijä. Välillä se muuttuu ikonin riis

Tässäpä keskeneräisten kirjapinoni! Onneksi se ei nyt ole tuon isompi, tosin vanhempieni luona nököttää kesällä aloittamani John Irvingin Minä olen monta . Seitsemän sisarta on ollut kesken jo yli vuoden. Luin sitä junassa viime vuoden syksyllä enkä jostain syystä ole koskenutkaan koko kirjaan. Samoin Kovat kadut aloittelin viime vuonna näitä aikoja. Jokin kerronnassa vähän tökkii, vaikka asia sinänsä on ihan mielenkiintoista. Vainajat eivät vaikene -romaani on ollut kesken periaatteessa helmikuusta lähtien. Silloin sitä aloittelin. Aloitin koko teoksen alusta kesäkuussa ja nyt olen vähän päässyt eteenpäin. Jotain kummaa tässä on, henkilöt ovat kiinnostavia ja juonikin, mutta en vain saa luettua. Austenin kirjaa aloitin myös kevätkesällä, mutta kirjemuoto oli siihen hetkeen liian keskittymistä vaativa. Väkivallan historian aloitin muistaakseni tällä tai viime viikolla. Siinä on mielenkiintoinen rakenne, mutta se tuntuu myös vähän sekavalta. Lisäksi aihe on tosi karu. Teräksen kirjaa

Kuva ei liity juttuun mutta malli on kaunis! Tässä postauksessa tarkastelen kesken olevien haasteideni tilaa. Tervetuloa mukaan! En liitä tähän nyt lukemattomia oman hyllyn kirjoja tai bloggaamattomien listaa, koska koen niiden olevan vähän eri asia kuin varsinaisten haasteiden. Finlandia Tällä hetkellä on 39 Finlandia-voittajaa, ja tulokseni on 21/39. Tänä vuonna sain moukan tuurilla yhden osuman, kun satuin kesällä lukemaan Iida Rauman tämän vuoden voittoteoksen Hävitys - Tapauskertomus. Tässä porukassa on monta kirjaa, jotka eivät soita mitään kelloja. Selvästikään Finlandia ei takaa/ennusta kirjan elinkaarta tulevassa ajassa. Varsinkin näissä vanhimmissa on unhoon unohtuneita aika paljon. Pelkään muuten jo etukäteen Donnerin kirjaa jostain syystä. :D 1. Erno Paasilinna - Yksinäisyys ja uhma (1984) 2. Jörn Donner - Isä ja poika (1985) 3. Sirkka Turkka - Tule takaisin, pikku Sheba (1986) 4 . Helvi Hämäläinen - Sukupolveni unta (1987) 5. Gösta Ågren - Jär (1988) 6. Markku Envall - Sam