Ankin kirjablogi

Tässä taas päivitys, jolla ei ole mitään tekemistä kirjojen kanssa. Koen aiheen kuitenkin sen verran tärkeäksi, että halusin osallistua kaikille vapaaseen haasteeseen. Kaikki alkoi Tyyliä metsästämässä -blogista , jossa bloggaaja julkaisi itsestään meikittömän ja täysin käsittelemättömän kuvan vastaiskuna photoshoppaukselle ja kieroutuneille kauneusihanteille. Haaste on näkynyt joissain blogeissa, itse olen havainnut muutamassa gootti/synkempityylisissä blogeissa sen. Vaikka en olekaan tyylibloggaaja eikä pärstäni näy blogissani kuin vaatimattoman tietolaatikon pikkukuvassa, päätin silti antaa tukeni hyvälle asialle.      Minä en ole niitä naisia, jotka tälläävät meikkiä päivittäin eivätkä voi mennä edes roskapöntölle ilman pakkelia. En ole niitäkään, jotka meikkaavat kerran vuodessa. Käytän meikkiä nykyään aika paljon, koska minusta meikkaaminen on niin hirveän mukavaa. Pidän siitä itseilmaisu- ja taidemuotona. Teen sitä pitkälti itseni vuoksi, mutta onhan se aina plussaa, jos ole

"Hän muisti hämärästi, että häntä oli pelottanut alussa. Enää hän ei pelännyt. Ei, koska äiti tuoksui niin hyvältä ja tuntui niin pehmeältä ja äidin ääni nousi ja laski niin rytmikkäästi. Koska hän tiesi että äiti suojeli häntä. Koska hän tiesi olevansa pahanilmanlintu." Camilla Läckbergin neljäs romaani Pahanilmanlintu ( Olycksfågeln , suomentanut Outi Menna , Schildts 2009) on taattua läckbergiläistä laatua. Tiedossa on synkkiä murhia ja roppakaupalla melkoisia käänteitä, ennen kuin syyllinen on selvillä. Murhatutkimuksen rinnalla poliiseilla on tietysti omankin elämän murheita kannettavana.       Pitkästä aikaa luin kirjan, joka todella imaisi mukaansa! En malttanut kirjastossa mieltäni, kun huomasin että Läckbergiltä oli niin monta kirjaa paikalla. Valitettavasti juuri kolmososaa, Kivenhakkaajaa , ei ollut, mutta otinpa sitten tämän nelosen. Lukeminen piti aloittaa tietysti jo kirjastossa ja luinkin päälle tunnissa melkein sata sivua! Melkoinen imu oli loppupuolessak

1. Kerro 11 faktaa itsestäsi. 2. Vastaa kysymyksiin, jotka haasteen antaja on sinulle antanut. 3. Tee 11 uutta kysymystä seuraaville haasteen saajille. 4. Valitse 11 haasteen saajaa. Kiitoksia Nebulalle suloisesta haasteesta! Näitä on aina piristävää saada. (: Faktat kuntoon 1. Haluan tulla isona saksan ja ruotsin aineenopettajaksi lukioon.  2. Keskittymiskykyni herpaantuu jatkuvasti, koska olen niin ihastunut... 3. Sain viikko sitten ajokortin! 4. En siedä huonokielisyyttä. Olen suorastaan närkästynyt, miten moni kirjabloggaaja on rekisteröinyt nimimerkkinsä pienin kirjaimin! En suostu itse kirjoittamaan niitä pienellä missään olosuhteissa. :D Tästä oikeakielisyydestä voisin pitää vaikka luennon. 5. Olen ehdottomasti jouluihminen ja tuskailen, tuleeko jouluksi lunta ollenkaan! 6. Ajattelen nykyään pääsääntöisesti positiivisesti ja se onkin aitoa minua. Suosittelen muillekin! 7. Olen hyvinkin itsepäinen, kun sille päälle satun. Joustavakin tosin

Vinttikamarissa-blogin lukulistapostaus kirvoitti mieleeni erinäisiä kysymyksiä liittyen erotiikkaan kirjallisuudessa. Esitin muutamia kysymyksiä ja havaintoja kommenttilaatikkoon, mutta toivomaani keskustelua ei ainakaan tätä kirjoittaessani ole syntynyt. Päätinkin siis kirjoittaa aiheesta oman postauksen, koska sen se mielestäni ansaitsee.       Kuluva syksy on tuonut teemaa esille E. L. Jamesin kohutun ja miljoonia myyneen 50 Shades of Greysin tultua myös suomalaisten lukijoiden saataville. Tuota eroottista romaania on käsitelty useammassakin kirjablogissa enkä ole hurraa-huutoja pahemmin kuullut. Sinänsä en voi ottaa juuri tähän kirjaan kantaa, koska en ole lukenut sitä (vielä). Kuitenkin joidenkin bloggaajien suhtautuminen on mietityttänyt minua.       Tuntuu, että useampakin selitteli kirjan lukemista hieman nolona. "Enhän minä yleensä nyt tämmöistä lue" vaikutti olevan ydinajatus. Toisaalta taas Shadesia moitittiin huonosta laadusta ja liiasta pituudesta. On kui

"Leikillä oli nimikin. Se oli Amerikkalaisen tytön mysteeri. Siihen kuului oma laulukin. Eddie-laulu.    Katso äiti, ne ovat tärvelleet minun lauluni . Ja kaikki sanat, kaikki lauseet.     "Minä olen outo lintu, oletko sinäkin?"     "Sydän on sydämetön metsästäjä."     "Kukaan muu maailmassa ei tuntenut minun ruusuani paitsi minä.""   Monika Fagerholmin romaani Amerikkalainen tyttö (Den amerikanska flickan, 2004, suomentanut Liisa Ryömä ) on yksi erikoisimmista ja kiehtovimmista kirjoista, jonka koskaan olen lukenut. Sen tunnelmassa on jotain omituisen viehättävää, mutta ennen kaikkea selkäpiitä karmivaa. Seudun yllä tuntuu värjyvän jotain pahaa, kätkeytynyttä tai kätkettyä, joka on valmis tulemaan millä hetkellä tahansa esiin...       Amerikkalaisen tytön kimppahaaste on paraikaa menossa Luetut, lukemattomat -blogissa, ja sitä kautta minäkin sain kipinän tarttua kirjaan. Ajatus oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumisesta kiehtoi j