Ankin kirjablogi

"Huomenna alkaisi uusi työviikko. Terassi oli melkein valmis, tarkkaan hiottu ja petsattu tummanruskeaksi kiinalaisella puuöljyllä. Heti urakan valmistuttua hänelle maksettaisiin palkka. Ja viikon päästä hän aloittaisi uuden urakan Veronica-tädin luona ja pääsisi vähän kauemmaksi sekä aarnihaudasta että Kent-sedästä.    Ajatus tuntui hyvältä, sillä ilmassa oli tänä kesänä pahaenteistä väreilyä. Jotain vielä pahempaa kuin vatsatauti." Johan Theorinin romaani Aarnivalkeat on päätösosa hänen Öölanti-sarjalleen. Vanha merikarhu Gerlof ei tälläkään kertaa voi pitää näppejään erossa salapoliisihommista, kun saarella alkaa tapahtua jälleen kummia. Kesäsesongin ollessa kuumimmillaan veneestä löytyy tapettu mies ja nuori mies juoksee metsästä suoraan auton alle kuolemaansa. Vielä kun 12-vuotias Jonas kokee kauhuja öiselle merellä, on Gerlofin tarkka vainu löytänyt uuden jutun tutkittavaksi.     Olen lukenut aiemmat osat ja pidän sarjasta kovasti. Theorin kirjoittaa todella tarkka

" - Minä juon Mopen kunniaksi, sanoi Marja. - Kaikki puhuvat nykyään rehtorista, eikä kukaan muista Moppea. - Marja kulta, rehtori on vastakeksitty, sanoi Hertta, - sen tähden hän on itresantimpi. Mutta ikiarvon Moppe saakoon, vielä mies ja sotilas, niinhän jo Runebergkin sanoo. - Niin mutta tytöt, aika kuluu, eikä täällä vielä ole puhuttu päivän suuresta kysymyksestä. - Mistä kysymyksestä? huudettiin. - Harri Nevan huviretkiajatuksesta." Mary Marckin romaani Eevan luokka on vanha, suomalainen tyttökirja. Eeva ja hänen ystävänsä ovat 14-vuotiaita, mutta nykynäkökulmasta he vaikuttavat huomattavasti nuoremmilta leikkeineen kaikkineen. Kirjassa kerrotaan nuorten elämän pienistä tapahtumista ja koulunkäynnistä.     Marck ei ollut minulle entuudestaan tuttu. En itse asiassa pari vuotta sitten tiennytkään, että Suomessa on kirjoitettu tyttökirjoja! Kirja on varsin suloinen, mutta jotenkin levoton. Levottomuuden tunne johtunee siitä, että nuoret vähän päästäkin huutavat repl

"'Te kaikki haluatte kuollaksenne tietää, kuka saa kannun", hän sanoi, "mutta ette saa tietää sitä vielä vähään aikaan. Todellakin minulla oli aikomus kertoa teille tänään, kenelle olin sen tarkoittanut, mutta olen keksinyt paremman suunnitelman. Olen päättänyt jättää kannun uskotulle miehelle vuodeksi ensi lokakuun lopusta lukien. Sitten vasta teille selviää, kuka saa sen." L. M. Montgomeryn Perinnönjakajat on selkeästi aikuisille lukijoille suunnattu riemastuttava farssi. Penhallowien ja Darkien sukuja yhdistävät lukemattomat avioliittojen siteet. Nämä ylpeät ja omalaatuiset suvut ovat valtavan perinnetietoisia, ja siksi Becky-tädin ilmoitus vanhan perintökannun saajasta saa heidät äärimmäisiin tunnetiloihin - tai ainakin melkein kaikki. Kaikki löyhästikin sukuun kuuluvat rientävät kuolevan Becky-tädin vastaanotolle, mutta saavat kauhukseen tietää paljastuksen siirtyvän vuodella eteenpäin. Kun Becky-täti vielä luettelee tiettyjä ehtoja kannun saamiselle (a