Ankin kirjablogi

 "Topeliuksen naiivius on liikuttavaa, mutta se panee miettimään mistä suomalaisen identiteetti voisi 2020-luvulla muodostua; missä on pienin yhteinen nimittäjä? Sitä etsiskelen tässä kirjassa, tavallaan eliminointimenetelmällä. Nykyajan ääripäihin kannattaa tutustua, jotta saisi käsityksen politiikanteon taustalla olevasta Overtonin ikkunasta, siis siitä, minkälaiset ideat kelpaavat poliittiselle agendalle. Kun ääripäiden suosio kasvaa, Overtonin ikkuna venyy ja vanhoihin politiikan kuvioihin sekä maan tapaan tottunut tarkkailija voi pudota kelkasta." Kansi: Marjaana Virta. Taitto: Jarkko Lemetyinen / Katse Design Oy. Docendo 2021. Lukuvuoteni päättyy tällä kertaa mielenkiintoiseen tietokirjaan. Matti Virtanen on eläköitynyt toimittaja, jota askarruttaa nyt vallalla oleva identiteettipolitiikka. Hän päättää ottaa asiasta selvää ja haastattelee laajan joukon ihmisiä erilaisista ääripäistä, niin äärioikeistoa ja -vasemmistoa kuin saamelaisia, suomenruotsalaisia, sateenkaari-ih

 Täällä se on taas, helmet-lukuhaaste! Ajattelin tällä kertaa olla taas mukana. Toivon, että saan mahdollisimman monta muiden lukuhaasteiden kirjaa tähän ujutettua. Oletko sinä mukana? 1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota 2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa 3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana 4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana 5. Kirjassa sairastutaan vakavasti 6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija 7. Kirja kertoo ystävyydestä 8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua 9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön 10. Kirjan nimi on mielestäsi tylsä 11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä 12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana 13. Lasten- tai nuortenkirja, joka on julkaistu 2000-luvulla 14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta 15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää 16. Kirjan luvuilla on nimet 17. Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua

 "Sisään, ulos aaaaaaa. Nyt tiedän olevani oman itseni äärirajoilla. Äänisen rannalla, kivun ja surun laidalla. Sisään, ulos aaaaa. Yritän hallita jotakin, yritän avata suuta ja pitää silti kiinni omista kasvoista, omasta panssarista, omasta persoonasta. Sisään, ulos aaaaaahhhaaaahhhhaaaa. Mitä tapahtuu, kun kaikki paljastuu. Ote herpaantuu, rakennelma romahtaa. >>Aaaaaaaaaahahhhaa.<< Itkevän lapsen ääni. Rintalasta ei enää kestä. Silmät. >>Ahahahahaaaaa<<, minä älisen ja purskahdan lohduttomaan itkuun." Kansi: Satu Kontinen. WSOY 2021. Kira Poutasen uusin romaani on vaikuttava teos yksilön ja yhteisön traumoista. Nimettömäksi jäävä nainen on kokenut synnytyksessä vakavan trauman ja koettaa selviytyä vauva-ajasta parhaansa mukaan. Tarinaa kuljetetaan kahdella aikatasolla, vuodesta 2017 ja 2019 eteenpäin. Päähenkilö käy 2019 terapiassa, vaikka moittiikin itseään ajantuhlaajaksi. Hän vertaa itseään ja kokemuksiaan jatkuvasti muihin, kokee että pitää vain

Tajusin juuri, etten ilmeisesti ole oikein missään vaiheessa kunnollisesti esittäytynyt täällä. Monet teistä ovat kulkeneet mukana jo hyvin pitkään, mutta ehkäpä joukossa on joitain, jotka haluaisivat lukea pienen esittelyn. :) Olen 27-vuotias kieltenopettaja Joensuusta. Syntyjäni olen Lieksasta, joka on pieni kaupunki 100 km Joensuusta pohjoiseen, Pielisen rannalla. Opettamani kielet ovat saksa ja ruotsi. Olen valmistunut kaksi vuotta sitten ja jonkun verran olen saanut tehdä oman alan töitä.  Olen aina lukenut paljon. Muistan, että aivan aluksi lukemaan oppiminen oli minusta vaikeaa, mutta kun se maailma avautui minulle, mikään ei ollut enää entisellään. Saatoin lainata ekaluokalla 30 kirjaa viikossa ja lukea ne kaikki. Hyvin pian ohuemmat lastenkirjat alkoivat tuntua liian helpoilta ja aloin siirtyä paksumpiin teoksiin. Tuohon aikaan monenlaiset sarjat olivat sydäntäni lähellä ja niitä oli paljon lapsille tarjolla.  Käänteentekevää oli L. M. Montgomeryn löytyminen 11-vuotiaana. Sain

 "Jälkikäteen elämän voi sulloa muottiin, joka muistuttaa kertomusta. Montaa eri kertomusta. Minkä tahansa elämän. Pakottaa, valita, muokata, rajata. Jos jokin ei sovi, sen voi rajata kuvan ulkopuolelle. Todellisuudessa kertomuksia ei ole, mutta ei todellisuuskaan ole sellainen miltä se näyttää. Todellisuudessa menneisyys ei luo meitä, vaan me luomme menneisyyden joka päivä uudelleen." Ulkoasu ja taitto: Jussi Karjalainen. Kustantamo S & S 2020.  Olen ollut spiraalimaisella ja sirpaleisella kirjallisella matkalla. Läheskään kaikkea en ole ymmärtänyt, pääni on pyörällä, mutta olen saanut jotain hyvin arvokasta. REC on ja ei ole tarina. Se periaatteessa kertoo kahdesta pojasta, Colesta ja Lucasista, jotka ovat tehneet erikoisen videoprojektin. Projektin myötä joku on kuollut ja video on alkanut elää loputonta elämäänsä internetissä. Tässä on kuitenkin vain pieni osa tämän runsaudensarven annista. Kuten kirjan nimikin sanoo, on kyse paljolti kuvaamisesta. Millä oikeudella k

Tämän joululoman kirjapino on karannut tyystin käsistä, kuten kuvasta näkyy. Joukossa on koko joukko kirjastolainoja ja runsaasti myös omia kirjoja. Haaveilen dekkarin Vainajat eivät vaikene lukemisesta, mutta on niin monta teosta jo kesken, että saa nähdä milloin siihen ehtii.  Kurjien lukeminen on aikataulussa, mutta haluaisin saada sen pois alta pian. Kirja vain on niin yksityiskohtainen, että sen lukeminen etenee melko hitaasti. Uusintaluvussa on Ranskalainen valokuvaaja , joka jäi kesällä kesken. Halusin kuitenkin yrittää lukemista uudelleen, sen verran kesken jääminen jäi kaivelemaan. Lisäksi kesken on edelleen REC , jonka myös haluaisin saada päätökseen. Lucinda Rileyn romaani jäänee odottamaan aikaa parempaa. Mitä teidän kirjapinoistanne löytyy?

 En malttanut vielä laskeutua jouluun blogini kanssa, sillä vastaan tuli uusi innostava kirjalistaus. Ilta-Sanomat on koonnut muiden kuin miesten kirjoittamia nykyisiä ja tulevia klassikoita sisältävän listan kirjoja, joita on peräti 101 kappaletta! Kuinka monta olet lukenut? 1. Kaari Utrio: Eevan tyttäret (1984) 2. Liv Strömqvist: Kielletty hedelmä (2014) ... joka kertoo kadonneesta ajasta: 3. Marja-Liisa Vartio: Se on sitten kevät (1957) "Kuvaa suomalaista, nyt jo kadonnutta maaseutua tavalla, jolla mikään muu kirja ei koskaan ole kuvannut. Hirvittävän kaunis ja surumielinen kirja. Naispäähenkilö on todella kiinnostava, jopa mystinen."  (ST) ... jossa on epäsovinnainen päähenkilö: 4. Minna Canth: Kauppa-Lopo (1889) ”Kauppa-Lopo on tosi epätyypillinen naishahmo kirjallisuudessa. Radikaali teksti kertoo naisesta, joka on kaikella tavalla epäsovinnainen mutta samaan aikaan hirveän sympaattinen. Hän ryyppäilee ja varastelee ja hänellä on irtosuhteita. Ja siis nyt puhutaan 1800-