Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2021.

Yuval Noah Harari - Sapiens - Ihmisen lyhyt historia

Kuva
 "Edellä olevassa skenaariossa maanviljelyn vallankumous esitetään virhearviona. Sellainen se todennäköisesti onkin. Historia on täynnä paljon idioottimaisempiakin virhearvioita. Asiaa voi kuitenkin katsoa toiseltakin kantilta. Entä jos muutoksen takana ei ollutkaan pyrkimys helpompaan elämään? Entä jos sapiensit tavoittelivatkin jotain muuta ja olivat tietoisesti valmiita tekemään elämästään raskaampaa saavuttaakseen sen?" Alkuperäisteos Sapiens. A Brief History of Humankind (2011). Suomentanut Jaana Iso-Markku. Bazar 2021. Yuval Noah Hararin teos Sapiens alkaa olla jo käsite. Israelilaisen historian tohtorin ja opettajan suurtyö on kansilipareen mukaan käännetty jo lähes 40 kielelle ja kirja on ollut maailmalla sekä Suomessa myynti- ja arvostelumenestys. En ihmettele tätä ollenkaan. Ensinnäkin Harari kirjoittaa ilahduttavan selkeitä virkkeitä. Tietoa on todella paljon, mutta siihen ei tukehdu. Jokunen aika sitten lukemaani Bill Brysonin tieteen historiaa valottaneeseen teo

Roger Leloup - Paholaisen palvelijatar (Yoko Tsuno #18)

Kuva
 Egmont Kustannus 2011. Alkuperäisteos: La Servante de Lucifer (2010). Suomentanut Anssi Rauhala. Yoko Tsuno on yksi niistä harvoista sarjakuvista, jotka olen elämässäni kelpuuttanut. Minulla on tosi korkeat vaatimukset sarjakuvien piirrostyylille, on ollut jo lapsesta saakka. Roger Leloupin piirrosjälki on todella kaunista ja tyydyttävää, joten ihastuin siihen jo lapsena. Yoko Tsuno on seikkaillut nyt jonkin verran blogeissa ja Instagramissa, ja kun satuin huomaamaan sarjakuvat lasten ja nuorten osastolla käydessäni, päätin tarttua lukemattomiin osiin. Ihmeellisen tarkasti muistin kansikuvista ne, jotka olen lapsena lukenut! Tunnistan kirjat muutenkin usein kansikuvista ja hämmennyn uusista painoksista sen takia. Yoko Tsuno on siitä harvinainen tyyppi, että hän on yksi niitä harvoja aasialaistaustaisia naishahmoja, joilla on toiminnallinen ote maailmaansa. Yoko ei ole hiljainen ja alistuva japanilaisneiti, vaan hyvin älykäs ja toimelias nainen. Välillä melkein liiankin täydellinen, mu

Tuukka Ahopelto - Roiskeita ajan taustapeilissä

Kuva
 "Askeleita bussista poispäin ottaessani vilkaisen vielä selfiekeppipariskuntaa, ja tulen miettineeksi, kuinka monen turistin perhealbumiin tai kotivideoille vuosien aikana olen mahtanut päästäkään. Ja kuinka monessa maassa ja kuinka monella kirjahyllyllä näitä albumeita on ympäri maailmaa. Sitä en koskaan saa tietää. Jokainen on oman tarinansa sankari, minäkin omani, mutta melko monessa tarinassa olen vain kasvoton sattumalta paikalle osunut sivuhenkilö." Omakustanne. Kuvitus: Johanna Ahopelto. 2021. Kappale saatu kirjailijalta. Tuukka Ahopellon lyhyet kertomukset kokoelmassa Roiskeita ajan taustapeilissä ovat pieniä tuokiokuvia. Ne on kirjoitettu minämuotoon eikä kertojan sukupuoli tule selville. Itse ajattelin häntä jostain syystä mieheksi, mutta mitää todisteita tästä ei varsinaisesti löytynyt. Kertojat ovat usein sivustakatsojia tarinassa. He havainnoivat tarkasti ympäristöää ja mielenliikkeitään. Välillä ollaan jonottamassa jossakin, yhdessä tarinassa on jopa dystopia-

Brené Brown - Nouse vahvempana - Vaikeuksien kautta voittoon (kolme kirjaa- haaste-)

Kuva
 "Nouse vahvempana ei tarjoa ratkaisua, reseptiä eikä askel askeleelta- ohjeistusta. Se tuo esiin tutkimustietoon pohjautuvan teorian, joka selittää, millaisen sosiaalisen prosessin ihmiset käyvät läpi pyrkiessään nousemaan ylös kaaduttuaan. Se on kartta, jonka on tarkoitus auttaa sinua näkemään merkittävimmät toimintamallit ja teemat, jotka nousivat tutkimuksessa esiin." Brené Brownin teos Nouse vahvempana kertoo siitä prosessista, joka alkaa kun kaadumme henkisesti rähmällemme ja yritämme päästä siitä eteenpäin. Kaatuminen voi olla tietysti ihan konkreettista, mutta useimmiten se on sellaista kuin avioero, kuolema, potkut, pettymys tai epäonnistuminen jotain yritettäessä. Kuten sitaatistakin käy ilmi, tämä kirja ei anna helppoja niksejä vaan kuvaa prosessia. Neuvojakin on kuitenkin luvassa. Brown antaa aina itsestään paljon kirjoissaan, niin nytkin. Hän kuvailee useita tilanteita, joissa hän on kaatunut ja usein sen jälkeen vielä toiminut toisin kuin olisi halunnut. Ongelm

Hanna Brotherus - Ainoa kotini

Kuva
  "Tanssiminen on tilan halkomista. Tanssiminen on ilman läpi tunkeutumista. Tanssiminen on painon kanssa leikkimistä. Tanssiminen on ajan kanssa flirttailemista. Kirjoittaminen on uteliaisuutta. Kirjoittaminen on siivoamista. Kirjoittaminen on kärsivällisyyttä. Kirjoittaminen on kynällä tanssimista. Koreografia on ihmiskehoilla kirjoittamista." WSOY 2021. Hanna Brotheruksen esikoisromaani Ainoa kotini on kaunis, raadollinen, herkkä. Se on kurotus kohti ihmisen sisäistä totuutta.  Näin aluksi täytyy sanoa, että genrevalinta romaani hämmentää minua. Brotherus tuntuu selvästi kirjoittavan ihan itsestään ja perheestään, ei fiktiota. Olen myös lukemistani jutuista ymmärtänyt, että teos on valtavan omakohtainen. Miksei tämä siis ole elämäkerta tai muistelma? Tätä jään pohtimaan. Brotherus panee itsensä täysillä likoon kirjassaan. Hän käy läpi lapsuuttaan, nuoruuttaan ja aikuisuuttaan. Hän on neljän lapsen äiti, lastensa isästä eronnut. Ennen kaikkea hän on myös tanssija ja koreog

Kimmo Takanen - Murra tunnelukkosi

Kuva
  "Kaikkeen siihen, mitä olemme elämässämme menettäneet, liittyy surua. Suru liittyy lähes aina kokemukseen, jossa menettäminen on isossa roolissa. Jos joudumme traumaattiseen kokemukseen, menetämme aina jotain. Menetämme hyvän uskomuksen itsestämme, toisista tai maailmasta, kun trauman myötä alamme uskoa elämän olevan traumaattisen kokemuksen kaltaista." Graafinen suunnittelu: Taru Staudinger. Taitto: Sari Marttiini. WSOY 2017. Eilisen postauksen, Kimmo Takasen Parisuhteen tunnelukot , jatkoksi luin joskus kesken jääneen teoksen Murra tunnelukkosi . Ja mikä matka se olikaan ja onkaan! Kirjassa on tiedon ohella todella paljon erilaisia harjoituksia, jotka liittyvät tunnelukkoihin.  Kirjassa lapsuus on keskiössä, sillä tunnelukot ovat lapsuuden (ja nuoruuden) selviytymiskeinoja. Harjoitteissa puidaankin paljon omien vanhempien toimintaa ja vaikutusta. Tämä osio toi mieleen todella paljon erilaisia muistoja lapsuudesta, niin mukavia kuin kamaliakin. Epävakaassa tilassa olevalle

Kimmo Takanen - Parisuhteen tunnelukot - Avaimia toimivaan rakkauteen

Kuva
 "Nykyisen käsitykseni mukaan todellinen rakkaus on tila, jossa olemme. Se ei mielestäni ole jotain, mitä voimme tuntea toista kohtaan. Silti voimme kutsua kumppaniamme rakkaaksi ja sanoa, että rakastamme häntä. Ne ovat omia mielemme käsitteitä, joita tarvitsemme kommunikoidaksemme itseämme. Uskon, että syvällinen rakkaus syntyy vähitellen kahden ihmisen välille, kun he uskaltavat olla avoimia, haavoittuvaisia ja tarvitsevia, kun he uskaltavat näyttää kaikki puolensa itsestään kumppanilleen." Graafinen suunnittelu: Taru Staudinger. Taitto: Vitale Ay. WSOY 2019. Kimmo Takasen kirja Parisuhteen tunnelukot on tiukkaa tavaraa. Vaikka kirja luokitellaan self helpiksi, mitään helppoa ja kivaa siinä ei ole. Takasen tunnelukkoajatus perustuu skeematerapiaan. Kirjailija listaa 18 tunnelukkoa, jotka aktivoituessaan vaikuttavat ihmisen elämään voimakkaasti. Tunnelukot ovat lapsuudessa syntyneitä selviytymiskeinoja. Usein kyse on jonkinlaisesta kompensaatiosta. Ihminen myös saattaa suut

Syksyn lukupino ja innostus

Kuva
  Tämänhetkisessä lukupinossani köllii melkoisia paksukaisia, joten päivitystahti hiipunee jonkin verran. Aloitettuna on REC, ja katsokaa mitkä lukuohjeet sen alussa on! Jotain tällaista olen odottanut ja kaivannut jo jonkin aikaa. Samalla olen niin kiihdyksissäni, etten saa luettua riviäkään! En halua pilata tätä lukukokemusta kiirehtimällä, joten ehkä jatkan Hararia nyt. Siitäkin olen innostunut, vaikken ole edes puolivälissä.  Tässä kuussa olisi tarkoitus keskittyä näihin omiin kirjoihin ja jättää kirjastosta lainaaminen tuonnemmaksi. Minulla on vielä kirjakassissani kesältä lukemattomia omia kirjoja, joten lukeminen ei takuulla lopu kesken. Mitä on sinun kirjapinossasi tällä hetkellä?

Keskenjääneitä

Kuva
 Aina aika ei ole kirjalle oikea. Näin kävi Lesterin Ranskalaisen valokuvaajan kanssa. Nesserin kirja puolestaan tuntui tosi tylsältä, joten palautan senkin kirjastoon. Lisäksi palautukseen menee lukematon Venla Hiidensalon Suruttomat. Aika ei tunnu sillekään oikealta. Tämä on suorastaan historiallista! En edes muista, milloin viimeksi olisin keskeyttänyt kirjan lukemisen. Perfektionistina olen aina halunnut suorittaa kirjat loppuun. Nyt päätin, että sille tulee stoppi. Lukemisen ei kuuluisi olla suoritus lainkaan, vaan mieluiten jonkinlanen elämys tai oppimisen kokemus. Haluan vähentää syksyn tullessa kaikkea turhaa painetta ja stressiä. Lukeminen on kuitenkin vain harrastus eikä leipätyö. Miksi paineistaa omaa rakasta harrastustaan? Mikä on teidän suhteenne keskeyttämiseen, onnistuuko? Mikä jäi viimeksi kesken?

Joel Haahtela - Hengittämisen taito (Totuuden kaipuu -trilogia 2)

Kuva
 "Ehkä ikoneihin kätketty aika on paraikaa paljastumassa? Ehkä meihin on kirjoitettu viestejä, jotka piirtyvät esiin oikeissa paikoissa? Eikö meidän tehtävämme ole löytää paikat, joissa maailma uneksuu itsensä paremmaksi, edes yrittää?" Otava 2020 Joel Haahtelan pienoisromaani Hengittämisen taito on kokoaan suurempi tarina. 24-vuotias Konstantinos kaipaa kadonnutta kreikkalaista isäänsä ja päättää etsiä hänet. Alkaa matka Suomesta Kreikkaan, lopulta yksinäiselle saarelle, jossa rukous on loputon virta. On aika antaa ja saada anteeksi. Romaani on varsin uskonnollinen. Saarella elää kolme miestä, rukoileva vanhus, isä Theodoros ja Konstantinoksen isä. Kaikki on tarkoituksellisen alkeellista, jotta ihmiset voivat keskittyä loputtomaan rukoiluun ja jumalanpalveluksiin. Saari hengittää omaa rauhallista rytmiään kaukana maailman pauhusta. Kirja on täynnä ihania ja riipaisevia ajatuksia maailmasta, kuten tuossa ylläolevassa sitaatissa. Haahtela osaa tiivistää pieneen tilaan suuria

Suvi Bowellan - Kiltin tytön voimakirja

Kuva
"Koen tämän teeman tärkeäksi, koska olen nähnyt turhan läheltä, miten huonosti voi käydä, jos ei koskaan opi arvostamaan itseään. Olen onneksi nähnyt myös sen, mitä huikeita asioita alkaa tapahtua, kun terve itsekunnioitus ja rakkaus itseä kohtaan heräävät. Kuinka valtavasti elämään voi tulla lisää iloa, rakkautta, merkityksellisyyden tunnetta ja kokonaisvaltaista hyvinvointia, kun oppii olemaan hyvä myös itselleen, ei vain muille." Hidasta elämää. Valokuvat: Emma Ronkanen. Graafinen suunnittelu ja taitto: Satu Kontinen. Otava 2020. Näin kirjoittaa Suvi Bowellan kirjassaan Kiltin tytön voimakirja . Kirja on tarkoitettu kaikille ylikilteille naisille.  Kirja on jaettu useampaan osaan: tarkastellaan tyypillisiä ylikiltin rooleja, miksi jostakusta tulee liian kiltti, miten kiltteys ilmenee ja mitä se aiheuttaa, miten ylikiltteydestä pääsee eroon, tutkitaan omia tarpeita ja tunteita, opitaan uusia taitoja ja katsotaan terveesti itsekästä elämää. Kirjassa on myös Hidasta elämää -k

Pohdintaa viihde- ja korkeakirjallisuudesta

 Pohdin vähän aikaa sitten jo Instagramin puolella ns. hömppää ja korkeakirjallisuutta ja ajattelin tuoda keskustelun tännekin. Olen tällä hetkellä totaalisen kyllästynyt viihdekirjallisuuteen. Kuin piste i:n päälle oli Emily Henryn hömppäkirja Täydellinen päivä, joka kiristi hermojani kliseisyydellään. Tuntuu, että olen ammentanut jotakin tyhjiin. Instagramissa minua pyydettiin määrittelemään viihdekirjallisuus, ja itse näen sen kolmen muuttujan kautta: todella juonivetoinen kirja, karikatyyrimäiset hahmot ja lajityypin kliseet. Kaikki eivät perusta jaoetteluista, mutta itse näen aika selvän eron korkeakirjallisuuden ja viihdekirjallisuuden välillä. Korkeakirjallisuuteen kuuluva kirja ei välttämättä miellytä juuri minua, mutta siinä on aina kirjalliset ansionsa. Tähän luokkaan kuuluu itselläni Taru sormusten herrasta. Siinä on kliseitä, mutta teos on kuitenkin genren määrittelijä ja kivijalka, lisäksi siinä on suuret kirjalliset ansiot. Haluaisin nähdä lukemiseen enemmän vaivaa. Nauti

Sanna Wikström ja Reija Könönen - Lempeyden kirja

Kuva
 "Lempeys itseä ja muita kohtaan ei siis yleensä ole lainkaan ihanaa lässytystä vaan raakaa rehellisyyttä omille kokemuksille, jotta voi ammentaa pintaliitoa syvempää kokemusta yhteisestä kielellisestä yhteydestä. Mutta se toden totta on sen arvoista: Kun huomaat, miltä pelkkä palaveri tai sähöpostiviestittely alkaa tuntua sydämessäsi, et enää halua suhtautua tilanteisiin muiden kanssa "asioiden hoitamisena"." Hidasta elämää. Kuvat: iStockphoto. Kirjailijakuvat: Janne Räsänen. Graafinen suunnittelu ja taitto: Satu Kontinen. Otava 2020. Lempeyden kirja perustuu mindfullnessin periaatteisiin. Ensin lähdetään etsimään minälempeyttä ja sen jälkeen melempeyttä. Tavoitteena on parempi kohtaaminen toisen ihmisen kanssa - ja itsen. Wikströmin ja Könösen kirja on hyvää asiaa, mutta minulle jo varsin tuttua. Olen tutustunut mindfullnessin pääsääntöihin ja toteutankin sitä jonkin verran elämässäni. Minulle tässä ei ollut juurikaan uutta. Nautin kuitenkin kirjan lukemisesta, vä

Hyvästi kirjahaasteet

 Olen pari päivää makustellut ajatusta kirjahaasteista luopumisesta, ja nyt olen sen päättänyt. Tajusin, miten paljon niistä tulee itselle aivan turhia paineita. En myöskään ole kaikista haasteiden kirjoista kovin kiinnostunut. Luen mielestäni jo nyt riittävän monipuolisesti ilman haasteitakin. Jätän paikoilleen ainoastaan oman hyllyn lukemattomat, koska ne ihan tosissaan haluan lukea ja tuoda blogiinkin. Tarkoituksena olisikin siirtyä vähitellen omaan hyllyyn, kun nykyiset kirjastolainat on luettu. Siinä tosin menee vielä jonkin aikaa. Aion myös lukea kolme kirjaa -haasteen kaksi puuttuvaa kirjaa, koska nekin ovat omasta hyllystä. Onpas tämä vapauttavaa! Lukemisen kuuluu olla ilo. En suorita muitakaan harrastuksiani, joten miksi suorittaisin lukemista?

Arttu Tuominen - Verivelka (Delta 1)

Kuva
  "Rotevampi poika aloittaa: >>Lupaan ja vannon, että vaikka mitä tapahtuisi, vaikka olisi sota tai rutto, niin se, mikä tänään kätkettiin, se kaivetaan yhdessä ylös kahdenkymmenenseitsemän vuoden päästä.>> Hintelämpi poika jatkaa: >>Ja lupaan ja vannon, etten koskaan paljasta aarteen sijaintia kenellekään toiselle. Ja vaikka toinen meistä kuolisi, niin silloin toinen tulee paikalle ja kaivaa sen yksin ylös.>>" WSOY Arttu Tuomisen Verivelka aloittaa Delta-dekkarisarjan. Epilogissa kaksi poikaa kaivaa aarteen maahan ja vannoo juhlallisesti kaivavansa sen 27 vuoden päästä ylös. Sitten siirrytään vuoteen 2018, kun ryyppykämpällä tapetaan mies verisesti. Jari Paloviidasta on tullut päällikön sijainen ja tutkinta on hänen vastuullaan. Kaikki näyttää olevan selvää kuin vesi, mutta sitten menneisyys alkaa kummitella korvissa. Tuomista on kehuttu laajalti ja lainasin innostuneena tämän romaanin. Ajattelin saavani käsiini jotain poikkeavaa. Lukemisen jälkeen k

Emily Henry - Täydellinen päivä

Kuva
 "Se alkoi, kun olin kahdentoista. Vanhempani istuttivat minut sohvalle ja kertoivat uutisensa. Äiti oli saanut diagnoosin - epäilyttävä solumuutos vasemmassa rinnassa - ja hän toisti niin monta kertaa, etten saisi murehtia turhaan, että aloin jo uskoa joutuvani kotiarestiin, jos jäisin kiinni turhasta murehtimisesta." Alkuperäisteos Beach Road (2020). Suomentanut Taina Wallin. Karisto 2021.  Emily Henryn Täydellinen päivä on romanttinen kirja. Nuori January on saanut kuulla isänsä kuoleman jälkeen, että tällä on ollut toinen nainen. Isä on myös jättänyt Januarylle kakkosasunnon, jonne January muuttaa kirjoittamaan uusinta kirjaansa. Mikään ei tunnu luonnistuvan ennen kuin hän tekee diilin naapurin kirjailijamiehen kanssa: mies kirjoittaa onnellisen kirjan ja January vakavan. Näistä aineksista olisi voinut syntyä tosi hyvä kirja, mutta ei tällä kertaa. Yleensä en lue ns. hömppää, mutta ajattelin nyt haastaa itseäni. Tiesin kyllä jo etukäteen, että kirjailijat tietenkin pääty