Ankin kirjablogi

"Woodyn ansiosta hän oli se, jolla oli aina pilveä. Hän tiesi, missä parhaat juhlat pidettiin ja minne alaikäiset olivat tervetulleita, kunhan toivat mukanaan kauniita tyttöjä. Jo viisitoistavuotiaana hän välitti huumepussjea uusille ystävilleen. Sukukokouksessa Woody tarjosi hänelle ensimmäisen kokaiiniviivan, eikä entiseen ollut enää paluuta.    Seitsemäntoistavuotiaana John tuomittiin murhasta." Triptyykki ( Triptych 2006, Tammi 2009, suomentanut Annukka Kolehmainen ) on ensimmäinen osa Atlanta -sarjaa. Poliisilla on tekemistä, kun prostituoitu löydetään raiskattuna ja tapettuna asunnostaan - kädessään oma kielensä. Apuun kutsutaan erikoisagentti Will Trent , jolla on lapsuudentraumojensa lisäksi vaikea dysleksia. Tutkinta ei ole aivan helppoa, kun työpari ei miellytä ja Angie , vanha on-off-tyttöystävä on mukana tutkinnassa. Samaan aikaan juuri vankilasta päässyt John Shelley saa tietää jonkun käyttävän hänen henkilöllisyyttään.      Olen lukenut Slaughterilta kaks

Sain Lukutoukalta tämän haasteen, kiitoksia! Nyt kyllä oion mutkia suoraksi enkä jaa tätä eteenpäin. Jaoin nimittäin vastottain Liebsterin ja siihenkin oli työlästä löytää tarpeeksi alle 200 lukijan blogeja - varsinkaan sellaisia, joita en ole aikaisemmin haastanut. 1. Olen innostunut ruuanlaitosta ja teenkin nykyään usein perheen syömiset. 2. Kevät on lempivuodenaikani. 3. Olen etsinyt ja löytänyt aiemmin vieraaksi jääneitä bändejä, kuten Amorphisin, Alcestin ja Insomniumin. Suosittelen erityisesti keskimmäistä, sillä yhtyeen musiikki on kuin unimaailmasta! 4. Olen päässyt aika hyvin järkälekirjojen pelostani. 5. Olen hämmästyttävän innostunut klassikoista. 6. Olen ruvennut myös paikkaamaan aukkoja sivistyksessäni elokuvien osalta. Olen katsonut elokuvia suhteellisen vähän. 7. Aion tulevaisuudessa ostaa kunnon kameran ja opetella kuvaamaan. Jospa blogiinkin saisi sitten joskus kuvia. (: 8. Koen muuttuneeni ihmisenä voimakkaasti ja peruuttamattomasti. En ole varma, onko muuto

"Äiti hei, joskus kesyt linnut tulevat hulluiksi. Ne lentävät päin ikkunoita, ne repivät naruilta pyykit, ne syöksyvät läpi piikkipensaiden niin että pöllyää. Niiden puuskien jälkeen tulee aivan hiljaista. Lopulta viimeinenkin höyhen leijailee maahan. Kuulee kuinka iso akseli naksahtaa. Ja sitten kaikki jatkuu niin kuin aina ennenkin." Anja Snellmanin Lemmikkikaupan tytöt (Otava 2007) sattuu syvälle ja inhottaa. Silti se on pakko lukea loppuun asti. Jasmin ja Linda ovat yläasteikäisiä tyttöjä, joiden elämä on päällisin puolin kuin kenellä tahansa sen ikäisellä. On koulunkäyntiä, ihastuksia, meikkejä, huolta omasta ulkonäöstä, paineita. Kulissien takana on kuitenkin toisin; eläinkaupan takahuoneessa tytöt ovat 'lemmikkejä' ja miehet omistajia. Kun tytöt katoavat, monen elämä suistuu raiteiltaan.     Kirja on ollut lukulistallani ja hyllyssäni jo pitkään, mutta arastelin siihen tarttumista. Ensinnäkin se jäi jo kerran heti kesken kuvottavan aiheensa vuoksi. Toise

"Kyllä tädeistä ja mummoista aina selvitään. Tila haltuun. Tilanne haltuun.     Joulun jälkeen tyttö oli ihan sekaisin. Manipuloitu. Oli pakko ottaa kantaa fyysisesti.  Nyt on ollut tasaisempaa. Aina vielä tulee näitä... lastentauteja. Puhelimen käyttö. Numerot joihin saa soittaa ja joihin ei. Luottamus. Sitten tulee virhe. Virheestä seuraamus. Luottamuksen palauttaminen." Markus Nummen Karkkipäivä (Otava 2010) on tärkeä puheenvuoro lasten puolesta. Se kertoo karua tarinaa näkymättömistä, jotka eivät kuulu mihinkään eivätkä saa mistään apua. Miten lasten käy, kun aikuiset ovat tuuliajolla?      Kirja alkaa erikoisesti pienen pojan, Tomin , näkökulmasta. Tomin maailmassa hän itse on Tok Kilmoore , joka pelastaa Sessa Mirabellan . Sekavat jutut herättävät epäilyksen: onko jossakin oikeasti laiminlyöty pikkutyttö, joka tarvitsee apua? Samaan aikaan keski-ikäinen Ari koettaa ideoida käsikirjoitusta vaimon ja tyttären ollessa poissa. Ajatukset katkeavat Tomin lyöttäytyessä

"Kolme sormusta haltiakuninkaille alla auringon, seitsemän kääpiöruhtinaille kivisaleissaan, yhdeksän ihmisille, jotka vie tuoni armoton, yksi Mustalle Ruhtinaalle valtaistuimellaan maassa Mordorin, joka varjojen saartama on. Yksi sormus löytää heidät, se yksi heitä hallitsee, se yksi heidät yöhön syöksee ja pimeyteen kahlitsee maassa Mordorin, joka varjojen saartama on." Taru sormusten herrasta ( Lord of the Rings 1954-55, WSOY, suomentaneet Kersti Juva , Eila Pennanen ja Panu Pekkanen ) on fantasiakirjallisuuden esikuva ja kulkakivi. Pitkä trilogia kuljettaa lukijaa monien maiden ja seutujen halki pienestä Konnusta aina Mordoriin asti.     Tarina alkaa Bilbo Reppulin syntymäpäivistä. Hän on säilyttänyt retkeltään saamaansa kummallista sormusta vuosikaudet ja antaa sen perinnöksi veljenpojalleen Frodolle . Pian selviää, ettei näkymättömäksi tekevä sormus ole ollenkaan vaaraton ja että sitä hamuaa yksi jos toinenkin taho. Alkaa pitkä matka pahamaineisen Mordorin Tuomiov

 Sain Pihiltä naiselta tämän suloisen tunnustuksen, kiitos! (: 1. Kiitä ihmistä, jolta sait tunnustuksen. 2. Vastaa sinulle esitettyihin 11 kysymykseen. 3. Keksi 11 kysymystä. 4. Jaa tunnustus 11 blogille, joilla on alle 200 lukijaa.    1. Onko sinulla kirjallisuusgenreä, jota et lue (esim. novellit, sarjakuva, runous, dekkarit, romantiikka, historialliset romaanit, scifi jne.)?  - Jaa-a... Nykyään suhtaudun genreihin paljon avarakatseisemmin kuin ennen. Sarjakuvia ja scifiä ei tule luettua kyllä oikeastaan ikinä, mutta aikeissa on muuttaa tämäkin asiantila. Scifi jotenkin vaikuttaa minusta kauhean vaikealta, mutta eihän se välttämättä ole. Sarjakuvista pidän, mutta olen niiden suhteen melko ronkeli enkä oikein tiedä, miten bloggaisin niistä... En osaa käyttää skanneria, ja kuvaton sarjispostaus olisi melko outo. :D    2. Huonoin lukemasi kirja? - Kauhean vaikea kysymys! Tuleehan sitä hutejakin silloin tällöin, mutta useimmiten ne kirjat ovat vain tylsiä tai ke

Maaliskuu oli yllättävän lukuisa kuukausi; yhteensä seitsemän kirjaa! Minä kun luulin koko kuun menevän Sormusten herran parissa... Enkä lopulta saanut sitä loppuun viime kuun aikana. Ei se mitään, sillä kaikenlaista kiinnostavaa tuli luettua taas: Alexandre Dumas - Monte Criston kreivi Ray Monk ja Raphael Frederic (toim.) - Suuret filosofit Elina Reenkola - Nainen ja viha ~ Aggressio voimavaraksi L. M. Montgomery - Runotyttö etsii tähteään L. M. Montgomery - Jane ja saaren kutsu Belitz-Henriksson, Oja ja Ranta - Naisen iholla ~ 32 tarinaa tatuoinneista Janne Seppänen - Katseen voima ~ Kohti visuaalista lukutaitoa Hämmästyin huomatessani, että Monte Cristo ei kuulunutkaan viime kuun luettuihin, mutta sekin oli niin järkäle, etten aivan ehtinyt. Hyvin antoisa lukukokemus! En ymmärrä, miten se ensimmäisellä kerralla jäi nopeasti kesken...     Suuret filosofit oli alkuvuoden mittainen projekti, mutta tuli luetuksi. Hyvä tekstikokoelma, joskin varsin haastava.     Reenkolan