Ankin kirjablogi

Olipas se. Tämä oli lopputunnelmani, kun eilen luin kirjan loppuun. Väkivaltaa, petosta, kiihkoilua ja mielenterveyden horjumista. Kirja on kaikkea tätä. Aloitetaanpa juonesta. Kirjan alussa palaneesta metsästä löytyy palanut nainen ja marikassi. Siitä päästäänkin mysteerin selvitykseen. Tarinan päähenkilö on Merja-Leena (tai Marleena, puhuttelijasta riippuen), jota äiti Tiina pahoinpitelee. Tytön varpaat ovat ukkovarpaita lukuunottamatta kasvaneet yhteen ja ahdasmielisen herätysliikkeen sekoittama taikauskoinen äiti kuvittelee lapsensa olevan itse piru. Tähän liittyy muutakin kuin uskonnonvaikutus, mutta en paljastele liikoja. :) On positiivinen näkökulma, että Marleenan isä Pekka on huolehtivainen ja rakastaa tätä, toisin kuin äiti ja isosisko Raili. Yleensähän se mies kuvataan väkivaltaiseksi ja kylmäksi. Tyttö on taiteellisesti lahjakas ja se herättää huomiota. Marleenalla ei vain tunnu olevan pikkukylässä mahdollisuutta opiskella taidetta, on mahdollisuus vain typistettyyn k

No niin, nyt on luettu viimein tämä jo usean vuoden puheenaihe. (Hämmästyin ihan, kun äsken tarkistin, että kirja oli saanut vuoden 2008 Finlandian, että silloinko se jo on julkaistu. Aika lentää!) Kyllä, se oli todella hyvä. Yhdyn mielihyvin kehujien joukkoon ja mielestäni sekä kirjailija että kirja ovat jokaisen palkintonsa ansainneet. Ennen teoksen lukemista minulla oli mielikuva, että seksuaalinen väkivalta olisi tosiaan se pääteema ja lähinnä ainut teema. Kyllähän se oli pääteemanakin, mutta kyllä minun mielestäni samassa määrin oli Aliiden petos. Seksuaalinen väkivalta sodan ja nykyajan aikaan oli hyvin yhdistetty teema. Kirjan raa'immat kohtaukset olivat karmivaa, mutta silmät avaavaa luettavaa. Jotenkin koin kunnantalon kellarissa tapahtuneet kidutukset pelottavimmiksi kuin Zaran kokemukset, vaikka kummatkin toki olivat hirveitä. Äh, tuntuu että jauhan vain ympäripyöreyksiä.;) Mutta kirja oli niin iso pala, että siitä on hankala selittää tyhjentävästi, varsinkin kun se

Tulipa tuossa viime viikolla lukaistua loppuun tämä kohukirja. Nyt ajatukset ovat - toivottavasti - vähän ehtineet muhia ja tulee järkevää tekstiä. Eli kyse on siis poliittisesta satiirista, jossa Matti Vanhanen (naamioituna Pekka Lahnasen nimen taakse) pyörii sirkuksen keskuksessa. Keski-ikäinen, pitkä ja suht. huonon itsetunnon omaava naurettava mies, jota alkaa n. puolivälin jälkeen käydä sääliksi. Media on armoton, samoin ihmiset. Niin. Tässä oli hetkensä, hyviä huomioita mediasta ja Suomesta, hauskaakin tekstiä, mutta. Ei ole kovin hyvän kirjan merkki, jos koko ajan selaa paljonko on vielä luettavaa ja jättää koko opuksen lukemisen suht myöhään (kyseessä on siis lainastokirja). Tämä ei ihan auennut niin kuin oli varmaan tarkoitus. Siellä oli sellaisia surullisia ihmiskohtaloita, joiden oli varmaan tarkoitus olla hauskaksi väännettyjä, mutta surullisina minä ne vain näin (esimerkkinä Kirsikka Tannerin häiriköivä mies, samoin Lahnasen kellarin nainen). Loppupuolella oli kivaa ir

Kirjoitan tämän merkinnän turhan myöhään - lukemisesta on melkein kuukausi - mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kirja on järkyttävä kuvaus Balkanin sodan vankileiriltä, jonne kirjan henkilö S. joutuu. Kuvaus siitä, miten ihmiseltä voidaan tuosta vain viedä ihmisoikeudet, jos hän sattuu sodan syttyessä olemaan väärää kansallisuutta. Käsittääkseni henkilä S. on fiktiivinen, samoin tarina sellaisenaan, mutta tuo leiri ja sota ovat olleet täyttä totta, eivätkä missään muinaisella 40- vaan 90-luvulla. Tarina alkaa, kun S. ja muut kylän asukkaat käsketään kylän koulun liikuntasaliin. Jo siinä vaiheessa kirjan avainteema, itsensä ulkopuoliseksi maailmasta tunteminen, alkaa. S:tä tuntuu mahdottomalta, että tämä tapahtuu heille. Viimeiseen asti he uskottelivat itselleen, ettei sota heitä koske. Peli on armoton; kylän miehet viedään ulos ja ammutaan. Voi vain kuvitella sitä järkytyksen määrää mikä salissa on vallinnut, kun laukaukset ovat kuuluneet. Naiset ja lapset lastataan linja

Kyllästyin vanhaan ja alun perinkin tylsään blogipohjaani, ja sain onneksi avun sivustolta Keisarin uudet vaatteet (linkki sivuni yläkulmassa). Löysin sivuston Hreathemuksen kirjablogin kautta. Kiitoksia myös sinne päin! Blogini on jäänyt täysin huomiotta ja viimeisin merkintä on yli vuoden takaa. Pahoitteluni siitä. Aion ottaa nyt itseäni niskasta kiinni ja laittaa ajatuksiani ylös. Sofi Oksasen Puhdistus sekä Jari Tervon Koljatti ovat tällä hetkellä kesken, joten niistä voisi sitten avautua aikanaan.