Ankin kirjablogi

 "Isä Camillo oli niitä miehiä, joiden suu ei jää tuppeen. Kerran kylässä oli sattunut ikävä tappelunnujakka, jossa oli heilunut mukana jopa vanhoja tilanomistajia ja tyttöjäkin. Messua toimittaessaan isä Camillo oli sävyisästi alkanut tavanomaisen saarnan, mutta kun hän sitten äkkiä huomasi juuri eturivissä erään noista säädyttömistä pukareista, hänen sisunsa kuohahti, ja puheensa keskeyttäen hän heitti verhon ristiinnaulitun Jeesuksen Kristuksen päähän, ettei tämä kuulisi, pani nyrkkiin puristetut kätensä puuskaan ja lopetti saarnan omalla tavallaan. Ja niin jylisevänä lähti ääni tuon suurikasvuisen miehen suusta ja niin perin pohjin hän suolasi heitä sanoillaan, että pienen kirkon katto tärisi." Giovanni Guareschin klassikkoteos Isä Camillon kylä (alun perin ilmestynyt 1948, Suuri Suomalainen Kirjakerho 1972, lyhentäen suomentanut Helka Hiisku) on hauska ja paikoitellen jopa hulvaton satiiri. Kirjan keskiössä on perinteisyyttä edustava isä Camillo ja hänen vastaparinaan p

 "Ruth on liian tyrmistynyt vastatakseen mitään. Edelleen hymy huulillaan Leo jatkaa: "Minulla ei ole mitään salattavaa. Sen voit kertoa komisario Nelsonille. Ja ylikonstaapeli Fullerille samoin. Kiinnostava nainen. Mutta koska vaivauduit tänne saakka ja laskeuduit maan kohtuunkin, voin antaa sinulle vinkin. Huomaa myös sisko." "Kenen sisko?" "Sen saat päätellä itse", Leo sanoo. "Sisters are doing it for themselves." Hän nauraa jälleen, nyt mainiolle sitaatilleen." Elly Griffithsin suosittu Ruth Galloway -sarja on tullut päätökseensä osassa Viimeinen leposija (Tammi 2024, suomennos Anna Kangasmaa). Nelsonin tiimille tulee tutkittavaksi epäilty henkirikos vuosituhannen alusta, kun vanhasta kahvilatilasta löytyy  naisen luuranko. Luuranko tunnistetaan pian Emilyksi, jolla oli epäilyttävän kiinteä suhde yliopisto-opettajaansa. Cathbad on myös tuntenut Emilyn. Hän myös sairasti edellisessä osassa rajun koronan, josta säteilee vaikutuksia

 "Ulkona metsän päällä pilvet kehrää ukkosta, vaikka on kevät. Sarvijumala kuiskii käsittämättömiä asioita, se etsii jotakin mun sisältä. Tän täytyy olla unta, mä ajattelen, ja ajatus tuntuu huudolta. Mutta haituvat... nehän onkin mun unia, mun ajatuksia sarvijumalan käsissä. Se tutkii niitä yksi kerrallaan ja nostaa sitten kouransa siihen, missä peurankallokasvojen suu olisi. Luisevat leuat loksahtaa auki. Se nuolee unen sormistaan pitkällä, taipuisalla kädellä." Magdalena Hain nuortenkauhukirja Sarvijumala (Otava 2023) voitti Finlandian. Se kertoo 16-vuotiaasta Laurista, joka joutuu perheensä kanssa rajuun auto-onnettomuuteen ja alkaa sen myötä nähdä kuolleita. Äiti menehtyy ja isä on koomassa. Elämä tädin perheessä maalla tuo välillä uutta ajateltavaa, kun kylältä löytyy 18-vuotias Vilja-Maaria. Mutta ei kai niin vanha tyttö jaksa katsella amispoikaa? Entä miksi Lauri näkee Vilja-Maariasta unia, joissa seksi sekoittuu verenvuodatukseen? Sarvijumala on kelpo moderni nuort

Kuva: Tiina / Kirjaluotsi  Linkitä kommentteihin postauksesi eilisessä runohaasteessa. Kirjaimia Kirjasähkökäyrä Marjatan kirjat ja mietteet Tuulevin lukublogi Yöpöydän kirjat

 "Kesän kukka, miksi kukitkaan, miksi nuppus' aukes' ollenkaan! Kesäpäiviä vain harva on, sekin harva kylmä, tunteeton; pian tuoksus' haihtuu tuulisäihin, poskes' kalpeneepi pohjan jäihin!" (ote runosta Pohjatuulen tuvilla) L. Onerva julkaisi esikoisrunoteoksensa Sekasointuja alun perin vuonna 1904 ollessaan vasta 22-vuotias. Tämä lukemani nide on näköispainos, jonka on kustantanut Ntamo vuonna 2018. Teoksen nimen mukaisesti runot ovat omanlaisiaan sekasointuja, yhteistä nimittäjää kaikille runoille ei löydy. Muutaman kerran huomioni kiinnittyi hiukan murteelliseen ilmaisuun. Esimerkiksi avausrunossa Syystunnelma on säe "Kylmät pisarat ruutuhun rupsaa" . Toki pieniä erikoisuuksia löytyy siksikin, että julkaisulla on ikää jo peräti 120 vuotta. Siihen nähden ilmaisu on itse asiassa yllättävän modernia. Toisaalta runojen aiheiden sekalaisuus teki kokoelmasta hiukan hankalasti seurattavan. Teksti on varsin paatoksellista ja teoksen sotaisa runo Sotala