Ankin kirjablogi

 "Vielä ope lohtua valaa "Voithan murista vaikka salaa. Turha tontun roolia on surra, vaikka et siinä saa ketään purra. Dracula olisi aivan liian raju, rehtorilta lähtisi kiukusta taju." Siihen on Kaapon pakko tyytyä, vaikka into alkaakin hyytyä." Juha-Pekka Koskisen kirjoittama ja Miranda Koskisen kuvittama lasten kuvakauhukirja Kauhea Gabriel Hullo (Karisto 2011) kertoo kouluikäisestä Gabrielista, joka ikävöi merillä kulkevaa isäänsä. Gabrielilla on vilkas mielikuvitus, jota hän ryydittää kauhukirjoilla. Kirjassa seikkailevatkin kaikenlaiset kummajaiset, muttei huumoriakaan ole unohdettu. Luin kirjan, koska kirjaston työntekijä erityisesti suositteli sitä minulle etsiessäni lastenrunokirjaa. Päädyin siinä Helmetin haastekohdassa eri teokseen, mutta tämä kauhukirja kiinnosti muuten vain. Muutama päivä myöhemmin tajusin, että tällä kirjallahan saan haasteesta myös kirjaston työntekijä suosittelee -kohdan täyteen! Kirja on varmasti mieleinen lapsille, joita kauhu ki

" HEIKEGANI, SAMURAJKRABBAN Heikeopsis japonica I havets salar stiger den stora vågen. Krabborna har fest." Laura Ruohosen kirjoittama ja Erika Kallasmaan kuvittama lastenrunokirja Zoologipoesi - Smådjur i toner (Förlaget 2020) on alun perin suomenkielinen teos. Sen on kääntänyt ruotsiksi Annika Sandelin. Kirja on musiikkipohjainen eli muusikko Petri Kumela keksi aikoinaan pyytää säveltäjäystäviään tekemään pieniä kappaleita eläimistä, jotka ovat kissaa pienempiä. Tämän idean pohjalta kirja syntyi. Kirjan sisäkannessa on QR-koodi, josta pääsee Otavan sivuille kuuntelemaan kaikki kappaleet. Tämän kirjan lukeminen oli täsmäteko Helmet-haasteeseen, jossa on tänä vuonna kohta lastenrunokirja. Pyysin kirjastoni lastenosastolta suosituksia ja päädyin sitten tähän teokseen. Jostain syystä ruotsinkielinen versio oli suomenkielisten kirjojen joukossa, mutta eipä se minua haitannut. Samalla tuli pitkästä aikaa luettua ruotsiksi miellyttävän helpolla tasolla. Jos siis haluat verestää o

 "Estonia-onnettomuudessa löytyneiden vainajien joukossa oli myös nuori nainen, joka oli pukeutunut laivan henkilökunnan asuun. Hänen päällään olleessa pikkutakissa oli valokuvallinen henkilökortti, joka muistutti hyvin paljon uhria. Takki ei kuitenkaan ollut hänen, vaan hän oli ottanut naulakosta lähimmän takin rynnätessään kannelle aluksen kallistuessa rajusti ennen uppoamistaan. Mikäli tunnistus olisi tehty ainoastaan vertaamalla henkilökortin valokuvaa ja tietoja uhriin, tunnistaminen olisi mennyt väärin." Tero Haapala ja Göran Wennqvist tekivät pitkät poliisiurat Suomessa. Heidän tiensä kohtasivat monessa paikassa, kunnes kumpikin asettui KRP:n vahvuuteen. Viimeisinä vuosikymmeninä he jakoivat johtamisvastuuta useissa korkean profiilin jutussa. Näistä suomalaisa laajemmin koskettanut on varmasti ollut vuoden 2004 tuhoisa tsunami Aasiassa. Uhrien tunnistusoperaatio ja kuljettaminen Suomeen olivat valtava ponnistus, josta kirjoittajat kertovat kirjassaan Tutkinnan tässä va

 "Kevät on uurtanut kapean kehän ruskean koivun juureen. Kevät on uurtanut kapean kehän sieluni talveen suureen." (Onni) Aila Meriluodon klassikkorunoteos Lasimaalaus (alun perin 1946, WSOYN:n näköispainos 1996) on ollut lukulistallani jo pitkään. Toissapäivänä kirjastossa yhtäkkiä muistin sen ja otin mukaani. Lasimaalaus on Meriluodon esikoisteos, ja se sai hyvän vastaanoton aikalaisilta. Teokseen lyö tietyssä määrin leimansa se, että se on julkaistu juuri kun pitkä toinen maailmansota oli päättynyt. Ehkä alkupuolen osiossa Soittaja pimeässä olin aistivani sodan tunnelmia, ainakin kuolema oli läsnä. Kuitenkin teos kirkastuu sen jälkeen ja on ennen kaikkea nuoruuden ja nuoren rakkauden hurmiota. On toisaalta erittäin lohdullista, että nuorilla ihmisillä on nuoruuden haaveet ja kärsimykset silloinkin, kun maailma ympärillä alkaa luhistua. Kuitenkaan en oikein päässyt tähän teokseen sisälle. Meriluodon säkeissä ei sinänsä ole mitään vikaa, ja muutamia helmiäkin on: "Ker

  Kuva: Tiina / Kirjaluotsi Viime vuoden runohaaste 6.7. oli menestys, joten luetaan runoja tänäkin kesänä! Kaikenlaiset ja kaikenikäiset runot käyvät haasteeseen. Samoin Eino Leinon koko tuotanto sopii, koska hänet on erikseen nimetty tuona päivänä. Lue siis runokirja ja postaa siitä 6.7.2024 . Teen haasteesta myöhemmin koontipostauksen. Jos ei tule mitään luettavaa nyt mieleen, tässä linkki viime vuoden koontiin. Runohaasteen ilosanomaa saa ilman muuta jakaa myös somekanavissa. Liitän alle bannerin IG-version. En itse seuraa mitenkään kirjasomea enkä ole esimerkiksi TikTokissa lainkaan, joten en päivitä tai seuraile somen kuohuntaa haasteen tiimoilta.  Kuva: Tiina / Kirjaluotsi Lukemisen iloa! :) Ilmoittautuneet: Kirjaimia Kirjakimara Kirjan jos toisenkin Kirjasähkökäyrä Marjatan kirjat ja mietteet Tarukirja Tuulevin lukublogi Yöpöydän kirjat

 "Mahdollisesti tämä vaiva on kiperämpi Suomessa kuin monessa muussa "kulttuurissa". Lutherin oppi, jota tänne on 1500-luvulta asti juurrutettu, on perusluonteeltaan eradikoivaa, eivätkä nykyiset suomalaiset uskonnottomuusaktivistit ja antiteistit juurikaan poikkea 1800-luvun pietisteistä. Samasta reformaattoreiden saattueesta on kysymys, tradition vastustuksesta, joka pyrkii kitkemään uskonnon vanhat muodot pois hengellisyydestä. Suomessa kummittelee henki, joka pitää kaikkea uskonnonharjoitusta tekopyhänä hurskasteluna; tuon hengen paras aforistinen tiivistymä on kaikille tuttu lausahdus "metsä on suomalaisen kirkko". Runsas joukko nykysuomalaisia on kasvatettu sellaiseen uskoon, että uskonto, varsinkin kristillinen, on pohjimmiltaan väärin , ja kenties ainoastaan Suomessa saattaa joku pitää hyvänä sellaistakin antikristillistä letkausta kuin "sääli on sairautta"." Antti Nylén on tehnyt pitkää uraa esseistinä ja on nykyään myös kustantaja. Häne

 "Sadusta paljastui kirjoitusurakan aikana hauska, huumorintajuinen ja hyvällä itseironialla varustettu nainen, jonka jotkut elämänvalinnat ovat olleet kyseenalaisia. Näiden kansien väliin on taltioitu elämänmyönteisiä valonpilkahduksia sisältävä kertomus naisesta, joka on paljon muutakin kuin ammattirikollinen ja huumekauppias. Tämä koruton mutta ajoittain hyvinkin hauska kirja esittelee huolehtivan äidin, mummin ja naisen, joka on rakas ystävä monelle." Kun kuulin, että eläköitynyt huumepoliisi Kale Puonti on kirjoittanut elämäkerran huumekauppias Satu Anderssonista, olin hämmästynyt. Asetelma tuntui hyvin yllättävältä, mutta siksi myös kiinnostavalta. Olen jo vuosia seurannut vähintään toisella silmällä suomalaisia rikosuutisia ja MTV3:n Rikospaikkaa olen katsonut säännöllisesti todella kauan. Tiesin Satun sitä kautta, samoin hänen väkivaltaisesti kuolleen aviomiehensä Raimo "Rami" Anderssonin. Päätin siis lukea tämän kirjan Satu - Alamaailman rautarouva (Bazar

 "Kun kokous oli päättynyt, Ali Yasin sulki läppärinsä ja istui pitkään miettimässä jakomäkeläisen asuntonsa keittiön pöydän ääressä. Vaikka operaation ja peitetehtävän yksityiskohdat olivat vielä hämärän peitossa, niin Ali ymmärsi, että odotukset hänen suhteensa oli asetettu korkealle. Ilmeisesti kaikille operaatioon osallistuville poliiseille ei myöhemminkään kerrottaisi hänen olevan osallisena tähän. Vasta hetki sitten hän oli vitsaillut tulevista työtehtävistä opiskelijakavereidensa kanssa Poliisiammattikorkeakoulun käytävillä, ja nyt hänet olikin yhtäkkiä tempaistu salaiseen tehtävään kansainväliseen terrorisminvastaiseen operaatioon. Hän ei vielä aivan käsittänyt, mihin kaikkeen oli suostumuksellaan lupautunut, mutta tämä luultavasti määrittäisi isomminkin hänen tulevan uransa suuntaa ja tässä hän ei saisi siksi epäonnistua." Kale Puonti jatkaa Pasilan Myrkky - sarjaansa osalla Fadi (Bazar 2023). Kirjan päähenkilöinä on kaksi irakilaista/irakilaistaustaista miestä, Fad