Ankin kirjablogi

 "Kokeneen joukon nykyhenki vaikuttaa oivalliselta, mutta moiseen auvoon ei ole todellakaan päästy ilman itkua ja hampaidenkiristelyä. Tämä kirja kertoo Swallow the Sunin tarinan sanoin, joista painavimpia ei ole ennen julkisesti lausuttu. Jotkin niistä saattavat olla hankalia lukea, mutta ainakin ne ovat niin aitoja ja rehellisiä kuin mahdollista. Aivan kuten Raivion musiikki." Silloin tällöin tulee luettua kirja, josta on melkein pelottavaa blogata. Yleensä se johtuu siitä, että ei vain kykene kunnolla sanallistamaan kirjan antia ja tietää jo valmiiksi kirjoittavansa huonon tekstin. Matti Riekin kirjoittaman bändielämäkerran Swallow The Sunin (Like 2023) kohdalla on kuitenkin kyse huomattavasti isommista asioista. Sukellus bändin ja ennen kaikkea sen johtohahmon, säveltäjä-kitaristi Juha Raivion, tarinaan oli niin intensiivinen ja kivulias, että olin koko eilisen illan jotenkin poissa tolaltani. Siitäkin huolimatta, että tiesin pääkohdat etukäteen. Swallow the Sun on vanha

"Olen kuullut Merenmiehen taidetta koskevan ajatuksen: näiden kuvien tekijä ei voi olla henkisesti aivan terve. Se on aiheellinen miete. Se on ehkä reaktiota tarkkailluksi tulemisen tunteeseen. Ehkä se on vain paniikkia. Kuitenkin saman ajatuksen voisi lausua myös kuljettuaan sademetsän läpi tai nähtyään kaikki syvänmeren asukit: Luojan täytyy olla vakavasti mielenvikainen. Toisaalta: katso itseäsi keskittyneesti kymmenen minuuttia - ja havaitse olevasi irvokas - ainoastaan siksi, ettet ole tasakylkinen kolmiö etkä täydellinen ympyrä! Kaikki orgaaninen on kammottavaa. Vain tottumus estää meitä huutamasta kauhusta, kun aamulla näemme omat kasvomme kylpyhuoneen peilissä. Ne on piirtänyt joku, jolla ei todellakaan ole kaikki hyvin." Huomasin tässä keväällä kirjaston esittelyhyllyssä Antti Nylénin koko esseistiikan kattavan teoksen Esseet (Bokeh 2023). Olen lukenut jo aiemmin kirjan kaksi ensimmäistä osaa, Vihan ja katkeruuden esseet sekä Halun ja epäluulon esseet . Ottakaa ens

 "Mitä veikkaat? Kostoa vai mustasukkaisuutta?" hän kysyi Kurjelta. "Paha sanoa, mutta jos veikata pitää, niin joku on jättänyt jotain maksamatta, ja velat muuttuivat nyt saataviksi. Alan Rejalla oli varmasti ystäviä ja hän oli hyvä isä, mutta monelle saattaa tulla myös iloisena uutisena, että Rejan maallinen vaellus on nyt päättynyt", Kurki vastasi." Kale Puontin Helsingin huumepoliisista kertova dekkarisarja Pasilan Myrkky on saanut kuudennen osansa Joni (Bazar 2024). Puonti on jälleen ajan hermolla kirjoittaessaan pääkaupunkiseudun katujengeistä, maahanmuuttajista ja toisaalta äärioikeistolaisista. Kirjassa on monta näkökulmaa, jotka lopulta nivoutuvat pääjuoneen. Kirjan alussa albaanirikollinen Alan Reja ammutaan taloyhtiön parkkipaikalle, kun hän on poistumassa toisen naisensa luota. Huumebisnestä löytyy ja epäilyjä katujengistä on. Hieman myöhemmin toiseen jengiin kuuluva somalimies ammutaan räppistudion käytävälle. Poliisi epäilee aluillaan olevaa kost