Ankin kirjablogi

 "- Hänen nimensä on Pessi ja minä olen Illusia, kuiskasi tyttönen minulle yhä edelleenkin ystävällisesti hymyillen. - Pessi ja Illusia! Heistä en ollut kuullut koskaan aikaisemmin. Tyttönen alkoi minulle kertoa itsestään ja Pessistä, siitä, miten he olivat eläneet, miten he olivat iloinneet ja kärsineet. Minä kuulin lintujen laulavan, kukkien tuoksuvan ja myrskyn pauhaavan. En nähnyt tielle, jonka mutkat eivät tuoneet enää muistoja sodan tapahtumista. En tuntenut enää edes kylmyyttä. Kuulin vain, mitä Illusia kertoi." Tekijän lyhentämä lastenpainos. Kuvitus A. Lindeberg. WSOY. Olen aina ollut tietoinen tästä kirjasta, mutta en ollut ikinä tuntenut tarinaa. Ja voi, miten ihastuttava se onkaan! Pessi on metsänpeikko, joka eräänä kevätpäivänä kohtaa keijukaisen nimeltä Illusia. He tulevat aivan erilaisista maailmoista, mutta nyt Illusia on päättänyt tutustua maanpäälliseen elämään. Siihen hän saakin tutustua pohjia myöten, kun ilkeä Ristilukki leikkaa häneltä siivet eikä kotiin

 "Historiassa naisia on siis estetty käyttämästä lahjojaan, mutta tilanne on monessa maailmankolkassa edelleen sama. Tytöt eivät saa käydä koulua, eivätkä naiset välttämättä pääse poistumaan kodeistaan. Menetämme myös monien köyhien ihmisten nerokkuuden. Entä jos se valtavan älykäs ja lahjakas ihminen, joka olisi keksinyt, miten ilmastonmuutos selätetään, onkin kuollut viisivuotiaana malariaan?" Graafinen suunnittelu: Maria Manner. Taitto: Ville Lähteenmäki. Ateena/Otava 2020. Maria Petterssonin Historian jännät naiset on ollut esillä eikä lainkaan suotta. Kansiliepeen mukaan kirjoittaja on kerännyt näitä tarinoita peräti vuosikymmenen. Jälki on erinomaista: kaikki tiedettävät asiat on kerrottu, mutta niin eloisasti, että pelkoa kuivakkuudesta ei ole. Mielestäni tämä teos on kulttuuriteko monessakin mielessä. Paitsi hyvin kirjoitettu se on myös historiaa valaiseva. Pettersson ei ole juuttunut pelkästään anglosaksiseen maailmaan, vaan mukana on naisia kutakuinkin ympäri maailm

 "Jäätyään vihdoinkin yksin kuningatar katsoi vetisen sinisellä taivaalla laskeutuvaa lentokonetta olohuoneensa ikkunasta. Hän oli raivoissaan ja turhautunut, ja pari vuosikymmentä sitten hän olisi saattanut protestoida ankarasti avuttomuuttaan. Mutta ei enää. Hänen majesteettinsa oli oppinut läksynsä. Hän ei voinut aina toimia oikein, mutta ainakin hän voisi yrittää." Englanninkielinen alkuteos The Windsor Knot (2020). Suomentanut Kaisa Haatanen. WSOY 2021. Mikä idea kirjalle! Hänen majesteettinsa kuningatar Elisabet II ratkomassa rikosta Windsorin linnassa! Kaikki alkaa, kun linnassa pidetään illalliset, joihin osallistuu joukko venäläisiä vieraita. Nuori Brodsky soittaa Rahmaninovia kuin enkeli ja tempautuu tanssiin jopa itsensä kuningattaren kanssa. Seuraava päivä muuttaa kaiken: Brodsky löydetään kuristuneena vaatekaapista, huulipunaa huulillaan ja naisten alushousut jalassa. Kuitenkin pian selviää, että kyseessä onkin murha. Britannian salainen palvelu on varma, että P

 ">>Katso jälkiä<<, sanoi Puh. >>Kahden eläimen seuraan on liittynyt kolmas!<< >>Puh!<< huudahti Nasu. >>Onkohan sekin Tärppä?<< >>Ei ole<<, sanoi Puh, >>se tekee erilaisia jälkiä. Edellämme on joko kaksi Tärppää ja mahdollisesti yksi Särppä tai mahdollisesti kaksi Särpää ja jos niin on, yksi Tärppä. Seuratkaamme niitä edelleen.<< He jatkoivat matkaa hiukan huolestuneina siitä, oliko kolmella heidän edellään kulkevalla eläimellä Vihamieliset Aikeet." Alkuperäisteos Winnie-The-Pooh (1926). Kuvittanut E. H. Shephard. Suomenkielisen laitoksen ensijulkaisu 1934, suomentanut Anna Talaskivi, runot suomentanut Yrjö Jylhä 1963. Suomenkielisen värivalokuvalaitoksen ensijulkaisu 1976, suomentanut ja 2004 suomennoksen tarkistanut Kersti Juva, runot suomentanut Panu Pekkanen, esipuheen suomentanut Alice Martin. Myös A. A. Milnen teos Nalle Puh kuuluu Keskisuomalaisen 100 kirjaa -listalle, jota tällä hetkellä suorit

 AA AA LAPSOSENI Aa aa lapsoseni tuu tuu tuppuseni nuku nuku nuppuseni lennä unipilveen, Paina pääsi pilven syliin, pilvi vie sinut tähtien kyliin, jo sinne muutkin lapset meni. Aa aa lapsoseni. Alkuperäispainos 1956. WSOY 1984. Tässäpä mitä ihanin lastenkirjallisuuden klassikko! En ole tainnut tätä lapsena kuulla, vaikka toki kuuluisimmat runot olivat hyvin tuttuja. Varsinkin Tunteellinen siili. Kirjassa on ihana kuvitus, joka tukee runojen maailmaa. Kirjassa seikkailevat kaikenlaiset eläimet ja taruolennotkin. Kaikkea satumaista tapahtuu, kuten kirjava kissa ja kirjava lehmä, jotka lentävät lypsämään kuuta.  Varmaan olisin saanut tästä enemmän irti, jos kyseessä olisi ollut nostalgiaa aiheuttava teos. Varsin mukava kokemus näinkin.

 "Johtaja Palkeinen oli joskus ollut virkaan vihitty pappi, mutta äitynyt rukoilemaan liikaa Jeesustaan ja seonnut, kerrottiin. Ei siis ihme, että tällainen esimerkki silmiensä edessä monet varoivat menemästä liiallisuuksiin rukoilemisen harjoittamisessa. Toisaalta (kun ajattelee, että saattaahan ihminen muillakin keinoilla tulla päästään hataraksi) voi olla niinkin, ettei johtaja Palkeinen ollut aikoinaan varsinaisesti pappi ollutkaan, ei ainakaan virkaan vihitty. Näin asiaa oli joskus johtaja Palkeisen kohdalta perusteltu, mutta ei enää pitkään aikaan, menneet oli sovittu menneiksi tähdellisemmissäkin pulmakysymyksissä." Ensimmäinen painos ilmestyi 1958. Tuovi ja Pasi Puupponen 1967, WSOY 1998. Aapelin Pikku Pietarin piha on Keskisuomalaisen 100 kirjaa -listalla, josta se päätyi luettavakseni. Kirja on tarkoitettu lapsille ja nuorille, mutta sen moninaiset tasot avautuvat vasta aikuiselle. Aika on tosiaan ollut erilainen ennen. En usko, että tämänkaltaista kirjaa enää kirj

 "Mennään sikatilalle. Chaz uskoo löytäneensä jotain karsinasta." "Mitä?" Clough kysyy irvistäen. "Ihmisen hampaita." Englanninkielinen alkuperäisteos The Ghost Fields (2015). Suomentanut Anna Kangasmaa. Tammi 2020. Ruth on jälleen kaivauksilla. Hän on löytänyt pronssikautisen luurangon ja hänellä on mieli korkealla. Samaan aikaan lähistöllä kaivinkoneen kuski tekee karmaisevan löydön: maan alle on hautautunut tai haudattu sodanaikainen lentokone, jonka pilotti istuu vielä sisällä. Pian selviää, että asiassa on paljonkin mätää. Ruumis on liian hyvin säilynyt olosuhteisiin nähden ja kaiken lisäksi sen otsassa on luodinreikä. Vainaja tunnistetaan Fred Blackstockiksi, paikallisen yläluokkaisen perheen jäseneksi. Pian sekä Ruth että komisario Nelson päätyvät tutustumaan perheeseen perinpohjaisemmin kuin haluaisivatkaan. Jälleen Ruthin seikkailuja! Äitini oli saanut tämän osan napattua kirjastosta, joten pitihän se tässä viikonloppuna lukea. Jälleen ollaan Gall

 "Johnson." Nelsonin ääni on kireä tavalla, jonka Judy on kuullut vain kerran aikaisemmin. "Tule äkkiä, lapsi on siepattu." "Missä?" "Täällä Lynnissä. Poppy Granger. Perheestä, jossa Justine Thomas on hoitajana." Englanninkielinen alkuperäisteos The Outcast Dead (2014). Suomentanut Anna Kangasmaa. Tammi 2019. Hurraa, viikon kestänyt lukujumini näyttäisi nyt olevan historiaa! Ahmaisin tämän Ruth-mysteerin kahdessa päivässä, vaikka se aiemmin oli jäänyt kesken. Kirjoilla on tosiaan aikansa ja paikkansa. Tarina alkaa murheellisesti, kun erään pariskunnan lapsi on kuollut pinnasänkyyn. Heiltä on kuollut jo kaksi aiempaa lasta, ja komisario Nelson haistaa palaneen käryä. Kaksi kuollutta pienokaista voi olla onnettomuus, mutta kolmas on ehdottoman epäilyttävää. Samaan aikaan Ruth on tehnyt merkittävän löydön: hän on kaivanut esiin Koukkumuoriksi kutsutun vanhan rikollisen haudan ja televisio on kiinnostunut. Pian Ruth huomaa olevansa tv-tähti vastoin

 Minulla on ollut nyt koko viikon jonkinlainen lukujumi. Runoja ja sarjakuvia olen saanut jotenkin luettua, mutta kirjat ovat jumissa. Minulla on tällä hetkellä viisi (!) kirjaa kesken. Ainoa mitä olen nyt vähän saanut luettua, on kaiken järjen vastaisesti Kurjat. Ehkä toisaalta sen tietty tavoitteellisuus auttaa eteenpäin, sillä luen sen blogien klassikkohaasteeseen ja se on myös Keskisuomalaisen 100 kirjaa -listalla. Olin jo vannonut jättäneeni tuon listan taakseni, mutta niin se vain kutsui puoleensa. Olen juuri puolivälissä ja koska olen saanut listan kautta tosi hienoja lukukokemuksia, ajattelin tahkota sen loppuun. Listaa voi käydä kurkistelemassa tuolta yläbannerista, löytyy kun painaa noita kolmea pistettä. Olo on omituisen kriisiytynyt lukujumin myötä. Kyllä niitä on ennenkin tullut, mutta ne eivät yleensä ole kestäneet näin kauan. Kirjojen jättäminen kesken ja uusien aloittaminen ei ole auttanut mitään, se on ehkä jopa pahentanut tilannetta. Haaveilen samasta flow'sta, jo

 Norjankielinen alkuperäisteos Kvinner i kamp: 150 års kamp for frihet, likhet, sosterskap (CappelenDamm AS 2018). Teksti: Marta Breen. Kuvitus: Jenny Jordahl. Sitruuna Kustannus (2020). Marta Breenin ja Jenny Jordahlin sarjakuvateos Naiset on lyhyt johdatus naisasialiikkeen ja tasa-arvon historiaan. Teos käsittelee aihetta kohtuullisen monipuolisesti, sillä länsimaiden tunnettujen tapahtumien ohella käsitellään myös Lähi-Itää. Ikävä kyllä Afrikka ja Aasia jäävät tässä teoksessa melkein kokonaan pois. Piirrosjälki on varsin selkeää, mistä aina pidän. Sarjakuvassa on käytetty kohtuullisen rohkeasti eri värejä. Tykkäsin siitä, että tärkeistä tasa-arvovaikuttajista oli isot kuvat syntymä- ja kuolinvuosineen. Joukossa oli monia itselleni tuntemattomia nimiä. Kirjan loppu muistuttaa, että maailma ei ole vielä valmis, vaikka se on onneksi parempi kuin 150 vuotta sitten. Monessa maassa tasa-arvo ottaa parhaillaan takapakkia, myös joissain länsimaissa. Vielä riittää tehtävää meille kaikille.

 Olen blogini aikana lukenut muutamia kirjoja ruotsiksi. Listaan nyt ruotsalaisuuden päivän kunniaksi ne tähän. Osa postauksistani on ruotsiksi, osa suomeksi. Varsågoda! Tove Jansson - Sent i November (Muumilaakson marraskuu) Melankolinen tarina eksyineistä olennoista. Muumit ovat matkustaneet pois ja Muumitaloon tulee erikoisia asukkaita. Hergé - Krabban med guldklorna (Kultasaksinen rapu) Tintin seikkailut jatkuvat Miloun kanssa. Tällä kertaa tutkinnan alla on huumeiden salakuljetus. Tapaamme kapteeni Haddockin ensi kertaa. Asterix - Tvekampen (Päälliköiden ottelu) Asterixin kylää uhkaavat roomalaiset ovat keksineet haastaa päällikön kaksintaisteluun. He myös juonittelevat taikajuomaa vastaan, jotta gallialaiset eivät saisi yliotetta taistelusta. Gösta Ågren - Jär Finlandian voittanut runokokoelma. Käsittelyssä eivät sen vähäisemmät teemat kuin elämä ja kuolema. Monika Fagerholm - Glitterscenen (Säihkenäyttämö) Amerikkalaisen tytön tarina saa jatkoa tässä unenomaisessa romaanissa. Ai

  "Språkens ljud bar mig genom ungdomen. Idag vill jag lära mig isländska, som är som att spela Neil Youngs munspel. De andas in när det är enklast med ut. Det längtar jag. Vill du följa med." Omslagsillustration Anna Järvinen. Omslag: Johanna Bruun. Inslaga: Tom Backström. Kustannusyhtiö: Förlaget (2020). Anna Järvisen esikoisromaani Dröm natten till idag: (suomeksi Uni viime yönä:) on ollut jonkin verran esillä blogeissa ja odotin innolla sen lukemista. Tarkoitukseni oli lukea se ihan suomeksi, mutta kun se tuli ruotsiksi kirjastossa vastaan, en epäröinyt hetkeäkään. Kirja on kooste erilaisista fragmenteista, joita päähenkilö Anna ajattelee. Hän on liki 50-vuotias ja jotenkin eksynyt elämässään. Aluksi tuo sinäpuhuttelu ei auennut, mutta lukiessani pitemmälle tulkitsin sen kohteen olevan Annan ex-mies.  Anna kertoo välillä lapsuudestaan ja välillä nykyisyydestään. Hän mainitsee olleensa ujo ja hiljainen, mutta kaunis. Nyt viisikymppisenä hän miettii, onko aika irrottautua

 Olin jo päättänyt, että luovun kokonaan haasteista, mutta nyt kuulkaas innostuin! Löysin tieni Lumiomenan blogiin ja siellä vuoden 2011 naiskirjailijahaasteeseen . Homma on periaatteessa helppo, sillä olen jo valmiiksi lukenut 24/50 kirjaa. Olen vuosien varrella huomannut, että minulla on verrattain samanlainen maku kuin Katjalla, joten uskaltaudun sukeltamaan tähän haasteeseen. Mitään aikarajaa en itselleni aseta, haaste saa olla niin kauan auki kuin on tarpeen. Pohdin myös oman listan laatimista jossain vaiheessa. Ehkä joku saisi siitä mahdollisesti lukuvinkkejä. :) Miksi sitten kuitenkin haaste taas kerran? Olen viime päivinä vähän reflektoinut lukemistani ja todennut, että se on alkanut painottua nyt loppuvuodesta vähän liikaa uutuuksiin. Olen aika ähkyssä. Kun palasin alkuvuoden ja viime vuoden bloggauksiini, tuli tuntu, että silloin oltiin jonkin avartavan äärellä. Tuli luettua aika paljonkin sellaista, mitä en yleensä tule lukeneeksi ja se oli aika kivaa. Tämä naiskirjailijahaa

  Tämän kuun kirjapino näyttää tältä. Useamman laina-aika päättyy tässä kuussa, joten kiirettä pitää. Kurjat on kirjabloggaajien klassikkohaastetta varten, sitä en ole vielä aloittanut. Tuo on lyhennetty versio ja katsokaa, mikä paksukainen se on! Mihinkähän olen oikein lupautunutkaan... Kuvasta puuttuu Mercier Pascalin Sanojen paino. Se ja Me olemme susia on tarkoitus lukea tämän kuun Instagram-haasteeseen, jossa luetaan Keltaisen kirjaston kirjoja. Sitä en osannut arvata, että Historian jännät naiset on noin iso kirja. Sen tosin varmaankin lukee aika nopeasti, sillä luvut ovat lyhyitä. Tällaista tällä kertaa, saa nähdä mitä saa luettua ja mitä ei. Mitä teidän pinoistanne löytyy?

 "Piirrä minut lempeästi, illan aurinko. Piirrä armollisesti, illan valo. Älä näytä kaikkia kulmiani, niitä hiomattomia. Ne ovat kyllä minulle jo tutut." Runot, valokuvat, kannen suunnittelu ja taitto: Minttumaria Ukkonen. Kustantaja: BoD - Books on Demand. Saatu arvostelukappale. Minttumaria Ukkosen runojen teemat ovat luontoon kumartavia. Luontosanasto on vahvasti läsnä ja välillä lukijaa puhutellaan. Koin osan runoista osoitetun lapselle, koska niissä oli voimakkaita elämänohjeita. Tulkitsin niin, että runonpuhuja oli äiti, joka halusi johdattaa lapsensa hyvälle polulle. Lapsuudesta puhutaan välillä myös suoraan. Runonpuhuja toivoo, että saisi kasvaa pieneksi jälleen. Kirjassa on myös viitteitä kristinuskoon, mihin tämä kasvaminen pieneksi toki myös nivoutuu.  Omaan makuuni runojen tyyli oli vähän naivistinen, olen itse enemmän synkemmän kuvaston ihmisiä. Kuitenkin runot ja valokuvat loivat mukavan tunnelman. Säkeissä oli myös helmiä, kuten "Ja minun mieleni syksy va

 Julkaisija: POKUTO - Pohjoinen kustannustoiminta. Taitto: Sami Sankilampi. 2019. Riika Ruottisen sarjakuva Porno sijainen pureutuu pätkätyöläisen elämään. Päähenkilö Riika on selvästi uuvuksissa työelämän paineissa. Hän tekee sijaisuuksia ja saa milloin minkäkinlaista palautetta. Ysiluokkalaisen mielestä hän on "porno sijainen". Mukana menossa on rehtori, joka huomauttaa kaula-aukosta ja kollega, joka yrittää pakottaa avustajaksi kun kerran luppoaikaa on. Tulin tästä teoksesta kovin surulliseksi. Olen siis itsekin opettaja ja olen tähän mennessä vasta sijaistanut, joten pätkätyöläisyys on tuttua. Omat pätkäni ovat kuitenkin olleet lyhempiä kuin Riikan. Tajuan, miten helpolla olen tähän asti päässyt: pääosin kommunikaatio oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa on mennyt hyvin ja olen saanut kollegoilta ja esimiehiltä tarvittaessa apua. Ruottisen teos osoittaa, että aina ei mene niin hienosti. Lopputulemana Riika päättää luopua opettajan töistä, ainakin joksikin aikaa. Tunnelma