Ankin kirjablogi

L. M. Montgomeryn rakastettu ja tunnetuin sarja punatukkaisesta Annasta alkaa kirjalla Annan nuoruusvuodet ( Anne of Green Gables , WSOY 1921, Hilja Vesalan tarkistettu suomennos), kun 11-vuotias orpo on Mathew'ta vastassa asemalla. Vanhat sisarukset halusivat pojan, mutta erehdys on lopulta kaikille siunaukseksi. Vilkas ja vähän tohelo tyttö sulattaa ihmisten sydämet, ei vähiten vuosien mittaan katkeroituneen Marillan , joka oppii Annan avulla taas nauramaan.      Olen jo pitkään halunnut lukea sarjan uudestaan, koska Annan jäähyväiset on ollut kauan lukulistallani ja sitä lukiessa sarjan on hyvä olla tuoreena mielessä. Lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja lainasin kolme ensimmäistä osaa, alun perin maratonia varten. Totesin kirjat kuitenkin liian paksuiksi siihen tarkoitukseen ja lukaisin ne tässä loppukuusta.        Annan nuoruusvuodet on kaunis ja viihdyttävä, täysin sopiva aikuisellekin. Luontokuvaukset ovat vertaansa vailla, samoin kaikenlaiset kielikuvat. Anna opett

"Kuole kaveri, kuole kaiken sen rahan takia mitä et meikäläiselle antanut, kuole kaikkien kroisoksenmuoniesi takia, kuole isokenkäisenelämäsi takia, mutta en minä sen takia iloitse. Me ollaan samaa maata, sinä ja minä." Muriel Barberyn esikoinen Kulinaristin kuolema ( Une gourmandise , Gummerus 2011) on kauniilla kielellä ja vaihtelevilla näkökulmilla ryyditetty tarina itsekkään ja tunteettoman, muut laiminlyöneen mestarikulinaristi Pierre Arthensin viimeisistä päivistä. Hänelle mikään muu ei enää merkitse mitään, paitsi kadonneen maun yhdistäminen oikeaan ruokaan. Mikä olikaan tuo herkullisista herkullisin maku?      Minulla on sellainen mielikuva, että olisin lainannut kirjan jo joskus aiemminkin, mutta palauttanut sen lukemattomana. Joka tapauksessa olen ollut kiikun kaakun, viitsinkö lukea koko kirjaa ollenkaan, sen verran tylsältä (!) se minusta vaikutti. Onneksi kuitenkin luin! Ranskalaisen kepeä, mutta älykäs romaani oli mainiota luettavaa. Nyt jäljestä päin tosin

"'Sodomiittinen synti' (sodomitisk synd) ei Ruotsin valtakunnassa viitannut eläimeensekaantumiseen, jonka oikeustermi oli tidelag. Tältä pohjalta voi todeta, että pappilanrengit Heikki Mikonpoika ja Heikki Pekanpoika ovat Suomen ensimmäiset nimeltä tiedetyt homot." Teemu Keskisarjan tietokirja Kyynelten kallio (Siltala 2011) kertoo siitä, mihin alaotsikko viittaa; seksistä ja väkivallasta. Ruotsin alaisen Suomen rahvaan historia on kaivettu esille eri tekstilähteistä, pitkälti oikeuden pöytäkirjoista. Kertomus on sinänsä hyvä termi, että tapaukset on tuotu kansantajuisesti ja mielenkiintoisesti romaanimaisessa muodossa. Itse kuitenkin määrrittelen kirjan tietokirjaksi sen suurehkon viittaus/lähdemateriaalin vuoksi.      Muistan, että kirjasta kohistiin viime vuonna,ainakin Ilta-Sanomissa. Homo-aihe oli tietysti raflaavasti esillä ja eläimiinsekaantuminen myös. Kuinkas muutenkaan, mikäänhän ei tunnetusti myy niin kuin seksi ja väkivalta. Parasta onkin, jos ne ov

"Hän oli raatanut koko sunnuntain jotta oikeus toteutuisi, ja inhottava Jumala taivaassa oli palkinnut hänet raiskatulla lapsella. Hänen uskonsa armeliaaseen lähimmäisenrakkauteen oli poissa, se oli kadonnut viisivuotiaan lapsen lohduttomaan katseeseen, ja toinen, alkuperäisempi totuus vaati hänen huomiotaan. Jokamiehen oikeustaju, kansan syvien rivien mielipide, vanha kunnon kosto." Lotte ja Søren Hammer sohaisevat suoraan mehiläispesään esikoisromaanillaan Saastat ( Svinehunde , Bazar 2011, suomentanut Sanna Manninen ). Lapset löytävät koulun liikuntasalista viisi hirtettyä ja silvottua miestä ja Konrad Simonsenin murharyhmä on kädet täynnä työtä tapauksen selvittämisessä. Pian julkisuuteen leviää tieto murhattujen sekaatumisista lapsiin ja kohu on valmis. Suuri yleisö alkaa tehdä kaikkensa, jottei poliisi saisi murhaajaa koskaan selville. Samalla se tarttuu oman käden oikeuteen ja yksi jos toinenkin mies joutuu sakinhivutukseen, oli pedofiili tai ei.       Odotin tämä

""Mitä hän pelkää? Luuletko, että hän pelkää nimenomaan puhumista? Oman äänensä kuulemista?" Jeff piti taas pienen tauon ja vilkaisi minua. "Vai sitä, mitä se ääni voisi sanoa, jos hän rupeaisi puhumaan?" Torey Haydenin järjestyksessään kolmas kirja Häkkipoika ( Murphy's Boy , Otava 2008, suomentanut Seppo Raudaskoski ) kertoo 16-vuotiaasta Kevinistä , joka on sulkenut itsensä häkkiin niin fyysisesti kuin henkisestikin. Puhumisen lopettanut teinipoika piiloutuu pöydän alle ja tekee ympärilleen tuoleista vankilan. Vaikeammin murrettava on kuitenkin väkivallan ja laiminlyöntien sävyttämän lapsuuden tekemä psyykkinen vankila. Haydenin on otettava kaikki keinot käyttöön saadakseen pojan irti peloistaan ja pakkomielteistään.      Olipas kiehtova ja mukaansatempaava kirja! Olen lukenut Haydenilta aiemmin vain Nukkelapsen , josta pidin myös, mutta Häkkipoika on huomattavasti kiinnostavampi. Siinä missä Nukkelapsi on ilmeisesti fiktiota (löytyy kirjastosta fik

"Ajattelin saarta ja tunsin kuinka tuuli nousi, miten puut alkoivat äkisti taipua. Ehkä hän oli painautunut laverille, kääriytynyt peittoon ja koukistanut polvensa vasten rintaa. Oli elokuu ja silti kylmä. Näin hänet vuoteessa mökin nurkassa ja kuulin kuinka kaikki keinui hänen yllään, seinät narisivat, katolle kopsahteli käpyjä. Tulipesä oli sammunut jo tunteja sitten ja oven eteen oli kiilattu tuoli, miksi, kukaan ei tulisi siitä sisään." Joel Haahtelan seitsemäs kirja Katoamispiste (Otava 2010) käsittelee kaikenlaisia katoamisia. Mieskertoja törmää ranskalaiseen naiseen, joka etsii ex-miestään Suomesta. Yhtäkkiä mies ei ole pitänyt kuukausiin yhteyttä ja nainen huolestuu. Yöpöydällä oleva Raija Siekkisen kirja johdattaa pohjoiseen maahan...      Tämä romaani oli erikoinen, mutta hyvä. Pieneen sivumäärään on saatu sopimaan ranskalaisen ex-parin elämää, kertojan omaa ja vielä Raija Siekkisenkin. Kun kertoja ei onnistu löytämään naisen kanssa tämän ex-miestä Paulia , hä

"- Rukoile Jumalaa että hän pesee pois sinun syntisi. - Päästä minut, äiti. - Rukoile, nainen. - Äiti, minä teen taas kivet." Stephen Kingin klassikko Carrie (Tammi 2010, suomentanut Tuula Saarikoski ) on vaikuttava kirja sairaasta uskonnollisuudesta, koulusiusaamisesta ja sorretun vihasta. Carrie on 17-vuotias tynnyrissä kasvatettu, julmasti koulukiusattu tyttö. Jo kirjan alussa käy ilmi, että hän on tulee tekemään jotain hirveää. Pitkin kirjaa on Carrien tapausta käsittelevien kirjojen otteita ja raportteja. Tytön tunteneita myös haastatellaan. Tarina alkaa kuitenkin tyttöjen pukukopista, jossa Carrien kuukautiset alkavat yllättäen. Muut tytöt tekevät jotain sellaista, mikä saa aikaan peruuttamattoman ja tuhoisan tapahtumaketjun. Kiusaajien hymy hyytyy, kun Carrien pelottavat voimat pääsevät irti.      Muistan lukeneeni kirjaan liittyneen esseen joskus vuosia sitten, jolloin kiinnostukseni heräsi. Kirjoittaja kiinnitti huomiota naiseuteen ja sen voimaan. Niin minä

Ihanainen Leena Lumi heitti minua runohaasteella ja minähän suurena runouden ystävänä tartun siihen! Ideana on siis laittaa tähän muutama tärkeä rakkausruno.Homma on itse asiassa yllättävän hankala siksi, etten omista runoutta paljon ollenkaan enkä ole "erikoistunut" erityisesti rakkausrunoihin. Kaivelen täältä pari palasta, mutta loppuun tulee kyllä ulkoa muistamani ja oikeasti yksi parhaimmista runoista ikinä. Plus pieni ekstra... Oikeastaan tähän voisi pistää koko Heidi Liehun kokoelman Luumupuu kukkii, se muistelee sinua , mutta koska se olisi hölmöä ja laitontakin, laitan tähän pienen pätkän. Korento makaa liikkumatta vajan edustalla   sammaleella       Osana näkymätöntä liittoa          mustarastas         laulaa sateessa                        Tänä kesänä                           koivut, lehmukset                      joiden alla lapsena leikin                    ovat                  löytäneet minut.                       eivät                

Tämä kirja ei esittelyä kaipaa. Tuomas Kyrön hitti Mielensäpahoittaja (WSOY 2010) on kiertänyt lähes jokaisessa kirjablogissa ja siitä on varmasti kuullut jokainen suomalainen, tulihan se kuunnelmana radiostakin.      En ole tainnut kuulla kenenkään haukkuneen kirjaa ja olin vähän huolissani ennen lukemista. Yleensä kun jotain kehutaan maasta taivaaseen, joko odotukset nousevat järjettömiksi tai sitten tulee tiukka vastareaktio eikä halua ikinä enää kuullakaan mokomasta. Onneksi nyt ei käynyt kumpaakaan! Pidin romaanista (?) kovasti, sillä minussakin taitaa asua varsinainen mielensäpahoittaja. Kyrön huumori on jotenkin hirveän suomalaista ja sellaista ammattimaista vakavan koomikon hauskuutusta. Pidin Kyröstä ja hänen huumoristaan myös mainiossa Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmassa.       Luulen, että juuri sellainen yllättävä samastumisen tunne tekee tästä kirjasta niin menestyneen ja pidetyn. Mielensäpahoittaja, 80-vuotias mies, on osuva henkilö, joka ajattelee rehdisti ja avoimesti

"Tullessani paikalle näen sokaistuneiden silmieni läpi: sinä makaat metsässä lumessa kiven juurella silmät kiinni kasvoissa levollinen ilme.      Näen nukkuvan enkelin." Petter Sairasen neljäs romaani Muisti on unta (Helsinki-kirjat 2012) on haikea tositarina vaimonsa ja lapsensa menettäneestä miehestä. Sairanen muistelee lämmöllä menneitä päiviä, lähinnä tytärtään, mutta myös jo aiemmin kuollutta vaimoaan. Hän on ammattimainen purjehtija ja kulkiessaan vesillä hän kertoo preesensissä tuntojaan. Heti emme saa tietää, minne hän on matkalla. Hyvin alussa kuljemme hänen mukanaan Saran viimeiseen päivään, kun hän hymyilee isälleen illalla viimeisen kerran sanoen "Tulen kohta takaisin" ja lähtee yöpakkaseen. Parin päivän etsinnän jälkeen isä löytää metsästä jäätyneen enkelin.      Pidin kovasti tästä kirjasta. Lukukokemus tosin oli mitä oli, sillä tämä teos sai olla epäkiitollisesti viimeinen maratonini kirja. Kisaväsymys alkoi painaa ja pitkään ajattelin jättää

Maratonini alkaa suunnilleen klo 18.00. Kirjoja on pilvin pimein enkä edes kuvittele saavani kaikkea luettua. Mutta pitäähän sitä vaihtoehtoja olla! Maraton päättyy siis huomenna klo 18.00. Taukoja tulee varmasti, ensinnäkin yöunet ja ruokailut. Lista: Petter Sairanen - Muisti on unta Muriel Barbery - Kulinaristin kuolema Stephen King - Carrie Joel Haahtela - Katoamispiste Leena Krohn - Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia Helvi Hämäläinen - Kaunis sielu Tästä lähtee Donna Quijotella! klo 19:15 No niin, sain ensimmäisen kirjan luettua, yhteensä 82 sivua! Aloitin tarkoituksella ohuimmalla teoksella, jotta pääsisin pehmeästi vauhtiin. Luin tätä ihmeen kauan, koska olen varsin nopea lukija, mutta väsymys vei veroaan. Unirytmini on sekaisin ja laitoin tänään herätyksen kylmästi jo kahdeksaksi. Olin torkahtaa kirjasen keskivaiheilla ja itse asiassa pari kertaa torkahdin, lopulta annoin itselleni 10 minuuttia nukkuma-aikaa. Toimi! Donna Quijote oli kyllä varsin omituinen ko

Minulla olisi pari tiedotettavaa juttua. Ensinnäkin, lisäsin nyt tuon vähän unohduksissa olleen 50 naiskirjailijaa -haasteen tuonne yläpalkkiin omaksi sivukseen. Kyseessähän on siis Susa P: n aikoinaan tekemä lista, jonka pohjalta innostuin lukemaan kirjoja.  Täytyy tosin myöntää, että naiskirjalijoiden romaaneja luen niin paljon, että tilausta olisi oikeasti mieskirjalija-haasteelle... Sitä voisi kokeilla tämän jälkeen. Kauhistelen jatkuvasti katsellessani mies- ja naiskirjailijoiden tunnisteitani. En ymmärrä, miksi lukemistoni on niin naispainotteista! En siis päivitä enää alkuperäiseen bloggaukseen . Kuitenkin lukiessani haasteeseen kuuluvia kirjoja, laitan toki haaste-tunnisteen, jotta minä ja te pysytte kartalla. Näinhän toimin myös HLBTI-kirjojen kanssa. Listaa on hiljattain muuten päivitetty! Jostain itselleni tuntemattomasta syystä sivua ei voi kommentoida, höh. :(       Blogger vammastaa (yllättäen) muutenkin. Ainakaan itselleni omat lukijani eivät tuossa etusivullani näy

"Kyllä. Luoja varjelkoon, hän vastaa mitä todennäköisimmin kyllä. Vailla harhaluulon häivääkään siitä miten kaikki lopulta päättyy. Hän on pienimmästäkin rohkaisun eleestä valmis tuhoamaan elämänsä, eikä kukaan, yksikään hänen tuntamansa ihminen, ymmärrä häntä." Michael Cunninghamin uusin romaani Illan tullen ( By Nightfall , Gummerus 2011, suomentanut Laura Jänisniemi ) on kirpeää huumoria viljelevän keski-ikäisen taidegallerian omistajan Peter Harrisin tarina. Tilitys siitä lyhyestä ajanjaksosta, kun hänen nuori ja kuvankaunis lankonsa Mizzy asui heillä hetken ja sai koko elämänsä itseään heterona pitäneen Peterin elämän ylösalaisin.       Cunningham onnistuu jälleen! Olen lukenut häneltä aiemmin tosin vain debyytin Tunnit , mutta joka tapauksessa tämäkin kirja on todella upea. Kietouduin heti alussa Peter-minäkertojan toisaalta huumorintajuisen kepeään, toisaalta syvällisen älykkääseen kerrontaan. Kirjailija lienee itse älykäs; muulla tavoin on mahdoton selittää häne

Kesäkuu oli minulle todella antoisa lukukuukausi! Luin paljon innolla ja monenlaista, runojakin monen monta kokoelmaa. Yhteensä yksitoista luettua! Arja Tiainen - Saatanan tytär Eeva Tikka - Odotus ja ilo Eeva Kilpi - Terveisin Inka Nousiainen - Kaksi kevättä Philip Pullman - Rehti mies Jeesus & Kieromieli Kristus Terry Pratchett - Yövartiosto Satu Manninen - Sateeseen unohdettu saari Iida Rauma - Katoamisten kirja Johanna Venho - Tässä on valo Johanna Venho - Syntysanat Heidi Liehu - Surusta vesilintu nousee siivilleen  Runoutta mahtui yhteensä kuusi kokoelmaa, mikä on todella paljon ainakin minulle, niin paljon kuin runoutta rakastankin. Toivon mukaan innostus jatkuu eteenpäinkin. Löysin runoista suurta lohtua lohdutuksen tarpeessa, erityisesti Eeva Tikalta . Satu Mannisen surumielisyys ja Eeva Kilven viisaus olivat myös tukenani, väheksymättä muitakaan runoilijoita. Arja Tiaisen Saatanan tytär oli myös vaikuttava ja pidin siitäkin paljon, samoin kuin Täss