Ankin kirjablogi

 "Hän oli luvannut itselleen, ettei olisi yksi niistä naisista. Malte ei saisi ikinä tilaisuutta tappaa häntä. Kukaan mies ei saisi. Mutta hän tarvitsi apua." Alkuperäisteos Gå i fängelse; Kvinnor utan nåd . Kirjailijan nimen typogafia: Scandinavian Design Group. Kannen kuva: Kemter/Getty Images. Kannen muu suunnittelu: Planeta Arte & Diseno. Suomentanut Aleksi Milonoff. Otava 2021. Camilla Läckberg on tehnyt nyt uudenlaista uraa tunnelmallisen Fjällbacka-sarjan jälkeen. En ole lukenut näistä uusista romaaneista muita kuin nyt tämän Naiset vailla armoa. Kirjassa on kaksi tarinaa. Ensimmäisessä on kolme naista, jotka elävät tavalla tai toisella miestensä armoilla. Ingrid on jäänyt kotirouvaksi, jotta mies Tommy voi tehdä päätoimittajan uraa. Selviää, että Tommy pettää häntä nuoren naisen kanssa. Toisaalla venäläinen Victoria on kokonaan miehensä Malten armoilla. Tehtävänä on ottaa suihin ja hoitaa huusholli. Birgitta taas on alistettu opettaja, jonka mies hakkaa häntä. Lop

"Kun kaikkiin lukemisen ja keskustelun elämää parantaviin puoliin lisää vielä sen, että tämän upean harrastuksen saa lukupiirissä jakaa toisten kaltaistensa kanssa, niin voi lukupiiriä parempaa harrastusta ollakaan!" Nemo/Otava 2021. Kirsi Ranin on Kirsin Book Clubin perustaja ja sen blogin voimahahmo. Raninilla on pitkä kokemus erilaisista lukupiireistä, ja nyt hän on kirjoittanut selkeän ja informatiivisen oppaan asiasta. Kirjassa on ikään kuin alkulämmittelyksi muisteloa Thaimaan kirjapiiristä, josta Ranin sai kipinän perustaa oman lukupiirin Suomessa. Hän alkoi laitella viestejä tuntemilleen naisille ja loppu on historiaa. Kirjan kirjoittamishetkellä kerho on kokoontunut jo yli 100 kertaa!  Ranin antaa tarkat ohjeet siitä, kuinka lukupiirin perustamisessa kannattaa menetellä. On tärkeää, että jollain on ohjat käsissään, vaikka kirjan esittelyvuoro olisikin kiertävä. Jonkun täytyy tiedottaa tapaamisista ja jonkun on päätettävä myös luettavat kirjat, ellei järjestetä äänest

 "Suomalaisissa rikostapauksissa emme poikkeuksellisesti julkaise rikoksesta tuomittujen koko nimiä. Tähän ratkaisuun on päädytty tekohetkellä nuorten ja äärimmäisen vaurioittavien tekojen kohteeksi joutuneiden uhrien suojelemiseksi, sillä tuomittujen nimien julkaisu saattaisi mahdollisesti johtaa uhrin tunnistamiseen. Näin on tuomittu siitäkin huolimatta, että tekijöiden nimet on julkaistu aiemmin lehtien palstoilla. Myös tekojen käsittelyssä on pyritty erityiseen varovaisuuteen ja sensitiivisyyteen." Taitto: Tommi Tukiainen. Otava 2021. Tilda Laaksonen on jo vuosia pyörittänyt omaa true crime -podcastiaan. Nyt hän on julkaissut kirjan joistakin selvittämättömistä rikoksista. Joukossa on sekä suomalaisia että ulkomaisia rikoksia.  Kirja alkaa esipuheella, josta lainauskin on otettu. Arvostan sitä, että Laaksonen on selvästi miettinyt kirjan eettisyyttä. True crimen nimissä on julkaistu ainakin ulkomailla jos jonkinmoista, joten on hyvä että Suomessa pidetään yllä asialinjaa.

  Alkuperäisteos How To Argue With A Racist (2020). Suomentanut Veli-Pekka Ketola. Taitto: Jukka Iivarinen/Vitae. Bazar 2021. "Tiettyjen alueiden, maiden tai ihmisten luullaan olleen erityksissä fyysisesti tai kulttuurisesti ja esteiden olleen ylivoimaisia. Näin ei historian ja genetiikan mukaan ole. Mikään kansakunta ei ole staattinen, ketkään ihmiset eivät ole puhtaita." Adam Rutherfordin teos on genetiikan asiantuntijan kirjoittama. Kirjoittaja on perehtynyt paitsi tutkimusalueeseensa, myös selvästikin nykyiseen kireään keskustelukulttuuriin perinpohjaisesti.  Rutherford paneutuu erityisesti ihonvärin merkitykseen, esivanhempiin, mustien lihaksiin ja valkoisten aivoihin. Toisin sanoen niihin ydinkysymyksiin, joihin erityisesti rasistiset ihmiset tuppaavat takertumaan. Selväksi tulee, että me olemme moninaisempia kuin luulemmekaan. Kuten lainauksessakin lukee, ihmiset ovat olleet liikkeessä kaikkina aikoina ja tykänneet harrastaa seksiä. Kun siihen lisätään tieto, että esi

 Alkuperäisteos A Slow Fire Burning . Suomentanut Markku Päkkilä. Otava 2021. "Siitä oli kaksi kuukautta. Ensin kuoli Angela ja nyt Angelan poika. Irene ei tiennyt, oliko poliisi yrittänyt löytää miestä, jonka hän oli nähnyt ulkona Angelan kanssa. Jos oli, niin siitä ei ollut seurannut mitään, koska kuolema oli todettu onnettomuudeksi. Onnettomuuksia tapahtuu, varsinkin juomareille. Mutta että kaksi kuukautta äidin jälkeen kuoli vielä poikakin? Romaanissa sellainen ei kävisi laatuun." Paula Hawkinsin uutuusdekkari Kuin kytevä tuli kertoo murhamysteeristä. Veneessä asuva erikoinen nainen löytää tapetun miehen naapuristaan. Alkaa melkoinen pyöritys, kun poliisi yrittää selvittää syyllistä. Pian käy ilmi, että yhdellä jos toisella on jotain miestä vastaan. Kuulostaa vähän tylsän tavalliselta jännäriltä, mutta Hawkins on saanut leivottua mielenkiintoa herättävän ja lukijaa hämmentävän kirjan. Kirjassa on seitsemän tarkemmin tarkasteltavaa henkilöä: tapettu Daniel; Angela, joka m

Alkuperäisteos Mindhunter - Inside the FBI's Elite Serial Crime Unite (1995).  Suomentanut Jussi Korhonen. Aula & co 2020.  "Kauhutarinoita riittää. Richard Marquette, jota haastattelin ja jonka tilillä oli jo hieman yli kaksikymmentävuotiaana häiriköintiä, raiskausyrityksiä ja pahoinpitelysyytteitä Oregonissa, raiskasi, murhasi ja viilteli portlandilaisessa baarissa tapaamansa naisen epäonnistuneen seksuaalisen kokemuksen jälkeen. Hän poistui alueelta, joitui FBI:n etsityimpien rikollisten listalle ja jäi kiinni Kaliforniassa. Hänet tuomittiin ensimmäisen asteen murhasta ja tuomittiin elinkautiseen. Kun hän pääsi kahdentoista vankilavuoden jälkeen ehdonalaiseen, hän ehti ennen kiinnijäämistään tappaa ja paloitetta kaksi naista. Mikä ihme sai ehdonalaislautakunnan ajattelemaan, että tämä tyyppi ei ollut enää vaarallinen?" John Douglasin ja Mark Olshakerin kirja Mindhunter II jatkaa ykkösosassa aloitettua teemaa, sarjamurhaajien profilointia. Kuten ensimmäisessä muis

  Gummerus 2021 "Antin lapsuus päättyi eräänä kesäiltana klo 21:07. Hän näki ajan sähkönsinisestä digitaalikellosta, joka vilkkui yöpöydällä ja jonka hän oli saanut mummiltaan nimipäivälahjaksi. Hän makasi sängyllä, liian lyhyellä sängyllään, kasvot päiväpeittoa vasten niin että tunsi oman kuuman hengityksensäja kuolan, joka norui tyynylle raukeiden, kalamaisten huuliensa välistä." Antti Röngän autofiktioromaani Nocturno 21:07 kertoo nuoren pojan seksuaalisesta heräämisestä ja syvästä häpeästä. Antti-niminen minäkertoja laukeaa ja kokee lapsuutensa loppuvan siihen. Kello näyttää lukemaa 21:07. Välissä aikuinen Antti kamppailee elämässään. Röngän romaani on aiheensa puolesta raskas. Päähenkilön syvä häpeä pakottaa katsomaan myös omaa häpeää silmiin, johtui se sitten mistä tahansa. Romaanin sivut täyttyvät häpeästä, hengittävät sitä. Välillä Anttiin turhautuu, toisaalta häntä ymmärtää. Olisin halunnut ottaa hänet syliin ja vakuuttaa, ettei mitään hätää ole. Lukukokemuksen jälk

Gummerus 2021  "Sesongin ulkopuolella Ortigia on melkein autio. Rappiosta huolimatta se on kaunis, parhaimmillaan niin kaunis, että sydän tuntuu nyrjähtävän ja roikkuvan tyhjyydessä yhden langan varassa. Kietoudun pilvisen päivän laventenlinsineen, ja meren laajuus työntyy rintaan kuin keihäs..." Silviä Hosseinin esseekokoelma Tie, totuus ja kuolema käsittelee ihmiselämää monipuolisesti. Se sisältää niin ensimmäisessä sitaatissa mainittua kauneudenrakkautta kuin räjähteleviä perseitäkin. Voisi melkein sanoa, että mikään inhimillinen ei ole Hosseinille vierasta. Mielestäni kaikki esseet olivat kiinnostavia, mutta sanon pari sanaa niistä mieleenpainuvimmista. Esseessä Matkustamisen ilo kirjoittaja pohtii vastuutaan ilmastonmuutoksesta. Hän on intohimoinen matkailija, ja kuten tiedämme, erityisesti lentomatkustus tuottaa paljon päästöjä. Kirjoittaja kuitenkin toteaa, että suurin vastuu tulisi olla yrityksillä ja valtioilla, ei yksittäisillä ihmisillä. Hän myös huomauttaa, ettei

 "Se mitä tapahtui viiden ja puolen  tunnin ajan Janen ja hänen murhaajansa välillä on niin musta aukko että se voisi syödä kokonaisen auringon jälkeä jättämättä. Kuuntele tarpeeksi tarkkaan, James sanoi, Kuulet  kivistyksen rytmin." (Jane) Kustantamo S&S 2020. Alkuteokset: Jane - a murder (2005) ja The Red Parts (2007). Suomentanut Kaijamari Sivill. Maggie Nelsonin kahden kirjan yhdistelmä Jane / Punaiset osat ovat sisaruskirjoja. Jane kertoo Nelsonin tädistä, joka murhattiin tämän ollessa vasta päälle parikymppinen oikeustieteen opiskelija. Jane on runokirja, jossa on seassa myös Janen omia päiväkirjamerkintöjä. Punaiset osat taas on muistelma Janen oikeustapauksesta, kun yhtäkkiä 36 vuoden jälkeen todennäköinen murhaaja saatiin selville. Kirjat ovat hyvin vaikuttavia. Janen sivuilta piirtyy kuva älykkäästä mutta itsestään epävarmasta naisesta, jonka elämä päättyi aivan liian aikaisin. Punaiset osat taas kuvaa Nelsonin tuntoja, jotka ovat moninaiset. Toisin kuin vo

  "Kun kerran löydät oikean rytmin, myös oikeat sanat löytyvät." Tammi 2021 Tällä kertaa en pyri varsinaisesti arvostelemaan lukemaani kirjaa, sillä arvostelu ei mielestäni olisi tälle teokselle sopiva vastine. Kirjan esseet tekivät niin suuren vaikutuksen ja herättivät niin paljon ajatuksia, että päätin esseemäisesti käsitellä niitä kaikkia tässä. Mielestäni antologia ansaitsee sellaisen vaivannäön. Et kuitenkaan pääse todennäköisesti alkuperäisesseiden maailmaan minun vastineeni kautta, sillä välillä olen tarttunut vain johonkin sivuseikkaan, joka on resonoinut minussa. Suosittelen mitä lämpimimmin tutustumaan tähän kokoelmaan, sillä se on täynnä taitavien kirjoittajien ajatuksia taitavien kirjoittajien ajatuksista ja tuotannosta. Tervetuloa matkalle kanssani! Matka gradun maailmaan (Anna Kortelainen: Riivaus (A.S. Byatt)) Kortelaisen merkityksellinen romaani on A.S. Byattin Riivaus . Esseessään Kortelainen matkaa vuosikymmeniä taaksepäin kirjan ensilukuhetkeen, kun hän oli

Pino on varsin massiivinen, kuten kuvasta voi huomata. En usko, että saan luettua läheskään kaikkea tässä kuussa. Tällä hetkellä on kesken neljä teosta: Piparkakkutalo, REC, Mindhunter 2 ja Jane/Punaiset osat. Jälkimmäisin on pisimmällä, joten siitä varmaan bloggaan ihan lähipäivinä.  Minulla on ehkä havaittavissa pientä lukujumia. Mieli on aika ajoin aika levoton ja lepattaa paljon työasioissa. Silloin on vaikeampi tarttua kirjaan.  Tämän kuun ykköstavoitteena on lukea kaikki kesken olevat loppuun, myös oma kirjani REC, jota olen nautiskellut pitkin syksyä. Siitä bloggaaminen voi olla vaikeaa, sillä kirja on melko mystinen. Toki jonkinlaisella tbr-listalla on kesän pinoista tuttuja omia kirjoja, kuten Paolo Giordanon Jopa taivas on meidän ja Jane Austenin Uskollinen ystävänne. Saa nähdä, milloin niiden vuoro tulee vai meneekö kokonaan ensi vuodelle.  Mitä kirjoja teillä on kesken?

  "Olemme kaikki haavoittuvia. Ei ole väliä, miten paljon tiedät, miten kokenut olet tai miten monta kuulustelua olet hoitanut. Ei ole väliä, ymmärrätkö tekniikan. Jokaiseen meistä voi päästä käsiksi - jos osaa nähdä, missä ja miten olemme haavoittuvia." Aula & co 2020 Mindhunter on suuremmalle osalle tuttu Netflixin rikossarjana, jossa kuvataan, miten FBI:n kaksi agenttia alkoi haastatella vankilassa istuvia väkivaltarikollisia ja luoda prosessin avulla rikollisten profilointia. Sarja ei ole vilkasta mielikuvitusta, vaan se perustuu hyvin pitkälle tosiasioihin, ajankohtana varsin nuoren John Douglasin innostukseen psykologiaa kohtaan. Douglasin muistelmat on julkaistu alun perin jo 1995, ja nyt ne on viimein saatu Aula & con julkaisemana kaksiosaisena sarjana. Toinen osa jo odottelee lukupinossani. Muistelmien epilogi alkaa vauhdikkaasti, kun Douglas muistelee pahaa romahdustaan työuransa aikana. Hänellä oli liikaa töitä ja paineita, jotka kumuloituivat ja ilmenivät

Riina Tanskasen väreillä iloitteleva sarjakuvakirja Tympeät tytöt on ihana, feministinen ja pirskahteleva kokonaisuus. Kantta myöten kaunis kirja on hyvin piirretty, väritetty ja kirjoitettu. Tanskanen käsittelee tyttöyttä kuristavia normeja tarkkanäköisesti. Miten tytöille luodaan mahdottomia rooleja, joiden täyttämisen yrittäminen vain kurjistaa elämää. Kohtaamme erilaisia rooleja eläviä tyttöjä, kuten Kiltin Tytön, jolla ei ole rajoja ja tytön joka ei ole kuten Muut Tytöt.  Todella moni asia resonoi, olenhan Tanskasen kanssa samaa sukupolvea. Tanskanen tuo näkyväksi kapitalismin ja seksismin täydellisen avioliiton, joka tekee kaikkien elämästä ahdasta. Kirja tekee loistavaa pilaa erilaisista stereotyypeistä, kuten tolkun ihmisestä ja uusiberalistista. Loistavaa! Sarjakuvaan on myös sijoitettu jonkin verran tilastotietoa esimerkiksi kotitöiden jakautumisesta (epätasaisesti) ja maailman ihmisten asenteista naissukupuolta kohtaan. Oli pysäyttävää lukea, että 9/10 ihmisestä pitää naisia

 Bongasin tämän haasteen Kirjaimia-blogista . En nykyään lue paljon fantasiaa, mutta tuntui houkuttelevalta haasteelta! Mikä on pisin fantasiasarja, jonka olet koskaan lukenut? Varmaankin Potterit. Suosikki fantasiapaikka/maailma? Siri Pettersenin Korpinkehät-trilogian maailma on tosi kiehtova! Lukuun ottamatta Harry Potteria, mikä on sinun suosikki fantasiakirja/sarja? Suuren vaikutuksen minuun on tehnyt Helena Wariksen fantasiamaailma. Uniin piirretty polku aloittaa sarjan ja on ihana nimi kirjalle. Minkä fantasiakirjan toivoisit olevan suositumpi? Kuten LauraKataroomakin, myös minä laitan tähän kohtaan Jenny Kangasvuon Sudenveren. Suosikki pahis? Kyllä se varmaan on Pottereista tuttu Bellatrix. Mikä on ensimmäinen lukemasi fantasiakirja? Varmaankin Harry Potter ja viisastenkivi. Suosikki Harry Potter -kirja? Sanoisin, että Feeniksin kilta. Lemppari myyttinen olento? Ehkä vampyyrit. Suosikki naispäähenkilö fantasiasarjasta? Ilkka Auerin hahmo Nonna on todella hyvä. Suosikki miespäähe

 Kova kysymys näin lauantai-illan päätteeksi. On luonnollisesti kyse hyvin subjektiivisista mielipiteistä. Makuja on yhtä monta kuin lukijoitakin. Miten minä määrittelen hyvän kirjan? Kuten postaamistani kirjoista saattaa havaita, en hirveästi lue mitään ns. kepeää kirjallisuutta. Minulle hyvä kirjallisuus on sitä, mikä ui ihmisyyden syvissä vesissä. Oikeastaan aina on ollut näin, ihan ensimmäisiä lapsuuden lukuvuosia lukuun ottamatta. Koen, että tämä näkemys kertoo enemmän ehkä minusta kuin kirjallisuudesta. En koe olevani synkkä ihminen, mutta melankolinen kylläkin. Myös musiikkimakuni on sellainen. Innostun yleensä eniten metallimusiikista tai sitten surullisista popballadeista. Ehkä se liittyy nuoreen ikäänkin, että etsii tiettyjä syvällisiä pohjavirtoja. Etsii ihmistä, omaa kuvaansa. Ehkä keski-ikäisenä on jo nähnyt niin paljon, että haluaa tarttua johonkin keveämpään? Kuka tietää. Mutta syvyys on vain yksi aspekti. Luonnollisesti toivon kirjailijan kirjoittavan hyvin. Näitä tasoj

  "Kaltaisiani on tässä maailman onnellisimmaksi kutsutun kansan joukossa kymmeniätuhansia. Kukaan ei ole toista parempi, mutta jokaisella on oma tarinansa. Toivoisin, että jokainen päihderiippuvainen ja henkisesti sairas ihminen saisi hoitoa, ymmärrystä ja välittävän kuuntelijan." Kansi: Perttu Lämsä. Into Kustannus 2021 Kirjan päähenkilö on nuori Jenna K. jolla on takaan monivaiheinen ja risainen elämä. Taustalla on alkoholiriippuvainen biologinen äiti, jonka takia Jenna ja hänen veljensä Juhani otetaan huostaan. Äiti tekee mitä sattuu ja huostaanotto pitkittyy. Lopulta lapset päätetään sijoittaa perheisiin. Ikävä kyllä he eivät pääse samaan perheeseen. Jenna reagoi asioihin voimakkaasti. Hänellä on raivokohtauksia ja kaikenlaista ongelmakäyttäytymistä, joka kiihtyy murrosiässä. Ensimmäisen kerran alkoholi astuu kuvioihin jo 9-vuotiaana! Myöhemmin mukaan tulevat myös huumeet. Myös Juhani on tahoillaan ongelmissa ja päihderiippuvainen. Sisarusten elämä on kuoppaista ja molem