Ankin kirjablogi

Eipä tullut tästäkään listasta mittava. Jotenkin lukeminen ei ole innostanut vanhaan malliin... Ian McEwan - Sementtipuutarha Andrea Maria Schenkel - Bunkkeri Katja Kaukonen - Odelma Päivi Tapola - Äitini puutarhassa Vigdís Grímsdóttir - Hiljaisuus Fredrika Runeberg - Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä Ehdotomasti paras oli Kaukosen Odelma . Todella hieno esikoiskirja! En ihmettele, jos se on korkealla uuden vuoden kirjakatsauksessani. Bunkkeri oli karmivan hieno, Sementtipuutarha pettymys, Rouva Katarina Boije yllättäjä, Äitini puutarhassa ihana ja Hiljaisuus kiikun kaakun siinä, oliko hyvä vai pettymys. No, ehkäpä ensi kuussa paremmin! Kunhan koeviikosta pääsen, pitäisi tahdin vilkastua.

Tässäpä oli yllättävä kirja! Alku lähti ensinnäkin vauhdikkaasti. Eletään vuotta 1718 ja Suomi kuuluu Ruotsille. Venäjä on kuitenkin lähes  loppusuoralla valloituksessaan. Boijen äidin ja tytärten elämä muuttuu, kun kasakat hyökkäävät heidän taloonsa, ryöstävät arvoesineet, polttavat talon ja ottavat rouvan ja toisen tytöistä, Cecilian , mukaansa. Margareta pääsee kuitenkin pakoon ja hänet pelastaa sissi Maunu Malm . He kokevat monia vaiheita, kunnes veänäläisten takaa-ajamina menevät naimisiin jäällä! Liitto ei oikeastaan ole laillinen, ja rouva Katarina tekee kaikkensa mitätöidäkseen sen. Toisaalla Cecilia on umpirakastunut sulhaseensa, kunnes tulee näkemään, kuinka mahdoton Kaarle on kunnioittaa.    Keskivaihe oli melko tylsä ja näinkin lyhyen kirjan lukeminen vei minulta kohtuuttomasti aikaa. Onneksi kuitenkin eilen jatkoin, sillä kun päästiin keskivaiheelta, alkoi tapahtua! Luin henkeäni pidätellen, miten Margaretan ja Maunun käy, ja vihasin synkästi  rouva Katarinaa ja Kaarl

Bongasin tämän ihanan Leenan blogista ja osallistun itsekin :) Aloitan huhtikuun 1. päivänä. Day 01 – Best book you read last year Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times Day 03 – Your favourite series Day 04 – Favourite book of your favourite series Day 05 – A book that makes you happy Day 06 – A book that makes you sad Day 07 – Most underrated book Day 08 – Most overrated book Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving Day 10 – Favourite classic book Day 11 – A book you hated Day 12 – A book you used to love but don’t anymore Day 13 – Your favourite writer Day 14 – Favourite book of your favourite writer Day 15 – Favourite male character Day 16 – Favourite female character Day 17 – Favourite quote from your favourite book Day 18 – A book that disappointed you Day 19 – Favourite book turned into a movie Day 20 – Favourite romance book Day 21 – Favourite book from your childhood Day 22 – Favourite book you own Day 23 – A book yo

Olisin jakanut kanssanne vaikka kuinka monta talvikuvaa, mutta Blogger vittuilee ja kääntää kuvat väärin päin. Siispä joudutte tyytymään tähän yhteen ainokaiseen tältä erää...

- Elämä on satua. Kaikki muu on todellista harhaa. Hiljaisuus on karmiva kirja mummosta, joka huomaamatta manipuloi perhettään ja ja saa pojantyttönsä Lindan aka Tšaikovskajan tekemään mitä omituisempia asioita. Ja kaiken keskellä on hiljaisuus...    Noin lyhyeen voi tämän kirjan periaatteessa tiivistää ja niin teenkin, sillä en halua paljastaa kirjasta liikaa. Mainitsen vain, että tarinassa on olennaisena osana Tšaikovski ja hänen musiikkinsa sekä omituinen Anastasia Posohova . Ja ennen kaikkea Grímsdóttirin omituinen maailma, joka kiehtoo kummallisuudellaan ja sairaudellaankin.    Täytyy sanoa, että oli kyllä merkillinen kirja! Välillä kyllästyinkin tähän ja pidin taukoa lukemisesta, mutta sitten innostuin taas ja sain tämän loppujen lopuksi sitten nopeasti päätökseen. Grímsdóttirin kirjat ovat aina niin outoja, että niistä on hyvin hankala kertoa oikeastaan mitään. Ainakaan minä en siihen kykene. On paljon sellaista, mikä vaikuttaa tavalliselta ja tylsältä, muttei sitten ol

Katsokaapa mitä sain Elma Ilonalta ♥ Olen kylläkin vastannut kysymyksiin täällä , joten en tee sitä uudestaan, mutta kiitos silti, Elma!

Bongasin tämän Reetan aikoinaan esittelemän kirjan eilen sattumalta kirjaston hyllystä. Olin kyllä etsimässä ihan toista kirjaa, Edith Södergranin kirjeet -teosta nimittäin, mutta kun en löytänyt niin otin tämän.    Ja tämä on kyllä oikein hieno kirja! Tapola on kirjoittanut 60 naiskirjailijan yhdestä teoksesta pienen esseen, jossa hän käy juonen ja lukukokemuksen ohessa läpi myös kirjailijan elämää. Hieno kulttuuriteko! Joukossa oli muutamia, jotka olin lukenut, niiden lisäksi nimeltä tuttuja, sellaisia joihin aion tarttua ja itselleni aivan tuntemattomiakin teoksia.    Kirjat on jaettu aihepiireittäin yhteensä kymmeneen kategoriaan. Näitä ovat muun muassa Rakkauden viestejä , Tie pimeään , Äiti, tytär ja naisen ruumis sekä Artemiin tyttäret . Miten mielenkiintoisia ja houkuttelevia nimiä! Esseet ovat mukavan helppolukuisia ja selkeitä ja ne antavat mielenkiintoista lisätietoa kirjailijoiden elämistä.     Kirjaan kuuluu myös Saatteeksi - ja Jälkisanat -osio, joista jälkimmäisen

"Myös minä olen läikkyvää vettä, syvyyksiin kiskovaa epävarmuutta, käsyttämättömiä pohjavirtauksia. Upotan, jos luovutat. Työnnän pois luotani, jos yrität hallita." Odelma on kaunis ja vähän karmivakin tarina naisesta, joka nousee joen sylistä takaisin kotiinsa ja tutustuu mieheen, Freydmaniin . Ketulta hän saa uudelleen nimensä Odelma .   Kirjan maailma on salaperäinen, kuin unta. Se kietoo sisäänsä ja taikoo esiin myyttejä ja uskomuksia. Se kertoo ulkopuolisuudesta, vihasta, katkeruudesta ja lopulta anteeksiannosta ja parantamisesta. Ja kaiken taustalla vilistää salaperäinen punainen kettu...   Tarina lumosi minut, mutta sitä piti lukea hitaasti, sana sanalta, maistellen. Kirjailija on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja ja se näkyy taitavana sanojen käyttönä. Jokainen sana tuntuu sisältävän jotain enemmän ja tarinaa lukeekin tulkiten. Symboloiko Odelman nouseminen vedestä maalle jotakin? Selviytymistä, askelta kohti anteeksiantoa? Entäs ne hetket ruuhessa merellä,

"Kun äiti oli teljetty yläkertaan, minä sain leikkiä vapaasti. Koko päivän ja koko yön. Isä oli silloin poissa. Tuli vasta monen päivän päästä humalassa takaisin. Toisinaan äiti huusi isää. "Ole hyvä ja avaa! Ole kiltti, avaa ovi!" [..] En halunnut kuulla äidin huutoa, en voinut auttaa häntä. Isä oli oikeassa. Isä oli aina oikeassa." Bunkkeri on tarina kahdesta rikki menneestä ihmisestä, sieppaajasta ja siepatusta. Mies sieppaa naisen vakivaltaisesti mukaansa, mutta antaa tämän olla pääosin rauhassa, vaatimatta seksiä tai rahaa. Nainen näkee miehessä jotain tuttua, miehen, jonka elämän tuhosi kauan sitten... Hiljalleen roolit alkavatkin sekoittua.   Kirja on todella lyhyt, 142 sivua, mutta se on hengästyttävän nopea erityisesti lopussa. Kirjaa on pakko ahmia, jotta saa selville kuinka käy. Kirjassa ei ole lukuja, on vain miehen ja naisen näkökulma tyylikkäästi kirjasimella ja fontilla erotettuna, sekä omituisia pätkiä sairaalan leikkaussalista ulkopuolisen silmi

"En tappanut isääni, mutta joskus minusta tuntui että autoin häntä matkaan." Nyt olen minäkin lukenut yhden McEwanin ! Se on ollut suunnitelmissa jo kauan ja, ja lopulta sain käsiini yhden hänen kirjoistaan. Tämä on vielä mukavan ohut.    Sementtipuutarha on esitelty jo monessa blogissa, mutta sanon juonesta lyhyesti muutaman sanan. Jackin perheeseen kuuluu hänen lisäkseen pikkuveli ja kaksi siskoa sekä isä ja äiti. Ensin isä kuolee yllättäen ja määrittelemättömän ajan kuluttua kuolee äitikin. Lapset jäävät keskenään eivätkä kerro kellekään vanhempiensa kuolemasta, ettei heitä erotettaisi ja otettaisi huostaan. Äiti haudataan sementtiin ja isosisko koettaa pitää taloutta pystyssä. Kirja saa vielä sairaampia piirteitä Jackin ja isosisko Julien ihastuessa toisiinsa.    Juuri tuo sairaus ehkä pidätti minua pitämästä tästä kirjasta. Olihan se sujuvasti kirjoitettu, siitä plussaa, mutta kaiken yllä leijui vastenmielisyys. Oikeastaan kaikki henkilöt olivat vähän omituisia ja