Pirkko Saisio - Elämänmeno

" - Mikäs siin sitte. Senko määt töihi vaa, äiti sanoi ties monennenko kerran.
    Kesäkeitto haisi inhottavalta Marjan nenän alla. Päätä ja silmiä särki ja nenä oli tukossa.
   - Se o myöhäst itkee nyt, oisit itkent aikanas. Ja lukent."

On jännittävää tarttua silloin tällöin kirjaan, josta ei tiedä etukäteen mitään. Toki olin Elämänmenosta sinänsä kuullut, mutta jostain syystä mieleeni ei ollut jäänyt, mistä se kertoo.
No, nimensä mukaisesti se kertoo juuri elämänmenosta; tuiki tavallisten työläisten normaaliarjesta, päähenkilönään nuori Marja. Aluksi hän on vielä aivan lapsi, mutta kasvaa lukujen myötä nuoreksi naiseksi. Elämää sävyttävät köyhyys ja kireä suhde väkivaltaiseen ja temperamenttiseen äitiin sekä haparoivat kokeilut poikien kanssa.
      Tartuin Saision esikoiseen melko innostuneena. Kirjailija on ollut vastikään julkisuudessa pian ensi-iltansa saavan Homo!-teatteriesityksen myötä ja hän kiinnostaa minua. En ollut aiemmin lukenut häneltä mitään, joten nyt oli korkea aika, saanhan vieläpä erään äidinkielen tentin nyt suoritettua. Valitettavasti kirja ei saanut minua erityisemmin lumoihinsa. Olihan se kieltämättä kiintoisa kuvatessaan 60-70-luvun elämää poliittisten kahinointien ollessa taustalla, mutta lukemiseni ei ollut nälkäistä vaan lähinnä suorittamista. En osaa kunnolla eritellä mistä tämä johtui, mutta yksi tekijä oli ehkäpä se katkeroitunut toivottomuus, joka varsinkin Marjan äidistä tuli esille. Nuoruuden haaveet ovat nuoruuden haaveita, todellisuus näyttää pian kasvonsa, tuntui olevan monen ennen sotia syntyneen kohtalo. Marjakin haahuilee elämässään löytämättä kunnon otetta oikein mistään. Hän käy oppikoulua, muttei viitsi panostaa ja lopulta lopettaa. Hän on eksyksissä sisällään ja ahdistunut hänen ystävänsä koettaessa saada häntä ottamaan Jeesus vastaan. Lopulta rippikoululla Marja tuleekin itkien uskoon ja alkaa levittää sanaa kaduillakin. Merkillepantavaa on hänen hämmentävän likeiseltä tuntuva suhteensa isoseensa Mollaan. Kätkikö Saisio tässä viittauksen homoseksuaalisuuteen?
      Heräilevä seksuaalisuuskaan ei ilmene millään lailla romanttisesti, vaan on lähinnä karkeita suukkoja poikapuolisen kaverin kanssa. Hämmennyin jatkuvasta rajojen ylittämisestä; useampikin poika käpälöi tai muutoin (varsinkin nykymittapuulla) häiritsee Marjaa seksuaalisesti. Se herätti minussa inhoa ja ahdistusta. Seksuaalisuus tuntui olevan jollain lailla likaista, kenelläkään se ei ollut tyydyttävää tai kaunista. Myös tämä sai minut pohtimaan Marjan seksuaalisuutta. Ehkä poikien kanssa oleminen ei tuonut Marjalle sitä mitä hän halusi, koska se oli jo lähtökohtaisesti mahdotonta?
      Myös jo aiemmin mainittu uskoontulo oli ahdistavaa luettavaa. Olen ylipäänsä jo uskontoja vastaan eikä Marjan uskonnollinen herääminen vaikuta mitenkään onnelliselta tapahtumalta. Päinvastoin, itselleni tuli olo, että Marja ikään kuin pakotti itsensä uskoon voittaakseen ahdistuksensa ja ollakseen taas läheisempi ystävänsä Ritvan kanssa.
       Kieli oli kuitenkin erittäin positiivinen juttu tässä kirjassa! Alussa onkin näyte hauskasta murteesta, jota äiti vääntää itsepäisesti muiden käyttäessä enemmänkin stadin slangia. Vieraan murteen lukeminen on tietysti omanlaisensa haaste, mutta mitenkään ärsyttävää se ei ollut. Murteen käyttö on hyvä lisämauste henkilöiden aitouden kannalta.
       Tästä tuli nyt varsin negatiivista tekstiä, mutta ei tämä oikeasti varsinaisesti huono ollut! En vain nyt syttynyt tälle. Kuitenkaan en menettänyt toivoani kirjailijan suhteen, vaan ajattelin joskus vielä lukea ainakin Kainin tyttären.
PS: Äkkiseltään ainakaan en löytänyt kuin yhden blogiarvion tästä kirjasta, Kirjasieposta nimittäin. Ja näköjään sain taas yhden kohdan haasteestani täytettyä, hienoa!