Elly Griffiths - Käärmeen kirous (Ruth Galloway -mysteeri 4) (Dekkariviikko)

"Kallo on kauttaaltaan leikkuujälkien peitossa. Selväpiirteisiä viiltoja, joissa ei näy alkavaa paranemista, eli ne on tehty kuoleman hetkellä tai heti sen jälkeen. Leikkuujälkien sijainti kertoo, että ne ovat syntyneet, kun kallosta on irrotettu liha. Kallo on skalpeerattu."

Alkuperäisteos A Room Full of Bones (2012). Suomentanut Anna Lönnroth. Tammi 2018.

Viimein pääsin taas mukaan Ruthin seikkailuihin ja täten osallistumaan Dekkariviikkoon! Eikä tämäkään osa pettänyt odotuksia: Griffithsin kynä on terässään.

Tällä kertaa pääsemme kurkistamaan niin kuolleen piispan mystisiin taustoihin kuin Australian alkuperäisväestönkin taruihin. Kaikki alkaa, kun Ruth löytää museosta kuolleen työntekijän piispan arkun vierestä. Onko mies kuollut luonnollisesti vai onko hänet tapettu? Piispa on paikallisen hevosyrittäjän, lordi Smithin esi-isä, ja tämän talleilla alkaa tapahtua kummia. Kuka tuo öisin kuolleita käärmeitä pihalle? Entä miksi niin usein hevoset näyttävät saavan ähkyjä? Ennen kuin huomaakaan, Ruth on taas vedetty mutkikkaaseen tutkintaan mukaan.

Voi tietysti miettiä, että kuinka moni ihminen joutuu näin monen murhatutkinnan poluille kuin Ruth. Mutta jos asioita miettisi siten, olisi meillä monta hienoa dekkarisarjaa vähemmän. Ruth on todella samastuttava ihminen liikakiloineen ja epävarmuuksineen. Samalla hän on kuitenkin oman alansa rautainen ammattilainen. Olen iloinen, että seuraava Ruth-mysteeri jo odottelee pinossa.

Ruthin lapsi on kasvanut yksivuotiaaksi ja välit Nelsoniin ovat edelleen mutkikkaat. Nelsonin vaimo on saanut salaisuuden selville ja kieltää Nelsonia enää tapaamasta Ruthia tai tytärtään. Nelsonin ohella Ruthin mielessä kuitenkin väikkyy myös aiemmassa osassa tutuksi tullut Max, joka on palannut. 

Kuten olen aiemminkin todennut, on näissä dekkareissa ilostuttavan moniulotteiset ja elävät henkilöhahmot. Ei pelkästään Ruthin elämä mene eteenpäin, vaan myös sivuhenkilöt kokevat asioita elämässään. Cathbad on edelleen menossa mukana vauhdikkaana kuten aina. Harvoin olen tykästynyt kehenkään henkilöhahmoon niin paljon kuin Cathbadiin. Melkein toivoisi, että sellainen tyyppi olisi omassa elämässäkin mukana!

Kirjassa on edellistä osaa voimakkaampi henkimaailman vire, mistä pidin kovasti. Se saattanee kuitenkin vähän jakaa lukijoita. Jää kunkin päätettäväksi, mistä Nelsonin mystinen sairastuminen ja ihmeparantuminen oikein johtuvat. 

Jos et ole vielä kokeillut tätä sarjaa, niin suosittelen ehdottomasti! Näissä kirjoissa ei mässäillä rikoksilla ja tunnelma on enimmäkseen leppoisa, välillä vähän humoristinenkin.