Leo Tolstoi - Anna Karenina (klassikkohaaste 2021)

 

"He was angry with everybody for their interference, just because he felt in his soul that they were right. He felt that the love that united him with Anna was not momentary infatuation, which would pass, as Society intrigues do, without leaving any trace in the lives of the one or the other except pleasant or disagreeable memories. He felt all the torment of his and her position, all the difficulties they were surrounded by in consequence of their station in life, which exposed them to the eyes of the whole world, obliged them to hide their love, to lie an deceive, an again to lie and deceive, to scheme and constantly think about other while the passion that bound them was so strong that they both forgot everything but their love."

Alkuperäisteos Anna Karenina (1875-77). Wordsworth Editions 1999. 

Kun ilmoittauduin klassikkohaasteeseen, en aluksi tiennyt, mihin klassikkoon tarttuisin. Sitten muistin, että olen jo kaksi kertaa yrittänyt lukea tämän klassikon ja aina keskeyttänyt. En tälläkään kertaa ollut varma, pääsenkö maaliin, mutta kolmas kerta toden sanoi! Tätä kirjoitettaessa on heinäkuun ensimmäinen eli pääsin maaliin vieläpä suuresti etuajassa! Minun versioni on tosiaan englanniksi, mikä aina ennen nousi onnistumisen esteeksi. Keväällä luettu Montgomeryn elämäkerta näköjään elvytti uinuvan englannin kielen taitoni ja tällä kertaa lukeminen oli varsin sujuvaa.

Anna Karenina ydinhenkilöitä on mittavasta henkilökavalkadista huolimatta ainoastaan neljä; Anna Karenina, Vronsky, Levin ja Kitty. Kirja kertoo kaikkien rakkauselämästä. Aluksi Kitty on rakastunut Vronskyyn, mutta Anna hurmaa Vronskyn tytön nenän edestä. Levin on rakastunut Kittyyn, mutta tulee ensin torjutuksi. Anna Karenina on tahollaan naimisissa Leo Kareninin kanssa. Melkoinen suhdesoppa siis!

Olin suorastaan yllättynyt, miten tunnevetoinen romaani oli. Kirjan olennaisinta antia olivat nimenomaan nämä rakkausepisodit. Henkilöiden tunteita kuvattiin laajasti ja rikkaalla sanastolla, samoin heidän kasvojenilmeitään ja asentojaan. Anna Karenina on eräänlainen psykologinen tutkielma kahdesta erilaisesta rakkaudesta, joista toisessa käy huonosti ja toisessa hyvin.

Välissä on toki muutakin toimintaa. Välillä kuvataan Levinin toimia maaseudulla, heinäntekoa ja metsästystä. Välillä ollaan kilpa-ajoissa ja ministeriössä tai herrain klubilla. Kaikki ydinhenkilöt kuuluvat ylempään luokkaan ja kirjassa viliseekin prinssejä, prinsessoja ja kreivejä. En pysynyt näistä kuvioista oikein kärryillä, mutta se ei onneksi haitannut lukukokemusta. Pääasia on muistaa noiden neljän päähenkilön nimet, sillä pääsee jo pitkälle.

Kirjassa on myös valtavasti sivuhenkilöitä, mutta heidätkin tunnistin ja muistin yllättävän hyvin lukiessani. Koska kaikki neljä henkilöä pyörivät seurapiireissä, tärkeässä asemassa olevia ihmisiä oli paljon. Joukossa oli toki myös palvelijoita ja erilaisia renkejä ja piikoja maaseudulla.

Toinen iso teema kirjassa olivat Levinin eksistentiaaliset kriisit ja pohdinnat. Hän on kirjan alussa suuri epäilijä eikä osaa uskoa Jumalaan. Kuitenkin ajatukset kuolemasta kauhistuttavat häntä ja hän käy itsensä kanssa suuria kamppailuja miettiessään elämän tarkoitusta. Tällainen filosofinen syvällisyys on hyvin tyypillistä 1800-luvun klassikoissa ja nautin siitä aina todella paljon. Minusta sellaista pohdintaa sietäisi olla enemmän nykykirjallisuudessakin. Toki kirjan sijoittuminen suunnilleen 1870-luvulle antoi hyvää aihetta tällaiselle pohdinnalle, olihan tieteessä tehty isoja keksintöjä ja tiede alkoi yhä enemmän haastaa uskonnollista maailmankuvaa.

Koska henkilöiden tunnemaailmaa kuvataan niin paljon, heihin myös kiintyy helposti. Pidin kaikista neljästä päähenkilöstä, tosin väsyin Annan sekoiluun kirjan lopussa. Romaanissa tapahtuukin kaikkien neljän kohdalla suurta kehitystä, joskaan kaikkien kohdalla ei niin hyvään suuntaan. Kirja kattaa kaksi kolme vuotta ja taustalla on ainakin Serbian sota ja paine uudistaa Venäjän maataloutta. Molempia aiheita käsitellään kirjassa kaiken muun lomassa.

Mikä sitten on lopullinen arvioni kirjasta? Ainakin se oli ehdottomasti lukemisen arvoinen ja aika vaikuttava. Kuitenkaan en listaisi sitä lempikirjojeni joukkoon, vaikka lukeminen sujuikin varsin mutkattomasti. En oikeastaan osaa järjellä sanoa että miksi ei, mutta näin vain on. Joka tapauksessa suosittelen kyllä ehdottomasti tätä klassikkoa. Sen parissa oppii paljon vanhasta Venäjästä ja sen yläluokan edesottamuksista. Lisäksi onhan tämä melkoista romantiikan ilotulitusta!