Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu

-

 AA AA LAPSOSENI

Aa aa lapsoseni

tuu tuu tuppuseni

nuku nuku nuppuseni

lennä unipilveen,


Paina pääsi pilven syliin,

pilvi vie sinut tähtien kyliin,

jo sinne muutkin lapset meni.

Aa aa lapsoseni.

Alkuperäispainos 1956. WSOY 1984.

Tässäpä mitä ihanin lastenkirjallisuuden klassikko! En ole tainnut tätä lapsena kuulla, vaikka toki kuuluisimmat runot olivat hyvin tuttuja. Varsinkin Tunteellinen siili.

Kirjassa on ihana kuvitus, joka tukee runojen maailmaa. Kirjassa seikkailevat kaikenlaiset eläimet ja taruolennotkin. Kaikkea satumaista tapahtuu, kuten kirjava kissa ja kirjava lehmä, jotka lentävät lypsämään kuuta. 

Varmaan olisin saanut tästä enemmän irti, jos kyseessä olisi ollut nostalgiaa aiheuttava teos. Varsin mukava kokemus näinkin.

Kommentit

Celestine sanoi…
Voi, tämä on niin ihana! Tämä on erottamaton osa omaa lapsuuttani, ja muistan joitain runoja yhä ulkoa. Kirsi Kunnaksen taannoinen kuolema teki minut hyvin surulliseksi, mutta ainakin hänen runonsa jäävät elämään. Lapsena suosikkirunoni tästä kirjasta oli ehkä Jansmakko Erikois tai Herra Piipoo.
18. marraskuuta 2021 klo 20.02
Mai Laakso sanoi…
Tämä on ihastuttavin lorukirja mitä tiedän. Sain kirjan 6-vuotiaana ekaluokkalaisena. Kirja kului loppuun lasteni lukutuokioissa. Kirjahyllystä löytyy uudempi versio rakkaimmasta kirjastani.
18. marraskuuta 2021 klo 21.02
Anki sanoi…
Tämä on tosiaan ihana kirja! :)
19. marraskuuta 2021 klo 6.03
Takkutukka sanoi…

Tämä on ikiviehhko, käsissä kulunut, ääneen luettu, joka nytkin valaisi pimeyden!
Jo pelkästä kansikuvan näkemisestä tuli hilpeä fiilis ja ei kuin herra Pii-poot ja Tunteelliset siilit ynnä hilpeää viikonloppua:)
19. marraskuuta 2021 klo 8.20
Anki sanoi…
Kiitos samoin Takkutukka! :)
19. marraskuuta 2021 klo 10.24
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

-
Kuva
 "Se, ettei mua nähdä täällä, haluta edes katsoa, on kaikkein raivostuttavinta. Sekään ei kuitenkaan voi sammuttaa sitä, mikä mussa palaa kirkkaimpana." Otava 2020. Amiraali kertoo Niilosta, joka ei koe olevansa sen kummemmin poika kuin tyttökään. Hän kipuilee pienellä paikkakunnalla ja kerää rohkeutta olla oma itsensä. Hän on kasvanut ukin ja mummon kasvattamana, ja sukupolvien väliset erot kolisevat välillä yhteen. Mielestäni kirja on hyvä kuvaus siitä, mitä on olla vähän erilainen nuori juuri tässä ajassa. Nykyään näistä asioista onneksi puhutaan enemmän kuin ennen ja asioille on enemmän sanoja. Kirjassa ei harrasteta mitään termikikkailua, vaan kuvataan luontevasti nuoren ihmisen kasvua omaksi itsekseen. Kun on sielultaan rajaton, mihin tarkkoja termejä oikeastaan tarvitaankaan? Asuminen pikkupaikkakunnalla herättää väistämättä muistoja, samoin Niilon kokema koulukiusaaminen. Meilläkin kaikki vähänkin erilaiset saivat tuntea kaiken nahoissaan, nekin jotka olivat vain ihan
Lue lisää

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

-
Kuva
  Kuva: Niina T. / Yöpöydän kirjat Syksy saapuu vähitellen ja on hyvä hetki alkaa pohtia tulevaa kirjabloggaajien klassikkohaastetta. Jo perinteeksi muodostuneessa tapahtumassa luetaan puolivuosittain jokin klassikko ja kirjoitetaan siitä. Klassikosta postataan 31.1.2024 . Ilmoittaudu mukaan kommenteissa. Ei haittaa, jos et vielä tiedä tarkalleen, mitä aiot lukea. Alla kattavammat ohjeet. Lämpimästi tervetuloa! Klassikkohaasteen viralliset säännöt: - Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea (mutta et ole vielä lukenut), ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) - Lue valitsemasi klassikko. - Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.1.2024 . Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. - Kehu itseäsi: selätit klassikon – ja ehkä jopa nautit siitä! - Toista kohta neljä useasti! Muita tärkeitä juttuja
Lue lisää

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen

-
Älä sano ehkä, jos voit sanoa kyllä. Älä sano katsotaan huomenna jos voit jo tänään sanoa ei. Älä sano lintu kuin lintu, sano pääskynen tai haukka. Älä sano kukka kuin kukka, sano keltavuokko, Anemone ranunculoides, ja kissankello. Älä sano, no olkoon, jos voikukista aletaan keittää heikoille keittoa ja kissankelloilla halutaan soittaa muurahaisillekin sapeli kouraan. Älä sano, samapa tuo, silläkin uhalla että sinut heitetään vailla vettä ja paitaa, pimeään, kylmään. Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se on pelkkä tauko ennen loppusoiton pitkää, kiivasta syleilyä. Älä huokaa jos sinun on huudettava. Älä huuda jos kuiskauskin rikkoisi kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan, särkisi ikuisesti aran astiamme. Älä, älä koskaan suutele otsalle jos voit suudella suoraan suulle. - Tommy Tabermann - 
Lue lisää