Vapaat pikkumiehet (Tiffany-sarja 1)

 "Toinen maailma on törmäämässä yhteen tämän maailman kanssa", rupikonna sanoi. "Siinä se oli. Oletko nyt tyytyväinen? Niin neiti Puutiainen ainakin arvelee. Mutta se tapahtuu nopeammin kuin hän oli osannut odottaa. Kaikki hirviöt ovat tulossa takaisin."

"Miksi?"

"Koska täällä ei ole ketään, joka pystyisi pysäyttämään ne."

Hetken aikaa oli aivan hiljaista.

"Minä olen täällä", Tiffany sanoi."

Terry Pratchettin Vapaat pikkumiehet (Karisto 2003, suomentanut Mika Kivimäki) aloittaa vauhdikkaan sarjan, jonka päähenkilö on liitumaan Tiffany Särkynen. Tiffany on vasta yhdeksän, mutta hän on lukenut sanakirjan kannesta kanteen ja maatalon tyttönä hän osaa jo kaikenlaista. Esimerkiksi auttamaan vaikeissa karitsojen synnytyksissä. Elämä kuitenkin ottaa uuden suunnan, kun läheisestä purosta nousee näkki. Tiffany ei niinkään pelästy, vaan suuttuu ankarasti. Ja kumauttaa otusta päähän paistinpannulla. Näkki ei jää kuitenkaan ainoaksi painajaiseksi tässä kirjassa...

Olen lukenut tämän sarjan ainakin kahteen kertaan ja se on suosikkejani. Terry Pratchett on armoitettu tarinankertoja, ja hänellä on loistava huumorintaju. Hänen tunnetuin sarjansa on fantasiakirjallisuudesta ja kaikesta muustakin parodiaa tekevä Kiekkomaailma. Pidän niistäkin teoksista kovasti, mutta Tiffany on suurin rakkauteni Pratchettin sarjoista.

Miksi? Koska näissä kirjoissa elämä jollain käsittämättömällä tavalla on kohdillaan. Jollain lailla se on osa minun maailmaani. Parhaimmilla hetkilläni olen yhtä urhoollinen ja päättäväinen kuin Tiffany. Jo lapsena Tiffany oli eräänlainen haaveminä. Minä en valitettavasti ole yhtä käytännöllinen ja kätevä käsistäni saati noita, mutta ainahan voi haaveilla...

Sarja on suosikkini myös siksi, että se pysyy paremmin kasassa kuin kieltämättä välillä koheltamiseksi lipsuva Kiekkomaailma. Tiffany-sarjassa on vain neljä osaa, joiden mittaan Tiffany kasvaa aikuiseksi. Sarja on siis jäntevämpi paketti.

Tässä kirjassa Tiffany tutustuu Nac Mac Feegleihin, sinisiin pikkumiehiin, joita normaalisti pelätään. Pikkumiehet kuitenkin tuntuvat ennemmin pelkäävän ja kunnioittavan Tiffanya. Sille on toki syynsä: he näkevät jo alussa, että Tiffany on, tai ainakin kasvaa, noidaksi. Pian nuorella noidalla riittääkin tekemistä, kun ilkeä Kuningatar uhkaa tuoda oman vääristyneen maailmansa ihmisten maailmaan. Miten voi pysäyttää olennon, joka tekee kaikesta unta?

Pidän näissä kirjoissa erityisesti siitä, että noidat eivät juuri taio mitään. Tämä on fantasiakirjallisuudessa iso poikkeama. Pratchettin noidat ovat ennemminkin äärimmäisen selvänäköisiä, tarkkaavaisia ja nokkelia. Pienessä määrin on menneisyyteen katsomista ja ajoittaista luudalla ratsastamista, mutta muutoin noidat pärjäävät yksinkertaisesti käyttämällä päätään. Noidalla pitää olla Ensivaikutelma, jossa nähdään miten asiat oikeasti ovat, sekä ainakin Toiset Ajatukset, jotka tarkkailevat ensimmäisiä, tavallisia ajatuksia. Tätä on hieman vaikeaa selittää ymmärrettävästi, mutta minusta aivan loogista!

Lisäksi on tietysti loppupuolen suuri taistelu, mutta sekin on toteutettu hyvin. Siinäkin on pitkälti kyse siitä, että näkee miten asiat ovat. Esimerkiksi Kuningatar ei todellakaan ole niin täydellinen kuin uskottelee, ja jujuna on nähdä hänen lävitseen. Näinhän se vähän kaikkien ihmisten kanssa on, varsinkin öykkärien: sisältä he ovat hyvin hyvin heikkoja. On vain muistettava, kuka itse on.

Kirja siis sekoittaa keskenään perinteisempää fantasiakuvausta, huumoria ja oikeastaan psykologiaakin. Pratchettin tapa katsoa maailmaa on ehdottoman nautittava. Suosittelen!

"Entä miksi jollakin pojalla, joka on niin typerä, ettei edes tiedä lehmän maksavan koko lailla enemmän kuin viisi papua, on muka oikeus murhata jättiläinen ja varastaa tämän kulta-aarre? Puhumattakaan siitä, että pojanryökäle syyllistyi pahanpäiväiseen ympäristörikokseen pavunvartensa kanssa? Ja jos joku tyttö ei osaa erottaa toisistaan omaa isoäitiään ja sutta, hänen täytyy olla varsinainen umpipuupää tai sitten hänen sukunsa on harvinaisen rumaa sakkia. Ne tarinat eivät olleet tosia. Mutta Napsiaisen muori oli kuollut sellaisten tarinoiden takia."