Mehiläisten historia (Ilmastokvartetti 1)

 "En soveltunut tähän, en ollut kuten monet muut työporukkamme naiset, olin usein liian äkkinäinen liikkeissäni, minulta puuttui vaadittava hienomotoriikka ja ketteryys. Minua ei ollut luotu tähän, mutta silti jouduin olemaan täällä joka päivä kaksitoista tuntia peräkkäin."

Maja Lunden Mehiläisten historia (Tammi 2016) kertoo mehiläisten kohtalosta. Tarinaa kuljetetaan kolmen henkilön kautta eri vuosina. Tao elää Kiinassa vuonna 2098, jolloin mehiläiset ovat kadonneet kokonaan. George on mehiläishoitaja Amerikassa vuonna 2007. Willian on loistavan menneisyyden omaava tiedemies, joka kiinnostuu mehiläisistä vuonna 1852.

Kirja kuvaa melkoista dystopiaa Taon tarinan kautta. Kaikki on lähes romahtanut mehiläisten kuoleman myötä. Amerikassa ja Euroopassa väestö on rajusti laskenut ja siellä nähdään nälkää. Kiinassakaan ei ole paljon paremmin, mutta kurinalainen valtiokoneisto pakottaa ihmisiä pölyttämään kukkia käsin. Siten saadaan edes jonkin verran ruokaa. Taon elämä lähtee raiteiltaan, kun hänen lapsensa Wei-Wen saa äkillisen kohtauksen ulkona ja viedään tajuttomana sairaalaan. Jotain omituista asiassa on. Wei-Wen kiidätetään Pekingiin ja sairastumispaikalle pystytetään suoja, jonne on kiellettyä mennä.

William makaa vuoteessa täysin masentuneena ja valmiina kuolemaan. Oppi-isän rajut moitteet perhe-elämän valitsemisesta tieteellisen työn sijasta ovat vieneet Williamilta kaiken voiman. Kuitenkin kun hänen poikansa Edmund puhuu hänelle ja tuo mehiläisistä kertovan kirjan, William havahtuu. Hän aikoo näyttää pojalleen ja oppi-isälleen, että hänestä vielä on johonkin.

George kasvattaa mehiläisiä ja pitää itsestään selvänä, että hänen poikansa jatkaa tilan pitämistä. Poika on collegessa ja haluaa kirjoittaa. Sitä George ei hyväksy. Hän ei tunnu edes ajattelevan, että hänen unelmansa ei ole hänen poikansa unelma. 

Täytyy sanoa, että tämä kirja kyllästytti minua hyvin pitkään. Kärsin pahasta lukujumista enkä tuntunut pääsevän eteenpäin millään. Tuntui jotenkin työläältä seurata kolmea eri ihmistä eri aikoina. Tänään kun luin kirjan loppuun, se tuntui kuitenkin jo paljon sujuvammalta. Toisin kuin epäilin, henkilöiden tarinat liittyivät kuin liittyivätkin toisiinsa.

Kirjassa on ilman muuta ansionsa. Se kuvaa hienosti lasten ja vanhempien välisiä suhteita ja tietenkin mehiläisiä. Silti en jotenkin tempautunut mukaan, en innostunut hahmoista ja heidän elämistään. Jokin tässä ei nyt sytyttänyt, vaikka olin odottanut kehutulta kirjalta paljon. Joskus käy niinkin.