21 oppituntia maailman tilasta
"Ensimmäinen asia, joka sinun pitää tietää itsestäsi, on se, että sinä et ole tarina."
Yuval Noah Hararin teos 21 oppituntia maailman tilasta (Bazar 2018, suomentanut Jaana Iso-Markku) on laaja katsaus tämänhetkiseen maailmaamme ja mahdollisiin tulevaisuuden skenaarioihin. Harari johdattaa meidät ajattelemaan muun muassa sellaisia asioita kuin tarinat, minuus, ekologinen romahdus, algoritmien voima ja teknologian vallankumous.
Harari maalaa jossain määrin melkoista dystopiaa, mutta hyvin perustellusti. Hän on selvästi erittäin laajasti sivistynyt ihminen ja historian tohtorihan hän onkin. Hän varoittaa meitä erityisesti teknologisesta vallankumouksesta, joka parhaillaan on menossa. On hyvin mahdollista, että tekoälyn kehittyessä yhä useampi ihminen muuttuu yhteiskunnassa tarpeettomaksi. Tällä on luonnollisesti melkoiset seuraukset, jotka ovat arvaamattomia. Harari nostaa esiin muutamia mahdollisia apukeinoja, mutta niiden ongelma on, että ihmiset eivät lopulta globaalissa maailmassa ajattele kaikkien ihmisten etuja.
Kuten jo ensimmäisessä teoksessaan Sapiens, myös tässä kirjassa Harari tuo esiin sen, miten voimakkaasti elämme kaikenlaisten kuvitelmien maailmassa. Itsessään jo valtiot ovat täyttä kuvitelmaa, joiden ympärille on luotu erilaisia symboleja ja riittejä. Toinen ulottuvuus kuvitelmissa ovat uskonnot. Harari esittää, että ihmislajin yhteistyön olennainen osa on kyky ja taipumus kuvitelmiin. Ne yhdistävät ihmisiä suorastaan häkellyttävällä tavalla.
Minua kiehtoi myös Hararin ajattelu minuudesta ja tarinoista. On hyvin kyseenalaista, onko mitään minuutta lopulta olemassakaan. Olemme kimppu erilaisia biokemiallisia tapahtumia. Toisaalta ei ole mitään todellisia todisteita siitä, että aivot = mieli. Itsetutkiskelussa Harari on itse käyttänyt paljon käytännönläheistä meditaatiota.
Ihmisen taipumus tarinallistaa kaikki luo paljon illuusioita ja vääristymiä. Uskomme helposti meille suorastaan pakkosyötettyihin tarinoihin, joissa on selkeä alku, keskikohta (suuri taistelu/käänne) ja loppu. Mutta elämä ei oikeasti asetu miksikään tarinaksi.
Erittäin silmiä avaava ja kiinnostava teos! Hararin ajattelu on miellyttävän selkeää ja kirkasta. Hän osaa kirjoittaa erittäin monimutkaisista asioista kansantajuisesti.
Kommentit
Hän avaa myös huikeita visioita ja mahdollisuuksia sekä pahaan että myös hyvään, ja teosta voisi luonnehtia pikemminkin ajatusherättämöksi kuin silkaksi dystopiaksi.
Kiihkottomia ajatuksia puolesta-ja-vastaan ilmaan heittelevää tekstiä, joka ei teesejä tuputtele eikä loppuunkaluttuja luita aikamme ja etenkin tulevaisuutemme suurista haasteista eteemme viskele.
Missä olet nyt, Homo Sapiens? on ihan hyvä kysymys. Quo Vadis, Homo Sapiens? onkin sitten kiinnostavuudessaan, kokoluokassaan ja vastauksen löytämisen kiireellisyydessään ihan toista painoluokkaa ja kaliberia..
Jokke: Ei niin. Välillä Harari kuivakkaasti toteaakin, että kaikki synapsit eivät vain juttele keskenään. :)
Takkutukka: Kyllä, juuri tuo taito herättää omaa ajattelua on todella hyvä juttu. Ja kaikki kirjoituksen selkeys on miellyttävää. :)
Nuo avoimet romaanit ovat jänniä, joskus ne herättävät kunnioituksen ja joskus ärsyttävät kun haluaisi tietää. :D Mutta pidän sellaista kyllä yleensä aina hatun noston arvoiseksi asiaksi, se on aika rohkea valinta kirjailijalta.
Heidi: Joo ehdottomasti! Itselläni odottaa hyllyssä vielä Homo Deus. :)