Laakson linnut, Aavan laulut

 "Paju antoi käsien jatkaa, vaikka aavisti jo, että lopputulema olisi jotain kiellettyä. Oliko sittenkin jotain perää siinä, mitä sanottiin väärällä kädellä veistäjistä? Korppi raakkui varoittavasti. Puukko lipesi, leikkasi haavan Pajun sormeen."

Katri Kauppisen nuortenromaani Laakson linnut, Aavan laulut ammentaa kansanperinteestä. Elävien joukossa elävät kalmit, kuolleet ja hiidet. Lauluissa on valtava voima. Kaikkein suurin voima on kuitenkin sammolla, joka on laaksolaisten hallussa. Puutteesta kärsivät aavalaiset haluavat sen itselleen. Aavan Lemek saapuu Laaksoon kaupantekoon ja iskee silmänsä Pihlajaan, parantajaan ja tulevaan Maammoon. Voivatko he estää jotenkin verenvuodatuksen?

Pidin tästä kirjasta todella paljon! Kieli oli todella kaunista ja sopi erinomaisesti tarinaan. Kauppinen on luonut eheän maailman. Luonnollisesti vaikutteita on otettu Kalevalasta, onpa mukana Laakson Akkakin.

Mielenkiintoista oli se, että Laaksossa naiset ovat johtavassa asemassa. Naiset ja miehet asuvat erillään ja kohtaavat vain tiettyinä aikoina, jotta lapset, marjat, syntyisivät kesän lämpöön. Kyläläisiä pidetään noitasukuisina. Sen sijaan aavalaiset ovat sotureita ja myös nainen voi olla soturi. Kaksi kirjan keskushenkilöä, Mai ja Linne, kantavat molemmat miekkaa.

Kahden eri kylän perinteistä oli mielenkiintoista lukea. Aavalla taikauskosta on pitkälti luovuttu ja siellä pelätään Laaksoa, jossa vanhojen voimien väitetään elävän. Aavalaiset väistävät myös kuolleita, toisin kuin laaksolaiset. Main perässä juoksee raitaturkkinen susi, joka pelottaa häntä tuutulaulullaan. Monenlaisia mystisiä elementtejä siis löytyy.

Oikein nautittava teos! Tämänkaltaisia kirjoja lukisi mielellään enemmänkin.

"Mai tuhahti, mutta ilveshenki pamppaili hänen sisällään, hapuili kohti selkeää taivasta. Laaksossa ei siis karkotettu vainajia vaan elettiin sovussa niiden keskellä. Jos jotkut hiidet tahtoivatkin hyvää, Aavalla vihattiin niitä ehkä turhaan..."